Yhdysvaltain kotimaan turvallisuudesta vastaava virasto Department of Homeland Security (DHS) luovuttaa yksityishenkilöistä keräämäänsä dataa paikallisille poliisilaitoksille ”ennaltaehkäisevää valvontaa ja viranomaistoimintaa” varten, uutisoi Military.com.
404 Median tekemän tutkimuksen mukaan DHS:n alainen Rajavartiolaitos (CBP) käyttää salaista Predictive Intelligence Targeting Teams -ohjelmaa (PITT). Ohjelmassa analysoidaan kansalaisten kulutustottumuksia ja rahaliikennettä. Jos algoritmi havaitsee esimerkiksi epäilyttäviä maksukuvioita, tieto välitetään paikalliselle poliisille. Poliisi puolestaan pysäyttää autoilijan jonkin vähäisen verukkeen kuten likaisen rekisterikilven nojalla tehdäkseen etsinnän.
DHS, joka ylläpitää Yhdysvaltain hallituksen laajinta biometrista tietokantaa (IDENT), on myös suunnitellut jakavansa paikallisille poliiseille uutta mobiiliteknologiaa. Sovelluksen avulla kadulla pysäytetyn ihmisen kasvot voidaan skannata ja verrata niitä suoraan liittovaltion rekistereihin.
Paikalliset, osavaltiotason ja piirikuntien poliisit voivat ajaa järjestelmän kautta DHS:n virallisen sivuston mukaan sormenjälkiä, kasvokuvia ja iirisskannauksia rikoksia ehkäistäkseen tai selvittääkseen.
Kansalaisoikeusjärjestöt, kuten Brennan Center, ovat arvostelleet näitä käytäntöjä massavalvonnasta ja siitä, että poliisi salaa oikeudessa tiedon siitä, mistä todellinen vihje auton pysäyttämiseen alun perin tuli.
DHS:n harjoittama toiminta koettelee ja monien mielestä rikkoo suoraan neljännen lisäyksen suojaa. Viranomaiset kuitenkin hyödyntävät laissa olevia porsaanreikiä ja oikeuskäytännön poikkeuksia kiertääkseen tämän suojan.
Yhdysvaltain korkeimman oikeuden vanhan linjauksen mukaan ihmisellä ei ole perustuslaillista yksityisyydensuojaa tiedolle, jonka hän on vapaaehtoisesti luovuttanut kolmannelle osapuolelle – kuten pankeille, luottokorttiyhtiöille tai sovelluksille.
DHS ja muut virastot joko ostavat tämän datan suoraan kaupallisilta datanvälittäjiltä tai vaativat sitä pankeilta ilman virallista kotietsintälupaa.
Koska liittovaltion viraston algoritmeihin perustuva vihje ei itsessään riittäisi oikeudessa perusteeksi auton etsimiselle, paikallinen poliisi käyttää ”rinnakkaisrakennetta”. Poliisi odottaa, että autoilija tekee pienen liikennerikkomuksen, esimerkiksi unohtaa suuntavilkun, mikä antaa laillisen oikeuden pysäyttämiseen. Tämän jälkeen poliisi pyrkii saamaan syyn auton etsintään esimerkiksi haistamalla ”huumeiden tuoksun” tai pyytämällä kuljettajalta lupaa etsintään. Oikeudessa salataan se, että pysäytys johtui todellisuudessa DHS:n tekemästä yksityishenkilöiden pankkitilien talousseurannasta.
Kongressissa on parhaillaan vireillä lakialoitteita — kuten Fourth Amendment Is Not For Sale Act — joilla pyritään tukkimaan nämä porsaanreiät ja kieltämään hallitusta ostamasta tai hankkimasta kansalaisten dataa ilman tuomarin lupaa.
Toimittajan kommentti:
Kannattaa lukea aina koko teksti ennen kuin verkossa klikkaa ”Suostun”. Kerätty data myydään viranomaisille ja kelle tahansa haluavalle. Jos kotonasi on älylaitteita, sinulla ei enää ole yksityisyyttä.
Mistä innostus kaiken digitalisoimiseen? Mihin niitä massiivisia datakeskuksia mahdetaan tarvita?
Lähteitä:
Military.com: DHS Program Analyzes Americans’ Finances to Flag Drivers for Traffic Stops: Report
Yahoo News: DHS Is Turning Financial Data Into Police Traffic Stops
DHS, Secretary Markwayne Mullin: Prevention Resource Finder — Information Sharing Platforms
WKU Public Radio: DHS document shares plan to give local police departments facial recognition tech
SOFX: DHS Unit uses financial data to flag drivers for traffic stops, report says
Artikkelikuva via X, PS-oikeusministeri Leena Meri X:ssa ei liity täysin suoraan aiheeseen mutta sopii teemaan sikäli että kertoo millaisia ajatuksia edustajillamme on meidän varallemme Suomessa: Jokainen tuntuu olevan potentiaalinen rikollinen.
Oikeusministeri Leena Meri viittaa ”setelitukuilla patjan alta” uusiin lakimuutoksiin, joiden tarkoituksena on helpottaa rikoksella saadun hyödyn ja niin sanotun selittämättömän omaisuuden pois ottamista rikollisilta.
Uudistusten myötä viranomaiset voivat takavarikoida ja tuomita menetetyksi sellaista omaisuutta, jonka alkuperää henkilö ei kykene laillisesti selittämään, ei tarvita enää kytköstä tiettyyn rikokseen. Syyttäjän ei siis tarvitse aukottomasti todistaa, mistä tietystä yksittäisestä varkaudesta tai huumekaupasta juuri kyseiset rahat ovat peräisin.
”Setelitukko-laki” toimii rinnakkain äskettäin voimaan astuneiden viranomaisten tiedonvaihtolakien kanssa. Poliisi on saanut aiempaa laajemmat oikeudet saada ja luovuttaa salassa pidettäviä tietoja muilta viranomaisilta ja pankeilta nimenomaan vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden estämiseksi.
Suomessa poliisi ei voi — vielä — käyttää kaupallisia datanvälittäjiä perustuslain ohi, tiedonsaannin ja kotietsintöjen pitää — toistaiseksi — aina perustua tarkasti lakiin kuten pakkokeinolakiin.
