Venäjän ulkoministeriö on 8. syyskuuta 2026 julkaissut tiedotteen, jonka mukaan maassa vietetään tänään ”Venäjän kansojen kielten päivää”. Teemoina ovat Venäjän monikielisyys ja kulttuurinen moninaisuus sekä Venäjän asema monietnisenä maana. Ministeriö korostaa maan perustuslaillista takausta kaikkien sen asukkaiden äidinkielen säilyttämiselle ja kehittämiselle.
Venäjän ulkoministeriön tiedote nostaa esiin, että Venäjällä opetusta järjestetään 24 kielellä ja oppiaineena opiskellaan 81 kieltä suojellen kielellistä monimuotoisuutta.
Tiedotteessa painotetaan, että Venäjällä asuu yli 190 etnistä ryhmää, jotka puhuvat 270 eri kieltä ja erilaisia murteita, virallinen linja tukee tämän monimuotoisuuden säilyttämistä.
Erikseen tiedotteessa mainitaan slaavilaiset kielet, joista venäjä on puhutuin, turkkilaiset kielet tataari, bashkiri ja tsuvassi, suomalais-ugrilaiset kielet mari, udmurti ja komi, kaukaasialaiset kielet avaari, tsetseeni ja ingusi sekä paleoaasialaiset kielet chukchi ja koriak.
Venäjän kansojen harvinaisimpiin kieliin kuuluvat itelmeeni ja Beringinsaaren aleutti, joista kummallakin on jäljellä vain yksi pätevä puhuja. Useilla muilla kielillä on vähemmän kuin kymmenen puhujaa, mukaan lukien orokin kieli Sahalinilla, negidali- ja udehen kielet Habarovskin aluepiirissä, eteläjukagiiri Jakutiassa, eteläselkuppi Tomskin alueella, vatja Leningradin alueella sekä kiltinänsaame ja akkalansaame Murmanskin alueella.
Toimittajan kommentti:
Kielten päivä sai katsastamaan Venäjän uskontojen tilannetta. Venäjällä on virallisesti edustettuna suuri määrä eri uskontoja. Venäjän vuoden 1997 uskontolaissa (Laki omantunnonvapaudesta ja uskonnollisista yhdistyksistä) on määritelty neljä historiallista ja perinteistä pääuskontoa, mutta niiden rinnalla maassa harjoitetaan laajasti monia muitakin suuntauksia.
Suurin ja valtiollisesti merkittävin on ortodoksinen uskonto, johon suurin osa venäläisistä ja osa suomalais-ugrilaisistakin kansoista — kuten karjalaiset — samaistuu.
Venäjän toiseksi suurin uskonto on islam. Sillä on vuosisataiset perinteet muun muassa Volgan alueella kuten Tatarstanissa ja Baškortostanissa sekä Pohjois-Kaukasuksella.
Buddhalaisuus on kolmanneksi suurin ryhmä, erityisesti Burjatian, Tuvan ja Kalmykian tasavalloissa. Venäjän buddhalaisuus on pääosin tiibetiläistä suuntausta.
Juutalaisuudella on virallinen asema ja pitkät juuret erityisesti suurissa kaupungeissa ja Juutalaisten autonomisella alueella.
Siperiassa ja joillain vähemmistöalueilla on protestantteja. Näihin kuuluvat muun muassa baptistit, helluntailaiset ja luterilaiset.
Puolalais- ja saksalaistaustaiset vähemmistöryhmät ovat usein katolilaisia. Ortodoksisesta kirkosta 1600-luvulla eronnut vanhauskoisten ryhmä on säilyttänyt omat tiukat perinteensä ja yhteisönsä erityisesti Siperian syrjäseuduilla.
Shamanismi ja animismi elävät edelleen monien Siperian ja pohjoisen alkuperäiskansojen keskuudessa Jakutiassa, Tuvassa ja Tšukotkassa. Myös joillakin suomalais-ugrilaisilla kansoilla, kuten marien keskuudessa, on säilynyt oma perinteinen luonnonuskonto, jota harjoitetaan edelleen virallisten uskontojen rinnalla tai itsenäisesti.
Nyky-Venäjän malli perustuu ajatukseen, että eri kansat voivat elää omilla alueillaan oman kulttuurinsa ja uskontonsa kanssa, kunhan ne jakavat samat perussäännöt, yhteisen valtiollisen viitekehyksen ja kulttuurin.
Vasta- ja vertailukohtana nyky-Euroopan malli, jossa rinnakkaisyhteiskuntien syntyminen on seurausta lyhytnäköisestä politiikasta, jossa yhteisiä pelisääntöjä ei ole uskallettu tai haluttu vaatia.
Valtiossa ei voi olla erilaisia lakijärjestelmiä eri ryhmille, valtiota valtiossa, jos yhteiskuntarauha halutaan säilyttää.
Tiedän että tämä mielipide on poliittisesti epäkorrekti nyky-Euroopassa. Silti ajattelen, että ”maassa maan tavalla ja samat säännöt kaikille” on parempi ratkaisu kuin joka ryhmälle erikseen räätälöity, ”personoitu” laki.
Artikkelikuva Venäjän ulkoministeriön Facebook-seinä
