Kansalaisviestinnän komissaari astui virkaan

Tuorein esimerkki on  Ursula von der Leyenin pitkäaikainen luottomies ja viestintäjohtaja, ”spindoctor” Jens Flosdorff, joka siirrettiin korkeaan virkaan EU-koneistossa. Euroopan komissio nimitti Jens Alexander Flosdorffin 30. syyskuuta 2026 viestinnän pääosaston kansalaisviestinnästä vastaavaksi johtajaksi (Director for Citizens’ Communications, DG COMM). EU-kansalaisille suunnattuihin viestintäkampanjoihin ja yleisen mielipiteen analysointiin on varattu noin 50 miljoonaa euroa.

 

 

Viestinnän pääosasto on Euroopan komission ydinelin, imagonhallinta-organisaatio, joka vastaa siitä, miten komissio näkyy ja kuuluu ulospäin. Sen pääjohtajana toimii Dana Spinant. Pääosasto vastaa komission yrityskuvasta, brändistä, mediasuhteista, tiedotuksesta, kansalaisviestinnästä ja ”dialogista”, poliittisesta analyysista ja seurannasta.

Pääosaston alaisuudessa toimivat komission viralliset maakohtaiset edustustot jokaisen jäsenmaan pääkaupungissa — kuten Eurooppatiedotus ja komission edustusto Helsingissä —  jotka hoitavat komission ohjeistamaa viestintää paikallisilla kielillä.

Avoimen ja läpinäkyvän salakähmäisesti

Flosdorffia ei nimitetty perinteisten virkamieskanavien ja virallisten hakumenettelyiden kautta. Julkisuudessa olleiden tietojen ja syytösten mukaan häntä ei voitu palkata tavanomaista reittiä, koska häneltä puuttui EU-virkamiehiltä yleensä vaadittava muodollinen pätevyys kuten vaadittu korkeakoulututkinto tai EU:n omien valintakokeiden suorittaminen.

Flosdorff toimi von der Leyenin henkilökohtaisena lehdistöavustajana ja PR-strategina Saksassa jo silloin, kun von der Leyen oli maansa perheministeri ja myöhemmin puolustusministeri. Von der Leyen halusi Brysseliin mukanaan luotettavan ydinryhmän, joka tuntee hänen työtapansa ja pystyy hallitsemaan hänen julkisuuskuvaansa haastavassa EU-ympäristössä, ja niin Flosdorffin tehtäväksi tuli toimia puheenjohtajan viestinnällisenä neuvonantajana ja strategina.

Luottamussuhde, palkintovirka

Von der Leyenin luottamusta Flosdorffiin ei sovi ihmetellä. Flosdorff hoiti selittelyt silloin, kun von der Leyen Saksan hallituksen ministeripesteissä (2005-2019) oli erinäisten skandaalien keskipisteenä.

Konsulttiskandaali ajoittuu Ursulan puolustusministerikauteen. Puolustusministeriötä syytettiin satojen miljoonien eurojen arvoisten ulkopuolisten konsulttisopimusten — kuten McKinsey ja Accenture — jakamisesta ohi virallisten hankintamenettelyiden. Erityistä kritiikkiä herätti se, että sopimuksia epäiltiin annetun ministeriön johdon henkilökohtaisten verkostojen kautta.

Gorch Fock -purjelaivan kunnostuksen budjetti riistäytyi käsistä ja nousi alkuperäisestä 10 miljoonasta eurosta yli 135 miljoonaan euroon, mikä nähtiin osoituksena Ursulan ministeriön huonosta varojen hallinnasta.

Ursulan kaudella Saksan armeijan kaluston huono kunto nousi jatkuvasti otsikoihin. Raportit kertoivat sukellusveneistä, hävittäjistä ja panssarivaunuista, joista suurin osa oli korjauskelvottomia. Tätä Saksan nykyinen liittokansleri Friedrich ”BlackRock” Merz koettaa korjata, heikoin tuloksin.

Parlamentaarisen tutkintakomitean aikana, jolloin Ursulan aikaansaamista sotkuista yritettiin saada selkoa, kävi ilmi, että von der Leyenin virkapuhelimista oli pyyhitty pois kaikki tekstiviestit ja tiedot ennen niiden luovuttamista tutkijoille, mikä herätti syytöksiä todisteiden tuhoamisesta. PfizerGaten yhteydessä Ursula on taas ”kadottanut” viestit puhelimestaan.

Perheministerikaudella von der Leyen ajoi lakia lapsipornografian estämiseksi internetissä DNS-suodatuksella. Digioikeusaktivistit ja asiantuntijat vastustivat lakia tehottomana ja tehdasmaisena sensuurin esiasteena. Kampanjan vuoksi nettiaktivistit antoivat hänelle pilkkanimen ”Zensursula”, Sensuuri-Ursula.

Arvostelijat, esimerkiksi saksalainen europarlamentaarikko Martin Sonneborn, syyttävät von der Leyenia tällä kertaa siitä, että hän ohitti viralliset menettelytavat ja loi Flosdorffia varten erityisen neuvonantajan aseman, johon liitettiin korkein mahdollinen palkkaluokka ja palkkataso.

Flosdorff saa nyt korkeimman tason AD 14-virkamiesluokituksen palkkaa eli 18 000 -18 700 euroa kuukaudessa. Palkasta maksetaan vain EU:n oma progressiivinen vero, eli se on pitkälti vapaa kansallisesta tuloverotuksesta. Tämän lisäksi päälle tulevat EU-virkamiesten tavanomaiset suuret lisät, kuten ulkomaankorvaus eli 16 % peruspalkasta, mahdollinen perhelisä sekä lapsikohtaiset koulutusavustukset. 

Toimenkuva ja vastuualueet

Uudessa virassa Flosdorffin vastuualueeseen kuuluu mm.

Komission imagonhallinta: Vastuu Euroopan komission yhteisen julkisuuskuvan määrittämisestä ja valvonnasta siten, että se vastaa unionin arvoja ja tavoitteita.

Kansalaisviestintä ja sitouttaminen: Strategisen viestinnän, yleisötyön ja sidosryhmien osallistamisen johtaminen monimutkaisessa poliittisessa ympäristössä. EU-instituutioiden ja kansalaisten välistä vuoropuhelua sekä yhteyttä vahvistavien yhteisten viestintäkampanjoiden suunnittelu ja toimeenpano.

Kriisiviestintä: Poliittisesti ja institutionaalisesti monimutkaisten asioiden muuttaminen selkeäksi kriisi- ja yleisöviestinnäksi, joka mukautetaan eri jäsenmaiden kansallisiin viitekehyksiin.

Komission varapuheenjohtaja, toinen kiivas sensuurin ja rajoitusten  kannattaja,  Henna Virkkunen (kok) on julkisesti puolustanut Flosdorffin valintaa sanomalla sen ”perustuneen täysin ansioihin ja avoimeen kilpailuun komission virallisten menettelytapojen mukaisesti.”

Kuin silloin ennen…

Neuvostoliitolla oli ”kansalaisviestinnän” vastineensa, eri nimellä tosin.

Valistuskansankomissariaatti Narkompros vastasi opetuksen ohella sensuurista ja kulttuurista. Ensimmäinen kansankomissaari Anatoli Lunatšarski valvoi, että kaikki julkinen taide, kirjallisuus ja viestintä palvelivat neuvostokansalaisten ”oikeaoppista” valistamista.

Kommunistisen puolueen keskuskomitean alainen Agitaatio- ja propegandaosasto Agitprop oli Neuvostoliiton todellinen viestintäkoneisto. Sen tehtävänä oli varmistaa, että puolueen kanta selitettiin kansalaisille yhdellä äänellä ja että ideologiset tavoitteet hitsattiin arkeen.

Sotavuosista eteenpäin toiminut elin, Neuvostoliiton tietotoimisto Sovinformburo vastasi virallisten uutisten ja valtion narratiivin jakelusta sekä kotimaahan että ulkomaille.

Armeijassa, virastoissa, yliopistoissa ja tehtaissa, joka paikassa oli poliittisia komissaareja valvomassa ettei komission/politbyroon määrittelemästä ja vaatimasta oikeaoppisuudesta lipsuta.

Flosdorffin tuore virka kattaa kaiken tuon.

Analogia EU:n ja Neuvostoliiton viestintärakenteiden välillä ei liity niinkään terroriin, vaan kielelliseen ja hallinnolliseen homogenisointiin. Kun keskusvalta, oli se sitten Bryssel tai Moskova, pyrkii luomaan kerronnalla ja kehystämällä yhtenäistä identiteettia ja oikeuttamaan olemassaolonsa, se alkaa tuottaa keskitettyä, vahvasti ohjeistettua viestintää. Seurauksena ketjussa olevat paikalliset toimijat, mukaan lukien media jota EU rahoittaa, alkavat toistaa samaa poliittista jargonia säilyttääkseen rahoituksensa ja asemansa.

Sanat ovat ajattelun työkaluja. Kun niiden merkityssisältöä muutetaan, kun toisten sanojen käytöstä tulee kiellettyä ja toisten sanojen käyttäminen ”on todiste” väärinajattelusta, silloin valtarakenne käyttää narratiiveja väestön hallinnan työkaluina.

Lue myös:

Informaatiosodankäynti on voimissaan

Droonisade — Kuinka huomiosi kaapataan ja sinua ohjataan sallittujen mielipiteiden käytävään.

”Keksitty globalistien propagandaverkosto” oli totta

Israelin nettikommando-alustat

 

EU:n ja NATOn symbioosi

NATOn virallisissa perusasiakirjoissa ja strategisissa konsepteissa liittokunnan perustehtäväksi määritellään demokratian, yksilönvapauden, oikeusvaltioperiaatteen ja markkinatalouden avoimuuden suojelu.

NATOn peruskirjan eli vuoden 1949 Washingtonin sopimuksen 2. artiklassa — niin sanottu taloudellinen artikla — jäsenmaat sitoutuvat edistämään vakautta ja hyvinvointia, eliminoimaan ristiriidat kansainvälisestä talouspolitiikastaan sekä kannustamaan taloudellista yhteistyötä ja vapaata kaupankäyntiä jäsenmaiden välillä.

— Sanoiko joku juuri Pakote? Tariffi? Tuonti- ja vientikielto?

Vaikka EU on poliittis-taloudellinen liitto ja NATO sotaliitto, niiden intressit ja menetelmät yhtenäisen eurooppalaisen väestön luomiseksi ovat sulautuneet yhteen. Koska pelkkä taloudellinen hyöty tai ulkoisen uhan pelko ei ole kyennyt luomaan yhtenäistä eurooppalaista identiteettia –- kansallismielisyys ja alueelliset erot elävät vahvoina -– tarvitaan ”narratiivikoneistoa”. Koneisto pyrkii korvaamaan puuttuvan orgaanisen yhtenäisyyden keinotekoisella, ylhäältä ohjatulla kielellisellä konsensuksella.

Lue myös: Sota tulee tupaan — militarisoituva EU. Hyvä vai huono asia?

Niinpä NATOn Allied Command Transformation (ACT) ja tuoreet sotilasdoktriinianalyysit lokakuussa 2026 korostavat ettei pelkkä puolustautuminen valeuutisia vastaan enää riitä. NATOn piirissä puhutaan tarpeesta siirtyä ”reaktiivisesta narratiivipuolustuksesta jatkuvaan narratiiviseen hyökkäykseen” (persistent narrative offense). Dis-, mis- ja malinformaation torjunnasta sekä ”faktantarkistuksesta” siirrytään aktiivisempaan sensuuriin, vastapuolella olevien maiden jatkuvaan morkkaamiseen, epäilemiseen ja syyttelyyn ynnä ympäri vuoden 24/7 kaikuvaan omakehuun.

Länsimainen elämäntapa, liberalismi ja markkinatalous brändätään ja suojataan kognitiivisella tasolla. Muita tapoja ei ole, ei saa tulla. Vaihtoehtoja ei ole. Vain yhteen suuntaan saa katsoa, vain yhtä suuta kuunnella. EU:n ja NATOn tavoitteet sulautuvat täydellisesti yhteen. Koska EU-maat ovat pääosin samoja kuin NATOn eurooppalaiset jäsenmaat, EU:n laajentuva viestintä- ja sääntelykoneisto — johon Jens Flosdorffin DG COMM tai Henna Virkkusen demokratia- ja digisalkkukin kuuluvat — toimii siviilipuolen vastineena NATOn kognitiiviselle doktriinille.

Kyseessä on laaja, koordinoitu pyrkimys suojella sitä ideologista ja taloudellista pohjaa, jolle koko läntinen järjestelmä on rakennettu. Moniäänisyys saa painua hiiteen ja kuolla.

Viestinnän hallinta aseena

Kun kyseessä on von der Leyenin oma ”spindoctor”, kampanjastrategi ja PR-mies, kyse ei ole neutraalista virkamiehestä, vaan puhtaasta valtapoliittisesta viestinnän hallinnasta. Hänen tehtävänsä ei ole kuunnella kansalaisia — mitä sitten julkisesti sanotaankin — vaan paketoida komission valmiit päätökset sellaiseen muotoon, että ne näyttäisivät syntyneen ”demokraattisen vuoropuhelun” tuloksena.

EU myy meille ”osallistavaa demokratiaa” ja ”kansalaisfoorumeita” avaamalla alustoja kansalaismielipiteille — jossa mielipiteensä voi kertoa kirjautumisen ja tunnistautumisen jälkeen. Teknisessä mielessä kyse on suoran datan keräämisen ja poliittisen profiloinnin työkaluista. Kuka tahansa, joka ymmärtää edes jotain nykyisestä digitaalisesta seurannasta, tietää, että poliittisten mielipiteiden syöttäminen valtiollisen tai ylikansallisen elimen viralliselle alustalle on suora tietoturva- ja yksityisyysriski.

Alustan väitetään olevan turvallinen, mutta se kerää tarkkaa dataa siitä, kuka vastustaa komission linjaa, kuka on EU-kriittinen ja kuka ajattelee ”väärin”. Tämän päivän tekoäly- ja massadatamaailmassa tämäntyyppinen profilointi mahdollistaa toisinajattelijoiden tarkan kartoittamisen ja mielipidemuokkauksen kohdentamisen.

Se on ansa, jossa juustona toimii ”vaikuttamisen mahdollisuus”; loukku on oman digitaalisen jalanjäljen ja poliittisen kannan paljastaminen järjestelmälle.

Kun otetaan huomioon EU:n ajamat hankkeet, kuten digitaalinen identiteetti (eID), keskuspankkidigivaluutta eli ohjelmoitava digi-euro CBDC ja yksityisten viestien valvonta (Virkkusen valvomilla) chatcontrol-säädöksillä, ”kansalaiskeskustelu-” eli profilointialusta ei ole mikään irrallinen kokeilu. Se on osa laajempaa digitaalista kehystä, jolla yritetään pitää mureneva järjestelmä kontrollissa – ei vapaaehtoisen suosion, vaan teknologisen kurin ja valvonnan avulla.

Ihmisten kasvava epäluottamus järjestelmään johtaa todennäköisesti lopulta näiden alustojen täydelliseen boikotointiin. Vai pystyykö järjestelmä pakottamaan ihmiset mukaan kytkemällä ne osaksi jokapäiväisiä viranomaispalveluita? Sitä yritetään, sitä myydään käytännöllisyydellä ja mukavuudella.

Eurooppa köyhtyy ja raha on loppumassa. Älypuhelimet, tietokoneet ja jatkuvasti kallistuvat dataliittymät vaativat sellaista ostovoimaa, jota kaikilla ei pian enää ole. Eläkeläiset, syrjäytyneet, vähävaraiset ja pelkästä selviytymisestä taistelevat työssäkäyvät ihmiset eivät priorisoi digitaalisia identiteetteja tai komission kyselyitä. Ketään ei yksinkertaisesti voi pakottaa ostamaan kallista laitetta, jos rahat eivät riitä mihinkään muuhunkaan.

Samaan aikaan Suomessa on käynnissä Julkisuuslain kokonaisuudistus ja salassapitoperusteiden muutostarpeiden arviointi. Lakiluonnoksissa on esitetty kansalliseen turvallisuuteen, ulkopolitiikkaan ja viranomaisten sisäiseen valmisteluun liittyvien salassapitoaikojen merkittävää pidentämistä jopa 40–60 vuoteen. Kriitikot, kuten tutkijat ja toimittajajärjestöt, ovat varoittaneet tämän heikentävän avoimen yhteiskunnan tietopohjaa ja vaikeuttavan vallanpitäjien valvontaa.

Kun julkisuuslakia muutetaan ja salassapitoperusteita laajennetaan ”viranomaisten toiminnan suojaamisen” tai ”turvallisuuden” nimissä, laajennetaan myös mahdollisuuksia salata päättäjän oma tai hänen lähipiirinsä taloudellinen ja/tai poliittinen hyöty. Kuten uusi työpaikka EU-koneistossa tai yksityisellä sektorilla. Kuten epämiellyttävien kytkösten, lobbausasiakirjojen ja virheratkaisujen salaamisen julkiselta arvostelulta.

Avointa ja läpinäkyvää… niin demokraattista ettei paremmasta väliä (Sarkasmivaroitus).

 

Lähteitä:

European Union: Types of institutions and bodies

European Commission: Organisation of the European Commission

European Commission: Daily News 30 / 09 / 2026

EU Official Salaries 2026

European Council, Council of the European Union: EU budget for 2026: Council and Parliament reach agreement

Table.media: Crisis-proof radio communications + Packaging regulation in the Council + Seeking allies at G20 ministerial meeting

Insight EU Monitoring (3.10 2026): EU Commission appoints Jens Alexander Flosdorff as Director in its DG COMM

Politico (30.9 2026): Western Balkan hopefuls press their case

Open Access Government: European Commission policy priorities

EU News: The EU adopts an Action Plan on AI risks and cyber threats. Virkunnen: “We must keep pace”

Saratoga Foundation: New Series! Processing Reality, Part 1 — Defining Cognitive Warfare: What It Is and What It Isn’t

ETH Zürich: NATO’s Strategic Concept: Three Do’s and Don’ts

Wiley Online Library: The Europeanisation of NATO

Fraser Institute: NATO’s other mission—promoting economic freedom

Virastoverkko

EU:n virastoverkostoon (EUAN) kuuluu 8 erillistä hajautettua virastoa (esim. kemikaalivirasto ECHA Helsingissä tai rajaturvallisuusvirasto Frontex), 3 yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan virastoa sekä 6 toimeenpanovirastoa, jotka hallinnoivat komission erityisohjelmia.

Kaikissa EU-instituutioissa, virastoissa ja elimissä työskentelee yhteensä noin 60 000 virkamiestä ja muuta työntekijää. Tästä määrästä pelkästään Euroopan komission palveluksessa — jolle Jens Flosdorffkin työskentelee — on noin 32 000 työntekijää. Luku sisältää vakinaiset virkamiehet, määräaikaiset toimihenkilöt sekä sopimussuhteiset työntekijät.

EU:n virallisessa vuoden 2026 talousarviossa koko unionin hallintomenoihin (otsake 7. European public administration) on varattu noin 13,3 miljardia euroa. Tämä hallintobudjetti kattaa kaikkien EU-instituutioiden so. komissio, parlamentti, neuvosto jne. henkilöstön palkat, eläkkeet, kiinteistökulut, tietotekniikan sekä käännöstoiminnan.

Koko EU:n hallinto ja sen virkamiehistö vievät noin 6–7 % EU:n vuotuisesta kokonaisbudjetista, joka on vuonna 2026 kokonaisuudessaan noin 192,8 miljardia euroa. Suurin osa eli yli 93 % EU:n varoista ohjataan suoraan jäsenmaille ja erilaisiin tukiohjelmiin.

 

Artikkelikuvana kuvakaappaus ohjelmasta Pressekonferenz der Bundesregierung zur Kritik an der Bundeswehr am 05.05.17 (2017)

aside.ptv-c{--ptv-o:#FF6800;--ptv-y:#FFFA00;--ptv-ink:#14110E; font-family:"Readex Pro",-apple-system,"Segoe UI",Roboto,sans-serif; background:#FFF6EE;border:1px solid #F2D9C3;border-radius:16px; padding:30px 32px;margin:44px 0;color:var(--ptv-ink);line-height:1.5;} .ptv-c .ptv-c__title{margin:0 0 14px;font-size:22px;font-weight:700; letter-spacing:-.015em;max-width:22ch;color:var(--ptv-ink);} .ptv-c .ptv-c__title em{font-style:normal;color:var(--ptv-o);} .ptv-c .ptv-c__lead{margin:0 0 6px;font-size:17px;font-weight:600;max-width:36ch; color:var(--ptv-ink);} .ptv-c .ptv-c__lead b{color:var(--ptv-o);font-weight:700;} .ptv-c .ptv-c__sub{margin:0 0 22px;font-size:14.5px;color:#6E635A;max-width:48ch;} .ptv-c .ptv-c__meter{height:12px;border-radius:999px;background:#F1E2D5;overflow:hidden;} .ptv-c .ptv-c__meter i{display:block;height:100%;border-radius:999px; background:linear-gradient(90deg,var(--ptv-y),var(--ptv-o));} .ptv-c .ptv-c__scale{display:flex;justify-content:space-between;gap:12px; margin:8px 0 24px;font-size:12.5px;font-weight:500;color:#6E635A;} .ptv-c .ptv-c__scale b{color:var(--ptv-ink);font-weight:600;} .ptv-c a.ptv-c__cta, .ptv-c a.ptv-c__cta:link, .ptv-c a.ptv-c__cta:visited{ display:inline-block;background:#FF6800!important;color:#FFFFFF!important; text-decoration:none!important;border:0!important;box-shadow:none!important; text-shadow:none!important;font-size:16.5px;font-weight:700;line-height:1.35; padding:15px 30px;border-radius:999px;transition:background .15s;} .ptv-c a.ptv-c__cta:hover, .ptv-c a.ptv-c__cta:focus, .ptv-c a.ptv-c__cta:active{ background:#14110E!important;color:#FFFFFF!important;text-decoration:none!important;} .ptv-c .ptv-c__fine{margin:12px 0 0;font-size:12.5px;color:#8A7F76;} .ptv-c .ptv-c__oath{margin:20px 0 0;padding-top:16px;border-top:1px solid #F2D9C3; font-size:14px;font-weight:600;color:#B84A00;} @media (max-width:560px){ aside.ptv-c{padding:24px 20px;} .ptv-c .ptv-c__title{font-size:19px;} .ptv-c .ptv-c__lead{font-size:16px;} .ptv-c a.ptv-c__cta{display:block;text-align:center;}}