Iranilaisten mukaan kyseessä on Yhdysvaltojen armeijan moderneinta huipputeknologiaa edustava ”älykäs sukellusvene”. Yhdysvaltain päämajan (CENTCOM) mukaan kyseinen sukellusvenedrooni oli saanut vakavan teknisen vian ja oli kellunut toimintakyvyttömänä vedessä yli vuorokauden ennen kuin Iran poimi sen talteen, kertoo Defence Scoop.
Yhdysvallat tähdentää, että kyseessä oli vanhempi testimalli, joka ei kantanut mukanaan salassa pidettävää tutka- tai kaikuluotainteknologiaa eikä arkaluonteista dataa, ilmoittaa The Washington Sun.
Anduril Dive-LD on noin 5,8 metriä pitkä ja 3 tonnia painava miehittämätön autonominen alus (AUV). Laitteen arvo on noin 2,5 miljoonaa dollaria, ja se on suunniteltu useita päiviä kestäviin tehtäviin, kuten merenpohjan kartoitukseen, tiedusteluun ja merimiinojen etsintään.
Valmistaja Anduril Industries muistutti, että laite on alusta alkaen suunniteltu ”uhrattavaksi” järjestelmäksi, jota käytetään vaarallisissa ympäristöissä ihmishenkien säästämiseksi ja jonka mahdolliseen menettämiseen on varauduttu. Tapaus on herättänyt huolta siitä, pyrkiikö Iran hyödyntämään laitetta oman tekniikkansa kehittämisessä.
Anduril Industries on muodostanut Palantir Technologies´in kanssa ”puolustusteknologian tehoryhmän” nopeuttaakseen puolustussektorin tekoälykyvykkyyksiä. Yhteistyötä toteutetaan integroimalla Palantirin tekoälyalusta (AIP) ja Andurilin Lattice-ohjelmisto sekä laitteistot saumattomaksi kokonaisuudeksi sotilaskäyttöön.
Miljardööri Peter Thiel, nykyisen varapresidentti JD Vancen taustatuki ja rahoittaja, on molempien yritysten taustalla: hän on Palantirin perustaja ja hänen Founders Fund -rahastonsa oli Andurilin ensivaiheen pääsijoittajia. Lisäksi Andurilin toimitusjohtajana toimiva Brian Schimpf ja perustajajäsen Trae Stephens siirtyivät Anduriliin suoraan Palantirista.
Toimittajan kommentti:
Sotilaallisissa konflikteissa ja geopoliittisissa kriiseissä tiedotus on aina osa ns. strategista viestintää. Julkisilla lausunnoilla pyritään suojelemaan omia operaatioita, hämäämään vastustajia ja ylläpitämään kotirintaman sekä liittolaisten taistelutahtoa. Tämän vuoksi Pentagon, kuten minkä tahansa muun maan armeija, saattaa salata kriittisiä yksityiskohtia tai muotoilla asiat itselleen edullisella tavalla.
Tästä syystä sekä Pentagonin että Iranin lausuntoon on hyvä suhtautua varauksella.
Pentagonin selitys siitä, että alueella oli vanhentunut malli, joka sai teknisen vian ei maistu minulle. Ottaen huomioon Hormuzinsalmen tilanteen, ei käy — strategisesti ja taktisesti ajatellen — järkeen että alueelle lähetettäisiin vanhentunut malli. Järkeenkäypää on se, että alueelle lähetetään uusin, edistynein malli testimielessä.
Kun malli päätyy Iranin käsiin, Pentagonin ja Andurilin — toisen sotilaallisista, toisen taloudellisista ja molempien uskottavuussyistä — on väitettävä Iranin kaappaaman laitteen olleen rikkinäinen vanha romu. Poliittinen ja kaupallinen vahinko on minimoitava. Tieto siitä, että Andurilin upouusi lippulaivatuote ja huippusalaiseksi mainostettu tekoälyohjelmisto Lattice jäi vihollisen haaviin heti kättelyssä, olisi valtava isku yhtiön maineelle ja Pentagonin tekoälystrategialle. Pentagon ei voi mitenkään myöntää, että Iran olisi kaapannut heidän uudenuutukaisen koemallinsa, ja että operatiivinen tiedustelutehtävä meni pieleen.
Voi tietenkin väittää, että Hormuzinsalmen kaltaiselle vihamieliselle ja kuumalle alueelle ei haluta lähettää kaikkein kalleinta, huippusalaista prototyyppiä. Alueelle lähetetään kaupallisista, helpommin korvattavista osista koottu vanhempi versio, jonka mahdollinen menettäminen tai uppoaminen ei aiheuta Yhdysvalloille strategista katastrofia tai teknologiasalaisuuksien vuotamista.
Mutta jos alueella on korkea konfliktiriski, sinne lähetetään suorituskykyisintä kalustoa, ”vanhan romun” jättäminen ajelehtimaan vain paljastaisi kortteja vastustajalle.
Toisekseen Yhdysvaltain 5. laivasto perusti alueelle erillisen Task Force 59 -yksikön, jonka nimenomainen tehtävä on testata tekoälyä ja uusimpia miehittämättömiä laitteita tositoimissa. He eivät testaa siellä vanhentunutta tekniikkaa. Testissä ovat uusimmat prototyypit jotka viedään suoraan kriisialueelle, koska niiden kykyä toimia Iranin sähköisen sodankäynnin alaisena ei voida luotettavasti simuloida kotioloissa.
Kiinnostavin odottaa tulevaisuudessa. Iranilla — joka on maailman huippuluokkaa sotateknologian kopioinnissa; Iran on pudottanut ja kopioinut Yhdysvaltain häivelennokin sekä meridrooneja — on sotilaallisen ja teknologisen yhteistyön suhteet Kiinan ja Venäjän kanssa.
Laitteen data ja koodi voidaan jakaa eteenpäin Moskovaan tai Pekingiin, joilla on käytössään rajattomat resurssit ja supertietokoneet. Kiinalla on myös maailman edistyksellisin valmistusinfra.
Kauppasodan vuoksi kiinalaiset puolustus- ja tekoälyjätit, kuten Huawei sekä useat valtion tukemat startup-yritykset, mm. Dongfang Suanxin ja Tsingmicro, ovat tehneet merkittäviä läpimurtoja 3D-kerrostetuissa AI-siruissa. Pystysuora 3D-kerrostus lyhentää datan kulkumatkaa komponenttien välillä, vähentää virrankulutusta ja moninkertaistaa laskentatehon.
Andurilin laitteessa arvokkainta on sen Lattice-tekoälyohjelmisto, joka prosessoi merenpohjan dataa suoraan laitteessa (edge computing). Kiina on massatuottanut nimenomaan 3D-kerrostettuja ”near-memory” AI-reunaprosessoreita (TC1000- ja DF1000-sarjat). Kiinalla on siis jo olemassa fyysinen ”Aivot”-alusta, johon he voivat ladata ja sovittaa Andurilista murtamansa algoritmit.
Teen kaksi oletusta:
Anduril Industries, joka tekee jo nyt tiiviisti yhteistyötä muun muassa israelilaisen Elbit Systemsin kanssa, nimitti vastikään Israelin ilmavoimien entisen komentajan, kenraalimajuri Amiram Norkinin, johtamaan paikallisia operaatioitaan. Oletan, että Israel tulee esittämään Pentagonille ja Andurilille entistä syvempää pääsyä Lattice-tekoälyjärjestelmän lähdekoodiin ja droonien ydinohjelmistoihin perustellen että ”koska Iran (ja sen myötä Venäjä ja Kiina) purkaa parhaillaan laitetta, meidän on saatava täysi pääsy järjestelmään voidaksemme kehittää vastatoimet heti paikan päällä.” Näin Israel pääsee kiristämään Yhdysvalloilta sellaista teknologiasiirtoa, jota Washington ei normaalisti ikinä suostuisi jakamaan.
Israel ja Kreikka solmivat hiljattain sopimuksen puolustusyhteistyöstä — mikä aiheutti protesteja Kreikassa. Koska sotilasteknologia myydään nykyään palveluna (SaaS, Software as a Service) Kreikka — tai mikään muukaan ostajamaa — ei voi itse muokata ohjelmistoa tai ohjata sitä ohi valmistajan asettamien rajoitusten. Oletan, että Israel osti käytännössä Kreikasta itselleen sotilastukikohdan omia Turkin vastaisia suunnitelmiaan silmällä pitäen. Jos Kreikka vastustaa, sen ”ostama” SaaS ei toimi.
Suomi on tehnyt saman tyhmyyden omien Israelin kanssa solmimiensa sopimusten kanssa, F-35 -fiaskosta mitään oppimatta.
Moderni puolustusteknologia on täysin ”You’ll own nothing and you’ll be (un)happy” -mallia. Näin ollen voi näyttää siltä, että Iranin tekemä laitekaappaus Hormuzinsalmella on Pentagonille kiusallinen mutta ”hallittavissa oleva riski.” Pentagon olettanee että Iran (kumppaneineen) etsii laitteesta arkkitehtuurisia heikkouksia, kommunikaatioprotokollia ja salausalgoritmeja ohittaakseen suojajärjestelmät ja häiritäkseen tai jumittaakseen niitä.
En ole sotastrategi, taktikko, ammattinörtti tai mitään tällaista. Silti ajattelin, mitä itse tekisin jos olisi Iran, Kiina tai Venäjä?
Tekoälyllä, mikrosiruilla ja jatkuvilla verkkoyhteyksillä varustetun sotakaluston hyökkäyspinta-ala (nk. attack surface) laajenee massiivisesti ja sitä myöten myös haavoittuvuudet.
Itse lähtisin kehittämään tehokasta — mutta halpaa valmistaa — mukana kannettavaa virhetiedon syöttäjää, joka on ”yksitellen ketjutettu” eli kuormittaisin hyökkäävät älyvehkeet liialla, sekavalla ja turhalla tiedolla monesta pisteestä. Sen ei pitäisi olla liian vaikeata tehdä. Jos jokaisella armeijan sotilaalla olisi mukanaan useampi tällainen vehje, ja niitä olisi kylvettynä myös maastoon, ei haittaisi vaikka yksi hajoaa, muut jatkaisivat virhetietojen syöttämistä. Eräänlainen saturaatiohyökkäys.
Tämän ehkä ymmärtää kun vertaa ideaa ihmisiin kohdistettavaan jatkuvaan informaatiotulvaan ja propagandaan sekä siihen, mitä psyykelle sellaisessa stressitilassa tapahtuu.
Tekoälyyn perustuvat järjestelmät kuten Andurilin Lattice tai Palantirin AIP ovat riippuvaisia siitä, että ne voivat kerätä sensoridataa ja tehdä siitä loogisia johtopäätöksiä sekunnin murto-osissa. Haamudatan syöttäminen ylikuormittaisi logiikkaosaston, jolloin järjestelmä joko kaatuu, jäätyy tai antaa virheilmoituksen ja jää odottamaan. Halpojen laitteiden suuri määrä sotkisi jäljitettävyyden, ei olisi tarvetta rakentaa suuria, kalliita ja paikallaan pysyviä — ja siksi helpommin tuhottavia — EW-asemia.
Luontokin luottaa tietoiseen haaskaamiseen.
Lähteitä:
Naval News (8.9 2026): Underwater Drone Captured By Iran Matches American Anduril Model
Defence Scoop (8.9 2026): U.S. military’s Anduril Dive-LD drone was ‘dead in the water’ before Iran nabbed it
The Washington Sun (8.9 2026): U.S. Central Command Says American Drone Captured by Iran ‘Malfunctioned’
TWZ10 (8.9 2026): Everything We Know About The U.S. Navy’s Submersible Drone Iran Just Captured
Times of India (9.9 2026): IRGC Vs US In Hormuz: BIG LOSS For American Navy, Iran Seizes Major Asset | ‘FIRST-EVER SUCH…’
Artikkelikuvana kuvakaappaus Times of Indian uutisraportista
