Vetäistäänpä ennen nukkumaanmenoa villisti viilettävä faktapohjainen salaliittoteoria. Tässä on riskinsä, salaliittoteorioiden muuttuminen salaliittofaktoiksi tapahtuu nykyään vallan virkeää vauhtia, joskus alle viikossa.
Saksan liitokansleri Friedrich Merz CDU-puolueineen on kärsinyt rökäletappioita Saksan osavaltiovaaleissa. Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltiossa CDU ei ylittänyt edes 5 prosentin kynnystä, joka vaaditaan parlamenttipaikkaan. Berliinissä CDU menetti lähes 10 prosenttia kannatuksestaan. Saksi-Anhaltissa kannatus putosi 37,1 prosentista 17,2 prosenttiin.
Ei kannata kummastella. Merz ja puolue kampanjoivat puolustusbudjetin kasvattamisella lisää velkaa ottaen ynnä Saksan militarisoimisella koska pitää valmistautua sotaan Venäjää vastaan.
Merz itse kuvaili vaalituloksia katastrofaaliksi — mutta kieltäytyy silti eroamasta. Hänellä on tehtävä viemättä loppuun, sanoo Merz.
Mikähän se mahtaa olla? Kehitellään työhypoteesi/salaliittoteoria.
Salaliittoteoria hassuista yhteensattumista
Merz toimi BlackRockin Saksan-tytäryhtiön, BlackRock Asset Management Deutschland AG:n hallintoneuvoston puheenjohtajana ja korkean tason neuvonantajana vuosina 2016–2020. Merzin tehtävänä oli muun muassa suhteiden hoitaminen suuriin asiakkaisiin, sääntelyviranomaisiin ja Saksan poliittisiin päättäjiin.
Siltä varalta, ettei joku tiedä mikä BlackRock on, kerrottakoon että se on maailman suurin varainhoitoyhtiö. BlackRock hallinnoi maailman laajinta sijoitusvarallisuutta. Vuoden 2026 aikana sen hallinnoitavat varat (AUM, Assets Under Management) ylittivät ensimmäisenä varainhoitajana 15 biljoonan eli 15 000 miljardin dollarin rajan. BlackRock on suurin yksittäinen omistaja lähes kaikissa maailman merkittävissä pörssiyhtiöissä.
Merz, joka valittiin liitokansleriksi toisella äänestyskierroksella toukokuussa 2025, on itse puolustanut aikaansa yritysmaailmassa ja todennut, ettei hän toiminut lobbarina vaan että hänen kokemuksensa kansainvälisistä rahoitusmarkkinoista on eduksi Saksan talouden johtamisessa. Senhän huomaa siitäkin, että Saksan vuonna 2023 taantumaan sukeltanut talous (-0,87%) nousi 2025 stagnaatioon (+0,20%).
Liitokasslerin entinen työnantaja ei ole virallisesti rahoittanut CDU:n tai Merzin vaalikampanjoita. Saksan lait kieltävät EU:n ulkopuolelta tulevat kampanjarahoitukset. Yhtiön Saksan-tytäryhtiön ei ole todettu antaneen suoria puoluelahjoituksia CDU:lle. BlackRockin kautta tullut tuttavapiiri sen sijaan on toiminut rahoittajana.
Sota sotaa syöttää
Muistatte, että Merz ajaa innokkaasti Saksan militarisointia (”Zeitenwende”). BKT on noussut hieman — osittain se johtuu velkarahalla tehdyistä asehankinnoista.
BlackRock — jossa Merzilla saattaa edelleen olla osakeomistuksia, mene tiedä — on yksi maailman suurimmista puolustussektorin institutionaalisista sijoittajista. Merzin lyhyellä kaudella Saksan ydinpuolustusbudjetti on noussut lähes 120 miljardiin euroon (2026). Saksa on Merzin hallituskaudella tehnyt suuria asehankintoja pääasiassa omasta kotimaisesta aseteollisuudestaan sekä Yhdysvalloista.
BlackRock on yksi suurimmista osakkeenomistajista maailman johtavissa puolustusyhtiöissä, kuten Lockheed Martin (F-35-häviäjien valmistaja), RTX Corporation eli entinen Raytheon, Northrop Grumman ja General Dynamics. Sillä on jopa omia suuria aseteollisuuteen erikoistuneita rahastoja, kuten miljardiluokan iShares U.S. Aerospace & Defense ETF.
Euroopan unionin käynnistäessä omia varusteluohjelmiaan — kuten ReArm Europe — BlackRock on noussut keskeiseksi rahoittajaksi, osakkaaksi ja hyötyjäksi myös eurooppalaisissa puolustusyhtiöissä. Se on muun muassa ilmailu- ja puolustusjätti Airbusin sekä Saksan oman aseteollisuuden lippulaivan, Rheinmetallin, suurimpia institutionaalisia omistajia.
Ja hassu yhteensattuma. Merzin kaudella Saksa ostaa Rheinmetallilta massiivisia määriä tykistön ammuksia, Puma-rynnäkköpanssarivaunuja sekä uusia Skyranger- ja Skynex-ilmatorjuntajärjestelmiä. Rheinmetallin tilauskirjat ovat kohonneet Merzin aikana ennätysmäisiin kymmeniin miljardeihin euroihin. Saksa on lisännyt merkittävästi tilauksia saksalaiselta sensoriteknologiaan ja tutkajärjestelmiin erikoistuneelta Hensoldt -yritykseltä sekä Diehl Defencelta, jolta Saksa hankkii kotimaista tuotantoa olevia IRIS-T -ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä, joita on toimitettu myös Ukrainaan.
Saksa ostaa myös Lockheed Martinilta ja Boeing&Lockheedilta, joista Merzin entinen työnantaja BlackRock omistaa isoja siivuja.
Katse Ukrainaan
Merz on perustellut Saksan puolustusmenojen kasvattamista Ukrainan auttamisella sekä Venäjän tulevalla hyökkäyksellä (se syy kelpaa kaikkeen Euroopassa, ja jos Trumpia ei voi syyttää).
Hassu yhteensattuma. BlackRockilla on ollut merkittävä rooli Ukrainan taloussuunnittelussa. Yhtiö teki pitkään maksutonta konsultointityötä Ukrainan hallitukselle, ja auttoi Ukrainaa suunnittelemaan ja perustamaan suuren Ukrainan kehitysrahaston (Ukraine Development Fund). Tavoitteena oli kerätä kymmeniä miljardeja euroja julkista ja yksityistä pääomaa maan infrastruktuurin, energiasektorin ja maatalouden jälleenrakentamiseen — jossa, hassu yhteensattuma taas, Blackrockilla on taloudellisia intresseja.
Win-win
Blackrock siis tienaa samaan aikaan sodasta aseteollisuusomistuksillaan, ja se tulee tienaamaan Ukrainan jälleenrakennusurakoista. Jos siihen milloinkaan päästään. Se tienaa myös sodan pitkittymisestä. Sodan pitkittyminen ajaa Saksan ja muiden länsimaiden puolustusbudjetteja jatkuvaan kasvuun. Tämä nostaa asevalmistajien arvoa ja siten kasvattaa suoraan BlackRockin hallinnoimien rahastojen varallisuutta. Mitä suuremmat sodan tuhot Ukrainassa tapahtuvat, sitä suuremmaksi kasvaa tulevan jälleenrakennusurakan arvo. Maailmanpankki on arvioinut summan ylittävän 500 miljardia dollaria.
Toki huonojakin puolia on. Sodan jatkuminen lisää markkinoiden heilahtelua eli volatiliteettia, kiihdyttää inflaatiota ja nostaa korkotasoa. Tämä on yleisesti ottaen huono asia BlackRockin yli 10 biljoonan dollarin sijoitussalkulle, joka kattaa kaikki maailmantalouden osa-alueet. Niin kauan kuin sota jatkuu ja infrastruktuuria tuhoutuu, BlackRock tai mikään muukaan suuri yksityinen taho ei voi aloittaa laajamittaisia, tuottavia kaupallisia investointeja Ukrainan sisällä, koska riskit ovat liian suuret ilman valtioiden takaamaa suojaa.
Silti: BlackRockin kaltainen jättimäinen indeksirahastojen hallinnoija hyötyy markkinatalouden dynamiikasta kriisin kaikissa vaiheissa.
Laiska raha ja SIUn säästöt
Pääkomissaari Ursula Von der Leyen herätti hiljattain laajaa huomiota (ja närää) puhuessaan ranskalaisten yritysjohtajien edessä. Hän totesi suoraan, että eurooppalaisten pankkitileillä makaa 10 biljoonaa euroa (10 000 miljardia) yksityisiä säästöjä, jotka ovat hänen mukaansa ”laiskoja”.
EU menetti halvan venäläisen energian omalla päätöksellään joten teollisuus on kriisissä, valtioilla ei ole rahaa rahoittaa digisiirtymää ja aseteollisuutta. Liittovaltiotason verotusoikeutta ei ole, joten von der Leyenin ratkaisu on kanavoida tavallisten ihmisten pankkitalletukset markkinariskien alaisiksi sijoituksiksi EU:n omiin strategisiin kohteisiin.
SIU-strategia tarkoittaa, että pankkien myöntämiä lainoja (esim. yritys- ja asuntolainoja) paketoidaan arvopapereiksi ja myydään eteenpäin markkinoille. Sama konsepti kuin se, joka aiheutti edellisen finanssikriisin, noin pohjimmiltaan.
Von der Leyen ajaa sääntelymuutoksia, jotka helpottavat näiden pakettien myymistä ja kannustavat tai suorastaan puskisivat tavallisia säästäjiä siirtämään rahansa turvallisilta pankkitileiltä näihin uusiin eurooppalaisiin sijoitustuotteisiin ja rahastoihin.
Ja Kuka hallitsee niitä markkinoita, joille nämä säästöt SIU-uudistuksen kautta halutaan siirtää? BlackRock ja muut suuret amerikkalaiset sekä eurooppalaiset varainhoitajat, jotka pyörittävät juuri niitä rahastoja, joihin ihmisten eläkesäästöjä ja ”laiskoja talletuksia” halutaan ohjata.
On vaikea olla näkemättä tässä yhteistä linjaa: Von der Leyen luo Brysselissä lainsäädännöllisen kehyksen ja paineen siirtää 10 biljoonaa euroa pankkitileiltä markkinoille, ja Merzin kaltaiset transatlanttiset poliitikot ajavat sitä omissa maissaan eteenpäin ”välttämättömänä talousuudistuksena”.
Silkkaa sattumaa tietenkin. Poliitikot ja bisnesmiehet ovat tunnetusti aina pyyteettömästi heikkojen ja haavoittuvien asialla.
Artikkelikuva via Wikimedia
