Venäläisurheilijoiden vastainen poliittinen kampanjointi saa jälleen uusia kierroksia. Kokoomuksen europarlamentaarikko Mika Aaltola esittää, että valtio kiristäisi Suomen Jääkiekkoliiton avustusehtoja estääkseen yhteistyön Venäjän ja sen liittolaisten edustusjoukkueiden kanssa. Esitys tulee tilanteessa, jossa Jääkiekkoliitto on ilmoittanut kunnioittavansa urheilun kansainvälisen vetoomustuomioistuimen ratkaisua. Samalla herää kysymys siitä, onko urheilun ympärille rakentunut poliittinen painostus muuttumassa järjestelmälliseksi mielipidevaikuttamiseksi.
Venäjän paluu kansainväliseen jääkiekkoon on herättänyt suomalaispoliitikkojen keskuudessa voimakasta vastustusta. Viime päivinä keskusteluun ovat osallistuneet useat kansanedustajat ja muut poliittiset vaikuttajat, jotka ovat vaatineet Venäjän pitämistä kansainvälisten kilpailujen ulkopuolella.
Nyt keskustelu on siirtymässä yksittäisistä boikottivaatimuksista valtion rahoituksen käyttämiseen poliittisena ohjauskeinona.
Kokoomuksen europarlamentaarikko Mika Aaltola esitti maanantaina 2. marraskuuta viestipalvelu X:ssä, että opetus- ja kulttuuriministeriö muuttaisi Jääkiekkoliitolle myönnettävien valtionavustusten ehtoja.
”Esitän, että OKM lisää avustusehtoihin säännön: valtion tukemaa toimintaa ei harjoiteta hyökkäyssotaa Euroopassa käyvän valtion tai sen apurin edustusjoukkueiden kanssa”, Aaltola kirjoittaa.
Aaltolan mukaan kyse ei olisi rangaistuksesta Jääkiekkoliitolle, vaan sen toiminnan tukemisesta poliittisesti vaikeassa tilanteessa.
”Tämä ei ole rangaistus liitolle vaan selkänoja sille. Saksa on jo ottanut vastaavan kannan”, hän toteaa.
Aaltola päätti kirjoituksensa toteamukseen:
”Kun kansainvälinen urheilu ei pidä linjaa, valtion on pidettävä.”
Valtio tukee Jääkiekkoliittoa noin 1,5 miljoonalla eurolla vuodessa.
Jääkiekkoliitto ilmoitti kunnioittavansa CAS:n ratkaisua
Aaltolan ehdotuksen taustalla on urheilun kansainvälisen vetoomustuomioistuimen CAS:n ratkaisu, joka koskee Venäjän osallistumista kansainväliseen jääkiekkoon.
CAS:n ratkaisussa Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n Venäjää koskevaa osallistumiskieltoa arvioitiin erityisesti sen oikeudellisten perusteiden ja turvallisuusperustelujen näkökulmasta.
Ratkaisu on herättänyt poliittista vastustusta Suomessa, jossa useat vaikuttajat ovat vaatineet, ettei Venäjää tule päästää takaisin kansainvälisiin kilpailuihin.
Suomen Jääkiekkoliitto julkaisi 30. lokakuuta asiasta oman tiedotteensa.
Liitto ilmoitti kunnioittavansa CAS:n ratkaisua. Sen mukaan suomalaiset pelaajat ja toimihenkilöt voivat osallistua kilpailuihin, joissa Venäjä on mukana, mutta ketään ei velvoiteta osallistumaan.
Jääkiekkoliiton linjaus perustuu siten kansainvälisen urheilujärjestelmän päätösten kunnioittamiseen ja yksittäisten osallistujien valinnanvapauteen.
Aaltolan esitys puolestaan tähtää siihen, että valtio asettaisi kansalliselle lajiliitolle rahoitusehtoja, jotka rajoittaisivat yhteistyötä Venäjän ja sen liittolaisten edustusjoukkueiden kanssa.
Näin poliittinen tavoite pyrittäisiin viemään käytäntöön valtionavustusten kautta riippumatta siitä, millaisia ratkaisuja kansainväliset urheiluelimet tekevät.
Poliittinen painostus ulottumassa urheilujärjestöjen rahoitukseen
Aaltolan esitys nostaa esiin periaatteellisen kysymyksen urheilujärjestöjen riippumattomuudesta.
Suomalaiset urheilujärjestöt toimivat omien sääntöjensä ja kansainvälisten lajiliittojensa määräysten puitteissa. Niiden toimintaa tuetaan myös julkisista varoista, mutta valtionavustukset eivät automaattisesti tarkoita, että poliittiset päättäjät voisivat määrätä järjestöjen kaikista urheilullisista ratkaisuista.
Aaltola haluaa muuttaa tätä asetelmaa ainakin Venäjän osallistumista koskevassa kysymyksessä.
LUE MYÖS: Venäjä pääsee takaisin jääkiekon MM-kisoihin – poliittinen itku alkoi jo Suomessa
Jos hänen ehdotuksensa toteutuisi, suomalaisen urheilujärjestön mahdollisuudet saada valtionrahoitusta voisivat riippua siitä, noudattaako järjestö poliittisesti asetettua linjaa kansainvälisiin kilpailuihin osallistumisesta.
Kyseessä olisi merkittävä muutos keskusteluun, jota on tähän asti käyty pääasiassa Venäjän kilpailuoikeudesta ja mahdollisista boikoteista.
Samalla herää kysymys, olisiko tällainen avustusehto ylipäätään mahdollista toteuttaa nykyisen lainsäädännön puitteissa ja millaisia vaikutuksia sillä olisi suomalaiselle urheilulle.
Propagandakoneiston vauhti vain kiihtyy?
Venäläisurheilijoiden osallistumista koskevassa keskustelussa on nähtävissä yhä voimakkaampi poliittinen ja viestinnällinen ulottuvuus. Poliitikot esittävät julkisuudessa vaatimuksia Venäjän sulkemisesta kilpailuista, julkisuuden henkilöt osallistuvat boikottikeskusteluun ja media nostaa kannanottoja näkyvästi esille.
Kehitys herättää kysymyksen siitä, missä määrin kyse on toisistaan riippumattomista kannanotoista ja missä määrin samansuuntaista poliittista viestiä vahvistavasta mielipideilmapiiristä.
Kun samaa sanomaa toistetaan poliittisen johdon, median ja julkisuuden henkilöiden kautta, syntyy vaikutelma laajasta viestinnällisestä rintamasta, jossa venäläisurheilijoiden osallistumisen vastustamisesta rakennetaan yhteiskunnallisesti hyväksyttävää ja jopa odotettua toimintatapaa.
Tällaista ilmiötä voidaan tarkastella myös propagandan ja mielipidevaikuttamisen näkökulmasta.
Samansuuntaisten viestien jatkuva toistamisen, tiettyjen näkökulmien korostamisen ja vastakkaisten näkemysten sivuuttamisen tarkoitus on usein vahvistaa jotain haluttua mielikuvaa. Tällaiset vaikuttamiskeinot ovat usein osa propagandaa, etenkin silloin, kun viestinnällä pyritään järjestelmällisesti ohjaamaan yleistä mielipidettä tiettyyn suuntaan.
Se, että useat poliitikot ja julkisuuden henkilöt esittävät agressiivisesti samankaltaisia vaatimuksia, ei itsessään todista sovitusta tai koordinoidusta kampanjasta, mutta pelkkä koordinaatiosta kertovan näytön vähäisyys ei myöskään sulje pois sen mahdollisuutta.
Aaltolan ehdotus antaa keskustelulle joka tapauksessa uuden ulottuvuuden. Nyt poliittista linjaa ei ainoastaan puolusteta julkisuudessa, vaan sen toteuttamiseksi ehdotetaan myös konkreettista taloudellista ohjauskeinoa.
Kuka lopulta päättää suomalaisesta urheilusta?
Aaltolan ehdotus osoittaa, kuinka pitkälle Venäjän osallistumista koskeva poliittinen kiista on edennyt.
Ensin keskusteltiin siitä, pitäisikö Venäjä sulkea kansainvälisistä kilpailuista. Sen jälkeen alettiin vaatia, etteivät suomalaiset urheilijat osallistuisi samoihin kilpailuihin venäläisten kanssa.
Nyt esitetään, että valtion rahoitusta käytettäisiin ohjaamaan urheilujärjestöjen toimintaa poliittisesti haluttuun suuntaan.
LUE MYÖS: Kokoomus sekosi Venäjän MM-paluusta – nyt vaaditaan jopa lakia ja Suomen kisaboikottia
Tällainen kehitys herättää kysymyksen siitä, missä kulkee urheilun itsenäisyyden ja poliittisen vallankäytön raja.
Jos urheilujärjestö toimii kansainvälisten sääntöjen mukaisesti, mutta poliittiset päättäjät eivät hyväksy näiden sääntöjen seurauksia, pitäisikö järjestön muuttaa toimintaansa valtionrahoituksen menettämisen uhalla?
Aaltolan ehdotuksessa ei ole enää kyse pelkästään siitä, saako Venäjä osallistua kansainväliseen jääkiekkoon. Kyse on myös siitä, voivatko poliittiset päättäjät käyttää veronmaksajien rahoja välineenä määrätäkseen, keitä vastaan suomalaiset urheilijat saavat kilpailla.
