Haitin siirtymäkauden presidenttineuvosto (TPC) hajosi helmikuussa 2026, ja maassa valmistaudutaan ensimmäisiin vaaleihin yli vuosikymmeneen.
Haitin väliaikaisen vaalineuvoston (CEP) ilmoittaman aikataulun mukaan presidentinvaalien ensimmäinen kierros järjestetään 18. heinäkuuta 2027 ja mahdollinen toinen kierros 4. lokakuuta 2027.
Ehdokkaiden sähköinen ilmoittautuminen päättyi 15. marraskuuta 2026. Associated Pressin (AP) 16. marraskuuta 2026 julkaiseman uutisen mukaan ehdolle ilmoittautui alustavasti yhteensä 33 henkilöä joista 30 miestä ja 3 naista. Vaalineuvosto tarkastaa ehdokkaiden asiakirjat ja julkaisee lopullisen hyväksyttyjen ehdokkaiden listan tammikuussa 2027.
Valtakamppailuun ja mahdollisiksi tuleviksi johtajiksi on noussut esiin neljä keskeistä, keskenään hyvin erilaista hahmoa sekä yksi nuoremman polven haastaja.
Istuva johtaja, käytännön mies
Alix Didier Fils-Aimé on liikemies ja entinen Haitin kauppakamarin puheenjohtaja. Hän on toiminut pääministerinä marraskuusta 2024 lähtien, ja helmikuusta 2026 alkaen hän on ollut käytännössä Haitin ainoa ylin vallankäyttäjä siirtymäkauden neuvoston hajottua.
Siirtymäkauden presidenttineuvosto nimitti hänet väliaikaiseksi pääministeriksi 10. marraskuuta 2024 erotetun Garry Conillen tilalle. Kun presidenttineuvoston mandaatti umpeutui helmikuussa 2026 ilman, että maahan oli saatu valittua presidenttiä tai parlamenttia, toimeenpanovalta keskittyi yksin Fils-Aimélle ja hänen hallitukselleen.
Vahvuudet. Hänellä on Yhdysvaltain, kansainvälisen yhteisön ja nyt myös El Salvadorin rivakkaotteisen presidentin Nayib Bukelen tuki. Hän edustaa talouselämää ja hallinnon vakauttamista ilman suoraa kytköstä vanhoihin puoluekoneistoihin.
Heikkoudet. Monien haitilaisten silmissä Fils-Aimé on ulkovaltojen ja paikallisen talouseliitin ehdokas, jolla ei ole vahvaa omaa kansanliikettä takanaan. Jos Bukelen Haitissa tekemä jengipuhdistus-operaatio pitkittyy tai aiheuttaa paljon siviiliuhreja, poliittinen lasku lankeaa suoraan Fils-Aimélle.
Marraskuun puolivälissä 2026 Port-au-Princessa järjestettiin suuria mielenosoituksia, joissa vaadittiin hänen välitöntä eroaan hallinnon tehottomuuden ja korruptiosyytösten vuoksi. Lisäksi oppositiossa on herättänyt kohua hänen veljensä Olmo Fils-Aimén salvadorilaisessa mediassa antamat lausunnot, joissa tämä myönsi ystävälliset välit tunnettuun jengijohtaja ”Chrislaan”.
Kapinallisjohtaja ja kansallismielinen kovan linjan mies
Guy Philippe on sotilaskoulutuksen saanut entinen poliisipäällikkö, joka johti aseellista kapinaa, joka kaatoi presidentti Jean-Bertrand Aristiden hallinnon vuonna 2004.
Vahvuudet. Philippe edustaa jyrkkää kansallismielisyyttä ja vastustaa avoimesti Yhdysvaltain ja YK:n vaikutusvaltaa Haitissa. Philippella on vahva kannatus erityisesti maaseudulla ja turhautuneen nuorison keskuudessa, joka haluaa kovaa kuria ja ulkomaalaisten poistumista.
Heikkoudet. Hän on ilmoittanut Island TV:n haastattelussa vastustavansa nykyistä vaaliprosessia, ja hänen rikostaustansa Yhdysvalloissa tekee hänestä länsimaille täysin kelvottoman kumppanin. Hän tavoittelee valtaa ensisijaisesti kansannousun tai vallankumouksen, ei vaaliuurnien kautta.
Philippe valittiin Grand’Ansen senaattoriksi vuonna 2015, mutta Yhdysvaltain huumepoliisi DEA pidätti hänet tammikuussa 2017 ennen virkaanastujaisia. Hän tunnusti ottaneensa miljoonien dollarien edestä lahjuksia kolumbialaisilta huumekartelleilta kokaiinikuljetusten suojelemiseksi ja sai yhdeksän vuoden tuomion rahanpesusta.
Palattuaan Haitiin vankilatuomionsa jälkeen vuoden 2023 lopulla hän on pyrkinyt nousemaan jälleen maan poliittiseen johtoon.
Vasemmistopopulisti ja perinteinen haastaja
Moïse Jean-Charles on entinen senaattori ja Pitit Desalin -puolueen johtaja, joka sijoittui vuoden 2015 presidentinvaaleissa kolmanneksi. Hän ammentaa retoriikkansa Haitin itsenäisyystaistelija Jean-Jacques Dessalinesin ja Kuuban Fidel Castron perinnöstä.
Vahvuudet. Hän on yksi harvoista poliitikoista, jolla on valmis, uskollinen ruohonjuuritason kannattajakunta erityisesti Pohjois-Haitissa ja slummialueilla. Hän puhuu suoraan köyhien puolesta ja syyttää maan eliittiä sekä Yhdysvaltoja Haitin kurjuudesta.
Moïse on liittoutunut ajoittain kyseenalaisten tahojen — mukaan lukien toisen presidenttiehdokas Guy Philippen — kanssa, ja YK:n asiantuntijapaneeli syytti häntä syksyllä 2026 osallisuudesta salakuljetusverkostoihin ja veropetoksiin, minkä hän on kiistänyt. Yhdysvallat on myös karkottanut hänet maasta ja asettanut hänelle maahantulokiellon.
Moïse Jean-Charlesia syytettiin siitä, että hän hallitsee ja suojelee laitonta lasiankeriaiden (zangi) vienti- ja salakuljetusverkostoa Haitista Karibialle.
Kansan suosima ”hirttotuomari”
Jean Ernest Muscadin. Etelä-Haitissa sijaitsevan Miragoânen Nippesin departementin entinen johtava syyttäjä, joka on ilmoittautunut ehdolle Fòs Chanjman Nasyonal (FCN) -puolueen listoilta. Muscadin on onnistunut pitämään Miragoânen ja Nippesin alueen pääosin vapaana jengeistä. Hän on julistanut alueensa ”roistojen hautausmaaksi”.
YK:n Haitin-toimiston (BINUH) ja ihmisoikeusjärjestö RNDDH:n raporttien mukaan Muscadinia syytetään kymmenistä ilman oikeudenkäyntiä tehdyistä teloituksista; pelkästään vuonna 2025 raportoitiin 28 tapausta ja vuosina 2022–2024 vähintään 36 tapausta. YK:n mukaan hän on johtanut puolisotilaallista omankädenoikeusryhmää ja ampunut tai teloituttanut epäiltyjä jengiläisiä tai pikkurikollisia suoraan kiinnioton yhteydessä.
The Haitian Times uutisoi Muscadinin suosion olevan kasvussa. Monet tavalliset haitilaiset sekä ulkomailla asuva haitilaisdiaspora pitävät häntä ”kansan syyttäjänä” ja suojelijana tilanteessa, jossa maan virallinen oikeuslaitos ja vankilat eivät ole onnistuneet rauhoittamaan maata. Kun häntä on yritetty erottaa virastaan, paikalliset asukkaat ovat järjestäneet suuria mielenosoituksia hänen puolestaan.
Ei ole vielä varmaa, hyväksyykö vaalineuvosto hänen ehdokkuutensa tammikuussa tarkistusten jälkeen julkaistavalle 2027 lopulliselle listalle. Vaaliviranomaisten vaatimuksesta hän erosi syyttäjän virastaan 6. marraskuuta 2026. Vaalilaki edellyttää virkamiehiltä eroa kaksi kuukautta ennen ehdokasasettelun alkua, eikä Muscadin eronnut ajoissa.
Uusvanhoja nimiä
Entinen ulkoministeri ja Unesco-suurlähettiläs Dominique Dupuy ilmoittautui presidenttikisaan marraskuussa 2026. Hän nauttii suurta suosiota erityisesti sosiaalisessa mediassa ja koulutetun nuorison keskuudessa tiukkojen, Haitin kansallisylpeyttä puolustavien puheidensa takia.
Ehdolle ovat tarjoutuneet myös
- entisen, salamurhatun presidentin Jovenel Moïsen leski Martine Moise. Hänet asetettiin Haitissa vuonna 2024 syytteeseen osallisuudesta miehensä murhaan — minkä hän on kiistänyt. Varsinainen hallintokokemus puuttuu.
- Michel Martelly (DEBLOKE)
Entinen presidentti (2011–2016) ja suosittu muusikko. Hänet on asetettu kansainvälisten pakotteiden kohteeksi syytettynä aseellisten jengien rahoittamisesta ja huumekaupasta — minkä hän kiistää. Länsimaiden suosikki. - Jocelerme Privert (AYITI TRANSFOME)
Entinen väliaikainen presidentti (2016–2017) ja senaattori. Kansainvälisten pakotteiden alaisena jengiyhteysepäilyjen vuoksi. Edustaa monille äänestäjille vanhaa, korruptoitunutta järjestelmää. - Claude Joseph (EDE)
Entinen pääministeri ja ulkoministeri (2021). Kiistelty asema vuoden 2021 valtataistelussa. Rajallinen ruohonjuuritason kannatus pääkaupungin ulkopuolella. - Jerry Tardieu (EAPH)
Liikemies ja entinen Pétion-Villen kansanedustaja. Profiloituu helposti pääkaupungin varakkaan eliitin edustajaksi. - Hans Joseph
Haitin korruptionvastaisen yksikön (ULCC) entinen johtaja. Nauttii mainetta lahjomattomana virkamiehenä, joka uskalsi tutkia korkean tason poliitikkojen väärinkäytöksiä. Taustalla uusi puolue, jolla heikko vaaliorganisaatio. - Jude Célestin (ENA) Insinööri, entinen valtion rakennusyhtiön johtaja ja vuosien 2010 ja 2015 presidentinvaalien kärkiehdokas. Maine käytännönläheisenä miehenä. Kytkökset entisen presidentti René Prévalin aikakauteen ovat miinusta, ollut myös pitkään poissa politiikasta.
Lokakuussa 2026 muutettu vaaliasetus poisti pykälän, joka olisi automaattisesti estänyt kansainvälisten pakotteiden kohteena olevia poliitikkoja asettumasta ehdolle.
Äänestäjien rekisteröityminen on hidastunut merkittävästi jatkuvien jengitaistelujen vuoksi.
Toimittajan kommentti:
Tämä artikkeli on kirjoitettu useita päiviä ennen julkaisua. Etsin monenlaisia tietoja Haitin tilanteesta kirjoittaessani artikkelia ”El Salvadorin presidentti ei anna armoa Haitin rikollisjengeille”, ja siinä yhteydessä vaalit nousivat toistuvasti esiin.
Viivyttelin tämän julkaisua tahallani, sillä halusin ajatella Haitia ja haitilaisia. Heidän arkeaan.
Presidenttiehdokkaiden esittely sai todella mietteliääksi. Ovatko ehdokkaat parasta mitä Haitilla on tarjota väestölleen vai ovatko he yksinkertaisesti vahvimmat? Vahvimmat, koska heillä on väkivaltakoneisto tai yhteyksiä väkivaltakoneistoon?
Vahvimmat, koska he ovat osoittaneet osaavansa johtaa rikollisorganisaatioita?
Millaista on elää maassa, joka on jatkuvassa sisällissodan tilassa?
Haitilaiset presidenttiehdokkaat saivat myös miettimään, että ainakin haitilaiset tietävät kokemuksesta, millaisiin keinoihin heidän ehdokkaansa voivat niin halutessaan turvautua.
Eroaako Haitin tilanne johtajaehdokkaiden suhteen pohjimmiltaan länsimaiden tilanteesta? EU-pääkomissaari Ursula von der Leyenin ura on rikostutkimusten läikittämä; edelleen on meneillään tutkinta koronapiikkikaupoista. Euroalueen keskuspankki EKP:n hiljattain eronnut johtaja Christine Lagarde on ollut rikostutkinnan kohteena. Entinen oikeuskomissaari Didier Reynders on rikostutkinnan kohde. Takavuosien komissaareilla on todennetusti ollut yhteyksiä paitsi järjestäytyneeseen rikollisuuteen myös pedofiilirinkeihin.
Yhdysvaltain presidenttien toimien laillisuudessa ja moraalisuudessa olisi pengottavaa muidenkin kuin Donald Trumpin kohdalla.
Haitia on avustettu yli 60 vuotta. Kun asiaan perehtyy, huomaa nopeasti, että annettu apu määrittyy avustajien, ei avustettavien, tarpeiden kautta. Avustusraha palautuu avustajille auttaen heitä, ei haitilaisia.
Länsimaat, EU ja YK ovat myös toistuvasti tukeneet Haitin johtoon poliitikkoja, jotka ovat sopineet ulkovaltojen geopoliittisiin tai taloudellisiin intresseihin, vaikka heillä ei ole ollut aitoa kannatusta tai legitimiteettiä haitilaisten keskuudessa.
Tavalliselle haitilaiselle — erityisesti Port-au-Princen jengien hallitsemalla alueella — geopolitiikka ja vaalilautakuntien kiistat ovat kaukaisia asioita verrattuna jokapäiväiseen selviytymiseen: liikkumiseen tiesulkujen ohi, ruoan ja polttoaineen hintaan sekä jatkuvaan kidnappausten ja väkivallan uhkaan.
Haitin poliittisessa todellisuudessa ehdokkaiden taustat, menetelmät ja kytkökset ovat täysin avoimesti pöydällä. Äänestäjillä ei ole illuusioita puhtoisista poliitikoista — he punnitsevat puhtaasti sitä, kuka kovista toimijoista pystyy käytännössä palauttamaan edes jonkinlaisen järjestyksen kaduille, jotta arki voisi jatkua edes vähän nykyistä parempana.
Voisi siis sanoa olevan hyvä, että tietävät jo ennen vaaleja millaisista roistoista valitsevat. Länsimaissa sitä ei aina tiedä edes jälkikäteen, jos rötöstely ei nouse kansainvälisen huomion kohteeksi.
Artikkelikuva Wikimedia