Strategiaan osoitetaan 3,8 miljardia Kanadan dollaria (noin 2,7 mrd euroa) julkista rahoitusta, minkä lisäksi hallitus pyrkii houkuttelemaan mukaan yksityisiä investointeja.
Kanadan hallituksen ilmoitettu tavoite on kohdistaa suojelutoimet erityisesti kriittisiin ekosysteemeihin, kuten boreaalisille metsäalueille, kosteikkoihin ja suuriin vesistöalueisiin. Strategiassa on nimetty suuria yhteistyöhankkeita alkuperäiskansojen kanssa, kuten Seal River Watershed -kansallispuistovaraus Manitobassa — eräs maailman suurimpia koskemattomia valuma-alueita — sekä Wiinipaakw -merensuojelualue Itä-Jamesinlahdella. Suunnitelmassa luodaan 15 uutta urbaania kansallispuistoa kaupunkien läheisyyteen, jotta luontoa saadaan suojeltua myös asutuskeskusten ympärillä.
”30×30”-tavoite perustuu vuonna 2022 Montrealissa solmittuun YK:n maailmanlaajuiseen biodiversiteettisopimukseen, johon Kanada on sitoutunut. Kanadan hanke on osa YK:n alaisen biodiversiteettisopimuksen, Kunmingin-Montrealin maailmanlaajuinen luonnon monimuotoisuuskehys, tavoitteita. Tämä biodiversiteettikehys on yksi YK:n Agenda 2030 -kestävän kehityksen toimintaohjelman keskeisistä ympäristötavoitteista — erityisesti tavoitteet 14 ja 15, jotka koskevat vedenalaista ja maanpäällistä elämää. Vuosiluku 2030 molemmissa agendoissa on tästä syystä sama.
Reutersin mukaan suojelun pääasiallinen tarkoitus on suojata alueita taloudelliselta hyödyntämiseltä, kuten avohakkuilta, kaivostoiminnalta, öljynporaukselta ja laajamittaiselta infrastruktuurin rakentamiselta.
Suomi on sitoutunut samaan tavoitteeseen. Koska kyseessä on YK:n ja EU:n yhteinen linja, myös Suomi on sitoutunut suojelemaan 30 % maa-alueistaan ja 30 % merialueistaan vuoteen 2030 mennessä.
Raha, raha, raha
Luonnonsuojelu on hyvä asia, luontoa pitääkin kohdella hellästi ja suojaten. Mutta…
Kanadan tapauksessa pm Mark Carney on taustaltaan keskuspankkiiri, hän oli aiemmin Englannin keskuspankin (BoE) pääjohtaja, ja saattoi sen melkein tuhoon. Sittemmin hän on hankkinut mainetta entisen pääministeri Justin Trudeaun neuvonantajana ja Trudeaun jälkeisenä pääministerinä saattaen Kanadan talouden taantumaan ja tuhon partaalle. Sekä Trudeau että Carney ovat Maailman talousfoorumin (WEF) jäseniä, Ursula von der Leyenin lailla.
Carneyn luonnonsuojelustrategia perustuu luonnon muuttamiseen taloudelliseksi pääomaksi. Natural Capital, luonnonpääoma; Ecological Debt, luontovelka ja Natural Capital Accounting, luontotase ja luontopääomakirjanpito ovat keskeisiä käsitteitä Carneyn, YK:n ja WEF:in luonnonsuojeluohjelmassa.
Ohjelmassa luontoa — kuten metsien kykyä sitoa hiiltä tai soiden kykyä puhdistaa vettä — aletaan mitata rahallisena arvona. Kun luonnolle lasketaan hinta, valtiot ja suuryritykset voivat merkitä suojellut alueet taseisiinsa ”omaisuudeksi” tai käydä niillä kauppaa (esim. luontokompensaatiot ja biodiversiteettiluotot; luontokompensaatiot ovat käytössä Suomessa datakeskusten kanssa. Datakeskuksen rakennuttaja tai datakeskus ostaa keskuksen alta tuhottavan metsän tilalle toisaalta sovitun määrän metsää suojeltavaksi. Entinen metsämaa keskuksen alla kaavoitetaan jolloin siitä tulee teollisuustontti ja sen arvo nousee.).
Suomi laskee luontotasetta
Suomen valtion luontotaseen laskeminen on parhaillaan käynnissä, sitä hoitavat Suomen ympäristökeskus Syke ja Luonnonvarakeskus Luke.
Suomi ei ole keksinyt tätä omasta päästään, taustalla on EU:n asetus ympäristötaloudellisesta tilinpidosta, joka velvoittaa jäsenmaat mittaamaan ekosysteemejä osana kansantalouden virallisia tilastoja.
Tilinpidossa kartoitetaan ja mitataan paljonko Suomessa on metsää, soita, sisävesiä ja rannikkoalueita. Luonnon laatu kuten metsien ikärakenne, lajiston monimuotoisuus ja vesistön puhtaus arvioidaan ja niille lasketaan rahallinen arvo. Tätä kutsutaan ekosysteemipalveluksi. Ekosysteemipalvelu on tase, jossa erotetaan aineellinen hyöty (puukuutiot, juomakelpoinen vesi, marjat ymv), säätelypalvelut (suon ja metsien kyky sitoa hiiltä ymv) ja kulttuuripalvelut (matkailu- ja virkistyskäyttö).
Ideana on, että tulevaisuudessa Suomen bruttokansantuotteen rinnalla näkyy luontotase. Jos talous kasvaa mutta luontotase romuttuu, maa elää ”luontovelaksi”.
”Suojelun mekanismit
Mark Carney toimi pitkään jättimäisen Brookfield Asset Management -sijoitusyhtiön johtajana ja hallituksen puheenjohtajana ennen nousuaan Kanadan pääministeriksi, ja hänellä on edelleen sijoituksia Brookfieldissa. Brookfield on maailman suurimpia ”vihreän siirtymän” sijoittajia ja pyörittää miljardien luontorahastoja.
”Brookfield Asset Managementilla on suoria ja merkittäviä omistuksia energiasektorilla, erityisesti ”hiilineutraalissa” energiassa. ”Hiilineutraaliutta” edistävät hankkeet saavat Carneyn hallitukselta veronmaksajien piikkiin merkittävää taloudellista tukea ja muita helpotuksia. Brookfield on saanut myös tuottoja ja lisätuotto-odotuksia Carneyn hallituksen Brookfieldille antamien toimeksiantojen myötä,” PosiTV raportoi heinäkuussa.
Koska suojelualueita perustetaan Kanadassa alkuperäiskansojen maille tulee päätelleeksi että hallitus Carneyn johdolla luo tietoisesti uusia ”vihreitä rahoitusmarkkinoita” luontokompensaatioista ja biodiversiteettiluotoista joissa Brookfieldin kaltaiset finanssijätit pääsevät toimimaan välikätenä ja käärimään valtavat voitot.
Luonnonsuojelustrategiat muistuttavat monin tavoin ”lupa saastuttaa” -päästökauppaa: luonnosta tehdään markkinaehtoista valuuttaa, syntyy tilanteita, joissa suuryritykset voivat ostaa itselleen ”oikeuden tuhota” siirtämällä vastuun paperilla muualle, ja ”tuhot on hyvitetty.” Englanniksi mekanismin nimi on Biodiversity Offsetting.
Jotta luonnolla voidaan käydä kauppaa, se täytyy muuttaa mitattaviksi yksiköiksi. Konsultit ja tutkijat laskevat esimerkiksi tietyn metsäalueen lajimäärän, puiden iän ja ekosysteemin terveyden. Tästä luodaan matemaattinen kaava, joka muutetaan digitaaliseksi ”luotoksi” tai sertifikaatiksi.
Biodiversiteettiluotto eli luontoluotto on rahoitusväline. Tällä tavalla päästään muuttamaan luonnon monimuotoisuuden suojelu ja ennallistaminen kauppatavaraksi, ja toimii samaan tapaan kuin ”lupa saastuttaa” -päästökauppa; suora vastine kasvihuonekaasupäästöistä käytävälle hiilikaupalle, mutta hiilitonnien sijaan siinä mitataan ja hinnoitellaan luonnon tilaa.
Luotto luodaan siten että kun maanomistaja (sijoitusrahasto tai valtio) päättää esimerkiksi ennallistaa vanhan suon tai suojella ikimetsää teko generoi tietyn määrän biodiversiteettiluottoja, jotka sijoittaja voi laittaa myyntiin varta vasten perustettuihin luontopörsseihin.
Teknologia-, kaivos- ja sijoitusyhtiöt sekä pankit voivat ostaa näitä luontopörssiin luotuja biodiversiteettiluottoja koska EU:n ja valtioiden tiukentuva sääntely vaatii, että luontoa tuhoavan hankkeen tekijän on korvattava aiheuttamansa haitta mutta myös kiillottaakseen imagoaan vihreänä ja luontopositiivisena yrityksenä.
Mutta luonto on aina paikallinen.
”Hyvitetty tuho”
Kun teknologiajätti — kuten Google Vaalassa Pohjanmaalla tai Microsoft Espoossa, Kirkkonummella ja Vihdissä — rakentaa uuden datakeskuksen, se voi ostaa luontokompensaatioita ja biodiversiteettiluottoja. Yritys maksaa siitä, että metsiä suojellaan tai ennallistetaan jossain toisella puolella Suomea tai maailmaa. Paperilla luontotase on ”plus miinus nolla”, mutta paikallisesti luonto ja elinympäristö on hävitetty pysyvästi.
Tässä yhteydessä on hyvä huomata, että metsälaki säätelee pääasiassa metsätaloutta — kuten hakkuita — mutta kun rakennetaan datakeskus, kyseessä on kaavoitus ja maankäytön muutos, jolloin alue muuttuu metsätalousmaasta teollisuustontiksi. Tämän jälkeen metsälaki ei enää suojele aluetta.
Suomen vesilaki lähtee siitä, että pohjavettä ei saa pilata eikä sen määrää tai laatua saa vaarantaa. Datakeskukset ja teollisuuslaitokset tarvitsevat usein lupia pohjaveden ottamiseen jäähdytystä varten. Aluehallintovirasto AVI voi myöntää tähän luvan, jos sen katsotaan olevan ”yhteiskunnallisesti merkittävää” eikä se vaaranna paikallista yhdyskuntien vesihuoltoa.
Maanrakennustyöt, kallion räjäytykset ja teollisuustonttien kemikaaliriskit voivat kuitenkin muuttaa pohjaveden virtaussuuntia tai pilata laajoja pohjavesialueita. Ja tässä on datakeskusten vastustajien vipu; ennen rakennusluvan myöntämistä on syytä vaatia, että mahdolliset haitat kartoitetaan, vahingot minimoidaan ja rakentaja sekä tilan vuokraaja ovat molemmat korvaus- ja ennallistamisvastuussa ennen kuin ainuttakaan lupaa myönnetään.
Sillä elävässä elämässä on niin, että jos datakeskus räjäyttää Vaalasta herkän harjualueen ja tuhoaa paikallisen pohjaveden ja uhanalaiset hyönteiset ja hyönteiskadon myötä tuhoaa muidenkin lajien elinmahdollisuudet, sitä tuhoa ei voi korjata ostamalla biodiversiteettiluottoja, joilla suojellaan suota toisella puolella maata tai maailmaa.
Paikallinen luonto on menetetty pysyvästi.
Lähteitä:
Prime Minister of Canada (31.3 2026): Prime Minister Carney launches new nature strategy to protect Canada’s natural environment
ESG News (1.4 2026): Canada Commits $2.7B To Expand Protected Lands And Oceans To 30% By 2030
Government of Canada: A Force of Nature: Canada’s Strategyto Protect Nature
Audubon Society: Audubon Applauds Canada’s Commitment to Protect Nature
Artikkelikuva Pixnio
