Euroopan unionin neuvosto so. jäsenmaiden ministerineuvosto on asettanut pakotteita kuten matkustuskieltoja ja varojen jäädytyksiä useille venäläisille, mutta myös joillekin EU-maiden kansalaisille. Saksalaiset toimittajat sekä kommentaattorit — esimerkiksi Alina Lipp, Thomas Röper ja sveitsiläinen, eläkkeellä oleva tiedustelu-upseeri, analyytikko Jacques Baud — ovat saaneet oman osansa ”Venäjän hybridivaikuttamisen ja disinformaation” vastaisia pakotepaketteja.
Viimeisimmän päivityksen jälkeen pakotelistalla on yli 111 henkilöä ja 21 organisaatiota. Joukossa on mm. Venäjän valtiontelevision tunnettuja juontajia ja mediatuottajia kuten Vitali Jelisejev ja Pjotr Martšenko, joita syytetään tiedon manipuloinnista esittelemällä Venäjän kantaa Ukrainan sodan syihin.
Tapaus Chay Bowes
Euroopan unioni asetti irlantilaisen toimittajan Chay Bowesin pakotelistalle alle viikko sitten, 16. marraskuuta 2026, syyttäen häntä Venäjän valtion propagandan ja disinformaation levittämisestä.
Bowes työskentelee Euroopan asioiden kirjeenvaihtajana Venäjän valtion hallitsemalla RT -kanavalla, joka on kielletty EU:n alueella, sekä juontaa Moscow Mules -nimistä ohjelmaa. EU:n ilmoittamana yhtenä perusteena on myös se, että Bowes on ollut mukana perustamassa The Islander News -sivustoa, jota EU kuvaa venäläismieliseksi disinformaatioverkostoksi.
EU sanoo järjestön muun muassa tuottaneen haastatteluja ja raportteja, joissa esitetään valheellisia tai harhaanjohtavia väitteitä länsimaiden poliitikoista ja Ukrainasta, ja että Bowes on säännöllisesti jakanut ja kaiuttanut Storm-1516-disinformaatioryhmän tuottamaa materiaalia.
Kuten EU:n pakotepäätöksissä tyypillisesti, päätös ei sisällä yksityiskohtaisia todisteita esimerkiksi rahavirroista tai, tässä Bowesin tapauksessa, edes viestinvaihdosta R-FBI:n kanssa.
Osa ylläolevista tiedoista on peräisin Alliance4Europe -järjestöltä.
Alliance4Europe gGmbH on Saksassa (kaiketi verotussyistä) yleishyödyllisenä yhtiönä rekisteröity järjestö. Yleishyödyllisen liiketoimintansa puitteissa Alliance4Europe myy myös strategisen viestinnän konsultointia, koulutuksia ja tapahtumajärjestelyjä muille kansalaisjärjestöille.
Sen rahoitus koostuu pääosin EU-tuista, jäsenmaiden ministeriöiden hankerahoituksesta, filantrooppisilta säätiöiltä sekä yksityisistä lahjoituksista tulevasta rahasta.
Järjestö saa suoraa rahoitusta Euroopan unionin eri ohjelmista — kuten kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen CERV-ohjelmasta sekä digitaalisen median seurantahankkeista. Järjestön kokonaisbudjetti on ollut viime vuosina noin 1,1 miljoonan euron luokkaa.
Järjestö toimii siis kiinteässä taloudellisessa ja operatiivisessa yhteydessä EU:n toimielimiin ja jäsenmaiden hallintoihin, vaikka se muodollisesti on riippumaton kansalaisjärjestö.
Bowesia syytetään pohjimmiltaan siitä, että hän on toimittajan työtään tehdessään puhunut asioista sellaisista näkökulmista, jotka eroavat EU:n omasta narratiivista.
Bowesin työnantaja on venäläinen mediayhtiö. Koska EU:n oma ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja jo pitkään vaikuttaa olleen, että aivan kaikki mitä Venäjä sanoo, on disinformaatiota, ja että neutraalistikin Venäjään suhtautuvat edistävät Venäjän asiaa, Bowesin ajautuminen vaikeuksiin ei ole yllättävää. Mutta se ei myöskään osoita hänen syyllistyneen mihinkään rikolliseen. Pikemminkin syyllisyyden todistamista tunnutaan välttelevän.
Bowes on kiistänyt kaikki väitteet osallisuudesta informaatio-operaatioihin.
Pakotteiden vaikutukset
Pakotelistalle joutuminen tarkoittaa Bowesille — ja muille — käytännössä sitä että kaikki EU:n alueella olevat varat jäädytetään eli kaikki EU-pankeissa olevat tilit, säästöt ja omaisuus jäädytetään välittömästi. Myös pankki- ja luottokortit lakkaavat toimimasta, eikä pakotelistalla oleva voi avata uusia tilejä EU-alueella.
Hänelle/heille ei saa luovuttaa varoja tai taloudellisia resursseja. Yksikään EU-kansalainen tai EU:ssa toimiva yritys ei saa maksaa hänelle palkkaa eikä palkkioita tai edes siirtää rahaa tilille. Pakotteiden alaista ei saa auttaa edes aterialla, siitä seuraa rangaistus.
Pakotteiden alaisella on myös maahantulo- ja kauttakulkukielto kaikkiin Euroopan unionin jäsenmaihin. Bowes on Irlannin kansalainen, joten häntä ei voi kuitenkaan estää palaamasta omaan kotimaahansa Irlantiin.
Bowesin — ja muutaman muunkin pakotelistalle asetetun henkilön — tapauksessa myös hänen alaikäisten lastensa ja vaimonsa varat sekä vaimon yrityksen varat on jäädytetty. Toukokuussa 2025 EU:n pakotelistalle asetetun saksalaistoimittaja Hüseyin Doğrun tapauksessa Saksan viranomaiset ja pankit jäädyttivät Heist Berlinin ja Digit.site36:n uutisoiman mukaan ensin Doğrunin vaimon ja myöhemmin myös hänen eläkeläisäitinsä pankkitilit sillä perusteella, että Doğrunilla katsottiin olevan vaikutusvaltaa perheen raha-asioihin.
Mikäli pakotelistattu oleskelee EU-alueella, hän voi hakea kansalliselta viranomaiselta — kuten ulkoministeriöltä — erillistä lupaa varojen vapauttamiseen perustarpeisiin, kuten ruokaan, vuokraan tai lääkkeisiin, mutta ei muuhun, tai sitten pyytää apua sosiaaliviranomaisilta perheen elättämiseen. Päätöksen saamiseen saattaa kuitenkin kulua kuukausia.
Pakotelistalla olevasta henkilöstä tulee epähenkilö, jolta viedään elämisen edellytykset ja jonka tukeminen on vaarallista häntä puoltavien omalle toimeentulolle.
(Sivuhuomautus: Euroopan unionin, YK:n ja Maailman talousfoorumi WEF:in yhteistä digitaalisen identiteetin hanketta sopii tarkastella myös pakotelista-näkökulmasta. DigiID mahdollistaisi ja helpottaisi huomattavasti kenen tahansa ruodusta poikkeavan nopean asettamisen pakotelistalle — näkymättömälle sellaiselle.)
Hallinnollisilla päätöksillä epähenkilöksi
EU:n pakotteista päättää yksimielisesti Euroopan unionin neuvosto — eli jäsenmaiden ministerit — ilman edeltävää oikeudenkäyntiä. EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittiset pakotteet ovat luonteeltaan hallinnollisia ja ennaltaehkäiseviä turvallisuustoimia, eivät rikostuomioita.
Esityksen henkilön tai tahon lisäämisestä listalle tekee tyypillisesti yksittäinen jäsenmaa tai EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja yhdessä Euroopan komission kanssa.
Ehdotusta ja siihen liittyvää todistusaineistoa, esimerkiksi julkisia (YouTube, Facebook jne) ja tiedustelulähteitä, käsitellään luottamuksellisesti neuvoston työryhmissä ja jäsenmaiden EU-suurlähettiläiden komiteassa (Coreper II).
Lopullisen päätöksen tekee EU:n neuvosto eli käytännössä ulkoministerit, siis poliittisten puolueiden edustajat; Suomea edustaa Elina Valtonen (kok), joka vaikuttaa lausuntojensa perusteella olevan arvostelukyvyttömän raivokkaasti Venäjä-vihamielinen. Pakotepäätös vaatii kaikkien 27 jäsenmaan yksimielisyyden.
Päätös julkaistaan EU:n virallisessa lehdessä, ja pakotteet astuvat voimaan välittömästi julkaisupäivänä. Autonomiset pakotteet ovat voimassa yleensä 12 kuukautta kerrallaan, minkä jälkeen niiden jatkamisesta on päätettävä uudelleen yksimielisesti.
Kohteelle ei ilmoiteta pakotteista etukäteen eikä häntä kuulla ennen päätöstä, koska varojen jäädyttäminen menettäisi tehonsa, jos rahat ehdittäisiin siirtää turvaan.
Toisin sanoen pakotelistalle joutuminen tehdään hallinnollisella päätöksellä, josta päätöksestä pakotelistalle joutunut saa tiedon jos lukee EU:n virallista lehteä — tai sitten kun soittaa pankkiin kysyäkseen, miksi pankkikortti ei toimi. Toisin kuin oikeudenkäynnin kautta, puolustautumismahdollisuutta ei anneta.
Pakotteiden purkaminen
Jälkikäteen kohteella on kaksi pääasiallista oikeussuojakeinoa.
Pakotelistattu voi lähettää kirjallisen pyynnön ja vastatodisteita suoraan EU:n ministerineuvostolle ja vaatia nimensä poistamista listalta.
Päätöksestä voi myös nostaa jälkikäteen kumoamiskanteen Luxemburgissa toimivassa Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa. Tuomioistuin tutkii, onko neuvostolla ollut riittävät ja luotettavat todisteet listausperusteiden täyttymisestä. Joitain pakotepäätöksiä on vuosien varrella kumottu ministerineuvoston hyväksymän puutteellisen näytön vuoksi, mutta oikeusprosessi kestää tyypillisesti useita vuosia, ja pakotteet pysyvät voimassa käsittelyn ajan.
Suomalaiset kansainvälisen oikeuden ja valtiosääntöoikeuden tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että kun pakotteet annetaan suoraan sovellettavina EU-asetuksina, kansalliset tuomioistuimet tai viranomaiset eivät voi muuttaa niiden sisältöä.
Oikeusturva nojaa siten täysin EU-tuomioistuimeen, jonka hidas käsittelyaika ja korkea kynnys vahingonkorvauksille jättävät yksilön käytännössä ilman tehokasta suojaa pakotteiden ensimmäisten voimassaolovuosien ajaksi.
Todistustaakka viime kädessä syytetyllä
Kun EU:n neuvosto päättää lisätä henkilön pakotelistalle, virallisessa lehdessä julkaistaan vain lyhyt, muutaman lauseen perusteluteksti ilman konkreettisia liitteitä tai todisteita. Pakotteiden kohde ei saa aineistoa etukäteen nähdäkseen. Pakotteet tulevat yllätyksenä.
Jos pakotteiden kohde pyytää päätöksen jälkeen neuvostolta asiakirja-aineistoa, ministerineuvoston on toimitettava se osana kuulemisoikeutta. Usein ministerineuvoston aineisto koostuu kuitenkin julkisista uutisartikkeleista, kansalaisjärjestöjen raporteista tai jäsenmaiden tiedustelupalveluiden tiivistelmistä.
Jos pakotelistattu vie asian EU:n yleiseen tuomioistuimeen, juridinen todistustaakka on EU:n neuvostolla. Tuomioistuin on vakiintuneesti linjannut, että ministerineuvoston on kyettävä osoittamaan, että listausperusteilla on ”riittävän vankka tosiasiaperusta”. Jos ministerineuvosto ei esitä riittäviä todisteita, tuomioistuin kumoaa pakotteet.
Mutta… EU:n yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan mukaan ministerineuvosto voi toimittaa tuomioistuimelle luottamuksellista tiedustelutietoa, jota ei anneta pakotelistatulle eikä hänen asianajajalleen nähtäväksi turvallisuussyistä. Tuomarit tutkivat aineiston yksin ja päättävät, voidaanko sitä käyttää todisteena. Tällöin syytetty joutuu puolustautumaan väitteitä vastaan tietämättä niiden tarkkaa lähdettä tai yksityiskohtia.
Myös jos ministerineuvosto väittää julkisten lähteiden perusteella, että henkilö on ”mukana disinformaatioverkostossa” tai ”lähellä vallanpitäjiä”, pakotelistatun on käytännössä koottava vastatodisteita osoittaakseen, ettei hänellä ole tällaisia kytköksiä. Negatiivinen todistaminen on vaikeampaa kuin ”positiivisen väitteen” esittäminen.
Pakotteet pysyvät voimassa koko 1,5–3 vuotta kestävän oikeusprosessin ajan, jolloin pakotteiden kohde kärsii rangaistuksenomaiset seuraukset välittömästi, vaikka hän lopulta voittaisi jutun ministerineuvoston näytön puutteellisuuden vuoksi. Syytönkin tulee rangaistuksi — poliittisella päätöksellä.
— Onko hyvä, onko turvallista, että valtiolla tai ylikansallisella elimellä on näin suuri valta tavallisen ihmisen elämän yli?
Mielipiteiden muodostamisen oikeuden illuusio
Sananvapaus sekä oikeus vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia ilman viranomaisten puuttumista on turvattu EU:n perusoikeuskirjan 11 artiklassa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa.
EU katsoo, ettei sen asettamissa pakotteissa ole kyse sananvapauden tai mielipiteiden rajoittamisesta, vaan ”vieraan vallan rahoittaman ja ohjaaman hybridivaikuttamisen sekä demokratiaa horjuttavien informaatio-operaatioiden torjumisesta.”
Euroopan unionin tuomioistuin on aiemmissa linjauksissaan — kuten RT France -tapauksessa — tulkinnut, että poikkeuksellisissa turvallisuustilanteissa propagandan rajoittaminen on oikeasuhtaista eikä riko sananvapauden ydintä.
— Itse näen ongelmallisena sen, että samat tahot, jotka päättävät pakotelistalle joutumisesta, päättävät myös, mikä on disinformaatiota, propagandaa ja hybridivaikuttamista. EU:n, NATOn tai hallitusten Venäjä-politiikan arvosteleminen ei saisi riittää syyksi, jolla päätyy turvallisuusuhkaepäilyjen kohteeksi saati sitten pakotelistalle.
Valtavirrasta poikkeavien näkemysten esittäminen tai niiden lukemisen estäminen kaventaa kansalaisten mahdollisuuksia muodostaa mielipiteensä monipuolisen tiedon pohjalta. Onko demokratia todella niin horjakalla pohjalla EU:ssa, että aidosti vapaa mielipiteiden muodostaminen on uhka koko rakennelmalle?
Isossa-Britanniassa tehdään yli 12 000 pidätystä vuodessa — noin 30 päivässä — Communications Act 2003 ja Malicious Communications Act 1988 –viestintälakien perusteella, usein loukkaaviksi koetuista some-postauksista. Samaan aikaan lähes 90 prosenttia väkivalta- ja seksuaalirikoksista jää selvittämättä.
Poliisitoiminnan painopiste on vinoutettu.
Pakotemenettely heikentää vakavasti ennakollista oikeusturvaa ja syyttömyysolettamaa.
Siitä huolimatta, että EU itse määrittelee pakotteet juridisesti ”hallinnollisiksi turvatoimiksi” eikä rangaistuksiksi, varojen täydellinen jäädyttäminen ja matkustuskielto vastaavat käytännön vaikutuksiltaan ankaraa rikosoikeudellista rangaistusta. Ja tämä määrätään poliittisella päätöksellä ilman syyttäjää, julkista oikeudenkäyntiä tai syyttömyysolettamaa. EU puolustelee menettelyään argumentoimalla, että perusoikeuskirjan 47 artiklan mukainen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin toteutuu, koska jokaisella pakotelistatulla on ehdoton oikeus viedä päätös riippumattoman EU-tuomioistuimen tutkittavaksi. Jälkikäteen.
Todellisuudessa EU on asettanut ”ulko- ja turvallisuuspoliittisen tehokkuuden” yksilön ennakollisen oikeusturvan edelle, minkä seurauksena yksilön oikeussuoja toteutuu vasta perästä päin ja pitkällä viiveellä. Jos toteutuu.
Pakotelistalle joutuminen aiheuttaa väistämättä taloudellista haittaa. Taloudellisen vahingonkorvauksen saaminen EU:lta on erittäin vaikeaa. EU:n vahingonkorvausvastuu edellyttää, että neuvosto on ylittänyt harkintavaltansa ilmeisellä ja vakavalla tavalla. Pelkkä näytön riittämättömyys tai ministerineuvoston virheellinen arviointi, jonka seurauksena listalle päätyy, ei vielä tuo korvauksia.
Tunnetuimpia EU-tuomioistuimen tekemiä poikkeavia päätöksiä on iranilaisen Safa Nicu Sepahan -yhtiön tapaus (2014/2017), jossa EU tuomittiin maksamaan naurettavat 50 000 euroa korvausta mainehaitasta, koska ministerineuvosto oli pitänyt yhtiötä ydinasepakotelistalla vuosia ilman minkäänlaista näyttöä syyllisyydestä. Taloudellisista menetyksistään yhtiö ei saanut mitään korvauksia.
Isommassa kuvassa
Isommassa kuvassa tämä keskustelu koskee kansalaisen ja valtion suhdetta. Millainen on terve suhde kansalaisen ja valtion välillä? Eikö hyvän hallinnon pitäisi olla huomaamaton?
Varojen jäädyttäminen, omaisuuden takavarikointi, matkustuskiellot — ja kiristäminen sillä, että pakotteet ulotetaan itselle lähimpiin ihmisiin — ovat rangaistuksia. Rangaistukselle on vain annettu eri nimi; eri nimellä voi kiertää perusoikeustakeet.
EU:n yleinen oikeustuomioistuin kumosi entiselle F1-kuljettajalle Nikita Mazepinille asetetut pakotteet. Mazepin asetettiin ministerineuvoston hallinnollisella päätöksellä pakotelistalle vain, koska hän on oligarkki Dmitri Mazepinin poika. Oikeusistuin päätti, ettei pelkkä sukulaisuussuhde riitä perusteeksi.
Sama päätös tuli Wagner-johtaja Jevgeni Prigožinin äidin, Violetta Prigožinin, kohdalla.
Tapaukset kuitenkin kertovat, millä tasolla ministerineuvoston ajattelu on.
Toimivaltuuksia (ja perustussäännöissä kiellettyjä yhteisvelkoja) perustellaan milloin milläkin poikkeustilanteella ja poikkeusoloilla, mutta lainsäädäntöön kerran kirjatut poikkeuskeinot jäävät pysyviksi.
On niitäkin, jotka ajattelevat että halutun lain läpiviemiseksi tarvittava poikkeustilanne järjestetään.
EU:n toimielimet, jäsenmaiden hallitukset ja lainvalvontaviranomaiset perustelevat ”kehitystä” sillä, että perinteinen oikeusjärjestelmä on liian hidas ja jäykkä vastaamaan uusiin uhkiin. Tarvitaan ketteriä keinoja. He korostavat myös että lopullinen sana on tuomioistuimilla: kysymys ei ole mielivallasta, hallinto argumentoi.
Vaikea on kiistää, etteikö valtion ja EU:n kynnys puuttua yksilön omaisuuteen ja toimintavapauteen olisi madaltunut 2020-luvulla, merkittävästi.
Kaiken tämän nimi on poliittisessa puheessa Demokratian itsesuojelu.
Toimittajan kommentti:
EU:n ministerineuvosto, siis poliittinen elin, tekee hallinnollisen päätöksen, perustaen tiedustelu- ja julkisiin tietoihin. Näyttökynnys on pelkkä poliittinen arvio. Syyttömyysolettamaa ei sovelleta, koska kyseessä on ”hallinnollinen turvatoimi.”
Verratkaa tähän EU:n itsestään kertomaa tarinaa: demokratian ja ihmisoikeuksien puolustaja, sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen tukipilari.