Saksan kemianteollisuuden alamäki ennakoi talouden hidastumista ja lisää työpaikkojen menetyksiä.
Nyt sen jatkuva heikkeneminen heijastuu koko teollisuudessa: auto- ja terästeollisuus supistavat työvoimaa ja yritykset siirtävät tuotantoa ulkomaille
Historiallisesti kemianteollisuus on toiminut varhaisena varoitusmerkkinä talouden laskusuhdanteista. Sen kehitys heijastaa usein muutoksia teollisissa arvoketjuissa ja koko reaalitaloudessa, kirjoittaa ZeroHedge
Ensimmäinen esimerkki tästä oli vuosina 1991-1992 Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen. Valtion elvytys loi keinotekoisen rakennusbuumin, mutta kemianteollisuus ajautui nopeasti taantumaan. Tämä ennakoi koko talouden heikkenemistä: noin 1,5 miljoonaa työpaikkaa katosi, BKT supistui 0,8 prosenttia ja markkinat romahtivat vuonna 1994.
Sama kaava toistui dotcom-kuplan yhteydessä. Viiden vuoden teknologiabuumi huipentui kuplan puhkeamiseen vuonna 2001. Vuonna 2000 Saksan kemianteollisuuden tuotanto oli laskenut 6 prosenttia, mikä ennakoi reaalitalouden käännettä. Seuraavana vuonna Saksa ja Yhdysvallat ajautuivat taantumaan, osakemarkkinat romahtivat ja miljoonat sijoittajat menettivät varojaan ja portfoliot sulivat.
Molemmissa kriiseissä taustalla vaikutti rahapolitiikka: keskuspankkien korkopolitiikka synnytti nousu- ja laskukausia, mutta teollinen perusta säilyi ja kesti sopeutumisen.
Näiden laskusuhdanteiden jälkeen kemianteollisuus toipui ja palasi aiempaa innovatiivisempana ja vientikilpailukykyisempänä.
Tämän jälkeen kehitys on edennyt kohti deindustrialisaatiota. Poliittisten päätösten seurauksena Saksa on siirtynyt vaiheeseen, jossa yritykset nojaavat enenevästi valtion tukimekanismeihin. Euroopan pääkaupungeissa on vakiintunut korporatistinen politiikkamalli, jossa Green Dealin tukijärjestelmät rahoitetaan verovaroin. Keskitetysti suunniteltu energiamarkkina on nostanut kustannuksia ja heikentänyt teollisen tuotannon kannattavuutta.
Kemianteollisuuden heikkeneminen osoittaa, että teollinen tuotanto ei ole Saksassa nykyolosuhteissa elinkelpoista, kirjoittaa ZeroHedge. Yritykset siirtävät toimintojaan ulkomaille, ja suorat investoinnit ovat kääntyneet laskuun: viime vuonna Saksa menetti 64,5 miljardia euroa, ja kuluvan vuoden tappio ylittänee 100 miljardia euroa.
Hallitus on reagoinut tilanteeseen tekemällä rajattuja muutoksia ilmasto- ja energiapolitiikkaan, kuten esittämällä uusia sähköautotukia ja ehtoja teollisuuden sähkön hinnalle. Teollisen tuotannon edellytykset kuitenkin heikkenevät nopeammin kuin hallituksen toimien taloudelliset vaikutukset ehtivät näkyä. Siihen on vastattu lisäämällä sääntelyä ja valvontaa. Saksa sekä EU rahoittavat politiikkaansa yhä enemmän velalla, mikä taas puolestaan on lisännyt taloudellista epävarmuutta.
Kehitys näkyy konkreettisesti työmarkkinoilla
Autoalan massairtisanomiset ovat seuraus kemianteollisuuden heikkenemisestä ja Saksan teollisen arvoketjun rapautumisesta. Kemianteollisuus toimittaa autoalalle muovit, kumit, maalit, liimat, voiteluaineet ja akkujen kemikaalit. Siten kemiantuotannon lasku heikentää välittömästi autoalan tilauskantaa ja kilpailukykyä. Kemianteollisuus on lähes aina reagoinut suhdanteissa ennen autoalaa.
Viimeisen 12 kuukauden aikana auto- ja autoteollisuudessa on vähennetty noin 111 400 työpaikkaa. Teräs- ja raskas teollisuus on supistaa myös voimakkaasti, Saksan suurin teräsyhtiö Thyssenkrupp on ilmoittanut suunnitelmista leikata arviolta 11 000 työpaikkaa.
Työntekijät kokevat, että ammattiliitot, kuten IG Metall ja Verdi, eivät enää puolusta työntekijöiden etuja, vaan tukevat yritysten leikkauksia ja hallituksen politiikkaa. He vastustavat työpaikkojen menetyksiä, palkkojen alentamista ja epävarmuutta, ja vaativat riippumatonta toimintaa ja oikeudenmukaista kohtelua työelämässä.
Saksan teollisuuden heikkeneminen heijastuu Suomeenkin, sillä suomalainen teollisuus on tiiviisti sidoksissa Saksan arvoketjuihin ja vientimarkkinoihin. Kun saksalainen kysyntä supistuu, se heikentää suomalaisten kone-, laite- ja kemianteollisuuden tilauskantaa, hidastaa vientituloja ja ulkomaisia investointeja sekä lisää taloudellista epävarmuutta. Tämä voi Suomessa näkyä työpaikkojen menetyksinä, palkkakehityksen hidastumisena ja verotulojen vähenemisenä teollisuudessa.
Toimittaja
Karl Beckenström
Tilaa Positv TÄSTÄ