Vuoden 2027 eduskuntavaalit lähestyvät, ja eduskunnan ulkopuoliset puolueet ovat alkaneet julkaista ehdokkaitaan. Tarjontaa riittää, mutta yksi asia pistää silmään: missä ovat ne persoonat, jotka todella erottuvat joukosta, uskaltavat haastaa vallitsevan järjestelmän ja herättävät ihmisissä voimakkaita tunteita?
Olen seurannut pienpuolueiden ehdokasasettelua jo kuukausien ajan ja hyvin tarkasti. Tähän mennessä julkaistujen nimien joukosta löytyy mielestäni vain muutama henkilö, joista voisi syntyä aidosti kiinnostava poliittinen tarina.
Yksi heistä on Mika Vauhkala, koronapassioikeudenkäynnistään tunnettu yrittäjä, joka haastoi Suomen valtion ja Fazerin oikeuteen sen jälkeen, kun häneltä evättiin pääsy kahvilaan ilman koronapassia.
Vauhkala lähti taistelemaan periaatteensa puolesta, vei asian oikeusasteesta toiseen ja päätyi lopulta valtavaan velkataakkaan. Posi TV aiemmin uutisoi, että oikeusprosessi johti yli 130 000 euron ulosottovelkoihin.
Vauhkala on kiinnostava juuri siksi, että hän on valmis maksamaan vakaumuksestaan poikkeuksellisen kovan henkilökohtaisen hinnan. Syyskuussa hän siirtyi Vapauden liiton ehdokkaaksi jätettyään Kristillisdemokraattien ehdokaslistan. Samalla hänen läpimenomahdollisuutensa valitettavasti heikkeni huomattavasti.
Toinen kiinnostava nimi on tietysti Junes Lokka, pitkän linjan maahanmuuttokriittinen yhteiskunnallinen keskustelija, joka on ehdolla Vapauden liiton listalla. Lokka on persoona, joka tuskin jättää ketään kylmäksi. Hän herättää sekä voimakasta vastustusta että kannatusta. Juuri tällaiset persoonat pakottavat ihmiset muodostamaan mielipiteen.
Yllättävä nimi löytyy myös Suomen kommunistiselta puolueelta. Pirkanmaalla ehdolla oleva seksityöntekijä Bex Tapanainen erottuu jo ammattitaustansa vuoksi tavanomaisesta ehdokasjoukosta. SKP jo puolueena herättää itsessään ristiriitaisia tunteita, ja Tapanaisen kaltaiset ehdokkaat tuovat vaalikeskusteluun valtavirrasta poikkeavia näkökulmia. Posi TV uutisoi Tapanaisen ehdokkuudesta marraskuun alussa.
Ville Nurmela – kiinnostavin mahdollinen haastaja?
Kaikkein kiinnostavimpana pidän kuitenkin Sinimustan Liikkeen Ville Nurmelaa.
Nurmela ei ole vielä julkisesti vahvistettu vuoden 2027 eduskuntavaaliehdokkaaksi, mutta Posi TV:n saamien tietojen mukaan hän on asettumassa ehdolle.
Nurmela erottuu muista poikkeuksellisen taustansa, toimintansa ja räväköiden ulostulojensa vuoksi. Hän on henkilö, jonka näkemykset herättävät varmasti voimakasta vastustusta, mutta joka ei myöskään tunnu pelkäävän vastakkainasettelua.
Nurmela on juuri sellainen poliittinen persoona, josta toimittaja haluaa ottaa selvää. Hänen taustansa, toimintansa ja yhteiskunnalliset näkemyksensä tarjoavat poikkeuksellisen paljon kysyttävää – myös kriittisiä kysymyksiä. Ja siinä on koko homman ”juju”.
Pelkällä puolueen nimellä ei haasteta järjestelmää
Pienpuolueiden ongelmana näyttäisi olevan, että ehdokaslistoilta löytyy runsaasti tuttuja nimiä, mutta aivan liian vähän persoonallisia ja aidosti huomiota herättäviä haastajia.
Jos puolue haluaa murtaa eduskuntapuolueiden asemaa, eikö sen pitäisi tarjota äänestäjille jotakin muuta kuin samoja poliittisia iskulauseita ja vuodesta toiseen kiertäviä ehdokkaita?
Poliittinen uskottavuus ei tietenkään synny pelkästä räväkkyydestä. Tarvitaan myös tietoa, osaamista ja kykyä perustella omat näkemyksensä.
Mutta ilman kiinnostavia persoonia, rohkeita ulostuloja ja kykyä herättää keskustelua pienpuolueet uhkaavat jäädä jälleen kerran poliittisen kentän näkymättömiksi sivustakatsojiksi.
Vaaleihin on vielä aikaa, ja ehdokaslistat täydentyvät. Toistaiseksi todellisia haastajapersoonia näyttää kuitenkin olevan huolestuttavan vähän.
