Helsingin Sanomat julkaisi 10.11.2026 Paavo Teittisen kolumnin ”Kotirauhan suojan heikentäminen ei saa johtaa vauhtisokeuteen”. Kyse on näkemyskirjoituksesta, ja kolumnistilla on oikeus näkemykseensä. Teittinen on HS:n tutkivan ryhmän toimittaja ja vuoden 2025 tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja. Siksi on mielenkiintoista tutkia, kestävätkö hänen tosiasiaväitteensä tarkastelun.
Ensin luodaan uhkakuva
Kolumni alkaa kotirauhan puolustuksella, mutta siirtyy nopeasti perustelemaan, miksi kotirauha pitäisi murtaa.
Teittisen mukaan yksityisasunto on ”rosvoille turvasatama”. Jos Isisin solu, äärioikeistolaiset terroristit, rikollisjärjestö tai Venäjän vakoilurinki haluaa keskustella rauhassa, sen kannattaa kokoontua kahville jonkun asuntoon, koska silloin se on hänen mukaansa ”aukottomasti viranomaisten tiedonhankinnan ulottumattomissa”.
Lukijan mieleen piirtyy kuva, jossa suomalaisissa olohuoneissa suunnitellaan iskuja viranomaisten seuratessa voimattomina tien toisella puolella. Perustuuko tämä kuva mihinkään? Supo arvioi maaliskuussa 2025 terrorismin uhan kohtalaiseksi, viisiportaisen asteikon kolmanneksi tasoksi. Suurimpana iskuriskinä Supo piti yksittäisiä toimijoita ja pienryhmiä. Suomen ainoa terroriteoksi tuomittu isku tehtiin Turussa vuonna 2017. Kolumni ei kerro, mikä on se näyttö, jonka vuoksi esimerkiksi äärioikeistolaisen terrorismin uhka olisi niin kova, että perustuslakia pitää muuttaa. Eikä se kerro, kuka määrittelee, mikä on äärioikeistoa.
Teittisen väite, joka ei pidä paikkaansa
Väite kodista aukottomana turvasatamana rikollisille on väärä. Jo nykyisen pakkokeinolain 10 luvun 17 §:n mukaan tuomioistuin voi antaa poliisille luvan asuntokuunteluun, kun epäillään vakavaa rikosta. Listalla ovat terrorismirikokset, myös terrorismirikoksen valmistelu, terroristiryhmän johtaminen ja terroristiryhmän toimintaan osallistuminen. Kun terroristisolu kokoontuu kahville suunnittelemaan iskua, kyse on jo rikoksesta, ja kotiin päästään tuomioistuimen luvalla vaikka huomenna.
Nykyinen laki suojaa kotia silloin, kun rikosepäilyä ei ole. Juuri tämän hallitus haluaa muuttaa.
Esityksen mukaan Supo ja poliisi saisivat kuunnella kotia tiedustelun nimissä ilman konkreettista ja yksilöityä rikosepäilyä.
Ero on ratkaiseva, ja Teittinen sivuuttaa sen täysin.
Kenen turvasatama koti on
Jos koti on rosvoille turvasatama, se on sitä myös kaikille muille. Se on turvasatama ihmisille, jotka eivät pidä hallituksen linjasta, kritisoivat presidenttiä ja hallintoa tai ajattelevat, ettei valta todellisuudessa kuulu kansalle, vaikka perustuslaki niin sanoo. Kotirauha on olemassa myös heitä varten.
Haluammeko todella Suomesta Neuvostoliiton, Pohjolan pikku DDR:n?
Täysivaltaisessa tasavallassa kotirauhan idea ei ole suojata niitä, jotka ovat samaa mieltä vallanpitäjien kanssa.
Pitääkö kaikkien suomalaisten luopua kotirauhasta siksi, että rosvotkin hyötyvät siitä? Kuulostaa rokotteelta, joka suojaa vain, jos kaikki ottavat sen.
Samalla logiikalla kaikki perusoikeudet voi perustella pois, sillä jokaisesta hyötyy joskus myös rikollinen. Saavathan rikollisetkin äänestää vaaleissa.
Miksi Orpon hallitus ei esitä äänioikeuden poistamista perustuslaista? Sillä voitaisiin estää rikollisten vaikuttaminen vaaleihin. Samalla voitaisiin kieltää kaikki elinkeinotoiminta, jotta rikolliset eivät pääse rikastumaan.
Suomen kansa on maksanut itsenäisyydestään ja oikeusvaltiostaan kovan hinnan sisällissodassa ja sitä seuranneissa sodissa. Kummastakaan meillä ei ole paljoa jäljellä. Kotirauha, yksityisyys ja mielipiteenvapaus olivat osa sitä, mitä verenvuodatuksesta jäi jäljelle. Nytkö pitäisi luopua vielä kotirauhastakin uhkakuvien perusteella, joille ei esitetä näyttöä?
Huono vertaus, hyvä varoitus
Teittinen peräänkuuluttaa tarkkarajaisuutta ja käyttää esimerkkinä passirekisteriä. Rekisteriin kerättiin kasvokuvat ja sormenjäljet luvaten, ettei niitä käytetä rikostutkintaan, ja nyt käyttöä ollaan avaamassa. Kehitys on totta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kotirauhan kanssa. Vertaus onnistuu vain yhdessä asiassa: se näyttää, miten valtuuksia hivutetaan ja lavennetaan askel kerrallaan, heti kun lainsäädännöllinen kehikko on saatu luotua.
Laki on hallinnon tahdonilmaisu. Kun hallinto ilmaisee tahtonsa tulkinnanvaraisesti ja epämääräisesti, myös lain tavoite on silloin tulkinnanvarainen ja epämääräinen. Tiedusteluesitysten väljät käsitteet, kuten kansallinen turvallisuus, eivät ole sattumaa.
Pisteet itärajasta
Pisteet Teittiselle siitä, että hän nostaa esiin itärajan sulkemisen perustuslaillisena kriisinä ja emeritusprofessori Kaarlo Tuorin arvion. Kun rajalakia jatkettiin, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Heikki Westman perusteli sitä Suomen täysivaltaisuudella. Se oli ainoa kerta, kun olen kuullut hänen puhuvan Suomesta täysivaltaisena tasavaltana.
Jos täysivaltaisuus kelpaa perusteeksi rajan sulkemiselle, miksi sama täysivaltainen kansa ei ansaitse koskematonta kotirauhaa?
Kehikko rakennetaan ensin, KGB ja Stasi kadehtisivat
Iso kysymys on tämä: haluavatko suomalaiset asua maassa, jossa ei ole yhtään turvapaikkaa, jossa ei voi keskustella rauhassa, olivatpa ajatukset kuinka radikaaleja tahansa?
Saavatko mediakartelli ja poliitikot luotua flunssaa, Venäjää ja mitä milloinkin pelkäävän suomalaisen päähän idean, että hänen pitää pelätä, mitä naapuri suunnittelee kotonaan, ja että hän on turvassa vain silloin, kun tietää, että naapuria voidaan vakoilla ilman rikosepäilyä? Valitettava veikkaukseni on, että juuri näin tässä tulee käymään.
Paluu normaaliin, kunhan vielä luovutamme kotirauhan, eikös joo?
Orpon hallitus on jo rajoittanut ajattelun vapautta tavalla, jota ei ole ennen voitu edes kuvitella.
Askelmerkit ovat samat, joilla Neuvostoliiton ja DDR:n rakentaminen aloitettiin. Valvonta alkoi turvallisuudesta.
Orpon hallitus on säätänyt rangaistavaksi holokaustin sekä kansainvälisessä tuomioistuimessa todettujen joukkotuhontojen ja sotarikosten julkisen kiistämisen, puolustelun ja vakavan vähättelyn, kun teko on omiaan yllyttämään vihaan tai väkivaltaan. Jos rikos on totta, miksi sen kyseenalaistamisesta pitää rangaista? Totuus kestää kysymykset, mutta valhe ei.
Jokainen voi vain kuvitella kuinka edesmenneet KGB:n ja Stasin kollegat katselevat kadehtien pilven reunalta maailman onnellisimman kansan hallituksen touhuja.
Kaava on sama kuin tiedustelulaeissa. Ensin rakennetaan kehikko: terrorismi, äärioikeisto, hybridivaikuttaminen. Kukaan ei kysy, kuka nämä määrittelee. Kun kehikko on paikallaan, sen sisään voidaan lisätä uusia rikosnimikkeitä ja korottaa olemassa olevia rangaistuksia niin, että ne mahtuvat valtuuksien piiriin.
Kotirauhan murtaminen on hallinnon tahdonilmaisu viedä sinulta ja minulta tietämättämme kotirauha ilman epäilyä rikoksesta.
Hallitus ja kartellimediat myyvät sinulle kauppaa, jossa luovutat rauhasi ja saat vastineeksi turvaa. Kuulostaako tutulta? Luovuta oikeutesi, niin saat terveyttä.
Kotirauhan vaihtaminen turvallisuuteen ei kuitenkaan ole mikään kauppa, vaan totaalinen luopuminen olennaisesta vapaudesta.
Koti, jota voidaan kuunnella ilman rikosepäilyä, ei ole turvallinen kenellekään. Rauhastaan luopuva ei saa turvaa vastineeksi, vaan menettää molemmat.
Kiitän toimittaja Paavo Teittistä silti kirjoituksesta ja siitä, että hän nosti esiin vauhtisokeuden vaaran. Kotirauhan murentaminen ansaitsee tulla jokaisen suomalaisen pohdittavaksi.
Ilkka Tiainen
toimittaja, Posi TV
