Kuka turvaa suomalaiset, jos valtiojohto ei sitä tee? – Ukraina vaarantaa vakavasti suomalaisten turvallisuuden

Suomen valtionjohdon velvollisuus on turvata suomalaiset. Ukrainan sotilaallisen toiminnan aiheuttamien vaarojen sivuuttaminen herättää vakavan kysymyksen siitä, onko tämä velvollisuus jäänyt ulkopoliittisten tavoitteiden varjoon.

Suomen valtionjohto näyttää unohtaneen yhden tärkeimmistä tehtävistään: suomalaisten hengen, terveyden ja turvallisuuden suojelemisen. Ukrainan sotilaallinen toiminta on ulottunut Suomen välittömään läheisyyteen, ja Suomenlahdella tapahtuneen drooni-iskun kaltaiset tilanteet osoittavat, kuinka vakavia riskejä sotilaalliset operaatiot voivat aiheuttaa myös Suomelle.

Erityisen vakavaa on mielestäni Suomen valtionjohdon suhtautuminen näihin tapahtumiin. Kun sotilaallisen toiminnan aiheuttamat vaarat ovat tiedossa, mutta hallituksen konkreettisista toimista niiden ehkäisemiseksi ei saada riittävän selkeää kuvaa, on kysyttävä, asetetaanko suomalaiset tarpeettomaan vaaraan myös valtionjohdon riittämättömän puuttumisen vuoksi.

Suomalaisten turvallisuutta ei vaaranna ainoastaan sotilaallinen toiminta Suomen lähialueilla. Turvallisuutta voi vaarantaa myös se, jos Suomen valtionjohto ei puutu tunnistettuihin uhkiin riittävän päättäväisesti.

Suomenlahdella tapahtuvat sotilaalliset iskut uhkaavat myös suomalaisia

Ukrainan drooni-iskun kohteena oli tietojen mukaan venäläinen rahtialus Suomenlahdella, lähellä Suomen aluevesiä. Tällainen tapahtuma on vakava turvallisuuskysymys, koska Suomenlahti on kapea ja vilkkaasti liikennöity merialue, jolla kulkee matkustaja-aluksia, rahtilaivoja ja öljykuljetuksia.

Sotilasdrooneihin liittyy aina teknisiä ja operatiivisia riskejä. Navigointivirheet, elektroninen häirintä ja tekniset häiriöt voivat johtaa siihen, että aseistettu drooni päätyy muualle kuin suunniteltuun kohteeseen. Pahimmillaan seurauksena voi olla vakava onnettomuus, ihmishenkien menetys tai laajamittainen ympäristövahinko.

Itämeri on poikkeuksellisen haavoittuvainen meri. Jos sotilaallinen isku aiheuttaisi suuren öljyvuodon Suomenlahdella, seuraukset voisivat ulottua laajoille alueille Suomen rannikkoa. Vahingot voisivat olla pitkäaikaisia, ja niiden korjaaminen voisi jäädä suomalaisten maksettavaksi.

Miksi Suomen valtionjohto ei julkisesti vaadi Ukrainalta riittävän selvästi, ettei sen sotilaallinen toiminta saa vaarantaa suomalaisia tai Itämeren ympäristöä? Miksi suomalaisten pitäisi hyväksyä tällaiset riskit osana vieraan valtion sotilaallisia operaatioita?

Suomalaisten turvallisuus on jo joutunut konkreettisesti uhatuksi

Suomi on jo kokenut tilanteita, joissa ukrainalaisia sotilasdrooneja on päätynyt Suomen alueelle. Maaliskuussa 2026 tapahtuneet droonien harhautumiset osoittivat, että sotilaallisen toiminnan vaikutukset voivat ulottua Suomen rajojen sisäpuolelle, vaikka Suomi ei olisi operaatioiden kohteena.

Näiden tapahtumien jälkeen Suomen valtionjohdolla on ollut erityinen syy arvioida, miten vastaavat tilanteet voidaan ehkäistä. Kyse ei ole enää pelkästään mahdollisesta tulevaisuuden uhasta, vaan vaarasta, jonka toteutumisesta Suomen alueella on jo saatu konkreettisia esimerkkejä.

Jos tällaisiin tilanteisiin ei puututa riittävän voimakkaasti, suomalaiset joutuvat elämään riskin kanssa, jonka ehkäisemiseksi heillä itsellään on hyvin rajalliset mahdollisuudet. Juuri siksi vastuu kuuluu valtionjohdolle ja toimivaltaisille viranomaisille.

Valtionjohdon pitäisi pystyä kertomaan, mitä Ukrainalta on vaadittu, millaisia toimia on toteutettu ja miten uusien vaaratilanteiden todennäköisyyttä pyritään vähentämään. Jos vastauksia ei anneta, kansalaisten on vaikea arvioida, onko heidän turvallisuutensa todella asetettu etusijalle.

Perustuslaki velvoittaa valtionjohtoa suojelemaan suomalaisia

Perusoikeuksien turvaamisvelvollisuus. Suomen perustuslain 22 § velvoittaa julkisen vallan (mukaan lukien valtiojohto eli tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja eduskunta) aktiivisesti turvaamaan perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen.

Suomen perustuslain 7 § turvaa jokaiselle oikeuden elämään, henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.

Nämä velvoitteet eivät riipu siitä, minkä valtion toiminnasta turvallisuusuhka aiheutuu. Suomen valtiojohdon tehtävänä on suojella ihmisiä myös silloin, kun vaara liittyy sellaisen valtion sotilaalliseen toimintaan, jota Suomi itse tukee.

Perustuslaki ei edellytä, että valtio pystyisi estämään jokaisen vaaratilanteen. Se kuitenkin edellyttää, että julkinen valta huolehtii vastuulleen kuuluvista turvallisuustehtävistä ja ryhtyy asianmukaisiin toimiin tunnistettujen uhkien torjumiseksi.

Kysymys kuuluukin, täyttääkö Suomen valtionjohto tämän velvollisuuden riittävällä tavalla, jos Ukrainan sotilaallisen toiminnan aiheuttamiin riskeihin ei puututa näkyvästi ja määrätietoisesti.

Valtionjohdon passiivisuus ei ole vähäpätöinen poliittinen kysymys. Jos tunnistettujen vaarojen ehkäisemiseksi jätetään tekemättä tarpeellisia toimia, seuraukset voivat kohdistua suoraan suomalaisten henkeen, terveyteen ja elinympäristöön.

Pääministeri Orpon lausunto herättää vakavia kysymyksiä

Pääministeri Petteri Orpo on korostanut Ukrainan oikeutta taistella Venäjää vastaan. Tällainen lausunto ei kuitenkaan yksinään vastaa siihen, millaisia vaaroja Ukrainan sotilaalliset iskut voivat aiheuttaa Suomenlahdella ja suomalaisille.

Orpon olisi mielestäni pitänyt korostaa vähintään yhtä voimakkaasti Suomen oikeutta turvallisuuteen ja sitä, ettei minkään vieraan valtion sotilaallinen toiminta saa aiheuttaa suomalaisille kohtuutonta vaaraa.

Suomen pääministerin tärkein velvollisuus ei ole perustella Ukrainan sotilaallisia iskuja, vaan huolehtia siitä, että suomalaiset eivät joudu niiden vuoksi vaaraan.

Jos Suomen hallitus ei aseta selkeitä turvallisuuteen liittyviä vaatimuksia Ukrainalle, syntyy vakava kysymys siitä, hyväksyykö se käytännössä suomalaisten altistumisen sellaisille riskeille, joihin sen pitäisi pyrkiä puuttumaan.

Ukrainan tukeminen ei saa tapahtua suomalaisten turvallisuuden kustannuksella

Suomi on antanut Ukrainalle huomattavaa taloudellista, poliittista ja sotilaallista tukea. Tuen antaminen ei kuitenkaan poista Suomen hallituksen velvollisuutta arvioida Ukrainan sotilaallisen toiminnan vaikutuksia Suomen omaan turvallisuuteen.

Minkään vieraan valtion tukeminen ei voi merkitä sitä, että suomalaisten pitäisi hyväksyä aseistettujen droonien harhautuminen Suomen alueelle tai sotilaallisten iskujen aiheuttamat riskit Suomenlahden meriliikenteelle.

Suomen hallituksen on pystyttävä vaatimaan Ukrainalta vastuullisuutta samalla tavalla kuin miltä tahansa muulta valtiolta. Kansainvälisen oikeuden ja turvallisuuden periaatteiden on oltava johdonmukaisia riippumatta siitä, kuka sotilaallisen operaation toteuttaa.

Ukrainan tukeminen ei saa johtaa tilanteeseen, jossa suomalaiset kantavat turvallisuusriskit mutta Suomen valtionjohto jättää käyttämättä tarvittavat keinot niiden vähentämiseksi.

Suomalaisten turvallisuus ei saa olla ulkopoliittisen solidaarisuuden hinta. Valtionjohdon on pystyttävä asettamaan Suomen kansalliset turvallisuusedut etusijalle myös silloin, kun se on poliittisesti vaikeaa.

Myös puuttumatta jättäminen on poliittinen ratkaisu

Suomen valtionjohdon vastuuta ei voida arvioida pelkästään sen perusteella, mitä se tekee. Yhtä tärkeää on arvioida, mitä se jättää tekemättä tilanteissa, joissa turvallisuusuhat ovat tunnistettavissa.

Jos Suomen hallitus tietää, että sotilaalliset droonit voivat harhautua Suomen alueelle ja että Suomenlahdella tehtävät iskut voivat aiheuttaa vakavia vaaratilanteita, sen on kyettävä perustelemaan, millä tavoin se pyrkii ehkäisemään näitä uhkia.

Riittämätön puuttuminen voi muodostua itsessään turvallisuusongelmaksi. Kun vaaratilanteet toistuvat eikä niiden ehkäisemiseksi tehtyjä toimia pystytä uskottavasti osoittamaan, on aiheellista vaatia valtionjohdolta selvitystä sen poliittisesta vastuusta.

Suomalaiset eivät saa joutua tilanteeseen, jossa heidän turvallisuutensa vaarantuu ensin vieraan valtion sotilaallisen toiminnan vuoksi ja sen jälkeen siksi, ettei Suomen oma valtionjohto puutu vaaraan riittävän päättäväisesti.

Tämä on mielestäni koko asian vakavin kysymys. Suomalaisilla on oikeus odottaa, että heidän turvallisuuttaan puolustetaan teoilla eikä ainoastaan juhlapuheissa.

Kuka kantaa vastuun, jos seuraavalla kerralla tapahtuu katastrofi?

Suomen hallitukselta, tasavallan presidentiltä ja eduskunnalta on vaadittava selkeitä vastauksia. Onko Ukrainalta vaadittu selvitystä Suomenlahdella tehtyjen iskujen aiheuttamista turvallisuusriskeistä? Onko Suomella riittävät keinot ehkäistä aseistettujen droonien harhautumista alueelleen?

Onko Suomen hallitus ilmoittanut Ukrainalle yksiselitteisesti, ettei Suomen turvallisuutta tai Itämeren ympäristöä saa vaarantaa sotilaallisilla operaatioilla? Ja jos tällaisia vaatimuksia on esitetty, miksi niistä ja niiden vaikutuksista ei kerrota kansalaisille avoimemmin?

Entä mitä tapahtuu, jos seuraava sotilasdrooni osuu suomalaiseen asuinrakennukseen, matkustaja-alukseen tai muuhun siviilikohteeseen? Kuka kantaa vastuun, jos Suomenlahdella tapahtuva isku johtaa vakavaan öljyonnettomuuteen?

Tällaisessa tilanteessa olisi väistämättä arvioitava paitsi iskun tekijän vastuuta myös sitä, olivatko Suomen viranomaiset ja poliittinen johto tehneet riittävästi ennakoitavissa olleiden vaarojen torjumiseksi.

Jos valtionjohto ei turvaa suomalaisia, kuka turvaa?

Suomen valtionjohdon tärkeimpiin tehtäviin kuuluu huolehtia siitä, että Suomessa voidaan elää turvallisesti. Tämä velvollisuus ei lakkaa silloin, kun turvallisuutta uhkaava toiminta on peräisin Ukrainasta tai jostakin muusta Suomen yhteistyökumppanista.

Suomalaisten turvallisuutta ei saa asettaa toissijaiseksi minkään vieraan valtion sotilaallisten tavoitteiden vuoksi. Valtionjohdon on pystyttävä puolustamaan Suomen turvallisuusetuja johdonmukaisesti riippumatta siitä, kuinka vaikeita diplomaattisia kysymyksiä se aiheuttaa.

Mielestäni Suomen valtionjohdon toiminta herättää nyt vakavan huolen siitä, että suomalaiset on jätetty kantamaan sellaisia turvallisuusriskejä, joihin hallituksen olisi pitänyt puuttua huomattavasti päättäväisemmin.

Jos hallitus ei kykene osoittamaan, mitä konkreettisia toimia se on toteuttanut suomalaisten suojelemiseksi, sen on myös vastattava kysymykseen, miksi näin on. Kansalaisten ei pidä joutua odottamaan ensimmäistä vakavaa onnettomuutta ennen kuin turvallisuuteen liittyvät puutteet otetaan vakavasti.

Jos Suomen valtionjohto ei turvaa suomalaisia, kuka turvaa? Jos valtionjohto ei kanna vastuutaan, kuka vaatii sitä vastuuseen? Ja jos perustuslain turvaama oikeus turvallisuuteen jää poliittisten tavoitteiden varjoon, kuka puolustaa suomalaisten oikeuksia?

Suomalaisten henki, terveys ja turvallisuus eivät saa olla kansainvälisen politiikan sivuseikkoja. Suomen valtionjohdon on osoitettava, että se ottaa Ukrainan sotilaallisen toiminnan aiheuttamat vaarat vakavasti ja tekee kaiken toimivaltansa puitteissa niiden ehkäisemiseksi.

Suomalaisten turvallisuus on valtionjohdon velvollisuus, ei asia, josta voidaan tinkiä poliittisen tarkoituksenmukaisuuden vuoksi.

Näin ei voi jatkua!

Juha Korhonen

Keskustelu 2

  1. Karkoski
    "Pääministeri Petteri Orpo on korostanut Ukrainan oikeutta taistella Venäjää vastaan."


    ???????????????????????????



    Minun mielestäni (ja vielä jokunen vuosi takaperin myöskin toimittajien mielestä) tuollainen Toiminta luokiteltiin TERRORISMIKSI...
  2. Puolueeton
    Pitkä tarina Suomen poliitikkojen tehtävistä, jossa ei oteta yhtään huomioon, että Suomi on jo vallapitäjien toimesta mukana sodassa. Kuka sijoittaa sotaan miljarjeja ja sulkee rajansa sodan toiseen osapuoleen, jos ei jo ole selvästi sodassa mukana. Kun rahat on otettu terveyshuollosta, on jo seurannut kuolelmia.
    Viro on myös yksi osapuoli ja saatta olla, että Viron virkamiehet ovat puhutussa iskussa mukana. Ukrainasta olisi hankala lähettää droneja pitkälle matkalle ja tietää kohde.

Luitko jo nämä?