Hallitus puuhaa Vaientamislakia — Oikeuskansleri puuttui hankkeeseen

Virallisesti hallituksen lakiesitysluonnos tähtää ”kansallisen turvallisuuden vahvistamiseen ja ulkomaisen vaikuttamisen torjuntaan” muuttamalla rikoslain 12 ja 25 lukuja (asiakirjatunnus 28217). Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikoslain ohella poliisilakia, kansalaisuuslakia ja sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta Puolustusvoimissa annettua lakia.

Lausuntokierros hallituksen hankkeesta päättyi 18. elokuuta 2026.

Muutosten on tarkoitus astua voimaan 1. tammikuuta 2027.

Kuten yllä olevasta hallituksen esityksestä näkyy, muutokset vaativat muutoksia monen lain kattamalle alueelle ja ulottuvat laajemmalle kuin pelkästään Rikoslain 12. ja 25. lukuihin.

Ilmoitettu tarkoitus on torjua ulkomaista vahingollista informaatiovaikuttamista ja vahvistaa kansallista turvallisuutta (s. 4).

Esityksellä halutaan kriminalisoida järjestelmällinen, vahingoittamistarkoituksessa vieraan valtion lukuun tapahtuva vaikuttaminen Suomen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon sekä perättömän tiedon levittäminen, ja saattaa se rangaistavaksi (s. 1).

Materiaalisen tuen antaminen vakoilurikoksen tekemistä varten eli välineiden ja tilojen luovuttaminen sekä tietojen luovuttaminen vieraan valtion tiedustelupalvelulle sen toiminnan hyödyttämiseksi tai Suomen vahingoittamiseksi säädetään rangaistavaksi (s. 1).

Maanpetoksellinen yhteydenpito ja vainoaminen tiedustelutarkoituksessa (ns. pakolaisvakoilu) säädetään rangaistavaksi (s. 1).

Rangaistuksena olisi sakkoja ja/tai vankeutta enintään 4 vuoteen asti.

Kyseisten rikosten määrän ennakoidaan käytännössä jäävän vähäiseksi (s. 25-26).

Mikä on ongelma?

Lakiesityksen määritelmät ovat — kuten Suomessa tuntuu olevan tapana — niin väljät, että laajasti tulkittuna mikä tahansa arkinen väline –- kuten oma älypuhelin, läppäri, reititin tai jopa vuokra-asunto –- voi teoriassa olla rikoslaissa tarkoitettu ”väline tai tila”, jos sitä käytetään tiedustelutoiminnan avustamiseen — ja vaikka ei käytettäisikään; pelkkä epäilys saattaisi laukaista salaisen telekuuntelu-urkinnan, josta epäilty ei välttämättä saisi itse koskaan tietää, ja se taas loukkaa perustuslain takaamia vapauksia.

Lakiesityksen herättämä eräs huolenaihe on myös se, vaaditaanko tekijältä täyttä ymmärrystä siitä, kenen kanssa hän on tekemisissä, ja miten se määritellään. Vieraiden valtioiden tiedustelu käyttää usein peiteyrityksiä, valetilejä tai kolmansia osapuolia kuten ”IT-alan tutkimustoimeksiantoja”. Suomen rikosoikeudessa lähtökohta on se, että syyttäjän on todistettava tekijän ja teon tahallisuus, syytetyn ei tarvitse todistaa omaa syyttömyyttään. Tämä lakiesitys vaikuttaa pyrkivän siirtämään todistustaakan syytetylle.

Lakiesityksessä vahingollisen informaatiovaikuttamisen osalta tarkoituksellisuuden kriteerit on rakennettu ”kaksoistahallisuuden” varaan. Tiedon levittämisen on tapahduttava yhteiskunnallista päätöksentekoa varten merkittävällä tavalla ja  tekijällä on oltava nimenomainen tarkoitus (motiivi) aiheuttaa vakavaa vahinkoa Suomen turvallisuudelle, huoltovarmuudelle tai energiahuollolle.

Lakiesityksen muotoilut todella ovat niin väljät, että NATOn, EU:n tai hallituksen arvostelu tai Venäjän tai Kiinan esittämästä argumentista kertominen saattavat johtaa paitsi tutkintaan, myös rikosoikeudellisiin seurauksiin.

Läpi mennessään tämä lakiesitys veisi mielipiteen muodostamisen, mielipiteen ja sanan vapauden mennessään, sekä saattaisi kenet tahansa potentiaalisen salaisen urkinnan kohteeksi.

Vaikutuksia median vapauteen ja oppositiopolitiikkaan ei ole vaikea päätellä.

Jos uutismedia tai vaihtoehtomedia tarjoaa alustan kriittisille, valtavirrasta poikkeaville äänille, toimittajat saattavat alkaa pelätä rikostutkintaa. Tasapuolinen ja objektiivinen uutisointi tulee uhanalaiseksi. Vaikka media ei suoraan toimisikaan ulkovallan toimeksiannosta, riski siitä, että kriittinen uutisointi tulkitaan ”vieraan valtion narratiivin edistämiseksi”, voi johtaa siihen, että vaikeista aiheista vaietaan kokonaan. Itsesensuurikin nostaa päätään mahdollisten seurausten pelossa.

Opposition tehtävä on haastaa hallituksen ja liittolaisvaltioiden politiikan linjaa. Jos rajanveto laillisen poliittisen opposition ja ”laittoman vaikuttaja-agenttitoiminnan” välillä jätetään tällä tavoin tulkinnanvaraiseksi, vaarana on, että istuva hallitus voi käyttää koneistoa poliittisten vastustajien vaientamiseen tai leimaamiseen.

Journalistiliitto ja useat oikeustieteilijät ovat vaatineet, että lakitekstiin on kirjoitettava ehdottomat suojalausekkeet sananvapaudelle ja journalistiselle työlle, jotta normaali yhteiskuntakritiikki ja tasapuolinen uutisointi eivät missään tilanteessa voisi täyttää rikoksen tunnusmerkistöä.

Sama suojalauseke tulee kirjoittaa lakiin mielipiteen, mielipiteen muodostamisen ja sanan vapauden suojelemiseksi myös yksityishenkilöiden kohdalla.

Oikeuskanslerin lausunto (OKV/1659/21/2026)

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti tyrmäsi esityksen nykymuodon ja vaati siihen merkittäviä korjauksia. Oikeuskansleri totesi suoraan, että lakiluonnoksesta on vaikea saada käsitystä, mihin konkreettisiin tilanteisiin vahingollisen informaatiovaikuttamisen säännös soveltuisi. Laki ei siis täytä rikosoikeudellisen täsmällisyyden vaatimusta.

Edelleen oikeuskanslerin lausunnossa korostetaan, että sääntely on vaarassa rajoittaa liikaa perustuslaillista sananvapautta ja yhteiskunnallista keskustelua. Lakia ei saa muotoilla niin, että legitiimi poliittinen oppositio tai hallituksen arvostelu voitaisiin tulkita rikokseksi.

Oikeuskansleri kritisoi ministeriön valmistelua sanoen, että perustuslakivaliokunnan lausunnon pyytäminen ei paikkaa puutteellista valmistelua. Hallitus ei siis voi vain kirjoittaa huonosti muotoiltua lakia ja jättää sen siivoamista eduskunnan perustuslakivaliokunnan vastuulle, jälkikäteen.

Oikeuskansleri Pöysti korostikin lausunnossaan, että ”vieraan valtion lukuun” toimimisen ja ”toimeksiannon” käsitteet on avattava lakitekstissä huomattavasti täsmällisemmin koska jos lakiesityksen muotoiluja ei korjata, pelkkä samanmielisyys tai ulkovallan tavoitteita — kuten yhteiskunnan kritisointia tai epäkohtien esiin nostamista — sivunnut julkinen keskustelu voi johtaa tilanteeseen, jossa itsenäistä ajattelijaa kohdellaan rikosoikeudellisesti ulkovallan agenttina.

Lisää ongelmia

Suomessa valmistelussa oleva rikoslain muutos kytkeytyy suoraan EU:ssa valmistelussa oleviin ja valmisteltuihin direktiiveihin.

Keskeisimmät EU-hankkeet, joihin tämä Suomen lakiesitys liittyy, ovat ”Defence of Democracy” eli Demokratian puolustus -paketti ja ulkomaisen rahoituksen rekisteri, ”European Democracy Shield” eli Euroopan demokratiakilpi (joka, suoraan sanoen, vaikuttaa sisältönsä perusteella puolustavan EU:ta demokratialta) sekä Digipalvelusäädös DSA eli alustojen sääntely.

Euroopan komission direktiivi ”Defence of Democracy” velvoittaisi kaikki EU:n ulkopuolelta — kuten Yhdysvalloista, Britanniasta, Venäjältä tai Kiinasta — rahoitusta saavat järjestöt, lobbarit ja mediat rekisteröitymään ja ilmoittamaan tulonsa julkisesti. Ajatus sinällään on oikean suuntainen mutta saattaisi johtaa siihen että riippumaton media tai EU-kriittinen ajatushautomo, joka saa osan rahoituksestaan EU-alueen ulkopuolelta leimataan virallisesti ulkovallan edustajaksi.

”European Democracy Shield” -aloitteen (EUDS) virallisena kohteena on nimenomaan ulkomainen informaatiovaikuttaminen ja vaalihäirintä (Foreign Information Manipulation and Interference, FIMI). Oikeudelliset asiantuntijat, mm. saksalainen Verfassungsblog-lakiblogi, ovat kritisoineet tätä ”demokratiakilpeä” siitä, että se luo keinotekoisen jaottelun, jossa kaikki järjestelmän saama kritiikki ja tyytymättömyys selitetään ulkoapäin tulevaksi hyökkäykseksi. Kun EU tai NATO määritellään ”Euroopan turvallisuuden ja arvojen ytimeksi”, se luo painetta tulkita EU- ja NATO-kriittisyys suoraan vihamieliseksi hybridivaikuttamiseksi, vaikka kyse olisi kansalaisten aidosta, kotimaisesta poliittisesta oppositiosta. Mikä tietysti on tarkoituskin, jos minulta kysytte.

EU:n digipalvelusäädös (DSA) velvoittaa suuret some-alustat (X, Facebook ja TikTok ja vastaavat) moderoimaan ja poistamaan ”järjestelmäriskejä”, joiksi EU lukee disinformaation ja ulkomaisen vaikuttamisen. Käytännössä — kuten somen käyttäjät kokemuksesta tietävät — tämä on johtanut siihen, että alustat sensuroivat ja piilottavat (ns. shadowbanning) poliittista keskustelua, joka poikkeaa virallisesta EU-linjasta – mukaan lukien koronaan, Ukrainan sotaan, vihreään siirtymään tai NATO-politiikkaan liittyvää kovaa arvostelua – koska alustat pelkäävät EU:n langettamia jättisakkoja.

Suomen oma lakiesitys on osa näitä EU-hankkeita, joilla  järjestelmä yrittää suojella itseään kritiikiltä. Raja laillisen poliittisen opposition ja laittoman ”vaikuttamisen” välillä hämärretään tahallaan ja tehdään rangaistavaksi.

Ranska on perustanut erityisen VIGINUM-viraston, joka haravoi digitaalista tilaa havaitakseen ulkomaista informaatiovaikuttamista, ja siellä on myös ajettu läpi lakeja, jotka antavat viranomaisille laajat oikeudet puuttua verkkosisältöihin vaalien alla.

Saksa on päivittänyt ulkomaankauppa- ja turvallisuuslakejaan vastatakseen EU-tason vaatimuksiin. Maan sisäisestä turvallisuudesta vastaava virasto Verfassungsschutz on ottanut yhä tiukemman roolin ”valtiota delegitimoivan” puheen seuraamisessa.

Ruotsi loi uuden psykologisen puolustuksen Myndigheten för psykologiskt försvar -viraston, mikä on synnyttänyt Ruotsissa keskustelua siitä, missä vaiheessa viranomaisen tekemä ”faktantarkistus” muuttuu valtiolliseksi narratiivin hallinnaksi.

Muiden EU-maiden esimerkit osoittavat, että kun ”demokratian puolustus” viedään lainsäädäntöön laki rakennetaan suojelemaan instituutioita kansalaisten kritiikiltä. Kun viranomaisille annetaan valta päättää, mikä tieto on ”yhteiskuntaa rapauttavaa” tai ”ulkomaista narratiivia”, järjestelmä lakkaa olemasta avoin demokratia ja siirtyy kohti hallittua ja valvottua mielipideilmastoa.

Toimittajan kommentti:

Jopa hallituksen — vaikka niiltä ei moni kokemusasiantuntija juuri järjenkäyttöä odota —  pitäisi ymmärtää että lakitekstiä ei saa kirjoittaa sellaiseksi, että sen soveltaminen riippuu kulloisenkin hallituksen poliittisesta suhdanteesta tai siitä, ketä pidetään ”valtion ystävänä” ja ketä ”vihollisena”.

Rikoksen tunnusmerkistön laissa on oltava niin tarkka, että kansalainen pystyy lakia lukemalla tietämään täsmälleen, mikä on sallittua ja mikä rangaistavaa.

Annetaan myös tunnustusta, siihen on aihetta. Tähän kokonaisuuteen liittyen myös Kansalaislakiin on tehty muutoksia. Uskon monien kantasuomalaisten ja integroituneiden maahanmuuttajien tervehtivän niitä tyytyväisinä.

Jo voimassa alkaen 1.10 2024 on asumisajan pidennys kahdeksaan vuoteen; Asumisajaksi lasketaan vain oleskeluluvalla tapahtunut oleskelu, turvapaikanhakijoiden odotusaikaa ei enää lasketa mukaan. Ulkomailla vietettyjen päivien sallittua määrää vähennettiin.

17.12 2025 alkaen hakijan toimeentulon on oltava aidosti turvattu. Kansalaisuutta ei pääsääntöisesti voi saada, jos on turvautunut toimeentulotukeen tai työttömyysturvaan yli kolmen kuukauden ajan viimeisen kahden vuoden aikana. Rikoksiin syyllistyneiden odotusaikoja  pidennettiin 1–8 vuoteen. (Vakaviin rikoksiin syyllistyneet sopisi hylätä yksin tein, jos minulta kysytään.)

Kynnystä menettää jo myönnetty Suomen kansalaisuus madallettiin. Kansalaisuuden voi menettää kaksoiskansalainen, joka syyllistyy vakaviin rikoksiin, kuten terrorismi-, maanpetos- tai valtionpetosrikoksiin.

Uutena on tulossa pakollinen Kansalaisuuskoe, jolla mitataan hakijan tietoja suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta, keskeisestä lainsäädännöstä, perus- ja ihmisoikeuksista, tasa-arvosta sekä Suomen historiasta ja kulttuurista. Koe koskee lähtökohtaisesti kaikkia 18–64-vuotiaita hakijoita. Kokeesta voi vapautua, jos on suorittanut suomen- tai ruotsinkielisen ylioppilastutkinnon tai korkeakoulututkinnon Suomessa. Kansalaisuuskoetta aletaan vaatia hakemuksissa, jotka jätetään 1. maaliskuuta 2027 tai sen jälkeen.

Ajatus siitä, että rikosten uhrit käytännössä rahoittavat verovaroillaan omien turvaajiensa tai ahdistelijoittensa elatuksen, koetaan syvästi epäoikeudenmukaiseksi, ja siksi nämä Kansalaisuuslain muutokset ovat tervetulleita. Suomeen kotiutuneet maahanmuuttajat kokevat hekin raskaaksi tilanteen jossa pienen osan tekemät vakavat rikokset leimaavat helposti koko ulkomaalaistaustaista väestöä. Selvä ero lakia noudattavien ja sitä rikkovien välillä on hyvä asia.

Lähteitä:

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikoslain 12 ja 25 luvun muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi, Esityksen pääasiallinen sisältö

Valtioneuvosto, Oikeuskansleri: Rikoslain muuttaminen (vahingollinen informaatiovaikuttaminen), OKV/1659/21/2026

Suomen Asianajajat: Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi rikoslain 12 ja 25 luvun muuttamisesta

Juristiliitto: Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi rikoslain 12 ja 25 luvun muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi

The European Democracy Hub: The EU Wants to Defend Democracy, It Should Understand What’s Threatening It

Verfassungsblog: The European Democracy Shield and Its Whole-of-Society Approach — From the Bottom‑Up, but Short on Concrete Action

European Commission: A strengthened EU Code of Practice on Disinformation

European Commission: Defending democratic values in the digital age

Jacques Delors Centre: The European Democracy Shield – Papering over the cracks

EPC: Democracy shield: Defense or distraction?

Institute of Communication Studies, Cadmus: Policy Paper. Addressing Foreign Information Manipulation in the Context of European Regulations

Artikkelikuva Wikimedia & HeikkiSiltala.Net, kuva 165, Helsinki Pride.

CC Attribution 4.0 International. Kuvankäsittely RS.