Olen nyt seurannut sosiaalisessa mediassa tässä jonkin aikaa tuota MM-jääkiekko-rumbaa.
Tästä nyt on noussut minusta aivan järjettömän iso kohu, sanoisinko ”paljon melua tyhjästä” – jälleen kerran. Kun pitää leikkiä hyvää ihmistä, niin homma lähtee laukalle.
Päätös, että Venäjä voi pitkän tauon jälkeen osallistua kisoihin, on herättänyt närästystä vähän joka puolella. Puhutaan boikoteista, moraalista ja vaikka mistä. Minusta tämä päätös on vain hieno asia, koska ihminen ei syntyessään pysty valitsemaan, mihin maahan hän syntyy. Joten tässä tapauksessa minusta vain urheilu on tärkeintä, ei se, ketä siellä pelaa. Todellinen urheilun ystävä ymmärtää tämän, mutta nämä, mitä minä kutsun somesotureiksi, eivät ymmärrä eivätkä edes halua ymmärtää. Minusta tässä tehtiin aivan oikea päätös. Jos ei tätä hyväksy, niin voi pitää mölyt mahassa.
Urheilijoita on nyt vuosia syrjitty sen valtion perusteella, missä he asuvat. Maailmassa on kuitenkin muitakin valtioita, joissa on sotaa ja julmuuksia. Miksi heitä ei nosteta esiin, vaan ainoastaan yksi? En ymmärrä tällaista kyllä yhtään.
Nyt tähän soppaan ovat lähteneet jopa urheilijoiden liitot. Heidän luulisi olevan paremminkin urheilijan puolella. Tässä tapauksessa he eivät ole, kun minusta kilpaileminen ja urheilu on juurikin sitä, että lajinsa parhaat kilpailevat keskenään mitaleista ja sitten paras heistä voittaa. Nyt on pitkän aikaa jo ollut tilanne, että yksi vahvimmista joukkueista on pakotettu jäämään pois ihan turhan takia. Se on myös asia, jota minä en ymmärrä. Luin myös, että yhden puolueen kanta on vaatia boikottia jopa laatimalla laki, joka kieltäisi osallistumisen, mikäli Venäjä on mukana. Aivan absurdia toimintaa. Kun viha ottaa vallan niin ”järki lentää ikkunasta ulos”
Jos asiaa ajatellaan vähän laajemmalti, niin miksi vain yhden valtion kimppuun käydään, kun muilla on ihan samaa, hieman eri muodossa, mutta samaa kuitenkin? Eri sotaa käydään eri maissa, silti vain yksi valtio nostetaan esiin.
Tämä päätös, että Venäjä saa taas osallistua pitkän tauon jälkeen maailmanmestaruuskilpailuihin, on minusta erittäin hyvä asia. Se tuo myös rauhan viestiä urheilun muodossa. Kun ajatellaan vaikka ensimmäisiä olympialaisia, niin siellä nimenomaan oltiin rauhan asialla ja kilpailtiin reilusti kaikissa lajeissa.
Nyt urheiluun on vedetty mukaan politiikka, ja se aiheuttaa sen, että jotain valtiota syrjitään, mutta samaa toimintaa harrastavaa taas ei syrjitä. Miksi näin?
Nyt kun seuraan sosiaalista mediaa sekä myös valtamediaa, niin siellä on suoranaista vihaa, mikä on minusta aivan omituista. Vaaditaan eri maiden joukkueita jäämään pois kisoista ja boikotoimaan tätä kilpailua. Suurin osa näistä vaatijoista on sellaisia, joista kaikki eivät välttämättä edes käy katsomassa pelejä paikan päällä eivätkä kaikki katso edes sieltä kotisohvalta, mutta silti huudetaan pää punaisena boikottia. Jopa moraali vedetään tähän, mitä en ymmärrä.
Se, että jättää kilpailun väliin, kun siellä on yksi joukkue niin sanotusti persona non grata, ei ole minusta mitään tekemistä moraalin kanssa. Se on hyvesignalointia ja kaksinaismoraalia. Tämä tekee sen, että itse urheilija jää sivuseikaksi, vaikka hän on se pääosan esittäjä tässä asiassa.
Mietin myös sitä, että onko urheilijoilta itseltään, siis jääkiekkoilijoilta, kysytty, mitä he haluavat, koska en usko, että kaikki ovat tällä linjalla. Toisaalta joukkueen johto toki sanoo sanansa, mutta silti pitää myös kysyä siltä urheilijalta itseltään. Ja minusta tuntuu siltä, että heidät sivuutetaan tässä asiassa.
Lisäksi paljon täällä sosiaalisessa mediassa on asenne, että nyt pitää olla selkärankaa taikka ”munaa” boikotoida tätä kilpailua. Minusta sellaisella ihmisellä on oikeaa selkärankaa, joka uskaltaa olla eri mieltä tästä asiasta ja myös tuoda kantansa esiin. Sellainen ihminen, joka ei ota politiikkaa mukaan, vaan ottaa urheilun urheiluna.
Jollain tavalla suututtaa tämä asia, koska olen itse eriyttänyt aina urheilun ja politiikan, kuten myös kirkon ja politiikan. Nämä ovat kaikki eri asioita. Ihminen on jollain tavalla nykypäivänä niin kummallinen, että lähtee vihan tielle ilman, että siihen on mitään syytä. Vihaa kun muutkin vihaavat. Kulkee ”lauman” mukana
Työttömyys lisääntyy, hinnat ja verot nousee. Köyhyys lisääntyy ja ihmisiä joutuu toimeentulotuen varaan, vanhukset jää hoitamatta. Mutta Suomen kansan, aina hallitusta myöten suurin mörkö on kun Venäjä saa pelata jääkiekon MM kisoissa. Kuulostaako järkevältä?
Toivon, että tämä kilpailu pidetään, kaikki osallistuvat siihen ja pulinat pois. Tämä on urheilun voitto politiikasta. Urheilu kuuluu kaikille. Myös kansainvälinen urheilu.
Toivon, että kisoissa myös kunnioitetaan voittajia soittamalla maan kansallishymni, on valtio mikä tahansa. Koska näin ei viime aikoina ole aina toimittu.
Toki tässä voisi tehdä myös niin, että ”lopetetaan kaikki kansainvälinen toiminta” Jokainen toimii vain oman maansa rajojen sisäpuolella. Eli tähän voi sanoa ”hyvästi” kaikki maailmanmestaruuskilpailut, Euroviisut, näyttelyt, jopa missikilpailut, konsertit – kaikki, missä on osallistujina ihmisiä eri valtioista.
Silloin ei kenellekään tule ongelmaa siitä, että tapahtumaan osallistuu vahingossa, lainausmerkeissä, väärän valtion edustajia. Myös matkailun maailmanlaajuisesti voi unohtaa. Matkaillaan vain omassa kotimaassamme, eikä päästetä sinnekään ketään, lainausmerkeissä, vääränlaista ihmistä. Silloin kaikki on hyvin eikä kukaan pahoita mieltään mistään.
Hups!
Ongelma ratkaistu vai onko asia kuitenkaan niin yksinkertainen?
Odotan innolla tulevia jääkiekon maailmanmestaruuskisoja, joissa maailman huiput ottavat mittaa toisistaan rauhanomaisissa merkeissä ja parhaista paras voittaa. Urheilun on nyt noustava politiikan yläpuolelle!
Marjaana Virtanen
