El Salvadorin presidentti Nayib Bukele on lähettänyt yli 2 000 sotilasta Haitiin taistelemaan maan pääkaupunkia Port-au-Princea hallitsevia aseellisia jengejä vastaan. Operaatio alkoi lokakuun 2026 lopussa sen jälkeen, kun haitilaiset jengit sieppasivat neljä YK-johtoisessa tehtävässä palvellutta salvadorilaista teknikkoa, raportoivat Deutsche Welle ja Tablet Magazine.
Haiti on noin 11,8 miljoonan asukkaan saarivaltio Karibiamerellä.
Operaation laukaisi lokakuun 18. päivänä tehty sieppaus. Jengiläiset väijyttivät panssaroidun ajoneuvon lähellä Port-au-Princea ja ottivat panttivangiksi neljä salvadorilaista ilmailuteknikkoa. Siepatut henkilöt olivat maassa tukemassa YK:n valtuuttamaa Gang Suppression Force (GSF) -turvallisuusoperaatiota, ja he ovat edelleen kateissa.
Vastauksena sieppaukseen Bukele lähetti Haitiin arviolta 2 000–2 500 sotilasta, panssariajoneuvoja ja taisteluhelikoptereita. Operaation tavoitteena on sekä pelastaa kadonneet salvadorilaiset että kukistaa paikalliset jengit.
Uutistoimisto Associated Presskertoo salvadorilaisjoukkojen ilmoittaneen tuhonneensa merkittävän jengijohtajan tukikohdan ja ottaneensa haltuunsa Haitin kansallisen jalkapallostadionin.
Haitin tämänhetkinen pääministeri Alix Didier Fils-Aiméon kiittänyt julkisestiBukelea ja El Salvadorin joukkoja sitoutumisesta jengien vastaiseen taisteluun. Haitin hallitus on kytkenyt turvallisuustilanteen paranemisen heinäkuulle 2027 suunniteltujen vaalien järjestämiseen.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on antanut tukensa Bukelen toimille todeten, että El Salvadorin on tehtävä se, mitä sen täytyy oman turvallisuutensa eteen tehdä.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalon vaatinut Haitin ja El Salvadorin hallituksia varmistamaan, että sotilasoperaatioissa kunnioitetaan [jengiläisten] ihmisoikeuksia koska operaatio on kärjistänyt taisteluita, vaikeuttanut avustustyötä ja lisännyt siviiliuhrien riskiä. El Salvadorin joukkojen oikeudellinen asema ja yhteistyön toimivuus muiden Haitissa toimivien kansainvälisten joukkojen kanssa on kyseenalaistettu, koska Bukele on esittänyt operaation pitkälti El Salvadorin omana itsenäisenä interventiona.
The New Humanitariankirjoittaa operaation olevan mahdollisesti jopa uhka Haitin suvereniteetille, vaikka myöntää haitilaisten itsensä pitävän Bukelea sankarina ja tarjoavan toivon pilkahduksen.
”Haiti on ollut poliittisen ja turvallisuuskriisin kourissa vuosien ajan, ja yli 21 000 ihmistä on saanut surmansa jengiväkivallan vuoksi tammikuun 2002 ja kesäkuun 2026 lopun välisenä aikana. Presidentti Jovenel Moïsen murhan jälkeen heinäkuussa 2021 turvallisuustilanne on heikentynyt siihen pisteeseen, että suurin osa Port-au-Princestä on joutunut aseellisten ryhmien hallintaan, eikä vaaleja ole järjestetty marraskuun 2016 jälkeen,” The New Humanitarian selostaa.
”Myös humanitaarinen tilanne on synkkä: yli 1,5 miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään pois kodeistaan, ja sairaalat, terveyskeskukset ja koulut on jouduttu sulkemaan tai avuntarvitsijat eivät pääse niihin taistelujen vuoksi. Lähes kuusi miljoonaa haitilaista, 53 % väestöstä, kärsii nyt akuutista ruokaturvattomuudesta.”
Haitallista auttamista
The New Humanitarian jatkaa: ”Tähän mennessä mitkään paikan päällä olevista joukoista – mukaan lukien GSF, Haitin kansallinen poliisi (PNH), Haitin armeija sekä drooneja operoiva erityistyöryhmä, jota tukevat Erik Princen yksityisen palkkasotilasyhtiön Vectus Globalin alihankkijat – eivät ole onnistuneet saamaan väkivaltaa kuriin. Jengit ovat jatkaneet laajentumistaan naapuridepartementteihin, terrorisoineet väestöä ja haitanneet humanitaarista apua.”
— Departementti on Haitin hallintoalue ja vastaa maakuntaa tai lääniä.
YK on ollut maassa eri kokoonpanoissa lähes yhtäjaksoisesti 1990-luvulta lähtien. Haiti ei ole hyötynyt läsnäolosta.
Vuonna 2010 YK:n rauhanturvaoperaatio MINUSTAH toi mukanaan vakavan terveyskatastrofin koleraepidemian muodossa, kun nepalilaisten rauhanturvaajien leirin jätevedet pääsivät Artibonite-jokeen. Taudin puhkeaminen johti noin 10 000 haitilaisen kuolemaan ja yli 800 000 ihmisen sairastumiseen. YK, joka rikkoi omaa toimintaansa koskevia sääntöjä (s. 47 >) kielsi vastuunsa vuosien ajan, kunnes esitti virallisen anteeksipyynnön vuonna 2016 — ja siihen se jäikin. Vuoden 2025 syksyllä ilmeni edelleen koleratapauksia.
Humanitäärisen avun osatoimijan, MINUSTAH-operaation (2004–2017) rauhanturvaajia syytettiin myös sadoista seksuaalirikoksista ja siviilien kuolemaan johtaneista ratsioista slummeissa. Kongosta on kerrottu vastaavaa rauhanturvaajista.
YK:n operaatiot keskittyvät usein poliittisen status quon ylläpitämiseen rakenteellisen korruption ja köyhyyden purkamisen sijaan. Kun viimeisin laaja rauhanturvaoperaatio päättyi vuonna 2017, Haitin oma poliisi ja valtionhallinto jäivät liian heikoiksi, mikä avasi oven nykyiselle jengivallalle. Haastatellut haitilaiset ovat kertoneet tunteneensa olonsa turvattomammaksi YK:n läsnäolon vuoksi.
YK:n ohella kansainväliset ja paikalliset ihmisoikeusjärjestöt ovat seuranneet ja auttaneet Haitia 1960- ja 1980-luvuilta lähtien. Laajamittainen kansalaisjärjestö- ja avustustoiminta vakiintui 1990-luvun alussa.
Vuoden 2010 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen maahan saapui tuhansia ulkomaisia kansalaisjärjestöjä ja ihmisoikeustoimijoita, minkä vuoksi Haitia alettiin kutsua ”kansalaisjärjestöjen tasavallaksi”. Maassa toimi parhaimmillaan arviolta 3 000–10 000 ulkomaista avustusjärjestöä.
Majoitusta avustustyöntekijöille
Vuonna 1997 perustettu Clinton Foundation toimi Haitissa jo ennen vuoden 2010 maanjäristystä, mutta sen rooli laajeni vuoden 2008 hurrikaanien jälkeen. Vuonna 2008 Haitiin iski neljä tuhoisaa hurrikaania ja trooppista myrskyä — Fay, Gustav, Hanna ja Ike — jotka surmasivat satoja ihmisiä ja tuhosivat suuren osan Haitin viljelysmaista. Tämän seurauksena YK:n silloinen pääsihteeri Ban Ki-Moon nimitti Yhdysvaltain ex-presidentti Bill Clintonin YK:n Haitin-erityislähettilääksi maaliskuussa 2009 vauhdittamaan maan taloudellista toipumista.
Kun tuhoisa maanjäristys sitten iski tammikuussa 2010 aiempien tuhojen lisäksi, Clinton Foundationilla oli brittilehti The Guardianinmukaan maassa käynnissä jo 34 erilaista kehitys- ja investointihanketta. Neljä päivää järistyksen jälkeen presidentti Barack Obama pyysi Bill Clintonia ja George W. Bushia perustamaan erillisen Clinton Bush Haiti Fund -rahaston (CBHF) keräämään avustusvaroja jälleenrakennukseen. Toisin kuin perinteiset avustusjärjestöt, CBHF ei jakanut ruokaa tai telttoja, vaan toimi riskisijoitusrahaston tavoin myöntäen lainoja, pääomasijoituksia ja apurahoja yrityksille ja hankkeille, joiden tavoitteena oli luoda pysyviä työpaikkoja ja talouskasvua.
The Guardianin ja CEPR-tutkimuslaitoksen tekemien selvitysten mukaan Yhdysvaltain kehitysyhteistyövirasto USAID:in myöntämistä jälleenrakennusvaroista yli 90 prosenttia meni Washingtonin ympäristössä toimiville yhdysvaltalaisille konsultti- ja rakennusyrityksille.
Nämä samat suuret urakoitsijat, konsulttiyhtiöt ja niiden johtajat ovat merkittäviä vaalirahoittajia ja lobbareita Washingtonissa, ja niiden johdossa toimii entisiä ministeriöiden ja USAID:n virkamiehiä.
Rahasto sijoitti mm. kaksi miljoonaa dollaria Port-au-Princeen rakennettuun neljän tähden Royal Oasis -luksushotelliin, johon majoitettiin avustustyöntekijöitä ja ulkomaalaisia liikemiehiä. Samaan aikaan avustettavat eli sadattuhannet haitilaiset asuivat telttaleireissä.
Oli myös yli 300 miljoonan dollarin kansainvälinen hanke, joka lupasi 60 000 työpaikkaa Pohjois-Haitiin, mutta loi lopulta vain noin 10 000 matalapalkkaista tekstiilialan työpaikkaa samalla kun sadat viljelijäperheet häädettiin hedelmällisiltä pelloiltaan Caracolin teollisuusalueen alta.
CBHF keräsi yksityisiltä lahjoittajilta ja yrityksiltä yhteensä noin 54 miljoonaa dollaria ennen 2 vuotta kestäneen toimintansa päättämistä; toiminta päättyi vuoden 2012 lopussa.
Tehokasta taloustuhoa
Kansainväliset rahoittajat, kuten Yhdysvallat ja EU, eivät luottaneet Haitin korruptoituneeseen hallintoon, joten ne ohjasivat yli 90 prosenttia avustusrahoista suoraan ulkomaisille kansalaisjärjestöille ja urakoitsijoille. Vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen alle prosentti hätäavusta kulki Haitin oman hallituksen kautta.
Ulkomaiset järjestöt maksoivat moninkertaisia palkkoja Haitin valtioon verrattuna. Seurauksena Haitin lääkärit, insinöörit, opettajat ja virkamiehet siirtyivät ministeriöistä ulkomaisten järjestöjen autonkuljettajiksi, tulkeiksi ja koordinaattoreiksi.
Avuntarpeessa oleville haitilaisille jaettu ilmainen tai polkuhintainen ruoka-apu ja vaatteet romahduttivat paikallisten viljelijöiden ja käsityöläisten markkinat. Kukaan ei ostanut paikallista tuotantoa, kun samaa tavaraa jaettiin ilmaiseksi.
Koska järjestöt vastasivat terveydenhuollosta, kouluista ja vesihuollosta ilman tilivelvollisuutta haitilaisille äänestäjille, Haitin valtion ja kansalaisten välinen yhteiskuntasopimus hajosi, ja lopulta, kun kansainvälinen rahoitus ja kiinnostus hiipuivat 2010-luvun lopulla, jäljelle jäi ontto valtio ilman toimivaa poliisia tai peruspalveluja, Aseistautuneet jengit täyttivät nopeasti syntyneen valtatyhjiön ja asettuivat paikallisiksi hallitsijoiksi.
Jengit
Haitin nykyinen jengivalta ei syntynyt tyhjästä, vaan se kasvoi vuosikymmenten aikana poliitikkojen ja liikemiesten yksityisarmeijoista itsenäisiksi valtakeskittymiksi, kuvaileeInsight Crime.
Jengijohtaja Jimmy ”Barbecue” Chérizier on entinen Haitin kansallisen poliisin erikoisyksikön upseeri, joka erotettiin vuonna 2018 osallisuudesta siviileihin kohdistuneisiin joukkomurhiin. Erottamisensa jälkeen hän otti komentoonsa Delmas 6 -jengin Port-au-Princessa. Vuonna 2020 Chérizier kokosi yhdeksän kilpailevaa jengiä G9-liittoumaksi. Liittouma toimi aluksi tiiviissä yhteistyössä silloisten vallanpitäjien, kuten presidentti Jovenel Moïsen hallinnon kanssa, tukahduttaen opposition mielenosoituksia vastineeksi aseista, rahasta ja suojelusta.
Moïsen murhan (2021) jälkeen jengit eivät enää tarvinneet poliittisia suojelijoitaan. Vuonna 2023 Chérizier yhdisti aiemmat veriviholliset laajaksi Viv Ansanm eli ”Elämme yhdessä” -liittoumaksi, joka otti haltuunsa valtaosan pääkaupungista, vapautti tuhansia vankeja ja pakotti silloisen pääministeri Ariel Henryn eroamaan vuonna 2024.
NPR:n haastattelema Chérizier sanoo itse ”järjestelmän tehneen minusta sen, mikä olen.” Poliisina hän oppi, että poliitikot luovat jengit, käyttävät niitä, ja poliisi hoitaa eliitin likaisen työn, jahtaa [poliitikkojen] vihollisia ja poliitikkojen kanssa kilpailevia liikemiehiä. Joten hän aloitti taistelun poliittista eliittiä vastaan muuttaakseen järjestelmää, NPR kirjoittaa. Chérizier selittää myös, että hänen itsensä kaltaiset köyhät ovat valitettavasti myös hänelle vihollisia, koska rikkaat käyttävät köyhiä toisia köyhiä vastaan.
Yhdysvaltain ulkoministeriö on luokitellut Viv Ansanmin terroristijärjestöksi ja luvannut hänestä viiden miljoonan dollarin palkkion. Chérizierin rinnalla vaikuttavat muut raskaasti aseistetut johtajat, kuten merireittejä hallitseva Johnson ”Izo” André.
El Salvadorin erikoisjoukkojen ja Haitin poliisin vallattua Port-au-Princen Sylvio Cator -kansallisstadionin takaisin jengeiltä marraskuun 12.–13. päivänä, El Salvadorista ongelmanratkaisijaksi tilattu presidentti Nayib Bukele julkaisi videomateriaalia ja ilmoitti virallisesti, että stadionin sisältä löydettiin useita ihmisen pääkalloja. Stadion oli ollut aseellisten jengien hallussa vuodesta 2024 lähtien.
Köyhyyden juuret
Haitin, joka on yksi maailman köyhimmistä maista, köyhyyden ja poliittisen epävakauden juuret ulottuvat 1800-luvun siirtomaahistoriaan, Ranskan vaatimiin jättimäisiin itsenäisyyskorvauksiin ja Duvalier-suvun vuosikymmeniä kestäneeseen diktatuuriin.
Clintonien vaikutus Haitissa on ollut sekin tuhoisa.
Bill Clinton palautti sotilasvallankaappauksessa syrjäytetyn presidentti Jean-Bertrand Aristiden valtaan vuonna 1994. Ehtona tuelle Yhdysvallat ja kansainväliset rahoituslaitokset vaativat Haitia avaamaan markkinansa. Vuonna 1995 Haiti pakotettiin laskemaan ulkomaisen riisin tuontitullit 50 prosentista vain kolmeen prosenttiin.
Sen jälkeen Haitin markkinat tulvitettiin Yhdysvaltain liittovaltion tukemalla halvalla ylijäämäriisillä – jota tuotettiin erityisesti Clintonin kotiosavaltiossa Arkansasissa. Paikalliset riisinviljelijät eivät pystyneet kilpailemaan polkuhinnoilla, minkä seurauksena Haiti muuttui ruokaomavaraisesta maasta täysin tuontiruoasta riippuvaiseksi ja sadattuhannet viljelijät pakenivat kaupunkeihin slummeihin.
Hillary Clintonin toimiessa Yhdysvaltain ulkoministerinä Haitin parlamentti hyväksyi vuonna 2009 lain, jolla minimipalkka olisi nostettu 24 sentistä 61 senttiin tunnilta. WikiLeaksin julkaisemien diplomaattisähkeiden mukaan Yhdysvaltain suurlähetystö ja suuret yhdysvaltalaiset vaatevalmistajat painostivat Haitin johtoa perumaan korotuksen tekstiiliteollisuuden osalta, jotta halpatuotanto maassa säilyisi kannattavana.
WikiLeaksin sähke 09PORTAUPRINCE553_a kuvaa, kuinka tekstiiliteollisuuden etujärjestö vastusti 200 gourden (noin 5 dollarin) päiväpalkkaa ja presidentti René Préval viivytteli lain allekirjoittamista.
WikiLeaksin sähke 09PORTAUPRINCE583_a kertoo kompromissista, jolla vientiin keskittyvä vaate- ja kokoonpanoteollisuus rajattiin korkeamman minimipalkankorotuksen ulkopuolelle.
Vuoden 2010 presidentinvaalien jälkeen Yhdysvallat ja Hillary Clintonin johtama ulkoministeriö painostivat Haitin vaaliviranomaisia muuttamaan ensimmäisen kierroksen tuloksia. Tämän seurauksena toiselle kierrokselle nostettiin ulkopoliittisesti Yhdysvalloille suotuisampi ehdokas, entinen poplaulaja Michel Martelly, jonka hallintokausi yhdistettiin myöhemmin laajaan korruptioon ja jengivallan kasvuun.
AmericasBarometer (LAPOP) ja alueelliset mielipidemittaukset ovat osoittaneet, että maissa, joissa jengit hallitsevat arkea kiristyksellä, sieppauksilla ja väkivallalla — kuten El Salvadorissa ennenkuin Bukele tuhosi jengit, Ecuadorissa, Hondurasissa ja Haitissa — tavalliset asukkaat pitävät fyysistä turvallisuutta tärkeämpänä kuin muodollisia oikeusvaltioprosesseja. Kun ihminen ei voi kävellä töihin tai viedä lastaan kouluun maksamatta suojelurahaa, kansainvälisten järjestöjen lausunnot eivät paljon lohduta.
Kansalaiset kokevat, että perinteinen oikeuslaitos, poliisi ja poliittinen eliitti ovat joko korruptoituneita tai kyvyttömiä suojelemaan heitä. Siksi Nayib Bukelen kaltainen johtaja, joka tuottaa näkyviä tuloksia kaduilla, saa laajaa kannatusta nimenomaan työväenluokan ja köyhien keskuudessa.
Yli 60 vuotta kansainvälistä apua loi kroonisen kriisin
Haitin talous on supistunut yhtäjaksoisesti kuusi vuotta ja inflaatio on lähes 30 prosenttia. Pääkaupunki Port-au-Princesta yli 90 prosenttia on ollut jengien hallinnassa, vain noin 10 prosenttia maan terveysasemista toimii täydellä teholla ja yli 1 600 koulua on suljettuna.
The New Humanitarian kuvailee kuinka marraskuun 2026 sotilasoperaatiot ovat muuttaneet Port-au-Princen esikaupungit aktiiviseksi taistelutantereeksi. Jengit ovat rakentaneet juoksuhautoja, tukkineet teitä kuorma-autoilla ja estävät siviilejä pakenemasta kodeistaan käyttääkseen heitä ihmiskilpinä, mikä on pysäyttänyt ruoka- ja lääkekuljetuksia.
60 vuotta kansainvälistä avustamista, ja Haitilla menee huonommin kuin koskaan.
Jokin on muuttumassa?
Brittilehti The Independent uutisoi pahamaineisen 400 Mawozo -jengin johtajanWilson Josephin — tunnetaan nimellä Lanmò Sanjou — kirjoittaneen YK:n pääsihteerille António Guterresille marraskuun alussa. Kirjeessään hän pyysi YK:ta lähettämään valtuuskunnan neuvottelemaan ja sovittelemaan tilannetta El Salvadorin presidentin Nayib Bukelen lähetettyä sotilaita kukistamaan jengejä.
Joseph vetosi siihen, että Bukelen ”kostonhimoiset uhkaukset” johtavat väkivallan kierteeseen, jonka ensimmäisiä uhreja ovat tavalliset haitilaiset, ja vaati YK:lta vuoropuhelua. Hän sanoo myös että neljä salvadorilaista teknikkoa ovat jo kuolleet.
Kipukohta on edelleen sama vanha: El Salvadorin joukot ovat vieras armeija Haitissa, jossa ei ole toimivaa omaa hallintoa, oikeuslaitosta tai taloutta. Jos ulkomaiset sotilaat raivaavat alueen, mutta Haitin oma valtio ei kykene ottamaan sitä haltuun ja tarjoamaan peruspalveluja, riskinä on, että alueelle syntyy uusia aseellisia ryhmiä heti, kun salvadorilaiset poistuvat.