Näkökulma | Sairaanhoitajan poliittinen kuolonkorina – näin viha tuhosi perussuomalaisen

Sairaanhoitajan tehtävä on auttaa ihmisiä, lievittää kärsimystä, kunnioittaa ihmisarvoa ja kohdata potilas tämän taustasta, kansallisuudesta tai poliittisista mielipiteistä riippumatta.

Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikaisen viimeaikainen poliittinen viestintä tarjoaa tälle ajattelulle hämmentävän vastakohdan.

Antikainen on viime kuukausina julkaissut sosiaalisessa mediassa useita voimakkaita kannanottoja, joissa hän tuomitsee Venäjän tukijoiksi katsomiaan ihmisiä, vaatii kovempia toimia Venäjää vastaan ja arvostelee kansainvälisiä urheilutoimijoita näiden Venäjä-linjausten vuoksi.

Kaikkein pisimmälle hän meni lokakuussa kehottaessaan tietynlaisia näkemyksiä ilmaisevia suomalaisia suorastaan poistumaan maasta ja luopumaan kansalaisuudestaan.

Kyse ei ole enää vain Venäjän hallinnon tai sen käymän sodan tuomitsemisesta. Kyse on siitä, miten kansanedustaja suhtautuu ihmisiin, jotka eivät jaa hänen poliittista maailmankuvaansa. Ja juuri siinä syntyy ristiriita Antikaisen sairaanhoitajataustan kanssa.

Mitä tapahtuu ihmisarvon kunnioittamiselle silloin, kun poliittinen vastustaja muuttuu viholliseksi?

Jos Venäjä ei ole vihollisesi, häivy Suomesta!

Lokakuun 19. päivänä Antikainen julkaisi X:ssä kirjoituksen, joka herätti poikkeuksellisia kysymyksiä kansanedustajan käsityksestä suomalaisuudesta ja kansalaisuuden merkityksestä.

”Jokainen Putinin tukija, Venäjän valheita levittävä, jokainen joka hehkuttaa ettei Venäjä ole hänen vihollinen: te toimitte tämän puolesta. Olette terroristien kannattajia”, Antikainen kirjoitti.

Tämän jälkeen hän jatkoi:

”Näiden ihmisten tulisi häipyä Suomesta Venäjälle ja luopua Suomen kansalaisuudestaan.”

Posi TV uutisoi Antikaisen lausunnoista 20. lokakuuta.

Lausunnossa huomionarvoista on, ettei Antikainen puhu ainoastaan Vladimir Putinin kannattajista tai Venäjän propagandaa tietoisesti levittävistä ihmisistä.

Hän rinnastaa terroristien kannattajiin myös ihmiset, jotka kertovat, ettei Venäjä ole heidän vihollisensa.

LUE MYÖS: Kansanedustajalta raju vaatimus: Jos Venäjä ei ole vihollisesi, häivy Suomesta

Mutta milloin siitä tuli suomalaisen kansalaisuuden edellytys, että jokaisen suomalaisen pitäisi pitää jotakin toista valtiota henkilökohtaisena vihollisenaan?

Ihminen voi tuomita Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan pitämättä venäläisiä vihollisinaan. Hän voi kannattaa rauhanneuvotteluja, vastustaa sotilaallista vastakkainasettelua tai suhtautua kriittisesti länsimaiden harjoittamaan politiikkaan hyväksymättä silti Venäjän sotatoimia.

Antikaisen lausunnossa tällaiselle erottelulle jää hämmästyttävän vähän tilaa.

Kansanedustaja näyttää asettavan ihmisen moraalisen hyväksyttävyyden riippuvaiseksi siitä, millaiseksi tämä määrittelee suhteensa Venäjään.

Vielä poikkeuksellisempaa on vaatimus Suomen kansalaisuudesta luopumisesta.

Suomen kansalaisuus ei ole palkinto oikeista poliittisista mielipiteistä. Se ei myöskään ole kansanedustajan henkilökohtaisesti myöntämä etuoikeus, jonka säilyttämiseksi ihmisen pitäisi hyväksyä hänen maailmankuvansa.

Riikka Purra vaikenee vapaalle medialle

Antikaisen lausunnot eivät herätä kysymyksiä ainoastaan hänen omasta toiminnastaan. Ne nostavat esiin myös perussuomalaisten puoluejohdon suhtautumisen kansanedustajansa julkiseen esiintymiseen.

Posi TV lähetti puolueen puheenjohtajalle Riikka Purralle 20. lokakuuta sähköpostitse kommenttipyynnön Antikaisen lausunnoista.

Purralle esitettiin kolme kysymystä:

1. Sanoutuuko perussuomalaiset irti kansanedustaja Antikaisen lausunnoista?
2. Katsooko perussuomalaiset, että suomalainen, joka ilmoittaa, ettei pidä Venäjää vihollisenaan, on terroristien kannattaja?
3. Pidättekö hyväksyttävänä, että kansanedustaja kehottaa tällaisia ihmisiä poistumaan Suomesta ja luopumaan Suomen kansalaisuudestaan?

Purra ei vastannut. Ei tietenkään — hallituksen linja Suomessa on, että vapaalle medialle ei vastata.

Seitsemän päivää myöhemmin, 27. lokakuuta, Posi TV lähetti uuden kommenttipyynnön, jossa samat kysymykset esitettiin uudelleen.

Toisessa viestissä toimitus ilmoitti myös, että vastaamatta jättäminen jättää avoimeksi kysymyksen siitä, haluaako puoluejohto sanoutua irti Antikaisen lausunnoista.

Purralle annettiin uudelleen mahdollisuus täsmentää kantaansa.

Marraskuun 1. päivään mennessä Posi TV ei ole edelleenkään saanut vastausta kumpaankaan kommenttipyyntöön.

Tämä ei yksin todista, että Purra hyväksyisi Antikaisen lausunnot. Vastaamattomuus ei kuitenkaan myöskään osoita, että hän sanoutuisi niistä irti. Ja juuri tätä toimitus on pyrkinyt selvittämään.

Kyse ei ole mistään vähäpätöisestä sosiaalisen median sanailusta. Hallituspuolueen kansanedustaja on kehottanut suomalaisia luopumaan kansalaisuudestaan heidän mielipiteidensä vuoksi.

Onko tämä perussuomalaisten hyväksymää poliittista puhetta vai yhden kansanedustajan oma linja?

Kysymys on yksinkertainen.

Vastausta ei anneta!

Kuinka monta puoluetoveria Antikaisen mahalasku vie mukanaan?

Puolueen puheenjohtaja ei ole vastuussa jokaisesta puolueensa kansanedustajan sosiaalisessa mediassa julkaisemasta lauseesta. Mutta puoluejohtoon kohdistuvat kysymykset muuttuvat aiheellisiksi silloin, kun kansanedustaja esittää poikkeuksellisen voimakkaita vaatimuksia kansalaisten oikeuksista ja heidän asemastaan suomalaisessa yhteiskunnassa.

Antikaisen lausuntojen kohdalla on kyse juuri tästä.

Jos kansanedustaja katsoo, että tiettyjä poliittisia näkemyksiä ilmaisevien suomalaisten pitäisi luopua kansalaisuudestaan, on perusteltua kysyä, jakaako hänen puolueensa tämän näkemyksen.

Purra voisi kertoa, että kyse on yksittäisen kansanedustajan mielipiteestä. Hän voisi ilmoittaa, ettei puolue hyväksy tällaisia puheita. Tai hän voisi perustella, miksi hän pitää niitä hyväksyttävinä.

Toistaiseksi toimitus ei ole saanut mitään näistä vastauksista.

Tämä nostaa esiin laajemman poliittisen kysymyksen: missä vaiheessa yksittäisen kansanedustajan esiintymisestä tulee myös hänen puoluettaan koskeva asia?

Antikaisen omat puheet ovat hänen vastuullaan, mutta puolueen suhtautuminen niihin kuuluu puoluejohdon selvitettäviin asioihin.

Poliittisen vastuun laajuutta ei voida ratkaista pelkän vaikenemisen perusteella.

Silti on selvää, ettei kansanedustajan ympärillä käytävää keskustelua voi automaattisesti irrottaa hänen puolueestaan.

Antikaisen lausunnoista alkanut kiista on nyt myös kysymys Riikka Purralle ja perussuomalaisille.

Sairaanhoitajasta kansanedustajaksi – mihin katosi ihmisarvon kunnioittaminen?

Antikaisen poliittisen esiintymisen tarkastelussa hänen ammatillisella taustallaan on erityistä merkitystä.

Antikainen kertoo omilla verkkosivuillaan valmistuneensa lähihoitajaksi vuonna 2010 ja sairaanhoitajaksi vuonna 2019.

Hän kertoo työskennelleensä muun muassa vanhustenhoidossa, mielenterveys- ja päihdetyössä sekä lastensuojelussa.

Ammattitaustasta voisi ajatella olevan huomattavaa hyötyä poliitikolle. Hoitotyössä joutuu kohtaamaan erilaisia ihmisiä, kuuntelemaan heidän huoliaan ja ymmärtämään tilanteita, joissa omat mielipiteet on jätettävä taka-alalle. Sairaanhoitajan on kyettävä hoitamaan myös sellaisia ihmisiä, joiden elämänkatsomusta hän ei itse hyväksy.

Juuri tämän vuoksi Antikaisen lausuntoja on aiheellista verrata hoitotyön ammattietiikkaan.

Suomen Sairaanhoitajien eettiset ohjeet korostavat ihmisarvon kunnioittamista sekä potilaiden oikeudenmukaista ja yhdenvertaista kohtelua. Lisäksi potilaslain 3 § turvaa oikeuden hyvään hoitoon ilman syrjintää. Potilaan ihmisarvoa ja vakaumusta on kunnioitettava.

Nämä periaatteet eivät lakkaa olemasta silloin, kun potilaalla on epäsuosittuja poliittisia mielipiteitä.

Eikä silloin, kun potilas on venäläinen.

Entä jos potilaaksi tulisi venäläinen?

Kuvitellaan tilanne, jossa Antikaisen eduskuntaura päättyisi ja hän päättäisi palata sairaanhoitajan työhön.

Hänen vastaanotolleen saapuisi venäläistaustainen potilas. Potilas kertoisi asuneensa Suomessa jo pitkään ja pitävänsä sekä suomalaisista että venäläisistä. Hän ei kannattaisi Venäjän sotatoimia Ukrainaan mutta ei myöskään pitäisi Venäjää henkilökohtaisena vihollisenaan.

Miten tämä potilas suhtautuisi hoitajaan, joka on aiemmin rinnastanut tällaisen ajattelun terroristien kannattamiseen?

Entä jos potilas olisi suomalainen, joka suhtautuisi kriittisesti Venäjän vastaisiin pakotteisiin tai vastustaisi Suomen sotilaallista osallistumista kansainvälisiin konflikteihin? Voisiko hän luottaa saavansa hoitoa ilman poliittisia ennakkokäsityksiä?

Tässä ei ole kysymys siitä, että Antikaisen väitettäisiin syrjineen potilaita. Sellaisesta ei ole esitetty näyttöä. Eikä poliittisesti jyrkkä mielipide itsessään osoita, ettei ihminen kykenisi toimimaan sairaanhoitajana asianmukaisesti. Mutta hoitotyössä luottamus on keskeinen asia.

Potilaan ei pitäisi joutua epäilemään, vaikuttaako hänen kansallisuutensa tai maailmankatsomuksensa siihen, miten häntä kohdellaan.

Erityisen tärkeää tämä on mielenterveyspotilaiden, lasten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten kohdalla.

Ihmisen ei pidä joutua todistamaan poliittista oikeaoppisuuttaan tullakseen kohdelluksi arvokkaasti.

Antikainen vakuuttaa jättävänsä politiikan hoitotyön ulkopuolelle

Lokakuun 29. päivänä Antikainen julkaisi X:ssä kirjoituksen, jossa hän otti kantaa poliittisten mielipiteiden ja hoitotyön väliseen suhteeseen.

”Ja sanon tämän itse entisenä hoitajana. Minulle oli ja olisi tulevaisuudessakin kunnia asia heittää poliittiset mielipiteet työssäni täysin syrjään”, hän kirjoitti.

Lausunto on tärkeä. Antikainen siis itse vakuuttaa ymmärtävänsä, että hoitotyössä poliittiset näkemykset on pidettävä erillään potilaiden kohtelusta.

Mutta samalla se synnyttää väistämättömän kysymyksen.

Jos Antikainen kykenee ymmärtämään ihmisten yhdenvertaisuuden hoitotyössä, miksi hän käyttää julkisessa poliittisessa keskustelussa retoriikkaa, jossa väärin ajattelevia suomalaisia kehotetaan poistumaan omasta maastaan?

Sairaanhoitajan velvollisuudet ja kansanedustajan sananvapaus ovat luonnollisesti eri asioita.

Silti ihmisarvon kunnioittamisen periaate ei ole merkityksetön myöskään politiikassa.

Antikaisella on täysi oikeus tietysti vastustaa Venäjän hallintoa, kannattaa Ukrainaa ja vaatia ankaraa ulkopolitiikkaa.

Samalla hänen on hyväksyttävä, että ihmisillä on oikeus arvioida hänen puheidensa johdonmukaisuutta ja kohtuullisuutta. Antikainen hoitaa tämän puolen estämällä kriittiset äänet sosiaalisessa mediassa.

Ukrainan sodasta tuli poliittisen viestinnän keskipiste

Antikaisen viimeaikaisissa julkaisuissa Ukrainan sota on ollut keskeinen aihe. Lokakuun 23. päivänä hän jakoi ukrainalaista naissotilasta esittelevän julkaisun ja kuvaili tätä sankariksi sekä esikuvaksi tytöille ja pojille. Lokakuun 27. päivänä hän puolestaan jakoi videon Venäjän iskuissa kärsineistä eläimistä ja kirjoitti, että Venäjän kannattaminen tarkoittaa myös tällaisen toiminnan kannattamista.

Samana päivänä Antikainen vaati Euroopalta entistä kovempia toimia Venäjää vastaan.

Hän esitti muun muassa jäädytettyjen venäläisvarojen käyttämistä Ukrainan tukemiseen, lisää talouspakotteita, venäläisten turistiviisumien täydellistä kieltämistä sekä varjolaivastoon kohdistuvia tiukempia toimia. Antikaisen mukaan Venäjälle on asetettava myös selkeitä ehtoja neuvotteluhalukkuutensa osoittamiseksi.

Nämä ovat poliittisia vaatimuksia, joista voidaan perustellusti keskustella.

Venäjän sotatoimet ovat aiheuttaneet Ukrainassa valtavaa inhimillistä kärsimystä.  Mutta Venäjän sotatoimien tuomitseminen ei tarkoita, että kaikki Venäjää vastaan suunnatut toimet olisivat tarkoituksenmukaisia tai arvostelun ulkopuolella. Samoin Ukrainan tukeminen ei tarkoita, että sen viranomaisten tai sotilaallisten toimijoiden esittämiä väitteitä pitäisi käsitellä ilman lähdekritiikkiä.

Juuri tämän eron kansanedustajalta pitäisi voida odottaa tunnistavan.

Ukrainan-matkan jälkeen myös sotilaalliset väitteet herättivät kysymyksiä

Antikaisen poliittinen viestintä herätti kysymyksiä jo keväällä 2026, kun hän osallistui perussuomalaisten kansanedustajien Ukrainan-vierailulle. Matkan jälkeen Antikainen esitti julkisuudessa väitteitä siitä, että Venäjä voisi ohjata ukrainalaisia drooneja Suomen ilmatilaan teknisten häirintämenetelmien avulla.

Posi TV käsitteli lausuntoja 6. huhtikuuta julkaistussa artikkelissaan.

LUE MYÖS: Kansanedustaja Antikainen: Venäjä pystyy ohjata Ukrainan drooneja Suomeen – jakaako kansanedustaja Ukrainan sotapropagandaa?

Artikkelissa kiinnitettiin huomiota siihen, ettei väitetystä toiminnasta ollut esitetty julkista näyttöä. Tekninen mahdollisuus ja todistettu tapahtuma ovat kaksi eri asiaa.

Kun kyse on Suomen turvallisuudesta, erottelu on erityisen tärkeä. Kansanedustajan lausunnot voivat vaikuttaa kansalaisten käsityksiin turvallisuustilanteesta, minkä vuoksi väitteiden perusteluille on asetettava korkeat vaatimukset.

LUE MYÖS: Uho, aseet ja somekuvat – mitä ihmettä tapahtui perussuomalaisten Ukrainan-matkalla?

Sodassa jokainen osapuoli pyrkii vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen. Ukrainan puolustamista voi kannattaa ilman, että luopuu kriittisestä suhtautumisesta sieltä saatuihin tietoihin. Samoin Venäjän hyökkäyksen voi tuomita ilman, että pitää kaikkia venäläisiä henkilökohtaisina vihollisinaan.

Sota ulottuu jo jääkiekkokaukaloihin

Antikaisen viimeisimmissä julkaisuissa ulkopoliittinen vastakkainasettelu on ulotettu myös kansainväliseen urheiluun.

Urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin CAS linjasi 30. lokakuuta, että Venäjän osallistuminen kansainväliseen jääkiekkotoimintaan on mahdollistettava. Ratkaisu koskee myös vuoden 2027 MM-kilpailuja.

LUE MYÖS: Venäjä pääsee takaisin jääkiekon MM-kisoihin – poliittinen itku alkoi jo Suomessa

Päätös herätti voimakkaita reaktioita Suomessa ja eri puolilla Eurooppaa.

Antikainen ilmoitti X:ssä pitävänsä selvänä, ettei Suomi voi osallistua jääkiekon MM-kisoihin, mikäli Venäjä on mukana.

Hän esitti myös, että jos Suomen Jääkiekkoliitto ei tee hänen edellyttämäänsä päätöstä, Suomessa pitäisi säätää Latvian mallin mukainen laki.

Antikainen vaati lisäksi eurooppalaisia katsojia ja maita boikotoimaan kilpailuja sekä arvosteli Kansainvälistä jääkiekkoliittoa IIHF:ää korruptoituneeksi.

Korruptiosyytös on vakava, eikä sitä voi pitää osoitettuna pelkästään siksi, että urheilujärjestön päätös on poliittisesti kiistanalainen.

Latviassa on voimassa lainsäädäntö, joka kieltää maan joukkuelajien maajoukkueita kohtaamasta Venäjän ja Valko-Venäjän maajoukkueita. Latvian ratkaisu ei kuitenkaan tarkoita automaattista vetäytymistä kaikista kilpailuista, joissa Venäjä osallistuu.

Antikaisen vaatimus Suomen vetäytymisestä on siten Latviaa pidemmälle menevä vaihtoehto.

Tässä kohtaa olisi syytä käydä myös laajempaa periaatteellista keskustelua. Jos sotaa käyvän valtion urheilijat suljetaan kansainvälisistä kilpailuista valtion sotatoimien perusteella, pitäisikö samoja periaatteita soveltaa johdonmukaisesti kaikkiin sotaa käyviin valtioihin? Entä missä määrin urheilijoiden pitäisi kantaa vastuuta kotivaltionsa poliittisen johdon päätöksistä?

Antikaisen esittämät boikottivaatimukset eivät yksin ratkaise näitä kysymyksiä. Ne kuitenkin osoittavat, kuinka voimakkaasti hänen Venäjä-linjansa ulottuu jo politiikan ulkopuolisille yhteiskunnan alueille.

Moraalinen mittapuu – sovelletaanko sitä kaikkiin?

Antikainen vaati viimeisimmässä X-julkaisussaan myös muita poliitikkoja osoittamaan samanlaista moraalista johdonmukaisuutta. Hän arvosteli poliittisten vastustajiensa suhtautumista Venäjään liittyvään liiketoimintaan ja vaati samaa mittapuuta myös näiden läheisten toimintaan.

Periaate on sinänsä ymmärrettävä: poliitikon pitäisi soveltaa johdonmukaisia eettisiä vaatimuksia niin itseensä kuin muihinkin. Mutta juuri tämä vaatimus palauttaa huomion Antikaisen omiin lausuntoihin.

Jos moraalinen johdonmukaisuus on niin tärkeää, sitä on voitava edellyttää myös häneltä. Jos poliitikko arvostelee muita heidän väitetystä epäjohdonmukaisuudestaan, hänen omien väitteidensä ja vaatimustensa on kestettävä samanlainen tarkastelu. Jos hän vaatii muita ottamaan vastuuta lausunnoistaan, sama vaatimus koskee myös häntä. Ja jos hän pitää ihmisarvon kunnioittamista hoitotyössä itsestäänselvyytenä, on perusteltua kysyä, millaisena tuo sama kunnioitus näyttäytyy hänen poliittisessa retoriikassaan.

Poliittinen kuolonkorina vai tietoinen kärjistämisen strategia?

Antikaisen viimeaikaisista julkaisuista muodostuu kuva poliitikosta, jonka julkista esiintymistä hallitsee voimakas vastakkainasettelu. Venäjän sotatoimien tuomitsemisen rinnalle ovat nousseet vaatimukset kansalaisten maasta poistumisesta, urheiluboikoteista ja uusista kansainvälisistä rajoituksista. Tällaista toimintatapaa voi toki tarkastella myös poliittisena strategiana.

LUE MYÖS: Äärinationalistinen Ukrainan armeijayksikkö kävi markkinoimassa sotaa Suomessa

Voimakkaat kannanotot herättävät huomiota, saavat reaktioita ja voivat vedota niihin äänestäjiin, jotka haluavat poliitikoilta mahdollisimman jyrkkää Venäjä-linjaa. Tällaisten äänestäjien määrä maassamme vähenee päivä päivältä.

Samaan aikaan ne voivat herättää vahvaa epäluottamusta niiden kansalaisten keskuudessa, jotka pitävät kansalaisoikeuksia, avointa keskustelua ja poliittisten erimielisyyksien sietämistä keskeisinä demokratian periaatteina. Tällaisten äänestäjien määrä puolestaan lisääntyy päivä päivältä.

Antikaisen poliittisen tulevaisuuden ratkaisevat lopulta äänestäjät. Äänestäjät ratkaisevat myös sen, moniko jättää hänen lausuntojensa tähden äänestämättä perussuomalaisia.

Voiko kansanedustaja samanaikaisesti esiintyä ihmisarvon puolustajana ja vaatia poliittisesti eri tavoin ajattelevia suomalaisia poistumaan maasta?

Ja kuinka pitkälle puolueen muut edustajat ovat valmiita puolustamaan, selittämään tai jättämään kommentoimatta tällaisia lausuntoja?

Purran vastaamattomat kommenttipyynnöt tekevät jälkimmäisestä kysymyksestä erityisen ajankohtaisen.

Lopulta kyse on ihmisarvosta

Antikaisen sairaanhoitajatausta tekee hänen poliittisista lausunnoistaan erityisen kiinnostavan tarkastelukohteen. Hän on kouluttautunut ammattiin, jonka keskeisenä tehtävänä on auttaa ihmisiä ja lievittää kärsimystä. Hän on itse vakuuttanut osaavansa pitää poliittiset mielipiteensä erillään hoitotyöstä.

Tätä vakuutusta ei voi tietenkään kiistää ilman näyttöä.

Mutta yhtä perusteltua on kysyä, miksi samanlainen erilaisten ihmisten kunnioittaminen ei näy selvemmin hänen julkisessa poliittisessa sanankäytössään. Venäjän sotatoimien tuomitseminen on eri asia kuin kaikkien venäläisten tai Venäjää koskevista kysymyksistä eri tavoin ajattelevien ihmisten tuomitseminen.

Suomen turvallisuudesta huolehtiminen on eri asia kuin kansalaisten jakaminen hyväksyttäviin ja ei-hyväksyttäviin heidän poliittisten näkemystensä perusteella. Eikä isänmaallisuuden pitäisi tarkoittaa sitä, että ihmiseltä vaaditaan tietynlaista viholliskuvaa hänen suomalaisuutensa osoitukseksi.

Ihmisarvo ei pääty valtakunnanrajalle. Eikä sen pitäisi päättyä myöskään poliittiseen erimielisyyteen.

Antikaisella on oikeus näkemyksiinsä. Hänen kriitikoillaan on yhtä lailla oikeus kysyä, ovatko nämä näkemykset johdonmukaisia, oikeudenmukaisia ja kansanedustajan asemaan sopivia. Ja perussuomalaisten puoluejohdolta on oikeutettua pyytää vastausta siihen, millaisena se itse näkee kansanedustajansa lausunnot.

Kahteen kommenttipyyntöön ei ole vastattu.

Siksi myös puoluejohdon kanta jää avoimeksi.

Sairaanhoitajan pitäisi ymmärtää, ettei ihmisen arvo riipu hänen mielipiteistään. Kansanedustajankin pitäisi ymmärtää sama asia.

Ja jos poliittinen keskustelu muuttuu jatkuvaksi vihaamiseksi ja vihollisten etsimiseksi, kaikkein tärkein kysymys ei lopulta ole, kuka voittaa seuraavan väittelyn.

Vaan se, mitä tällaiselle politiikalle tapahtuu, kun viholliskuvien tilalle vaaditaan perusteluja.

Toimituksellinen huomautus: Posi TV lähetti perussuomalaisten puheenjohtajalle Riikka Purralle Antikaisen kansalaisuuslausuntoja koskevat kommenttipyynnöt 20. ja 27. lokakuuta 2026. Toimitus ei ollut saanut vastausta 1. marraskuuta 2026 mennessä.

aside.ptv-c{--ptv-o:#FF6800;--ptv-y:#FFFA00;--ptv-ink:#14110E; font-family:"Readex Pro",-apple-system,"Segoe UI",Roboto,sans-serif; background:#FFF6EE;border:1px solid #F2D9C3;border-radius:16px; padding:30px 32px;margin:44px 0;color:var(--ptv-ink);line-height:1.5;} .ptv-c .ptv-c__title{margin:0 0 14px;font-size:22px;font-weight:700; letter-spacing:-.015em;max-width:22ch;color:var(--ptv-ink);} .ptv-c .ptv-c__title em{font-style:normal;color:var(--ptv-o);} .ptv-c .ptv-c__lead{margin:0 0 6px;font-size:17px;font-weight:600;max-width:36ch; color:var(--ptv-ink);} .ptv-c .ptv-c__lead b{color:var(--ptv-o);font-weight:700;} .ptv-c .ptv-c__sub{margin:0 0 22px;font-size:14.5px;color:#6E635A;max-width:48ch;} .ptv-c .ptv-c__meter{height:12px;border-radius:999px;background:#F1E2D5;overflow:hidden;} .ptv-c .ptv-c__meter i{display:block;height:100%;border-radius:999px; background:linear-gradient(90deg,var(--ptv-y),var(--ptv-o));} .ptv-c .ptv-c__scale{display:flex;justify-content:space-between;gap:12px; margin:8px 0 24px;font-size:12.5px;font-weight:500;color:#6E635A;} .ptv-c .ptv-c__scale b{color:var(--ptv-ink);font-weight:600;} .ptv-c a.ptv-c__cta, .ptv-c a.ptv-c__cta:link, .ptv-c a.ptv-c__cta:visited{ display:inline-block;background:#FF6800!important;color:#FFFFFF!important; text-decoration:none!important;border:0!important;box-shadow:none!important; text-shadow:none!important;font-size:16.5px;font-weight:700;line-height:1.35; padding:15px 30px;border-radius:999px;transition:background .15s;} .ptv-c a.ptv-c__cta:hover, .ptv-c a.ptv-c__cta:focus, .ptv-c a.ptv-c__cta:active{ background:#14110E!important;color:#FFFFFF!important;text-decoration:none!important;} .ptv-c .ptv-c__fine{margin:12px 0 0;font-size:12.5px;color:#8A7F76;} .ptv-c .ptv-c__oath{margin:20px 0 0;padding-top:16px;border-top:1px solid #F2D9C3; font-size:14px;font-weight:600;color:#B84A00;} @media (max-width:560px){ aside.ptv-c{padding:24px 20px;} .ptv-c .ptv-c__title{font-size:19px;} .ptv-c .ptv-c__lead{font-size:16px;} .ptv-c a.ptv-c__cta{display:block;text-align:center;}}