Hallitus esittää, että sotilastiedustelu voisi jatkossa käyttää tiedustelumenetelmiä myös ihmisten kodeissa. Esityksessä todetaan suoraan, että tiedustelumenetelmien käytössä ”ei ole kyse konkreettisesta ja yksilöidystä rikosepäilystä”. Siksi kotirauhaan puuttuminen ei nykyisen perustuslain mukaan ole mahdollista, sillä perustuslaki sallii sen vain rikosten selvittämiseksi.
Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) vaatii muutosta kiireellisesti, mutta se onnistuu tällä vaalikaudella vain, jos perustuslakia muutetaan viiden kuudesosan enemmistöllä.
Hallitus antoi esityksen (HE 301/2026 vp) eduskunnalle torstaina 5.11.2026.
Nykyinen laki kieltää tiedustelumenetelmät kokonaan ”pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa”. Esitys purkaisi tämän kiellon tiettyjen menetelmien osalta.
Esityksen mukaan kodeissa sallittaisiin muun muassa tekninen kuuntelu sekä laitteiden, menetelmien tai ohjelmistojen asentaminen. Kaikkia menetelmiä ei kuitenkaan saisi käyttää kotona. Puolustusministeriön mukaan esitystä on lausuntokierroksen jälkeen täsmennetty käyttöedellytysten ja valvonnan osalta, ja teknisen kuuntelun ja asunnossa tehtävän paikkatiedustelun kiiremenettelystä on luovuttu.
”Tällä hetkellä laissa on täyskielto tiedustelumenetelmien käyttämiselle pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa. Tämä tarjoaa Suomen kansallista turvallisuutta vakavasti vaarantaville toimijoille turvasataman, jossa suunnitella ja valmistella maamme kannalta vahingollista toimintaa. Tämä epäkohta on korjattava kiireellisesti”, Häkkänen sanoo ministeriön tiedotteessa.
Ratkaisu vaatii perustuslain muutoksen
Kotirauha on suojattu perustuslain 10 §:ssä, esitys nojaa eduskunnassa olevaan perustuslain muutokseen (HE 50/2026).
Ministeriön mukaan sotilastiedustelulain muutos voidaan hyväksyä tällä vaalikaudella vain, jos perustuslain muutos käsitellään kiireellisenä. Se vaatii viiden kuudesosan enemmistön.
SDP ilmoitti huhtikuussa, ettei se tue kiireellistä käsittelyä näin lähellä vaaleja. Tavallisessa säätämisjärjestyksessä muutos jäisi vaalien yli seuraavan eduskunnan päätettäväksi.
Samana päivänä hallitus antoi vastaavan esityksen siviilitiedustelusta. Laki antaisi suojelupoliisille oikeuden käyttää tarkasti rajattuja tiedustelumenetelmiä asunnoissa.
Professori: Kansallinen turvallisuus ei ole perusoikeus
Hallituksen perustelu nojaa kansalliseen turvallisuuteen. Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen on varoittanut juuri tällaisista perusteluista.
Ojasen mukaan turvallisuus ja rikollisuuden torjunta ovat hyväksyttäviä perusteita rajoittaa perus- ja ihmisoikeuksia,
”mutta edes kansallinen turvallisuus ei ole mikään perus- ja ihmisoikeus”, hän sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa 16.10.2026.
Ojasen mukaan turvallisuuden voimakas korostaminen on johtanut perus- ja ihmisoikeuksien liialliseen heikkenemiseen. Hänen mielestään pitäisi tarkemmin arvioida, ovatko turvallisuuden nimissä esitetyt lisävaltuudet todella välttämättömiä, hyväksyttäviä ja oikeassa suhteessa tavoitteisiin. Liian suuret toimivaltuudet johtavat hänen mukaansa pahimmassa tapauksessa poliisivaltioon.
Ojanen on ollut perustuslakivaliokunnan kuultavana muun muassa hallituksen esityksestä, joka muuttaisi perustuslain kotirauhaa koskevaa 10 §:ää. Hänen lausuntonsa ei ole vielä julkinen. Nyt annettuja tiedusteluesityksiä hän ei Helsingin Sanomien haastattelussa kommentoinut.
Hallitus vetoaa valvontaan
Hallituksen mukaan kotirauhan piiriin ulottuvat menetelmät vaatisivat aina tuomioistuimen luvan. Sotilastiedustelua valvovat lisäksi tiedusteluvalvontavaltuutettu ja eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta.
TiedusteluvalvontavaltuutettuKimmo Hakonen on pitänyt luonnoksesta antamassaan lausunnossa tärkeänä, että sääntely on riittävän täsmällistä, jotta tuomioistuimen lupamenettely ja valvonta toimivat. Hakonen on myös varoittanut, että tietolähteiden ohjaaminen kotiin ei saa olla keino kiertää puuttuvaa toimivaltuutta.
Toimivaltuuksien käyttö on salaista.
Hallitus kirjoittaa esityksessään, että maanpuolustuksen vahvistaminen ja perusoikeuksien turvaaminen ”eivät ole vastakkaisia tavoitteita”.
Toimittajan kommentti: Arvio korvaa näytön
Perustuslain 10 § suojaa kotirauhaa ja 15 § omaisuutta. Molempiin kohdistuu tällä vaalikaudella esityksiä, jotka laajentavat viranomaisten valtaa. Mitä kumpikaan esitys ei pohdi on se, että:
missä kansalainen on turvassa täysivaltaisessa tasavallassa, jos ei edes omassa kodissaan?
Kehityksen suunta on kiistaton. Näytön vaatimusta lasketaan askel kerrallaan.
Rikostuomio edellyttää, että rikos näytetään toteen niin, ettei syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.
Selittämättömän omaisuuden menettämiseen riittää jatkossa, että omaisuus on ”varsin todennäköisesti” peräisin rikollisesta toiminnasta. Lakivaliokunnan mukaan se tarkoittaa yli 50 prosentin todennäköisyyttä.
Yksittäistä rikosta ei tarvitse näyttää.
Sama suunta näkyy tiedustelussa. Salaiset pakkokeinot ovat edellyttäneet epäilyä tietystä rikoksesta.
Poliisin uhkaperusteinen rikostiedustelu irtautuu hallituksen omien sanojen mukaan ”yksilöidystä ja konkreettisesta rikosepäilystä”.
Nyt suojelupoliisi ja sotilastiedustelu pyytävät pääsyä koteihin arvion perusteella, joka koskee vakavaa uhkaa kansalliselle turvallisuudelle.
Sotilastiedustelua koskevassa esityksessä todetaan itse, että tiedustelutoimivaltuuksilla on ”rikosepäilystä irtautunut luonne”.
Kotiin ulottuva kuuntelu edellyttäisi esityksen mukaan ”konkreettisiin tosiseikkoihin perustuvaa arviota” siitä, että henkilö ja tila liittyvät uhkaan.
Kun näytön korvaa arvio, ratkaisevaksi nousee lain sanamuoto. Hallitus perustelee esityksiään tavoitteilla ja tahdolla saada jotain aikaan: tehokkaat keinot, oikea-aikainen puuttuminen, turvasataman sulkeminen. Laki ei kuitenkaan sovellu tavoitteisiin vaan sanoihin. Siksi jokainen tulkinnanvarainen ilmaus on nostettava tikun nokkaan:
”Varsin todennäköisesti”. Kuka arvioi todennäköisyyden ja millä aineistolla, kun rikosta ei tarvitse näyttää?
”Muiden seikkojen ohella”. Mitä muita seikkoja? Laki ei kerro.
”Huomattavaa taloudellista hyötyä”. Mikä on huomattava, ja kenen mittapuulla?
”Uhkaa vakavasti kansallista turvallisuutta”. Kuka määrittelee vakavuuden ja uhan, kun arvio tehdään salassa?
”Tärkeitä tietoja”. Tärkeitä kenelle ja mihin tarkoitukseen?
”Tarkkarajaisia toimivaltuuksia”. Hallitus kuvaa valtuuksiaan näin itse, mutta tarkkarajaisuus on näytettävä laissa, ei tiedotteessa.
Molemmissa uudistuksissa tuomari päättää. Tämä ei poista ongelmaa. Tuomari voi ratkaista vain viranomaisen esittämän aineiston ja väitteiden perusteella sekä niiden kriteerien varassa, jotka laki hänelle antaa.
Kun kriteerinä on arvio, myös tuomio on arvio. Tiedustelussa kohde ei edes tiedä, että lupaa on haettu, eikä voi puolustautua.
Professori Tuomas Ojanen muistutti lokakuussa, ettei kansallinen turvallisuus ole perus- eikä ihmisoikeus.
Perustuslaki on kirjoitettu suojaamaan kansalaista valtiolta, ei valtiota kansalaiselta.
Jos kotia voidaan kuunnella ja omaisuus tuomita valtiolle pelkän arvion perusteella, perustuslain suoja ei katoa yhdellä päätöksellä. Se katoaa sanamuoto kerrallaan.
toimittaja
Ilkka Tiainen
Artikkeliin lisätty lause: 7.11.2026 klo 13:07 Esityksessä todetaan suoraan, että tiedustelumenetelmien käytössä ”ei ole kyse konkreettisesta ja yksilöidystä rikosepäilystä”. Siksi kotirauhaan puuttuminen ei nykyisen perustuslain mukaan ole mahdollista, sillä perustuslaki sallii sen vain rikosten selvittämiseksi.
