14 kertaa eturintamalla Ukrainassa (”Eurooppa on aikeissa ryhtyä sotaan Venäjää vastaan”)

Tällä hetkellä Krapivnik tekee freelance-töitä sotilaallisen geopoliiikan analyytikkona ja vierailee ajoittain Ukrainan rintamalla. Tässä haastattelussa Krapivnik kertoo kokemuksiaan ja näkemyksiään Ukrainan poliittisesta sekä rintamatilanteesta.

Pyysin tekoälyä tekemään transkription haastattelusta sekä englanniksi että suomeksi; halusin verrata laatua puhutun kanssa. En ollut tyytyväinen. Asiasisältö oli oikein so. tekoäly kirjasi, mistä puhuttiin mutta ei sitä, mitä ja missä hengessä sanottiin. Henki, eloisuus ja haastattelussa huokuva huumori puuttui. Joten purin haastattelun itse.

Lisäsin väliotsikot ”maamerkeiksi”, siltä varalta että joku haluaa löytää uudelleen jonkin kohdan; väliotsikot helpottavat löytämistä. Lisäsin myös sulkeissa olevia huomautuksia, jotka alkavat merkinnällä (Toim. huom.).

Morrisin ja Stasin keskustelu itsessään polveilee kuten kunnon keskustelun kuuluukin, ja palaa samoihin aiheisiin eri suunnalta.

 

Välikäsi-näkemyksiä

Clayton Morris toteaa länsimaisten ihmisten näkevän Venäjän enimmäkseen median välityksellä. Monellakaan ei ole omakohtaisia kokemuksia tai ensikäden tietoja. Median välityksellä tarjottu tieto on suodatettua, valikoitua; ihmisille kerrotaan mitä heidän tulee uskoa Venäjästä, ”heille syötetään tasaisesti propaganda-annoksia.”

”Miltä Venäjä näyttää sisältäpäin katsottuna? Mitä tavalliset venäläiset ajattelevat elämästä ja sodasta [Ukrainan kanssa]? Miten elämä on muuttunut sen jälkeen kun sota alkoi? Miltä rintama näyttää nyt? Huomiota on nyt siirretty Iraniin ja Lähi-Idän tapahtumiin, mutta ihmisiä tapetaan silti joka päivä Ukrainan sodassa.”

— Seuraava vieraamme on ollut etulinjassa, ei vain kerran tai kahdesti vaan 14 kertaa. Hänellä on ainutlaatuinen perspektiivi taustansa takia. Hän on Venäjällä elävä amerikkalainen, Yhdysvaltain armeijan entinen upseeri. Seuraamme liittyy nyt Stanislav Krapivnik, Morris alustaa.

 

Krapivnikin tausta — kuinka tähän hetkeen tultiin

Morris pyytää Krapivnikia kertomaan itsestään, että kuuntelijat tietäisivät kuka puhuu. ”Kuinka päädyit Venäjälle? Kauanko olet ollut siellä, millaista elämä Venäjällä on?”

”No tuota, minä synnyin Neuvostoliitossa. Synnyin Vorošilovgradissa, joka nykyään on Luhanskia. Vanhempani emigroituivat vuonna 1979. Minulla ei ollut valinnanvaraa, muutin  perheen kanssa,” Stas naurahtaa.

”Joten minä kasvoin Yhdysvalloissa, kävin yliopiston Pohjois-Carolinan osavaltiossa. Liityin RTC:n, värväydyin kansalliskaartiin ja sitä kautta aktiivipalvelukseen vuonna 1995.

(Toim. huom. RTC eli Reserve Officers’ Training Corps, yliopisto-opiskelijoille tarkoitettu sotilaskoulutusohjelma. Opiskelijat suorittavat upseerikoulutuksen tutkintonsa ohella ja sitoutuvat palvelukseen valmistumisensa jälkeen.)

”Kaikkiaan vietin 11 vuotta armeijassa. Lopetin puolivälissä vuotta 2004.”

Morris kysyy, saiko Stas Yhdysvaltain kansalaisuuden. Stas vastaa saaneensa sen 12- tai 13-vuotiaana. ”Niillä main.” ”Vanhempani järjestivät sen […] Se oli vähän sellainen ´Nyt olet kansalainen´-juttu. Minä, vaimoni ja perheeni muutimme Venäjälle vuonna 2010. Olemme olleet nyt täällä viimeiset 16 vuotta, ja nähneet kuinka maa alkoi kukoistaa.” Stasin ilmettä voi kuvailla kylläpä-aika-rientää -ilmeeksi.

— Sitä ennen ja armeijan jälkeen olin öljyn ja kaasun toimitusketjun johtaja, tein teknistä suunnittelu- ja hankintatoimintaa (EPC, engineering procurement construction) öljy- ja kaasuyhtiöille. Näin venäläistä raskasta teollisuutta, kuinka se palasi, kuinka sitä kunnostettiin ja kuinka talous kasvoi. Joten se on kiinnostava perspektiivi raskaaseen teollisuuteen. Kun näet asioita, jättimäisiä tuotantolaitoksia, jotka ovat kauheassa kunnossa ja sitten investointeja alkaa tulla Gazprom-pankista ja menet samaan paikkaan 3 kuukautta myöhemmin ja on aivan kuin paikalla olisi tuliterä rakennus, joka on juuri valmistunut.

 

Muistoja neuvostotaloudesta

Venäjällä on tehty paljon tuonnin korvaamista, mikä auttaa Venäjän armeijaa tällä hetkellä, Stas sanoo. ”Maalla on teollinen pohja, joka ei joko koskaan lähtenyt tai joka kunnostettiin, tuotiin takaisin verkkoon.”

(Toim. huom. Venäjä on niitä harvoja maailman maita, joka nykyään on energia- ja elintarvikeomavarainen.)

Muistatko mitään siitä, millaista elämä oli silloin kun olit Neuvostoliitossa 1970-luvulla, ja kun nyt katsot Venäjää, millaista nyt on, Morris kysyy?

Stas vastaa olleensa 7-vuotias, joten hän muistaa jotain; jotkut asiat ovat samoin kuin Neuvostoliitossa kun siellä oli kolme tv-kanavaa, ja kun me lähdimme Yhdysvaltoihin, siellä oli yhä 3 tv-kanavaa. ”Lapsuudesta muistaa tämän tapaisia höpsöjä asioita”, Stas nauraa. Hän sanoo myös, että elämässä oli mukana suku, elämä oli perhekeskeisempää kuin Yhdysvalloissa, jossa heillä ei ollut yhtään sukulaisia.

”Eräs asia, jonka muistan neuvostotaloudesta, muistan isäni maksaneen teurastajalle lahjuksen saadakseen kunnon lihaa, ei sitä, mikä oli esillä, koska kaikki hyvä tavara oli takahuoneessa ja siitä piti maksaa ekstraa; ei neuvostohintaa vaan lisähinta,” naureskelee Stas. Hän kohauttaa olkiaan ja sanoo, että matalan tason korruptiota oli joka puolella tavaroiden puutteen takia. Stas kertoo, että kun he muuttivat Yhdysvaltoihin, ”asuimme Itä-Palestiina -nimisessä kylässä Ohiossa. Se on se paikka, jossa Amerikan Chernobyl tapahtui, vuonna 2023″ kun myrkyllisiä kemikaaleja kuljettanut juna suistui raiteilta ja se sytytettiin tuleen räjähdyksen estämiseksi. Itä-Palestiina evakuoitiin. Ohiosta muutimme Charlotteen, Pohjois-Carolinaan, minä kasvoin siellä, Stas kertoo.

 

Armeija-kokemuksia

Morris kysyy millaista Stasilla oli armeijassa, vaikuttiko hänen syntyperänsä ylenemismahdollisuuksiin? ”Miehet tykkäävät pilailla keskenään, sillä lailla tietää olevansa ystävä. Jos kanssasi ei pilailla, sinulla ei ole ystäviä. Kiusoittelivatko upseeritoverisi sinua syntyperäsi takia? ´Hei, meillä on venäläinen täällä!´”

Kyllä vaan, Stas tokaisee. ”Ja annoin takaisin myöskin. Rehellisesti sanoen, niihin aikoihin kun muutimme takaisin [Venäjälle], jolloinkin vuoden 2010 aikoihin, olin valmis kuristamaan seuraavan henkilön, joka kysyy olenko kommunisti. Minä olen itseasiassa monarkisti-merkantilisti,” Stas päästää röhönaurun. Hän jatkaa, hymyssä suin, olleensa läpeensä kyllästynyt henkilöihin jotka kuvittelivat olevansa omaperäisiä kysymällä oletko kommunisti. ”Oho, enpä ollutkaan kuullut tuota kertaakaan viimeisten 30 vuoden aikana!”

Oli kyllä hankaluuksia, ei niinkään siksi että olin syntynyt Neuvostoliitossa vaan koska olen venäläinen, joka on syntynyt Neuvostoliitossa, Stas sanoo. — Kun olin lukiossa, halusin vain värväytyä ja tulla panssarivaunumieheksi. Koulussamme ollut värväri sanoi minulle ”Olet venäläinen. Ne eivät koskaan päästä sinua lähellekään tankkia.” Sitten minusta tuli panssariupseeri.

Hän kertoo ajasta, jolloin oli ROC-kadettien johtamiskoulutusleirillä, jossa aines lajitellaan ja päätetään, kuka mihinkin aselajiin lähetetään. (ROC advance camp eli reserviupseerien tai upseerikokelaiden oppilaat opiskelemassa johtamistaitoja).

”Tämä tapahtui vuonna 1993. Siellä oli muuan lyhyt eversti, tiedustelu-upseeri. — Minä halusin tiedustelu-upseeriksi. Hän tulee sisään, tuo pieni voipallo-eversti, ja hän puhuu kadettien kanssa, jotka haluavat armeijan tiedustelupalveluun. Well Sir, olen kiinnostunut tiedustelupalvelusta. Mahtavaa, hän sanoo, ja me keskustelemme muutaman minuutin. Sanon, Sir, en  tiedä josko tämä on ongelma mutta olen venäläinen, synnyin Neuvostoliitossa.”

Stas nauraa: ”Miksi ihmeessä sanoin tuon? Sehän lukee papereissani. Uskontosi, kansallisuutesi, syntymäpaikkasi, rotusi, kaikki on sinua koskevassa kansiossa, ensimmäisellä sivulla.” Sellainen tieto ei ole piilossa. Eversti katsoi minua kuin mänttiä, kertoi mihin voin tunkea sen, ja minä kävelin pois, Stas sanoo lisäten, ettei kerro tästä enempää, koska katsojissa saattaa olla lapsia.

Kun olin kapteeni, halusin erikoisjoukkoihin, hän muistelee, — Aloin treenata, ja sitten menin haastatteluun, eivätkä he kironneet minua ulos, mutta he sanoivat, että katsoimme kansiotasi, ja meillä on venäjänkielisiä mutta emme tiedä voimmeko saada sinulle huippusalainen-selvityksen joten Kiitos, mutta emme ole kiinnostuneita.

Stas sanoo tavanneensa armenialaisia, juutalaisia, ukrainalaisia, vaikka ketä eikä heillä ollut vastaavia ongelmia armeijan tiedustelun kanssa. ”Tapasin Bosniassa armenialaisen, olimme molemmat ensimmäisiä luutnantteja siellä; me muutimme [Yhdysvaltoihin] 1979, hän muutti 1991 tai 1990, ja nyt oli vuosi 1997 — ja hän sai huippusalainen-luokituksen ilman ongelmia. Yksi, kaksi, kolme, ja hän on kansalainen, ja saa luokituksen.” Se otti päähän, Stas myöntää.

 

”Et ole punainen!”

Morris huomauttaa sen ajatuksen, että Venäjän oletetaan  olevan vihollisemme, olevan melkolailla kaiken läpäisevää Yhdysvalloissa. Kasvoit 1980-luvun Yhdysvalloissa, nähden kaiken sen propagandan Venäjää, Neuvostoliittoa vastaan, Morris sanoo viitaten aikakauden elokuvatuotantoon. ”Rocky IV, Red Dawn… joissa me taistelemme venäläisiä vastaan.”

Stas pyörittelee päätään naurussa suin sanoen muistavansa Red Dawn -elokuvan erittäin hyvin. ”Olin tappeluissa herkeämättä sen jälkeen,” hän nauraa.

Morris naurahtaa uskovansa sen, koska ajatusta siitä että Venäjä hyökkää Yhdysvaltoihin, ja joukko teini-ikäisiä pelastaa Amerikan, ”Ahma-ryhmä” Venäjän hyökkäävää armeijaa vastaan, tarjoiltiin. Venäjä ei ole koskaan tehnyt invaasiota Yhdysvaltoihin, Morris sanoo, mutta meille tarjottiin jatkuvasti propangandaa että niin tulee käymään, ja että Amerikasta tulee sen seurauksena kommunistivaltio.

Molemmat hekottelevat.

”Millaista sinun oli kasvaa tällaisessa propaganda-ympäristössä?”, kysyy Morris. Stas sanoo vakavoituen, että hän vietti puolet elämästään etelässä, rakastavansa etelää, se on toinen koti. ”Mutta, voi pojat!, erityisesti 1980-luvulla propaganda oli niin paksua ja ihmiset niin tietämättömiä. Charlottessa, Pohjois-Carolinassa oli noin puolen miljoonan väestö silloin, ja tästä määrästä vähemmän kuin 50 hlöä oli venäjänkielisiä. Ei välttämättä venäläisiä, vaan venäjää puhuvia. Äitini opetti venäjää lukiossa, Charlottessa.” Kun hän palasi ensimmäiseltä oppitunniltaan, hän kertoi että hänen luokseen oli tullut vanhempi nainen, joka oli kysynyt onko äiti venäläinen. Äiti vastasi olevansa. Et voi olla venäläinen, nainen oli sanonut. Miten niin, äiti kysyi, ja nainen vastasi — Koska et ole punainen!

— Mitä, koska ihonväri ei ollut fyysisesti punainen? Morris ällistyy ja purskahtaa nauruun. ”Joo, me ollaan valkovenäläisiä!” Stas nauraa. ”Mietipä tätä, [Venäjän] sisällissodan aikana oli vihreitä venäläisiä, mustia venäläisiä… ”

Stas kertoo muistavansa, että kun rajat alkoivat aueta [Mihail] Gorbachovin Perestroikan aikaan, paikallisesti kuuluisa psykologi kävi Venäjällä erään ensimmäisistä amerikkalaisista turistiryhmistä mukana, ja kun hän palasi, hän kirjoitti paikallislehteen, Charlotte Observeriin, ”tästä hullusta Neuvostoliiton Venäjä-maasta, jossa ihmiset eivät puhu englantia, aakkoset näyttävät ihan erilaisilta kuin meidän [länsimaiset] eikä siellä ole edes McDonalds´ia.”

”Tietotaso oli tällä tasolla, ja nämä ovat koulutettuja ihmisiä,” Stas naureskelee.

— Huolimatta siitä, että venäläiset ovat antaneet meille osan maailmanhistorian  hämmästyttävintä maailmankirjallisuutta, mutta venäläiset tarvitsevat McDonaldsin ollakseen kulttuurikansaa, Morris pyörittelee päätään.

 

Jokin liikkuu

Morris miettii, että 1980-luvun ihmisiin hierrettiin sisään russofobia. Hänestä kuitenkin vaikuttaa siltä, että jokin on muuttunut. Jokin tuntuu muuttuneen Ukrainan sodan aikana, ihmiset tuntuvat jotenkin havahtuneen siihen, että heitä on huiputettu, ikään kuin he olisivat heräämässä siihen, että heille on valehdeltu Ukrainan sodasta, Morris aprikoi.

— Mennään siihen [Ukrainan sotaan] kohta. Perheesi siis muutti Venäjälle, päätitte vuonna 2010 muuttaa Venäjälle. Muutitte neljä vuotta ennen kuin sota alkoi. Vuosi 2014, Maidanin vallankaappaus, CIA:n organisoima vallankaappaus. Sen jälkeen aloimme nähdä etnisten venäläisten teurastusta Itä-Ukrainassa. Donbassin ja Donetskin alueella. Millaista oli vuonna 2010 ennenkuin kaikki tällainen alkoi tapahtua?, Morris kysyy.

Stas vakavoituu. Hän sanoo olleen vaikea muuttaa pois Yhdysvalloista, koska ”olin toimitusketjun vanhempi johtaja.” Hän työskenteli sitten Jekaterinburgissa Greenfieldille, järjestellen venäläisiltä tuottajilta tehtyjä hankintoja; ”Ostimme paljon tuotantovarusteita eri tuotantolaitoksiimme eri puolilla maailmaa.” Ostimme Venäjältä, koska tuotteet olivat korkealaatuisia, eikä Kiina kyennyt hintakilpailuun, Stas muistelee. ”Ne olivat jopa korkealaatuisempia kuin monien länsimaisten tuottajien vastaavat tuotteet.”

Vuonna 2012 Stasista tuli Halliburtonin Euraasian toimitusketjun johtaja. Hän oli työskennellyt Halliburtonille aiemminkin. Näihin aikoihin perhe muutti Moskovaan.

 

Ukraina oli velaton valtio

”Otti jonkun verran totuttelua,” Stas sanoo. — Minä yritin, todella yritin, saada aikaan tuotantoketjua Ukrainassa, Stas kertoo, ”tämä oli vuoden 2010 tienoilla. Ukraina oli todella surkeassa kunnossa oleva maa. Jotta voisi ymmärtää, täytyy tietää, että vuonna 1991, kun Neuvostoliitto romahti, Ukraina irtautui kuten kaikki muutkin, Venäjää lukuunottamatta. Ukraina irtosi Neuvostoliitosta velattomana, koska Venäjä Neuvostoliiton perillisvaltiona otti kaikki Neuvostoliiton velat vastatakseen, riippumatta siitä mihin [Neuvostoliiton osavaltioon] rahat oli investoitu. Venäjä sai myös ydinaseet.”

Ydinaseet kuuluivat aina perillisvaltiolle, joka Neuvostoliiton tapauksessa on Venäjä. Ukrainalla ei koskaan ollut ydinaseita, he vain levittelivät sitä valhetta pitkin, Stas sanoo; ”Me annoimme ne pois”, vaikka heillä ei edes koskaan ollut niitä.

”Velat ja kaikki muukin siirtyi Venäjän vastuulle. Ja sitten kun Ukraina tuli ulos, vuonna 1991, sen teollinen ja tieteellinen talous oli Ranskan kokoluokkaa. Se oli hyvissä asemissa.”

 

Jokainen varasti minkä irti sai

Ongelma Ukrainan kanssa on, Stas tokaisee, että jokainen alkoi varastaa. Ei ollut väliä sillä, oliko poliitikko Itä-, Länsi- vai Keski-Ukrainasta. ”Kaikki he olivat varkaita. Ukrainassa ei ole koskaan ollut säädyllisiä poliitikkoja. Tämä on sen maan kirous.”

”Vuoteen 2010 mennessä Ukrainan teollisuus oli enimmäkseen surkeassa kunnossa. Kaikki minkä saattoi varastaa, oli varastettu. He varastivat jatkuvasti. Vuoden 2021 tienoilla Ukraina oli teollisesti ja taloudellisesti Ugandan tasolla. Oli jopa tapaus, jossa se seikka mainittiin ääneen, en muista missä mediassa, ja Ugandan presidentti reagoi vihaisesti ´Älkää verratko meitä näihin [Ukrainan] ihmisiin, me olemme paljon rikkaampia!´. Joten Ukraina oli pudonnut jonnekin Afrikan keskitason alapuolelle, ja jatkaa putoamistaan koska se on absoluuttisen korruptoitunut järjestelmä.”

(Toim. huom. Länsimaille mieleiset pääministerihallitukset ovat Arseni Yatsenuk 2014-2016, Volodymyr Hroisman 2016-2019, Oleksi Hontsaruk 2019-2020, Denys Šmyhal 2020-. Ensimmäinen Maidanin vallankaappauksen jälkeinen  presidentti oli Petro Poroshenko. Volodymyr Zelenski valittiin presidentiksi 2019, ja hänen virkakautensa päättyi 20.5 2024, mutta hän on pysytellyt virassa poikkeustilaan vedoten.)

”Venäjälläkin oli 1990-luvulla korruptoitunut systeemi, mutta Venäjä pääsi siitä yli eivätkä venäläiset liikemiehet olleet paikalla vain tehdäkseen nopeita voittoja ja häipyäkseen heti sen jälkeen. He näkivät yrityksensä elämäntyönä; rakentamassa jotain, antamassa jotain [yhteiskunnalle]. Mentaliteetti oli hyvin erilainen [kuin Ukrainassa].”

Morris huomauttaa Yhdysvaltain ulkoministeriön listanneen vuosi toisensa jälkeen Ukrainan yhdeksi maailman korruptoituneimmista maista; ”nyt ei ole puhe vain sinun tunteestasi että [Ukrainassa] on korruptiota”, asian voi tarkistaa ulkoministeriön verkkosivuilta. ”Jopa ennen sodan, tämän sotilaallisen erikoisoperaation alkua, Yhdysvaltain ulkoministeriö luetteloi Ukrainan yhdeksi maailman korruptoituneimmista valtioista.”

Stas mainitsee muistavansa venäläisessä lehdessä ilmestyneen artikkelin, joka kuvaili kuinka venäläiset prostituoidut valittivat ukrainalaisten, Venäjällä työskentelevien  prostituoitujen polkevan hintoja — koska, tiedäthän, Ukraina vei maasta ihmisiä joka suuntaan, ja jokainen joka kykeni pakenemaan [Ukrainasta] pakeni. He  pakenivat Venäjälle, he pakenivat Eurooppaan.

”Koulutussysteemi romahti. Terveydenhuolto romahti. Minulla on sukulaisia, jotka edelleen asuvat siellä. […] Jos mennään hiukan takaisinpäin historiassa, ensinnäkin, sana Ukraina on venäjää, ja tarkoittaa rajaseutua, rajamaata.” Onko koskaan nähty Rajamaa-nimistä valtiota, jossa asuu rajamaalaisia, Stas kysyy?

Ukraina on venäläisen ja puolalaisen kulttuurin raja-alue, Stas sanoo.

(Toim. huom. Länsi-Ukraina on ”eurooppalainen”, katolinen, ja Saksaan kallellaan. Itä-Ukraina on ortodoksinen, etnisesti venäläinen ja ”Venäjään kallellaan.”)

 

Leninin luomus

Se alue, Ukraina, on Leninin luomus, Stas selittää. ”Silloin kun hän allekirjoitti rauhansopimuksen saksalaisten kanssa — mihin hänellä ei ollut mitään oikeutta, ei lupaa edes bolshevikeilta, jotka eivät edustaneet koko Venäjää, he olivat juuri aloittamassa sisällissotaa — mutta Lenin siis otti Vähä-Venäjän joka on kuvernementti Kiovasta länteen, ja Novo Russijan (”Uusi Venäjä”), joka on kuvernementti Kiovasta itään ja yhdisti ne valtioksi, jota saksalaiset vaativat itselleen. Ja sitten vuonna 1918 saksalaiset vetäytyivät. […] Tässä vaiheessa Venäjän sisällissota oli täydessä vauhdissa. Mutta neuvostolaiset, tarkoitan Lenin oli Ukrainan luoja, mikä on huvittavaa koska ukrainalaiset kaatavat hänen patsaitaan. Heidän pitäisi suudella hänen pyllyään, koska hän loi sen Frankenstein-entiteetin.”

”Myöhemmin Stalin lisäsi alueita Ukrainaan, esimerkiksi Galitsian. Vielä myöhemmin Hrutshev lisäsi Ukrainaan Krimin, joka on etnisesti venäläinen. Galitzia oli etnisesti puolalais-unkarilainen. Taka-Karpatia eli Transkarpatia lisättiin näihin unkarilaisiin provinsseihin toisen maailmansodan jälkeen. Joten saadaan tällainen alueiden sekamelska, joka oli kuulunut alunperin toisille kansoille. Se on hyvin epävakaa sekoitus. Se [Ukraina] on keinotekoinen luomus, joka on uudelleenkirjoittanut oman historiansa. 1920-luvulla oli käynnissä pakko-ukrainalaistaminen.”

”Itseasiassa, jos menet Yandexiin (hakukone), en ole varma voiko sitä tehdä Googlella, ja kirjoitat ´Russian Ukranizaze 1920s´, ja menet kuvahakuun, löydät kaikkia näitä sanomalehtiotsikoita 1920-luvulta venäläisväestön ukranisaation suuresta menestyksestä, koska kommunistit pelasivat tätä Hajoita ja hallitse -peliä. Tiedät, he jakoivat Venäjän väestön, loivat Valko-Venäjän, he loivat Ukrainan väestön. he loivat näitä alikansallisuuksia koska jaettua väestöä on helpompi hallita. Ja niin saimme sen, mitä meillä on nyt.”

(Toim. huom. Venäjän, Ukrainan ja Krimin historiasta kiinnostuneet saattaisivat nauttia Simon Sebag Montefioren lähdeviitatuista teoksista. Kirjassa ”Ruhtinas Potemkin ja Katariina Suuri” brittihistorioitsija kuvaa, kuinka Potemkin perusti mm. Sevastopolin, Odessan, Hersonin, Mykolajevin ja Dnipron sekä loi Ukrainan asuttamiseksi suuren maahanmuutto-ohjelman, johon osallistui korealaisia, brittejä, saksalaisia, kreikkalaisia, italialaisia, juutalaisia, puolalaisia jne. Potemkin näki alueen siltana idän ja lännen välillä.)

 

”Mitä luulet, että tulee tapahtumaan?”

Asut Venäjällä, ja näet kaiken tällaisen purkautuvan, Morris sanoo. Miltä Maidanin vallankaappauksen seuraaminen tuntui, Morris kysyy? Olitko huolissasi siitä, mitä Venäjällä saattaisi seurauksena tapahtua?

Muistan, että olin ajamassa, loppupuolella vuotta 2013, kahden nuoremman johtajan kanssa matkalla tarkastamaan varastorakennusta Moskovan eteläpuolella, Stas vastaa. Toinen heistä, Aleksander, oli  majuri Neuvostoliiton avaruusvoimissa. Hän kysyi, Stas, mitä luulet että tulee tapahtumaan?, ja minä vastasin, että siitä tulee verinen sisällissota, se siitä tulee. Aleksander sanoi että ´Kuinka voit sanoa noin?´ Ja minä sanoin että siksi, koska tunnen ihmiset jotka ovat tämän takana.

(Toim.huom. Itä-Ukrainassa sijaitsevat Donetsk ja Luhansk itsenäistyivät kansanäänestyksellä. Donetskissa 96% ja Luhanskissa 89% kannatti itsenäistymistä. EU kutsui kansanäänestyksiä laittomiksi. OSCEn (Organization for Security and Cooperation in Europe) raportit osoittavat, että Länsi-Ukraina pommitti Itä-Ukrainassa sijaitsevia Donetskin ja Luhanskin itsenäisiä kansantasavaltoja 16.2 2022 alkaen, tulitauon aikana, kahdeksan päivää ennen kuin Venäjä aloitti erikoisoperaationsa.)

”Tiesin että tämä on tulossa. Katsoin asiaa realistisesti ja tiesin, aivan kuten tiesin vuonna 2001, että Venäjä ja EU joutuvat sotaan keskenään. Sitä ei voi välttää.”

 

Vaihdossa Saksassa

Stas kertoo olleensa vuonna 2001 vaihto-ohjelmassa Saksan armeijassa, jalkaväessä. Todennäköisesti hän viittaa MPEP-ohjelmaan (Military Personnel Exchange Program) tai ROEP-ohjelmaan (Reserve Officer Exchange Program), jossa upseerit ovat 1-3 vuotta vieraan maan armeijan taistelujoukoissa harjoitellen vieraan aseistuksen käyttöä. Tarkoitus on harjoitella yhteentoimivuutta ja vaihtaa strategisia taktiikoita liittolaismaiden kesken.

— Siellä oli tämä majuri, minä, kapteeni, luutnantti ja joukko kersantteja, ja eräs saksalainen yritys tuki meitä. Saksan armeijan parakkien alapuolella oli pubi. Minä puhun saksaa, kehnosti mutta kolmannen olutlitran jälkeen puhun paljon paremmin, ja me juttelimme, ja minä tiesin että ennemmin tai myöhemmin joku näistä kavereista tajuaa, että olen amerikkalaisessa univormussa, mutta että en ole amerikkalainen, olen venäläinen, Stas muistelee hymyssä suin.

— Minä mietin itsekseni, mikä mahtaa olla heidän reaktionsa. Suurin nationalisti, saksalainen kantakersantti, hän saa selville että olen venäläinen, etninen venäläinen, ja hänen reaktionsa oli ”Veli!” Saksalaiset kansallismieliset rakastavat Venäjää, koska — ja vuonna 2001 Venäjä oli kauheassa taloudellisessa tilanteessa, Venäjä alkoi vasta päästä polviltaan ylös Vladimir Vladimirovitsin (Putin) johdolla — mutta saksalaiset kansallismieliset rakastavat Venäjää koska he näkevät Venäjän esimerkkinä siitä, millainen suvereenin valtion tulisi olla. He halveksivat EU:ta.

— Tämä oli 25 vuotta sitten. Jokainen lokalisti, patriootti, nationalisti, miksi hyvänsä haluat heitä kutsua, suverenisti, joiden kanssa olen eri Euroopan maissa keskustellut, heillä kaikilla on sama näkökulma. He halveksivat Brysselia, ja he näkevät Venäjän lähinaapurina, esimerkkinä siitä mikä on suvereeni valtio.

Siinä vaiheessa, Stas sanoo, tajusin sodan olevan väistämätön. Se on väistämätön, koska ”EU ei kykene nielaisemaan Venäjää. EU:sta tulisi Venäjä. Venäjä on maa, jossa on 150 miljoonaa asukasta, se on [maapinta-alaltaan] valtava. PPP:lla, ostovoimapariteetilla mitattuna se on maailman neljänneksi suurin talous. Venäjä on Euroopan suurin talous.”

— Eurooppa ei kykene nielemään Venäjää, mutta se ei myöskään kykene (Toim. huom. Halua?) elämään Venäjän naapurina, koska jokainen joka vihaa EU:ta — ja se on suuri osa EU:n väestöä — tulee aina katsomaan itään esimerkkinä ja inspiraation lähteenä siitä, kuinka EU:sta päästäisiin eroon.

Se oli yksi niitä selkeyden hetkiä, jolloin oivaltaa että tästä ei ole pakotietä, Stas sanoo.

 

Puola koulutti Ukrainan uusnatseja

Stas sanoo, että Puolalla oli harjoitusleirejä ukrainalaisille uusnatseille 1990-luvulta alkaen; ”Puola valmisteli heitä [Ukrainan nykytilanteeseen] vaikka Puola kärsi hirvittävästi ukrainalaisista natseista 40-50 vuotta aiemmin” koska se oli kohdistettu Venäjään.

”Puola koulutti näitä UNA-UNSOn ja Oikean sektorin kavereita Puolan sisällä. Ja sitten Puola työnsi heidät rajan yli [Ukrainaan].” Joten kun seuraa kehityskulkuja, ja ymmärtää osallisena olevia voimia, kun katsoo ilman varjostimia, ymmärtää, että sisällissota tulee. Itä-Ukraina ei koskaan ollut todella ukranisoitu, Stas painottaa.

(Toim. huom. UNA-UNSO eli Ukrainan kansallinen itsepuolustusjärjestö käsittää poliittisen ja puolisotilaallisen siiven. Ideologialtaan järjestö on äärioikeistolainen ja natsistinen, samoin kuin on Oikea sektori. UNA-UNSO perustettiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisinä vuosina vastustamaan Krimin ja Itä-Ukrainan separatistista liikehdintää so. Krim ja Itä-Ukraina halusivat irtautua Ukrainasta jo 1990-luvulla.)

Itä-Ukrainassa hallituksen kyltit, kaikki sellainen, oli ukrainaksi mutta kaikki muu oli venäläistä, Stas selittää, ja itä-ukrainalaiset itse etnisiä venäläisiä.

— Tiesit siis, että tästä tulee veristä, Morris sanoo. ”Kun nämä ukrainalaiset uusnatsit aloittivat kansanmurhan, Itä-Ukrainan etnisten venäläisten kansanmurhan, ja siviili-infrastruktuurin säännölliset pommitukset, ja siitä tuli hyvin dokumentoitua maailmalla. Tarkoitan, täytyyhän ihmisten tietää, mitä oli tapahtumassa, ja CIA avustamassa. Oliko teille ilmiselvää Venäjällä, että idea oli vetää Venäjä mukaan sotaan?”, Morris kysyy.

(Toim. huom. CIA:lla oli Puolassa, Stare Kiejkutyn sotilastukikohdassa vuosina 2002-2003 salaisia vankiloita, joita käytettiin kidutuskeskuksina. Puolan entinen johto on myöntänyt asian. Ei siis ole syytä oudoksua Puolaa sotilaskouluttamassa ukrainalaisia uusnatseja tai CIA:ta upottamassa sodan siemeniä.)

Stas nyökkäilee, ja vastaa: ”En usko, että keskiverto-venäläiselle se oli ilmeistä. Eräs syy, miksi lähdin Yhdysvaltain armeijasta Venäjälle —  olin kapteeni 18. maahanlaskuarmeijakunnan päämajassa, Lohikäärme-prikaatissa, mukana G3-operaatioissa — ja sillä tasolla alkaa nähdä, ainakin osittain, ison kuvan.”

(Toim. huom. Maahanlaskuarmeijakunnan lohikäärmeprikaati XVIII Airborne HQ, Dragon Brigade on strateginen iskuryhmä. G3-operaatioilla tarkoitetaan operaatio-, suunnittelu- ja koulutusosastoa; Operations, Plans and Training.)

(Toim. huom. Suomi on tukenut Ukrainaa yhteensä noin 4,1 miljardilla eurolla vuoden 2022 jälkeen. Suomen puolustusministeriö on käynnistänyt tukiohjelmia, joilla tilauksia ja tuotantoa kohdennetaan suoraan kotimaiselle puolustusteollisuudelle Ukrainan hyväksi. ”Suomi tuomitsee jyrkästi Venäjän Ukrainassa aloittamat sotilaalliset toimet ja tukee vankasti Ukrainan itsenäisyyttä, suvereniteettia, itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta” mutta ei tuomitse Itä-Ukrainan etnisten venäläisten kansanmurhaa. Päinvastoin, Suomi tukee kansanmurhaa taloudellisella ja sotilaallisella avulla.

EU on rahoittanut Ukrainan sotaa vuodesta 2022 pääasiassa vuonna 2021 tarkoitukseen perustetun EPF:n, Euroopan rauhanrahaston kautta — koska Euroopan unionin perussopimukset kieltävät EU:n yhteisen budjetin käyttämisen sotilaallisiin tai puolustuksellisiin tarkoituksiin; EPF perustettiin talousarvion ulkopuoliseksi erillisrahastoksi. Omia sääntöjään voi kiertää, kun on kekseliäs.)

 

Sota on väistämätön

”Joten sillä välin kun [Yhdysvaltain silloinen presidentti George] Bush Jr. katsoo [Venäjän federaation presidentti Vladimir] Putinia silmiin ja sanoo ´Näin hänen sielunsa, ja me voimme työskennellä yhdessä ´, Yhdysvaltain armeija valmistautuu sotaan Venäjän kanssa. Ainoa poikkeus [petollisuuteen] oli kun valmistauduimme sotaan Irakin kanssa. Valmistelimme Bagdadin valtausta.”

(Toim. huom. Nämä asiat, mistä Stas nyt puhuu, ovat eräs syy siihen miksi Iranin rauhanneuvottelut takkuilevat. Yhdysvallat ja Israel tekivät koordinoidun hyökkäyksen Iraniin 28.2 2026. Rauhanneuvottelujen sekä sovittujen tulitaukojen aikana Israel on jatkanut hyökkäyksiä Libanoniin ja Yhdysvallat Iraniin. Iran ei — myös nähtyään mitä naapurimaissa on tapahtunut vastaavassa tilanteessa — luota Yhdysvaltoihin tai Israeliin, ja on sanonut sen suoraan.)

— Aina oli harjoituksia, aina kohdistettu Venäjään. Päätöksentekomatriisit perustuivat CIAn tekemiin profilointeihin; CIA laati profiileja venäläisistä kenraaleista jne. Koneistoa viritettiin sotaan. Vuoteen 1999 asti suurin osa ihmisistä uskoi Venäjän romahtavan omia aikojaan, ja Venäjä todella oli suuntaamassa kohti romahdusta, Stas sanoo.

”Kunnes tämä kaveri, Vladimir Vladimirovits [Putin] ilmestyy mukaan. Hänen oli määrä olla nuorempi, kännäilemätön versio [edeltäneestä presidentti Boris] Jeltsinista, joka jatkaa kaiken myymistä ulkomaille ja romauttaa Venäjän.”

— No tiedätkö, hän veti kevyesti villaa oligarkkien silmille ja länsimaiden silmille, ja osoittautuikin [Venäjän lopullisen romauttajan] vastakohdaksi. Tilanne oli silloin sellainen. Sen jälkeen kaikki muuttui hieman vakavammaksi, ja Oho, hupsis, jotain on mennyt vikaan, Stas hymyilee.

”Se on yksi näkökulma. Venäläisten enemmistö ei, rehellisesti puhuen, Venäjä ei hakenut sotaa. Ei edelleenkään hae. Silti se on väistämätöntä, Venäjä joutuu käymään sodan EU:n kanssa. EU on järjettömän omistautunut sodan aloittamiseen ja sotimiseen, ja jokseenkin jokainen, ainakin tällä puolen rajaa, on hyväksynyt sen,” Stas vakavoituu.

”Kukaan ei halunnut [Ukrainan] sotaa. Itseasiassa, vuosien 2022 ja 2023 tapahtumat, se russofobian ja vihan virta — ei se ollut edes russofobiaa, se on puhdasta vihaa — on ollut shokki Venäjän väestölle.” Kaikkea venäläistä, kulttuurista alkaen, on kanseloitu, se oli todellinen shokki, Stas kuvailee. ”Silti Venäjällä ajateltiin edelleen, että he voisivat olla osa länttä. Tarkoitan, että useimmat ihmiset eivät ymmärrä — koska on tämä stereotyyppi että Venäjä on Pahan valtakunta, joka haluaa niellä kaikki. YK:n edeltäjä, Kansainliitto, sitä ehdotti ensimmäisenä tsaari Nikolai II 1880-luvulla. Venäjä yritti muodostaa turvallisuusrakennetta Eurooppaa varten, jotta vältettäisiin eurooppalaiset sodat.”

 

Venäjä ja NATO

”Samaa on yrittänyt Vladimir Vladimirovits, hän ehdotti sitä vuonna 2021. Joten Venäjä on yrittänyt 140 vuoden ajan pystyttää jonkinlaista rakennetta, että sodat Euroopassa vältettäisiin.”

— Itseasiassa vuonna 1948 Stalin pyysi päästä liittymään NATOon, Stas kertoo. ”NATOa muodostettiin juuri. NATO aloitti 1949. Varsovan liitto syntyi pari vuotta myöhemmin vastauksena NATOlle. Stalin pyysi liittyä NATOon, koska hän halusi turvallisuusrakenteen niin ettei Euroopassa olisi enää sotia. Me emme halunneet enempää sotia Eurooppaan. Ei sen jälkeen, kun 27 miljoonaa venäläistä, sotilaita ja siviilejä, tapettiin [toisessa maailmansodassa natsi-Saksaa vastaan].

Vuonna 1992 Venäjän silloinen presidentti Boris Jeltsin pyysi liittyä NATOon, Stas muistuttaa jatkaen, että vuonna 2000 Putin pyysi [ensimmäisen kerran] samaa. — Ja mehän tiedämme, kuinka se meni. Joten Venäjä on yrittänyt 140 vuotta pystyttää rakennetta, jolla sodat Euroopassa vältttäisiin mutta sen sijaan saimme kaksi maailmansotaa, ja nyt katselemme kolmannen maailmansodan rakentamista. Ikävä kyllä.

Stereotypiat eivät kerro tästä, Stas lausuu.

 

Varoitusmerkkejä ja historiaa

Morris myöntää: ”Se on sinun persektiivisi Moskovasta käsin. Varoitusmerkkejä on näkösällä kaikkialla Saksasta Puolaan. EU, jopa Iso-Britannia näyttää olevan itsepäisesti aikeissa aloittaa sodan Venäjän kanssa, mitkä heidän mielipuoliset syynsä sitten lienevätkään. Saksa on romahtamassa oman naurettavan teollisuus- ja energiapolitiikkansa seurauksena, ja silti he kuvittelevat että sota-ajan talous on ehkä tapa kiihdyttää talouskasvua. Milloin luulet tämän tapahtuvan [sodan alkavan]? Onko tavallinen venäläinen huolissaan että tämä tapahtuu 1-2 vuoden sisällä?”

Stas katsahtaa kohti kattoa, huokaa ja vastaa etteivät venäläiset halua sotaa. ”Mutta venäläisissä on tämä piirre, et oikein kykene pelottamaan venäläisiä sodalla. Heillä on erilainen mentaliteetti. Se on yksi asia. Ensimmäisellä kerralla kun paneurooppalaiset tunkeutuivat Venäjälle, se tapahtui 1200 Anno Domini. Joten Venäjälle on yritetty tunkeutua säännöllisesti jotakuinkin tuhannen vuoden ajan, vähintään kerran yhden-kahden sukupolven aikana, keskenään jengiytyneiden länsimaiden toimesta, ´Hei, vetäistäänpä porukalla pikasota Venäjälle´. ”

— En tiedä, miksi tekevät sitä, Stas sanoo olkiaan kohauttaen; me tuhoamme heitä, eivätkä he näytä ikinä oppivan kokemuksistaan. Tarkoitan, Puola on pyrkinyt Moskovaan kahdesti varhaisella 1600-luvulla. Toisella kertaa he kannibalisoivat paikallista väestöä, kun he joutuivat kahden venäläisen kansanarmeijan piirittämiksi. [Ruhtinas Dmitri] Požarski kokosi nämä kaksi armeijaa ja piiritti [puolalaisten valtaaman] Moskovan, jossa puolalainen varuskunta oli sisäpuolella, ja tuhosi Puolan toisen armeijan. Mutta edes nämä armeijat eivät olleet täysin puolalaisia, niissä oli mukana joukko-osastoja muista Euroopan maista, palkkasotilaita, vapaaehtoisia ja niin edelleen.”

”Joten me olemme kohdanneet tämän saman jo tuhannen vuotta. Se on sisäänkasvanut venäläiseen kulttuuriin. Me emme hae taistelua, mutta he tulevat tuoden sen tullessaan joten me sanomme ´Okei. Selvä. Tapellaan sitten.´ Minusta tuntuu, että se kuvaa useimpien venäläisten miesten asennetta.”

— Tarkoitan, että ne jotka haluavat paeta, ovat jo paenneet. He muuten ovat niitä samoja, joiden oli määrä luoda Venäjälle se liberaali vallankumous, johon länsimaat luottavat. He juoksivat pois Venäjältä ensimmäisen tilaisuuden tullen! Stas sanoo ja puhkeaa nauruun.

— Joten me ajattelimme, ok, hienoa, heistä päästiin eroon. Viides kolonna, suurin osa siitä, lähti juuri pakoon.

 

Talouspakotteiden vaikutukset

Millaista elämä on nyt, Morris kysyy? Olet nähnyt teollisuustuotannon kehittyvän […] Minä elin Euroopassa, kun tämä sota alkoi, ja kun luki portugalilaisia lehtiä, kun luki mitä Bryssel sanoi, että Venäjä on romahtamassa, joutuvat raapimaan kasaan romua saadakseen kyhättyä ohjuksiaan, niin paha siellä on tilanne — ja se kaikki oli  valetta. Putin oli kuolemassa syöpään, venäläiset joutuivat kaivamaan roskia saadakseen osia ohjuksiin, kaikkia tällaisia hupaisia valeita niille, joilla ei ollut tietoja. Millaista elämä on nyt venäläisille? Puhutaan tästä ennen kuin puhutaan Ukrainan etulinjasta, Morris pyytää täsmentäen haluavansa tietää kaasun ja elintarvikkeiden hinnoista, viihteestä, tavallisen ihmisen elämästä.

Stas nyökyttelee ymmärtävänsä. Hän sanoo, ”No, ensinnäkin, pakotteiden uhka oli pahempi kuin itse pakotteet. Kun olin luutnantti, ja minulla oli uusi alokas, joka mokasi todella pahasti, torstaina tai perjantaina, sanoin heille että näen heidät maanantaiaamuna ensi töikseni toimistossani. Ja koska heillä ei ollut kokemusta, he kiduttivat itseään henkisesti, paljon pahemmin kuin mitä minä koskaan olisin voinut heille tehdä […] Sanktioiden kanssa on sama juttu. Ihmiset kiduttivat itseään miettimällä Voi hyvä jumala! Meihin kohdistetaan pakotteita, mitä voimme tehdä? Ja sitten kun pakotteet tulivat voimaan, ihmisten reaktio oli ´Tässäkö se nyt on? Vakavasti?´ Joten kun EU ilmoittaa 21. Venäjän vastaiset pakotteensa, se hädin tuskin ylittää uutiskynnystä,” Stas naureskelee. Ihmiset suhtautuvat EU:n talouspakotteisiin lähinnä Jaha, ihan sama – asenteella, Stas sanoo hymyssä suin. ”Elämä jatkuu, ei meitä pelota.”

 

Gmo on laitonta Venäjällä

”Ja tiedätkö, Venäjä ruokkii kolmasosan maailmasta. Venäjä tuottaa gmo-vapaata ruokaa, geenimuunneltu ruoka on Venäjällä kielletty. Se on laitonta ruokaa Venäjällä,” Stas mainitsee.

”Bill Gatesin täytyy vihata teitä,” Morris letkauttaa. Hän viittaa Bill Gatesin intoon yrittää saada ihmiset syömään kaikkea keinotekoista kuten keinolihaa, keinomaitoa, gmo-elintarvikkeita — kaikkea, johon Gates on investoinut.

”Joo! Monsanto paheksuu meitä, erityisesti sen jälkeen kun suuri osa nyt vapautetusta maasta, siis nämä vanhat Venäjän provinssit, ovat palaamassa Venäjään. Monsanto ja muut yritykset olivat ostaneet näitä maa-alueita, eivätkä ne nyt ole onnellisia [koska eivät voi viljellä gmo:ta ostamillaan alueilla],” Stas nauraa silmät vilkkuen. ”Heidän investointinsa lähti juuri pois.”

— Tietysti nyt joudutaan siivoamaan [pelloilta] miinat, kranaatit, tykistöammukset, kuoret ja sen sellainen, mutta sen voi tehdä.

 

Tarvitaan lisää työntekijöitä

Kysyit tavallisten venäläisten elämästä, Stas muistaa, ja sanoo Venäjän kärsineen inflaatiosta, ilman muuta, mutta ensimmäiset pari vuotta olivat kukoistuksen kautta. Oikeastaan ainoa syy, miksi talous kärsi viime vuonna vain 1,5% kasvusta 3-4% kasvun sijaan johtuu [Venäjän] keskuspankista, Stas huomauttaa.

”Olen opiskellut taloustiedettä, minulla on taloustieteen sivuainetutkinto MBA:ni  ohella, ja minulla on myös tietojenkäsittelytieteen tutkinto (Computer Science Degree),” Stas selittää.

(Toim. huom. Master of Business Administration, MBA,  liikkeenjohdon maisteritutkinto tai liiketaloustieteen ylempi ammattitutkinto.)

”Rehellisesti sanoen, en usko keskuspankkeihin. Pankkiirien laittaminen vastuuseen rahasta on kuin laittaisi alkoholistin vastaamaan alkoholimyymälästä, minun mielestäni” Stas hekottelee.

”[…] Sanottuani tuon, keskuspankki taisteli inflaatiota vastaan. Joten he nostivat korot niin korkealle, että se kuristi talouden viime vuonna. Sen jälkeen heidän oli pakko helpottaa ja laskea korkoja koska elokuussa talous kasvoi alle 1 prosentin.”

— Presidentti sanoi, että tähtäin on 3-4 prosentissa, joten keskuspankki laski korkotasoa, ja se kiihdytti kasvua mutta vain puoleentoista prosenttiin. Joten vaikuttaa siltä, että he laskevat korkotasoa tänäkin vuonna.

— On olemassa kaksi tapaa taistella inflaatiota vastaan. Toinen tapa on kuristaa talous, vähän niin kuin jos jollain on kuumetta, ja jos hänet tapetaan, hänellä ei enää ole kuumetta, hänen lämpötilansa laskee. Tai sitten voit kiihdyttää taloutta ja saat paljon kilpailua, ja se laskee hintoja ja inflaatiota.

”Finanssihemmot eivät oikeasti ymmärrä taloutta. He ymmärtävät vain pikku taulukoitaan. Joten he ylitoimivat kuten finanssihemmot tuntuvat aina tekevän. […] Venäjä tarvitsee edelleen lisää insinöörejä, puuseppiä, putkimiehiä, tehdastyöläisiä… koska ihmisiä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi; täällä ei ole vaikeata löytää töitä. Hyvinpalkattuja töitä, venäläisten standardien mukaan hyvin palkattuja.”

 

Länsimaiset yritykset kiertämässä länsimaiden asettamia pakotteita

— Kaikenkaikkiaan on ollut vaikeuksia, jotkut tuotteet katosivat markkinoilta, mutta venäläiset yritykset tulivat nopeasti mukaan korvaamaan puutteita. Ja mitä tulee [Venäjällä olleisiin] länsimaisiin yrityksiin, 70% niistä ei koskaan lähtenyt.

Stas selittää, että monet Venäjällä toimineet ulkomaiset yritykset hankkivat yksinkertaisesti muutaman venäläisen bulvaaniomistajan ja jatkoivat entisellä porukalla entiseen malliin. Tai sitten he vaihtoivat nimeä ja osoitetta, eikä mikään muu muuttunut.

”Melkein kaikki saksalaiset lähtivät, he ovat hölmöjä, paitsi BASF. BASF kehoitti [Saksan silloista liittokansleria Olof] Scholzia heittämään volttia, kun hän sanoi BASFille että heidän pitää sulkea jättimäinen kemiantehtaansa Venäjällä. BASF sanoi ei, ja sulki sen sijaan kemiantehtaansa Saksassa. Lisäksi he avasivat uuden Kiinassa. […] Mutta useimmat yritykset eivät koskaan lähteneet [Venäjältä], he vain uudelleennimesivät itsensä tai sitten he muka-myivät itsensä.”

Halliburton on malliesimerkki, Stas sanoo ja kertoo että Halliburton viritti uuden, muka vanhasta irtautuneen sivuyrityksen, ja kutsui sitä porauspalveluksi. ”He ottivat kolme kaveria, ja tekivät heistä ´omistajia´. Tunnen kaksi heistä. Halliburton antoi heille 5% osakkeista, loput 95% osakkeista on edelleen Houstonissa,  Halliburtonin käsissä,” hekottelee Stas.

— Vau!, Morris sanoo. Stas kertoo edelleen että McDonald´s myi itsensä, ”sillä oli suuria operaatioita, isoja tuotantolaitoksia” mutta se myi itsensä venäläiselle liikemiehelle, ja heillä ”on sopimus, joka sallii McDonald´sin ostaa kaiken takaisin niin halutessaan, seuraavien 18 vuoden aikana, päivän markkinahintaan […] Vasta viime vuonna he jälleenrekisteröivät tuotemerkkinsä Venäjällä.”

Morris mainitsee että länsimaiden lehdistä sai sen käsityksen että ”Kaikki amerikkalaiset yritykset lähtevät Venäjältä! McDonald´s sulkee ovensa.” Morris naurahtaa osoittautuvan, että näin ei ollutkaan, lehtitiedot eivät pitäneet paikkaansa. ”He vain uudelleennimesivät itsensä eivätkä lähteneet minnekään.” — Jep!, nyökyttelee Stas. — Ratkiriemukasta! Morris piristyy.

— Autoyhtiöt lähtivät, enimmäkseen saksalaisia ja jokunen ranskalainen. Heidän venäläiset tytäryhtiönsä, ja ne jotka he olivat ostaneet Neuvostoliiton aikoina, jäivät.

Ne yrittivät sabotoida taloutta, sulkivat tehtaansa, Stas sanoo, ja valtio tuli ja sanoi ”Okei. Koska yritätte sabotoida taloutta, teillä ei enää ole oikeutta näihin tehtaisiin. Myykää ne tai me takavarikoimme ne ja myymme. Joten jotkut autotehtaat myytiin, jotkut takavarikoitiin ja myytiin venäläisille tai kiinalaisille yrityksille tai muille yrityksille, ja ne palasivat takaisin toimintaan puolen vuoden, enintään vuoden sisällä.”

Uusia yrityksiä avautuu, Stas sanoo ja huomauttaa ”Venäjällä on tämä kumma kirous. Me osaamme tehdä avaruusasemia. Teemme mahtavia superjunia. Uusi linja Pietarista avautuu parin vuoden sisällä. Se on 500 km/300 mailia tunnissa juna, jollaista Kalifornia ei milloinkaan saa aikaan. Me osaamme kaikkea tällaista, mutta emme saa aikaan normaaleja autoja.”

(Toim. huom. Molemmat virnuilevat Stasin Kalifornia-lohkaisulle. Stas viittaa Kalifornian luotijunahankkeeseen. California High-Speed Rail on Yhdysvaltain suurin käynnissä oleva julkisen liikenteen rakennusprojekti, jonka on määrä yhdistää San Francisco ja Los Angeles sähköistetyllä suurnopeusjunalla, huippunopeus jopa 350 km tunnissa. 795 km pitkän radan hankevalmistelu aloitettiin vuonna 1996, rahoitus hyväksyttiin 2008, rakennustyöt aloitettiin 2015.  Alkuperäinen kustannusarvio 40 mrd dollaria on kohonnut yli 100 miljardin dollarin. Tänä vuonna, 30 vuotta aloittamisen jälkeen,  toivotaan päästävän aloittamaan kiskojen vetämistä. Se on kuitenkin vielä ”ehkä” -vaiheessa.)

”En tiedä miksi [emme osaa rakentaa autoja], se on outoa. Pysykää kaukana venäläisistä autoista,” Stas pyörittelee silmiään.

 

Putin on diktaattori -mantra

Morris nostaa esiin Washingtonin uuskonservatiivit, jotka ”rakastavat mennä televisioon kertomaan, miksi meidän täytyy ryhtyä sotaan Venäjää vastaan, miksi meidän täytyy painostaa Venäjää, miksi meidän täytyy jatkaa miljardien dollarien ohjaamista Ukrainalle koska Putin on diktaattori. Hän on kauhea diktaattori emmekä me siedä diktaattoreja. Sen takia meidän täytyy tunkeutua kaikkiin näihin muihin maihin.”

Stas katsoo kohti kattoa huvittuneen näköisenä. Morris kysyy, miltä sinusta, miltä venäläisistä tuntuu, kun kuulette tällaista puhetta, että amerikkalaiset uskovat Putinin olevan diktaattori? Onko se totta? Mitä sanot amerikkalaisille?

— Venäjä on presidentillinen järjestelmä, ja kyllä, presidentillä on paljon valtaa. Ihan kuin Yhdysvalloissa. Ollaan realistisia, lainsäädännöllinen haara Yhdysvalloissa on melko kuihtunut; kongressi ei milloinkaan tee, mitä sen pitäisi tehdä. Presidentillä on paljon valtaa, mutta hän valittu virkamies. Putin muuten on lakimies ja taloustieteilijä, hän on hyvin legalistinen. Jos jokin Venäjällä on diktaattorimaista, se on byrokratia, Stas selittää.

(Toim. huom. Venäjän byrokratia on rakennettu aikoinaan ranskalaisen mallin mukaan.)

”Valitettavasti, meillä on taipumus byrokraatteihin.”

Stas kertoo lukeneensa  kiinnostavan artikkelin niihin aikoihin kun Putinista ensimmäisen kerran tuli presidentti. Putinin kahdella ensimmäisellä kaudella oli yli tuhat lakia ja säädöstä ja direktiiviä, jotka hän oli allekirjoittanut, mutta joita byrokratia ei koskaan noudattanut.

Ei se ole presidentillistä diktatuuria, Stas virnistää ja sanoo, että asioita on jäykistetty hieman sen varmistamiseksi, että hallinto tekee mitä sen on määrä tehdä. ”Mutta sen kutsuminen diktaattoriudeksi, ehdottomasti ei.”

Muistatko Pussy Riot -tapauksen, Stas kysyy Morrisilta? — Toki, Morris vastaa.

Stas kertoo, että heitä ei pidätetty Putinin vastustamisen takia — kuten länsimedia väitti — vaan yksityisalueelle tunkeutumisesta, kirkon alueelle, palveluksen häiritsemisestä ja alttarin häpäisemisestä.

Tekijöitä oli kolme, tai se oli suunnitelma, Stas kertoo, mutta vain kaksi ehti tekemään tekonsa, koska vartija pysäytti kolmannen ennen kuin hän ehti tehdä mitään. Kolmatta tyttöä ei syytetty, koska hän oli teknisesti viaton; hän ei ehtinyt tehdä rikosta, vaikka hänellä oli aie. Valtio syytti kahta muuta vahingonteosta yksityisomaisuudelle, kirkonpalveluksen häiritsemisestä — samantekevää häiritsetkö ortodokseja, moskeijaa tai mitä tahansa kirkkoa, se on laitonta. ”Jos haluat mennä ulos ja kertoa kaikille, ettet tykkää Putinista, voit mennä ja kertoa. Kunhan et tee mitään rikollista.”

Morris varmistaa kysymällä: ”Jos haluaisit mennä nyt Moskovan kaduille pidellen kylttiä, jossa lukee ´En tykkää Putinista´, päiväsi olisi hyvä, voisit mennä kotiin kunhan et ole tuhonnut omaisuutta tai tehnyt jotain lietsoaksesi kapinaa?”

— Kyllä vaan, Stas vastaa lisäten ”Paitsi jos olisin maahanmuuttaja. Maahanmuuttajilla ei ole oikeutta protestoida hallitusta vastaan, jonka vieraita, vieraskansalaisia he ovat. Minusta se on oikein. Jos et ole maan kansalainen, sinulla ehdottomasti ei ole oikeutta protestoida sen maan sisällä. Olet sen maan vieraana. Jos olet kansalainen, ehdottomasti sinulla on oikeus protestoida.”

 

Putin on suosittu

”Venäjällä on viisi puoluetta parlamentissa. Venäjällä on rekisteröityneitä puolueita 700. Monet niistä tietenkin ovat pieniä, muutaman sadan hengen puolueita. On teemapuolueita, provinssipuolueita ja sen sellaisia. […] Parlamentin viisi puoluetta kilpailevat keskenään vallasta ihan samalla tavalla kuin missä tahansa järjestelmässä. Ne muokkaavat lakiehdotuksiaan, puskevat omaa agendaansa, niillä on omat ehdokkaansa.”

— On vain niin, että Putin on suosittu koska hän uudelleenkäynnisti kaupungin, uudelleenkäynnisti järjestelmän. Venäjä oli kamalassa tilassa vuonna 1999, romahduksen partaalla. Vuonna 1998 oli jo ollut ruplan romahdus Jeltsinin aikana, ja Venäjä oli pohjimmiltaan häviämässä toisen Tsetsenian sodan kunnes Putin astui valtaan.

— Sanoisitko, että hänellä on paljon tukea? Tarkoitan ystäviesi keskuudessa, niiden joiden kanssa käyt kahvilla tai drinkillä, päivällisellä? Aiheuttaako tämä [Ukrainan] sota turhautumista, sen pitkittyminen? Tiedän, kuulen raportteja Venäjältä että siellä halutaan sodan loppuvan. He haluavat Putinilta kovempia otteita, voimakkaampia toimia — he haluavat Putinin pistävän ukrainalaiset kärsimään enemmän, on ollut turhautumista tämän sodan hitaan kulumisen vuoksi. Kerro ihan yleisesti, onko siellä laajaa tukea vaiko vihaa, vastustusta ja turhautumista, Morris pyytää.

”Putinin kannatus on laskenut, mutta se on edelleen 70% luokkaa.”

(Toim. huom. Donald Trumpin kannatus liikkuu 34-40% välillä. Volodymyr Zelenskin kannatuksen kerrotaan olevan 58%, Saksan liittokansleri Friedrich Merzin kannatus on 16-19%, Ranskan Emmanuel Macronin kannatus 17-23% ja Ison-Britannian Keir Starmerin 20-28%. EU-komission kannatus arvioidaan noin 52 prosenttiin ja Stubbin 50%.)

Stas sanoo tuntevansa ihmisiä, jotka todella inhoavat Putinia, mutta että kun kaikki tämä alkoi, he alkoivat rukoilla Putinin terveyden puolesta. ”Jokainen riensi lipun luo.”

 

Tapetaan torilla

”Kun kaikki tämä alkoi vuonna 2014, en voinut mennä Ukrainaan koska minulla ei ollut Venäjän kansalaisuutta. Minulla oli vain Yhdysvaltain kansalaisuus, ja Yhdysvallat määritteli kaikki nuo alueet terroristisiksi. En päässyt rajan yli vaikka sukulaisiani asuu tuolla alueella. Olin hiljattain vierailemassa tätini luona Saratassa, jota on pommitettu 13 vuoden ajan. Setäni kuoli vuosia sitten seisoessaan pihallaan kuuntelemassa 155 mm [NATOn ja länsimaiden raskaan tykistön standardikaliiperin] tykistöammuksia lentämässä yli, sinne tänne ja räjähdellen.”

(Toim. huom. Ukrainassa on kolme Sarata-nimistä paikkaa. Yksi on joki, toinen on Tšernivtsin alueella sijaitseva hyvin pieni ja eristynyt vuoristokylä Karpaateilla, Bukovinan alueella lähellä Romanian rajaa, ja kolmas Sarata, jota Stas tarkoittanee, on Odesan alueella sijaitseva entinen piirikeskus ja taajama Etelä-Ukrainassa, historiallisella Bessarabian alueella. Alue on tunnettu viinitiloistaan ja monikulttuurisesta historiastaan. Monikulttuurinen tausta on venäläistä perua; Odessan kaupungin perusti virallisesti Venäjän keisarinna Katariina II Suuri vuonna 1794. Ruhtinas Grigori Potemkin aloitti asutustoimet kutsumalla alueelle osaajia eri puolilta maailmaa. 1790-luvun loppupuolella jo noin 40% alueen kauppiaista oli maahanmuuttajia. Vuosina 1819–1859 Odessalla oli vapaasatama-oikeudet, mikä veti alueelle lisää kauppiaita ja maanviljelijöitä Euroopasta sekä merenkulkijoita ja liikemiehiä.)

”Ihmiset ovat tottuneet siihen, räjähdyksiin. Venäläiset ovat sillä lailla psykoottisia, me emme pelästy helpolla,” Stas naureskelee.

[Itä-Ukrainassa, noin 47 km Donetskista pohjoiseen sijaitseva Horlivka, venäläiseltä nimeltään] Gorlovkan kaupunki esimerkiksi on malliesimerkki, Stas sanoo. ”Ennen sotaa Gorlovkassa oli noin 380 000 asukkaan populaatio. Länsi-Gorlovka on käytännössä etulinjaa, kuoleman aluetta. Siellä on käytössä drooneja, pienempiä drooneja, olen ollut siellä, kävellyt ja nauhoittanut raporttia Russia Today -medialle, torilla johon juuri oli osunut tuntia aiemmin, ja kadulla oli miehen ruumis — koska he eivät olleet evakuoineet. Hänen vaimonsa, joka menetti jalkansa, evakuoitiin. Sellaista ukrainalaiset tekevät, ampuvat torimarkkinoilla käyviä.”

— Kun kävelee rakennusten ohi, rakennukset ovat täysin kunnossa olevia, mutta niissä on palaneita asuntoja, koska he tuovat paikalle FPV-drooneja, lennättävät niitä ikkunoiden ohi nähdäkseen onko sisällä ihmisiä, ja jos on, he iskevät asuntoon yrittäen tappaa asukkaat.

(Toim. huom. FPV-drooni, First-Person View, ”ensimmäisen persoonan näkymä” tarkoittaa miehittämätöntä nelikopteria, jota ohjataan reaaliaikaisen videoyhteyden ja virtuaalilasien avulla. Lennättäjä näkee lasien läpi täsmälleen saman näkymän, jonka droonin nokassa oleva kamera kuvaa. Ne on suunniteltu harrastekäyttöön.)

 

Tappopisteet ja bonuksia Ukrainan hallitukselta

”Saadakseen pisteitä,” Stas tömäyttää. ”Sitä kutsutaan droonisodankäynnin pelillistämiseksi (gamification).”

— Mitä se tarkoittaa, on että ukrainalaiset yrittävät aina tappaa jotakin tai jonkun. Koska he saavat pisteitä siitä. He lataavat tappovideoitaan Ukrainan hallitukselle.

Morris keskeyttää häkeltyneen näköisenä: ”Anteeksi, saanko keskeyttää? Voitko selittää tätä? He siis saavat pisteitä hallitukselta siviilien tappamisesta?”

Stas vastaa. ”No, kohde numero yksi on ilmiselvästi [Venäjän] sotilastarpeisto, kallis ja raskaan kaliiperin sotilaskalusto, tutkat ja sen sellaiset. Toisen tason kohteet ovat Venäjän armeijan henkilöstö. Kolmannen tason kohteet ovat siviilikalusto kuten rekat, puoliperävaunuyhdistelmät, maanrakennuskalusto kuten katerpillarit, kaivurit ja vastaava. Neljännen tason kohteita ovat henkilöautot, viides taso on siviilit.”

— Keskimäärin viidestä kymmeneen siviiliä tapetaan joka ainoa päivä, lähinnä ukrainalaisten drooneilla. Siis, jos he eivät löydä mitään muuta tapettavaksi, ja lastenvaunuissa on lapsi, se lapsi tapetaan, Stas vastaa kärsivän oloisena.

”He saavat pisteitä tästä?,” Morris kysyy. — Kyllä, he saavat pisteitä tästä. Ja kuukauden lopussa kerätyt pisteet muutetaan paremmaksi varustukseksi tai krääsäksi/statukseksi tai paremmiksi muona-annoksiksi tai palkkabonuksiksi, Stas tarkentaa. ”Tämän takia ukrainalaisilla droonioperaattoreilla ei ole taipumusta päätyä sotavangeiksi, jos ymmärrät mitä tarkoitan.”

(Toim. huom. Stas käyttää sanontaa ”Swag”; Stuff We All Get: mainoslahja, ilmaistuote, krääsä mutta slangissa myös status, itsevarmuus, coolius.)

Stas tarkoittaa, että tekojensa vuoksi droonioperaattorit ovat molemmin puolin rintamaa vihattuja ja haluttuja maaleja, joten he eivät saa sotavangin asemaa kiinni jäädessään (PSW, Prisoner of War Status) vaan heidät hoidellaan paikan päällä saman tien.

”Joo, he [Ukrainan hallitus] tekevät tätä. Sitä kutsutaan pelillistämiseksi. Tämä idea tuli lännestä ja se tuotiin Ukrainaan testattavaksi. Valitettavasti idea toimii. Se syö kaiken inhimillisyyden, mikä henkilössä saattaa olla jäljellä, vie sen; tarkoitus on tappaa jotain, mitä tahansa.”

(Toim. huom. Kun Stas sanoo idean tulleen lännestä, hän puhuu siitä kuinka Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagon on käyttänyt videopelejä ja striimausalustoja seuratakseen sekä rekrytoidakseen teini-ikäisiä pelaajia armeijan riveihin. Armeija kohdistaa markkinointiaan nuorille, alaikäisillekin, verkkopeleissä, koska pelaajilla on valmiiksi hyvää silmä-käsi-koordinaatiota, teknistä osaamista ja kykyä tehdä nopeita päätöksiä paineen alla. Kehitysvaiheessa olevat nuoret etätappavat, ”pelaavat”. Millaisia aikuisia heistä tulee? Millaisen yhteiskunnan he rakentavat?)

 

Droonien suorituskyvystä

— Olin viemässä lääketieteellistä apua, varusteistoa, eteläisen Kurskin alueelle. Ajoimme Ukrainan rajan suuntaisesti ja siellä oli palava puoliperävaunu-rekka. Oli aikainen aamu, neljän viiden välillä, ja kuski oli pysähtynyt Stop-merkin kohdalle. Drooni tuli ja lasautti hänet hengiltä ohjaushyttiin, Hän paloi siellä, auto paloi yhä. Meillä oli valkoinen Ford-pakettiauto täynnä lääketieteellistä varusteistoa. Ja tiedätkö, et kykene pakenemaan näitä drooneja. Tai voit, mutta se on hyvin hyvin vaikeaa.”

 

 

— Se on vaikeaa, erityisesti pakettiautolla, koska droonit pystyvät kiihdyttämään 140 km:n tuntivauhtiin. Ne voivat kiihdyttää lähes nollasta 140 km:n parissa sekunnissa. Et näe niiden lähestyvän, jos ne ovat tarpeeksi pieniä. Ja kyllä, he iskevät autoihin. Tietenkin he mieluummin iskevät rekkoihin, jotka näyttävät siltä että voisivat kuljettaa jotain [sotilaallista?] mutta jos näkösällä ei ole mitään muuta, isketään siviiliautoihin, Stas kuvailee.

 

”Oheisvahingot” tahallisia

Yhdessä tekemässäni päivityksessä kävin läpi listaa yhden päivän aikana tapetuista siviileistä, asunnoista joihin oli isketty yhdellä ainoalla alueella, Stas kertoo. Sitä [siviilien tappamista] tehdään joka helvetin päivä, eivätkä länsimaat puhu tästä sanaakaan, Stas kiroaa.

”Lännessä ei myöskään puhuta Uuden vuoden yöstä Zaporizhžjan alueella [Etelä-Ukrainassa]. [Länsi-]Ukraina sanoi, ´Oo, nämä ovat ukrainalaisia!´ ja sitten he tappoivat siviilejä. […]”

— Usko pois, tappokohteena oleminen  todella muokkaa käsitystäsi siitä, kuka on ystävä ja kuka vihollinen. Nämä ukrainalaiset droonioperaattorit iskivät Zaporizhžjaan, hiekkarannalle. He iskivät kahvilaan, joka oli täynnä siviilejä. Useaan kertaan. Räjähteitä käyttäen. Muistelen, että 30-40 siviiliä kuoli, mukana oli lapsia, jotka paloivat kuoliaaksi.

”Mutta tämä ei iske Länteen. Tämä on niitä asioita, jotka Lännessä jätetään täysin huomiotta.”

(Toim. huom. Kenties ei pitäisi, jättää huomiotta. Suomeen on ”harhautunut” räjähdelastissa olevia drooneja, joiden on kerrottu olevan ukrainalaisia. Kerronnassa tilannetta on pyritty normalisoimaan semanttisella piilottamisella kuten puhumalla ”drooniliikenteestä”. Pyrkimystä on ollut myös kääntää vika Venäjän päälle, koska se on ”häirinnyt” ilmapuolustuksellaan sinne hyökkääviä ukrainalaisia drooneja, ja ne ovat siksi ”harhautuneet” NATO-maihin, myös Suomeen.

— Mutta entä jos Ukrainan päässä on karttaa tuntematon ”pelaaja”; nuori, ehkä alaikäinenkin, etsimässä iskukohdetta? Kenties Suomen hallituksen vastuunkaihtelu ja kiemurteleminen drooniasiassa johtuukin siitä hävettävästä — sietääkin hävetä! — länsimaista tuodusta pelillistämisen ideasta, jossa kanssaihmisten tappaminen on muutettu bonuspisteillä ja krääsällä palkittavaksi toiminnaksi, peliksi?)

”He tappoivat 40 siviiliä, he tappavat lapsia, ja sitten he saavat 40 pistettä tai niillä main,” Morris kysyy?  ”Tämän pelillistämis-ohjelman kautta, ja sitten he saavat lisävarusteita, he saavat statusta Ukrainan hallituksen parissa ja heitä palkitaan,” Morris tarkentaa?

Stas nyökyttelee: — Kyllä. Kyllä. Joo. Juuri näin.

 

Droonisodankäynnistä

Stas sanoo vakavana: ”Se vie lopunkin ihmisyyden. Tarkoitan, droonisodankäynti on kauhistuttavaa. Koska, jos olet etulinjassa, ei ole olemassa mitään turvavyöhykettä.”

Stas sanoo, että ensimmäinen kerta kun hän oikein todella tajusi sen, oli etulinjassa vuonna 2023. Hän käveli puoliksi raunioina olevan rakennuksen takaa, noin 300 m päässä etulinjasta ” ja tietenkin täytyy pelätä tarkka-ampujia, mutta kukaan ei aloita tykistökeskitystä yhden kaverin takia” kohti pesuhuonetta miettien että ”jos nyt kuolen, tämä on todella kauhea[n nolo] tapa kuolla; olet matkalla pesuhuoneeseen ja joku pudottaa kranaatin päähäsi,” Stas virnistää.

Stas sanoo, että hän oli etulinjassa vain jonkin päivän vierailulla, mutta rintamalla olevat elävät sen tilanteen kanssa ympäri vuorokauden; ei ole olemassa mitään hiljaisia alueita. Droonien aiheuttamaa ”valtavaa painetta ei ollut aiemmissa sodissa.”

 

Liikkuvat linjat

— Olet ollut eturintamalla 14 kertaa, Morris sanoo, Stas nyökkäilee. ”Millaisia muutoksia olet nähnyt rintamalla noiden 14 kerran aikana? Millä lohkoilla olet käynyt?”, Morris kysyy.

Parilla viimeisimmällä kerralla emme itseasiassa menneet ihan etulinjaan, Stas sanoo jatkaen heidän olleen taistelualueella, mutta lähempänä takaosaa. ”Etulinjaan ei enää pääse kuten aiemmin. Droonien takia. Vuosina 2022-23 me vain ajoimme etulinjaan. Veimme sinne ruokaa ja sen sellaista. Kun Venäjän armeija lähti liikkeelle, [logistiikka- ja muonitus-]järjestelmä oli väliaikainen, ei kovin hyvin organisoitu, koska he eivät olleet suunnitelleet valtaavansa Ukrainaa. He tekivät sen, koska Ukraina oli aikeissa vallata Donbassin [alueella olevat Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat] ja tunkeutua Venäjälle tarkoituksena aiheuttaa Venäjällä poliittinen romahdus.”

— Täällä oli toiminnassa harhautus- ja sabotaasijoukkoja (diversionary groups), minulla on ystäviä tiedustelussa ja erikoisjoukoissa, ja he ovat kertoneet minulle että Venäjän sisällä oli useita usean sadan ukrainalaisia harhautusjoukkoja. Ne löydettiin ja tuhottiin päivää paria ennen virallista sotilaallisen erikoisoperaation alkua. (Toim. huom. Erikoisoperaatio alkoi 22.2 2022)

Stas sanoo, että harhautus- ja sabotaasijoukkojen tarkoitus oli murhata väestöä Itä-Ukrainassa, jatkaa siitä Venäjän sisälle Rostoviin, Voronežiin [Lounais-Venäjällä] ja aiheuttaa poliittinen kriisi Venäjän sisällä. ”Ehkä hajottaa Venäjä, se oli tavoite. Tämä kaikki on hyvin vakavaa.”

Kun Venäjän armeija aloitti etenemisen Ukrainaan, voimasuhteet olivat 2:1 Ukrainan hyväksi, Stas kertoo lisäten että normaalisti, kun hyökätään jonnekin, halutaan ylivoimaa. Voimasuhteiden pitäisi olla 3:1, eikä alivoimaiset. ”Asetelmat olivat kuitenkin tuollaiset vuosina 2022-23, eivätkä rintamalinjat olleet vakaat. Ihmiset eivät tienneet kuka oli missäkin. Joten kun olit matkalla etulinjaan, naapurikylä saattoi olla ukrainalaisten hallussa tai sitten ei, kukaan ei todella tiennyt ennen kuin joku lähetettiin katsomaan. Hups! Minua ammutaan. Okei, ukrainalaiset taitavat olla täällä. Ja päinvastoin. Se oli hyvin juokseva tilanne.”

Minsk 1- ja Minsk 2 -tulitaukosopimusneuvottelujen ollessa käynnissä Venäjä oli Saksan ja Ranskan lailla yksi sopimusten takaajista. Venäjä ei ollut sodan osapuoli, ja Venäjä takasi, että kaksi Ukrainasta [kansanäänestyksellä] irtautunutta provinssia — kansantasavaltaa — palaisi osaksi Ukrainaa, jos Ukraina muuttaisi perustuslakia ja antaisi niille autonomian, itsehallinnon, ja osavaltio-aseman, Stas selittää.

(Toim. huom. Minsk 1 allekirjoitettiin syyskuussa 2014, Minsk 2 helmikuussa 2015. Saksan entinen liittokansleri Angela Merkel myönsi joulukuussa 2022 Die Zeit -lehdelle antamassaan haastattelussa tulitaukoneuvottelujen tarkoituksen olleen antaa Ukrainalle aikaa vahvistua; Ukraina oli heikko, ja Venäjä olisi voinut jyrätä sen helposti. Ranskan entinen presidentti François Hollande vahvisti myöhemmin Merkelin lausunnon. Tästä seuraa, että 1) Venäjän kanssa voi neuvotella ja 2) luottamuspulan syyt eivät kaikki ole Venäjässä.)

 

Absoluuttista korruptiota

— Koko räjähdys idässä, Harkovin alueella ja näillä muilla alueilla, joka tukahdutettiin — alueiden koko venäläinen väestö vaati tällaista ulkomaalaista asiaa, osavaltio-asemaa. He halusivat valita itse omat kuvernöörinsä, eivät heille tyrkytettyjä oligarkkeja. […] Ukraina toimii niin, koko Ukraina on neofeodalistinen järjestelmä [jossa valta, omaisuus ja maa keskittyvät poikkeuksellisen vahvasti hyvin pienelle valitulle joukolle], absoluuttisen korruption järjestelmä, Stas tuohtuu.

”Kiova asettaa jonkun oligarkin hallitsemaan jotain provinssia. Hän ei ole siellä hallinnoimassa provinssia. Hän on siellä käyttämässä provinssia ravintonaan, hyötymässä. Hän kerää rahaa tavalla tai toisella, pitää osan itse, ja syöttää loput Kiovalle, jossa se jaetaan eliitin kesken. […] Tämä on yksi syy siihen miksi Ukrainan talous romahti. He varastavat kaiken, muuttavat kaiken näkösällä olevan käteiseksi, ja ihmisten elämät muuttuvat kehnommiksi ja kehnommiksi, vuosi vuodelta.”

 

Turvallisuuspalvelu salamurhaa

— Joten sitten kävi niin, että itä räjähti itsehallinto-vaatimuksiin, ja Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU vastasi murhaamalla johtoryhmän. He menivät näihin kokoontumisiin, videoivat kokoontumisia ”osanottajina”, päättelivät ketkä ovat johtajia, ja sitten menivät ja tappoivat heidät.

Ruumiit piilotettiin metsiin, Stas kuvailee. [Koillis-Ukrainassa sijaitsevan, strategisesti tärkeän] Harkovan oblastin kuvernööri sanoi: Hei, tiedättekö, myös meidän täytyy kapinoida. Kerätään allekirjoituksia,  kuka haluaa osallistua militian muodostamiseen, ja sitten kun vapaaehtoisiksi ilmoittautuneiden nimet olivat listassa, hän antoi nimilistat turvallisuuspalveluille, ja alkoi sitten itsekin jahdata ilmoittautuneita metsään kadotettavaksi.

— Ruumiita löytyi metsistä oikealta ja vasemmalta jonkin aikaa, ja ihmiset alkoivat taistella vastaan. Tarkoitan, sitten kun he olivat älynneet etteivät saa valita itse kuvernööriään ja ettei heille aiottu antaa sananvaltaa siihen, mihin heidän rahansa menee. Että heidät aiotaan tukahduttaa, mahdollisesti tappaa. Silloin kapina puhkesi.

 

Tee-se-itse -avustusmatka

— Tiedätkö, vuonna 2014 en voinut mennä [Donbassin] alueelle, koska minulla oli asumisoikeus Venäjällä. Olisin, ja perheeni myös, saattanut menettää asumisoikeuden. Meillä ei vielä silloin ollut kansalaisuutta.

— Mutta minä ja eräs ystäväni, otimme hänen pakettiautonsa, täytimme sen vaatteilla, keräsimme rahaa kaikilta ja veimme lastin Rostov-na-Donu´un (”Rostov Don-joen varrella”), eikä Rostov ole kovin kaukana Donetskin oblastista tai vanhasta Ukrainan rajasta. Menimme kirkon varastorakennukseen viemään tavarat, sen vuoksi mitä Ukrainan armeija teki. He alkoivat kylien pommittamiset keskellä yötä, joten ihmiset pakenivat, lapset yöpuvuissaan, lapsia pakenevien aikuisten kainaloissa. He pakenivat metsiin ja soille kun Ukrainan armeija pommitti heidän kyliään.

”Ja päivää tai paria myöhemmin he ilmestyivät esiin jossain Rostovin lähellä, nälkäisinä, likaisina, hämmentyneinä. Ei voinut mennä yli mistään virallisesta rajanylityspaikasta, joihin venäläiset hätäpalvelujoukot rakensivat hätäleirejä koska ukrainalaiset joukot tulivat Ukrainan puolella rajanylityspaikan luo, ja yrittivät tappaa siviilejä. […] Minä katselin näiden pakevien ihmisten saapumista. Meillä oli pakettisauto täynnä vaatteita ja tarvikkeita. Kirkko otti pakolaiset huostaansa, ruokki heitä, vaatetti heitä ja lähetti eteenpäin hätätilaviranomaisille.”

— Me menimme, ja ostimme paikallisista kaupoista lisää tarvikkeita keräämillämme rahoilla. Tämä oli vuonna 2014, Stas muistelee lisäten nähneensä omin silmin hädänalaisten ihmisten saapumisen, kuinka he hädissään pakenivat kyliensä pommituksia.

”Kohti itää, läpi metsien ja suomaaston. Tämä on todellisuutta. Tämän Ukraina loi, tätä Ukraina tekee edelleen.”

 

He haluavat maan, eivät ihmisiä

Täytyy ymmärtää, Stas alleviivaa, että Länsi-Ukraina haluaa maan, ei ihmisiä.

Muuan amerikkalainen tuttavani kysyi minulta kerran, ”Venäjä on iso maa, miksi ette vain kerää tavaroitanne ja muuta jonnekin muualle?” Stas kertoo, jatkaen itse olevansa syntyisin tuolta [Itä-Ukrainan] alueelta, asuneensa siellä, joten hän ymmärtää, miksi ihmiset joiden suvut ovat asuneet alueella satoja vuosia, jotkut jopa tuhannen vuotta, eivät halua vain ”kerätä tavaroitaan ja muuttaa jonnekin muualle,” jättää maataan.

— Vain koska joku psykopaatti sanoo ettet ole geneettisesti oikean tyyppinen persoona?!

”Ei käy! Jää ja taistele,” Stas sanoo mainiten että monet venäläiset lähtivät vapaaehtoisina auttamaan vastarinnassa vuonna 2014.

 

Zelenski on Venäjän kansalainen

”Useimmille venäläisille sota oli silti edelleen ´tuolla jossain kaukana´. Vuonna 2022 sota ei enää ollut ´siellä jossain´. Edelleen oli silti ihmisiä, jotka eivät ihan täysin ymmärtäneet tai ns. ostaneet sitä. Mutta sitten [Länsi-Ukrainan presidentti Volodymyr] Zelenski — joka muuten on Venäjän kansalainen, hänellä on monia kansallisuuksia; en usko, että hän missään vaiheessa luopui Venäjän kansallisuudestaan. Joten hän on myös maanpetturi, nyt kun asiasta puhumme, Stas käkättää.

Clayton Morrisin kulmakarvat kohoavat, hän on ällistynyt. ”Kyllä kyllä, hänellä on myös Israelin kansalaisuus. Tiedän, että olet tyrmistynyt,” Stas hekottelee.

En ollut ymmärtänyt, että hänellä on Israelin kansalaisuus, Morris myöntää.

”Voi kyllä, kyllä. Hänen vanhempansa, Zelenskin vanhemmat asuvat [Israelin eteläisellä hallintoalueella Välimeren rannalla vanhassa] Askalonin kaupungissa kartanossa, jonka hän osti heille. Hänen vaimonsa ja lapsensa asuvat Lontoossa. Ja eräät tutkivat journalistit, joiden raportteja Zelenskista näin, heidän mukaansa Zelenski on yhdeksänneksi suurin maanomistaja Yhdysvalloissa.”

Morris pyörittelee päätään. Hänen ilmeensä kertoo ”inhottaa, mutta ei yllätä.”

”Koko Ukrainan johto on siellä syödäkseen. Sen takia tämä koko sota ei lopu niin kauan kuin nämä henkilöt ovat vallassa tai elossa,” Stas toteaa viitaten Ukrainan hallinnon jatkuviin korruptio-skandaaleihin.

 

Jatkuva sota on tuottoisaa

”Ukrainan kansa on heille, Ukrainan hallinnolle, myytävää pihvilihaa. Niin kauan kuin sota jatkuu, rahaa virtaa. He varastavat oman osansa, siirtävät osan [avustuksina saamistaan] rahoista takaisin EU:n, jotta eurooppalaiset saavat näpistettyä osuutensa ja jotta raha pestäisiin, jaettaisiin ´kannusteita´ ja ´kaikki on hyvin´.”

— Malliesimerkki on Rustam Umierov. Hän oli puolustusministerinä jotain kolme vuotta (Toim. huom. 9/2023 – 7/2025). Hänet poistettiin viime vuonna, nyt hän on turvallisuusneuvostossa. Umierov, ja koko hänen laajennettu perheensä; anoppi, appiukko, veli perheineen — he kaikki ovat olleet vuodesta 2016 Yhdysvaltain kansalaisia. Umierov itse on ainoa, joka ei ole vielä Yhdysvalloissa. Hän on Ukrainassa nielemässä Yhdysvalloista Ukrainaan virtaavaa rahaa. Sekä palauttamassa osan rahasta takaisin Yhdysvaltoihin, he ostavat kiinteistöjä Miamista, Stas kertoo.

— Koko Ukrainan hallitus on tällainen. Tämän kanssa olemme tekemisissä. Rauhaa ei tule niin kauan kuin he tienaavat sodalla, Stas sanoo turhautuneena.

”Hullua!”, Morris sanoo, ottaa silmälasinsa pois silmiltään ja kysyy ”Missä me olemme nyt, vuonna 2026, paljon huomiosta on siirtynyt nyt Lähi-Itään ja siihen, mitä Iranin kanssa tapahtuu. Mutta Ukrainan sota raivoaa edelleen. Ajattelen, että on ollut painostusta, valtavaa painostusta, Putinin puolelta. Putin haluaa lopettaa tämän sodan.”

Morris jatkaa toteamalla että ”varmasti uuskonservatiivit Venäjällä, ihan samalla lailla kuin Yhdysvaltain uuskonservatiivit, haluavat totaalista sotaa, ehkäpä täysimittaisen Kiovaan kohdistetun hyökkäyksen. Mitä sinä ajattelet, että tapahtuu? Missä nyt mennään eturintamalla? Olet käynyt siellä usein, ja taidat olla menossa taas.”

Stas nyökkää.

 

”Rauhantekijä”, tappolista

— Kyllä. Menen pian takaisin. En kerro aikataulujani julkisesti, kerron päivämäärät vasta palattuani. Olen murha/tappo -listalla, kuten niin moni muukin. On muuten kiinnostavaa, että samalla tappolistalla on amerikkalaisia, paljon amerikkalaisia. Tappolistaa ylläpitävän Myrotvorets-verkkosivuston serverit ovat Langleyssa, Virginiassa. siinä CIA:n päämajan vieressä, Stas ilmoittaa ja hörppää mukistaan.

Morrisilla on taas ”inhottaa, mutta ei yllätä” -ilme. ”Kiinnostava pikku yksityiskohta,” Stas naurahtaa.

(Toim. huom. Myrotvorets (”Rauhantekijä”) on ukrainalaisen kansalaisjärjestön ylläpitämä avoin tietokanta, jolla ei virallisesti ole yhteyttä hallitukseen. Se kerää tietoja henkilöistä, joiden järjestö katsoo toimivan Ukrainan kansallista turvallisuutta, itsenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta vastaan. Sivustoa kutsutaan tappolistaksi, koska useita sillä olleita oppositiopoliitiikkoja, journalisteja ja aktiiveja on tapettu. Toisinaan sivusto ilmoittaa, kuka on likvidoitu.)

Morris sanoo hänellä olevan itseasiassa useita ystäviä, jotka ovat tuolla Ukrainan tappolistalla. ”Joten kuka on paavi nyt?” Stas kysyy, molemmat nauravat. ”Amerikkalainen  paavi,” Morris tuumii. Miehet viittaavat letkautukseen, että paavi Fransiscus olisi ollut listalla sen jälkeen, kun hän vuonna 2023 kehotti venäläisiä nuoria olemaan ylpeitä Venäjän historiallisesta perinnöstä.

 

”He opettivat venäläiset vihaamaan”

Venäläiset ovat vihaisia, Stas sanoo. He haluavat paljon tehokkaampaa toimintaa — olen puhunut ihmisten kanssa, kenraalista eturintamalla oleviin — he haluavat rauhaa, mutta eniten he pelkäävät jonkinlaista sopimusta. He haluavat rauhaa Kiovan antautumisella. Liikaa verta, hikeä ja aikaa on käytetty, jotta mikään muu kuin Kiovan antautuminen kelpaisi, Stas kuvaa armeijan tunnelmia. Väestö taas, Stas sanoo, haluaa tietää miksi Kiova on yhä pystyssä.

Ukraina, tai siis tämä nykyinen hallinto, teki jotain minkä vain saksalaiset ovat kyenneet tekemään vuonna 1941. He opettivat venäläiset vihaamaan, Stas vakavoituu. Suhtautuminen muuttui ´siinähän taistelette´-asenteesta ´nämä paskiaiset tulevat saamaan mitä ansaitsevat´-asenteeksi.

— Zelenski vuodesta 2022 alkaen — ja tämä on vangiksi jääneiden Azov-kaverien antama todistus; me saimme ohjeet murhata venäläisiä sotavankeja, silpoa heitä ja leikellä makaabereja merkkejä heidän kehoonsa, sitten kuvata heitä venäläisten moraalin murtamiseksi, Stas selostaa Azov-sotavankien antamaa todistusta.

”Tietenkin sen vaikutus oli aivan päinvastainen kuin oli tarkoitus. Ihmiset ärsyyntyivät, ja lisää vapaaehtoisia värväytyi.”

 

Viha siittää lisää vihaa

— Tiedätkös, Stas sanoo mietteliäänä, yksi lapsistani melkein meni Crocus City Hallissa olevaan konserttiin […] Onneksi hän ei mennyt. Erään ystäväni tytär työskenteli Crocus City Hallin konsertissa. Ainoa syy, miksi hän on elossa on se, että hänet siirrettiin kolmanteen kerrokseen ohjaamaan ihmisiä paikoilleen, koska joku oli jäänyt pois töistä. Yleensä hän työskenteli vastaanotossa, ja olisi nyt vainaja.

Stas tarkoittaa Moskovan esikaupunkialueella sijaitsevaan Crocus City Halliin vuonna 2024 tehtyä veristä terrori-iskua. Neljä maastopukuista miestä ilmestyi Picnic-yhtyeen loppuunmyytyyn konserttiin ja avasi tulen rynnäkkökivääreillä. Sitten he sytyttivät rakennuksen palamaan. 151 henkilöä kuoli ja yli 600 haavoittui. Afganistanissa vaikuttava ääri-islamistinen Isis-K -terroristiryhmä ilmoittautui tekijäksi. Hyökkääjät saatiin kiinni Brjanskissa heidän ollessaan pakomatkalla Ukrainan rintaman suuntaan. Tämä lienee syynä, miksi Venäjä epäili Ukrainan olevan osallinen iskuun. Yhdysvaltain hallinto oli varoittanut Venäjää etukäteen islamistien suunnitelmista iskeä yleisötapahtumiin, mutta varoituksiin ei luotettu.

”Venäläiset eivät pelästy. Me tulemme vihaisiksi. Vihan taso oli korkealla koko yhteiskunnassa. Nyt nämä [Ukrainan tekemät] droonihyökkäykset siittävät lisää vihaa. Venäläiset haluavat tuloksia. He haluavat että Kiova murskataan. Se on se kritiikki, joka hallitukseen nyt kohdistuu.” Hallitusta pidetään liian pehmeänä ja hitaana, sen halutaan toimivan tehokkaammin ja ankarammin Kiovan murskaamiseksi.

 

Sotamatematiikkaa

Venäjä ei ole sota-ajan talous, Stas korostaa. ”Vain noin 7% bruttokansantuotteesta menee armeijalle, sotatalouksissa armeijalle menee 30-40% bkt:sta.”

— Moskovalla on mobilisointimahdollisuus kaikkien niiden miesten ja joidenkin naisten suhteen, joilla on edes jonkinlaista armeijakokemusta. Heitä on 32 miljoonaa. Venäjällä on jättimäinen sotilaallinen potentiaali.

Monilla niistä, jotka menevät taistelemaan vapaaehtoisina, ei ole sotilaskokemusta, Stas sanoo ja tuumii, että siinä mielessä niiden määrä, joilla on sotilaskokemusta, kasvaa jatkuvasti.

”Odotatko muutosta, kaiken tämän vihan ja turhautumisen takia?” Morris kysyy täsmentäen, että Putinia ja kenraaleita on kritisoitu sodan hitaasta kulusta. ”Haluaisin kuulla joitain lukuja,” Morris sanoo. ”Raportoimme joitakin kuukausia sitten tässä ohjelmassa niiden ukrainalaisten määrää, venäläisten määrää, siviilien määrää, jotka ovat kuolleet tässä sodassa, eivätkä ihmiset olleet siitä onnellisia. Siitä on nyt kuukausia joten lukemat ovat muuttuneet. Voitko kertoa, mitä tiedät? […] Odotatko massiivista mobilisaatiota tai liikahtamista kohti viimeisen, murskaavan iskun antamista? Vai jatkuuko tämä jauhamisena?”

Stas sanoo murskaavan iskun antamisesta esitettävän vaatimuksia. Venäjällä on noin 350 000 vahvuiset joukot lähellä sotateatteria, mutta ne eivät osallistu taisteluihin, kertoo Stas lisäten että Venäjä kierrättää sotilaita. Pataljoona, joka on ollut puoli vuotta rintamalla, siirretään ulos, uudelleenjärjestellään ja seuraava pataljoona lähtee. Joten armeija saa  taistelukokemusta jatkuvasti. En voi kertoa Venäjän tappioiden määrää, en edes tiedä niitä täsmälleen koska se on valtionsalaisuus, Stas sanoo.

— Keskimäärin kuitenkin Ukraina menettää 8-10 sotilasta yhtä venäläistä kohti.

Haastattelin yhtä haavoittunutta ystävääni, joka oli jalkaväen hyökkäysjoukoissa, ja kun hän toipui, hänet siirrettiin evakuointiväkeen. He ovat niitä, jotka siivoavat taistelukentän, he ovat niitä jotka keräävät ruumiit, Stas mainitsee.

(Toim. huom. Länsimaisten asiantuntijoiden arviot Venäjän tappioista ovat 1,1-1,2 miljoonaa kaatunutta. Riippumattomien venäläisten medioiden, Mediazona ja Meduza, nimeltä vahvistamia kaatuneita on 225 000 henkilöä, arvio 352 000 -500 000 kaatunutta. Asiantuntija-arvioiden ja vahvistettujen lukujen välillä on siis melkoisia heittoja.

Länsimaisten tutkimusten mukaan Ukrainan armeija on kärsinyt noin 500 000–600 000 sotilaan kokonaistappiot, joista taisteluissa kuolleita on arviolta 100 000–140 000; ukrainalaisia olisi siten kuollut taisteluissa vähemmän kuin johonkin muuhun.)

Ukrainan armeijan liha-aallot

[Koillis-Ukrainassa Harkovan alueella sijaitseva] Kupjansk on kokonaan venäläisten käsissä, riippumatta siitä mitä Ukrainan hallitus sanoo, Stas jatkaa kertomusta ystävästään.

”Hän oli ollut siivoamassa taistelukenttää Kupjanskin eteläpuolella. Hän sanoi, että siellä oli enimmäkseen asemarintama, ja sitten venäläiset tunkivat läpi. Hän sanoi odottaneensa enemmän miestappioita venäläisellä puolella mutta suhdeluku olikin noin 1o ukrainalaista per venäläinen.”

Stas kertoo keskustelustaan toisen ystävänsä kanssa, joka oli Pskovin lähellä, jossa Venäjän armeija ylitti rajan: Venäjän armeija otti ylemmän maaston aseman, ja Ukrainan joukot hyökkäsivät [ylämäkeen] kohti vahvistettuja asemia — mikä olikin koko jutun juju, saada ukrainalaiset hyökkäämään vahvistettuihin asemiin. Ystäväni kertoi että hänen taisteluasemansa edessä oli 2 km:n laajuinen avoin kenttä, ja että se mitä ukrainalaiset tekivät oli ajaa tämä pakkovärvättyjen porukka hyökkäämään — eritoten jalkaväki, jos olet alle kolmenkymmenen ja terve, sinut poimitaan ja laitetaan motorisoituun jalkaväkeen, missä ihan oikeasti harjoitellaan ja tehdään jotain valmisteluja ja investointeja; kaikki muut, sairaat, laitetaan suoraan raakileina rintamalle ihmisaaltohyökkäykseen.

Se, mitä ystäväni näki Pskovin lähellä, oli että kolme-neljä tällaista ihmisaaltohyökkäystä mobilisoitiin, ”ei heitä voi edes kutsua jalkaväeksi.” Tämä liha-aalto pantiin pehmittämään venäläisiä ja sen jälkeen tuotiin mekanisoitu jalkaväki, ne joita oli koulutettu, yrittämään läpimurtoa.

Ystäväni sanoi, että edessä oli tämä 2 km laajuinen avoin kenttä, ja että me [venäläiset] emme edes todella tulittaneet. Heidät vain tiputettiin sinne, ja tykistö jauhoi heidät nuuskaksi puolivälissä matkaa. Koko kentällä ei ollut ainoatakaan eloonjäänyttä.

”Nämä kaverit eivät ole valmiita, he eivät ole harjoitelleet. Heille annetaan kivääri ja kerrotaan kumpi pää on kiväärin bisnespää, kumpi pää pannaan olkaa vasten ja eikun hyökkäämään!”

–Monet näistä [Ukrainan armeijan] kavereista ovat vanhempia miehiä, monet alkoholisteja, pummeja. Helppoja poimittavia. Sen jälkeen alettiin lähteä muiden miesten perään. Jopa naisten määrä Ukrainan armeijassa on noin 13 ja puoli prosenttia. Pääindikaattori on kuitenkin eturintamalla olevien naisten määrä, joka on kasvanut viime vuoden viidestä prosentista seitsemään ja puoleen prosenttiin. Vaikka naisia ei kaapatakaan kadulta armeijaan [kuten miehille tehdään], joka puolella on näitä kylttejä, joissa lukee ”Olet nainen. Tehtäväsi on taistella maasi puolesta!”

— Voi sanoa, että he aivan kirjaimellisesti taistelevat viimeiseen ukrainalaiseen. Aivan pian vuorossa on Hitler Jugend, anteeksi, Zelenski Jugend. Lähettävätkö he 10-12 vuotiaat rintamalle, koska sillä tienaa? Stas kauhistelee.

 

Viimeiseen ukrainalaiseen

Morris sanoo, että he ovat ohjelmassaan raportoineet Ukrainan tappioista, yli miljoona kaatunutta ja haavoittunutta. Stas nyökyttelee, lähempänä kahta nyt, hän huomauttaa. ”Tapettuja. Tapettuja,” Stas sanoo.

Morris reagoi: ”Vau. Tuota lukemaa en ollut kuullut. Viimeisimmät, jotka sain tietää, olivat noin 1,3 miljoonaa kaatunutta. […] Kun siis näemme näitä videoita kolombialaisista, ranskalaisista, puolalalaisista… onko näissä hyökkäyksissä mukana enää lainkaan ukrainalaisia? Me näemme kun nämä värväysjoukot piirittävät heitä. Mitä sanot, mitä lähteesi eturintamalla kertovat […] Ovatko nämä enimmäkseen nyt NATO-sotilaita, eurooppalaisia sotilaita, palkkasotilaita Latinalaisesta Amerikasta, Morris haluaa tietää?

 

 

— Kyllä, kyllä ja kyllä, Stas vastaa. Ensimmäisellä kerralla kun kävin etulinjassa oli 24. joulukuuta 2022. Lähdimme Moskovasta, lunta oli polviin asti. Pääsimme Luhanskin oblastiin lähelle Svatovea. Mietimme että koska ajamme isoa valkoista pakettiautoa, meidän ei ainakaan tarvitse naamioida sitä. No ei, siellä ei ollut yhtään lunta, joka puolella oli vihreää tai ruskeaa mutaa. Ajamme pitkin tätä aika ylhäällä kulkevaa tietä. Siellä on laakso meidän ja korkeiden kukkuloiden välissä. Se on etulinja. Menemme tähän yhteen, noin 3 km pitkään laaksoon, itä-länsi -suunnassa kulkevaan laaksoon. Se olisi ollut suora laukaus mille tahansa tankille. Me olisimme kuolleet. Ajamme todella hitaasti, koska tie on niin kauheassa kunnossa. Kun vihdoin pääsemme alas näiden kaverien luo, tuomme humanitaarista apua ja sen sellaista. Päädymme viettämään yön siellä. Olemme kenties noin 500 m etulinjasta. Silloin tällöin kuuluu, kun venäläinen tykistö laukoo.

— Ajattelin että ok, minulle kerrottiin tästä laaksosta; että täällä on aika vaarallista. Mutta kukaan ei ampunut meitä. Ja kuka istuu meitä vastapäätä? Aha, ne ovat puolalaisia. Hetkinen, 24. joulukuuta, sehän on katolisten joulu. Se oli syy, miksi meitä ei ammuttu. Paluumatkalle löysimme toisen tien, joten meitä ei nähty, Stas naureskelee muistoilleen.

— Mutta se alue, siellä on puolalaisia, ei ukrainalaisia. Ja puolalaiset ”palkkasotilaat”, lainausmerkeissä, koska milloin on kokonainen pataljoona muuttunut äkkiseltään palkkasotilaiksi? Puolalaiset siellä tekivät rotaatiota, kierrättivät sotilaitaan, hankkiakseen taistelukokemusta taistelemalla venäläisiä vastaan, Stas miettii.

 

Läntiset kaatuneet

— He ottivat takkiinsa. Paljon kaatuneita. On arvioita, joiden mukaan kymmenisen tuhatta puolalaista tapettiin näissä taisteluoperaatioissa. Luulen, ettei siellä ole enää yhtä paljon [puolalaisia] mutta siellä on koko ajan NATOn väkeä.

— Siellä on myös HIMARS, ne ovat amerikkalaisia, Stas sanoo tarkoittaen M142 High Mobility Artillery Rocket System -järjestelmää, joka on Yhdysvaltojen Ukrainalle toimittama korkean teknologian keveä telakuorma-autoalustainen raketinheitinjärjestelmä. ”Kun HIMARS menee Kaboom!, sitä hoitavat amerikkalaiset ovat kuolleita. Ne [Yhdysvaltain Ukrainalle toimittamat] Patriot-ilmatorjuntapatteristot, kun niissä on täysi henkilökunta, se on 94 henkilöä. Oli vain yksi tai kaksi ukrainalaisista koulutettua Patriot-patteristoa, vie 54 viikkoa kouluttaa Patriot-mekaanikkoja, upseereita.”

Monenko amerikkalaisen arvelet kuolleen, Morris kysyy?

— Vähintään tuhannen, on minun mielipiteeni, Stas vastaa. Lukuarviossa on mukana erikoisjoukkojen, neuvonantajiksi lähetettyjen, NATO-upseerien ja henkilökunnan väkeä ja sitten näitä lainausmerkkeihin laitettavia palkkasotilaita. Älä käsitä väärin, siellä on aitojakin palkkasotilaita, paljon amerikkalaisia palkkasotilaita, mutta heistä suurin osa on lähtenyt pois.

— He lähtivät, jos he selvisivät ensimmäisistä yhteenotoista. Heille luvattiin sen oleva safari, että venäläiset juoksevat karkuun, he myyvät tankkejaan 10 000 dollarista ja pullosta vodkaa. Kun he pääsivät sinne [Ukrainan rintamalle], se ei ole Irak. Se ei ole Afganistan. Tämä on oikeaa konventionaalista sotaa. Ei ole mitään pizza-öitä tulitukikohdassa. Ei ole mitään tykistöylivoimaa, itseasiassa päinvastoin. Venäjän tykistö oli aina seitsemästä kymmeneen suhteessa yhteen [tykkiin], verrattuna Ukrainan tykistöön.

— Venäjällä oli ilmatila kontrollissa. Ilmavoimat pudotti pommeja, tankit tulivat suuntaasi. Se on ihan erilaista sotaa kuin Irakin sissisota  tai Afganistan, joten oikeat palkkasotilaat lähtivät, koska kuolleet palkkasotilaat eivät pysty kuluttamaan rahaa. Ne, jotka tulivat ideologisista syistä, ovat eri ryhmää.

— Monet ideologisista syistä tulleet olivat ilman sotilaskoulutusta, ja Ukraina vain heitti heidät eturintaman lihamyllyyn. He kuolivat ensimmäisten joukossa.

 

Venäjän armeija adaptoituu

— Venäjän armeija on uudelleenorganisoitu. Yksi ongelmista, joka Venäjällä oli kun se ensimmäistä kertaa lähti sisään, oli että joka upseeri halusi omaa kunniaansa, koska he luulivat tämän olevan lyhyt sota. Joten he ottivat riskejä, joita heidän ei olisi pitänyt ottaa. Tapattivat omia miehiään jahdatessaan omaa kunniaansa, Stas sanoo.

— Sitä ei enää tapahdu. Jokainen on tajunnut, että tämä on pitkä taistelu, ja meidän täytyy olla älykkäitä.

— Toinen juttu oli, aivan alussa, että saadakseen tulitehtävän, tykistötulitehtävän, piti saada kolmen kenraalin allekirjoitus. Siihen meni tunti [per kenraali]. Nyt on niin, että jos hyökkäät vihollisasemaan, ja joudut odottamaan [allekirjoituksia], se ei ole suurenmoista — mutta jos sinun kimppuusi hyökätään, tarvitset tulitehtävän sillä minuutilla eikä vasta kolmen tunnin päästä.

— Nyt, uudelleenorganisoinnin jälkeen voit saada strategisen ohjuksen tulitehtävän kymmenessä minuutissa. […] Byrokraattinen osuus on nyt poissa kokonaan. […] Tykistö saa laukaisuluvan parissa minuutissa. […] Se on strategisen tason resurssi.

— Tällä hetkellä Venäjä adaptoituu droonisodankäyntiin. Se olisi pitänyt tehdä aiemmin, mutta sitä tehdään nyt. Venäjä luo drooni-pataljoonia. Aiemmin jokaisella komppanialla, pataljoonalla, joukkueella oli omat drooniosastonsa. Mitä nyt kelläkin sattui olemaan. Jotkut jopa valmistivat drooneja itse. Koulutukset ja varustukset erosivat, mikään ei ollut standardoitua. Droonien kanssa on niin, että tarvitaan erilaisia drooneja erilaisiin tehtäviin. On tiedusteludrooneja, on pommittajadrooneja, on miinoittajadrooneja jotka miinoittavat teitä, on itsemurhaiskuja tekeviä kamikaze-drooneja, on tarviketoimitusdrooneja jotka toimittavat tarvikkeita etulinjaan tai siviileille… Drooneja voi jopa käyttää ohjaamaan siviilejä pois taistelualueelta.

— On siis erilaisia tehtäviä, joihin tarvitaan erilaisia välineitä. Mutta nämä kaverit eivät olleet organisoituneita. Nyt kaikkea uudelleenjärjestellään pataljoonan tasolla. On erikoistuneita komppanioita, on droonioperaattorien erikoistuneita joukkueita, ja koulutus on standardoitu. Kaikki olisi pitänyt tehdä kaksi vuotta sitten, sitä ei tehty silloin mutta tehdään nyt. Olen nähnyt sen omin silmin, koulutusalueet, ja se on jokseenkin hightech. Tarkoitan että he modifioivat ja [3D-]printtaavat omat drooninsa lähellä rintamaa nähtyään mitä tarvitaan. Ymmärrät idean: Miksei tehtäisi tällaista droonia, sitten se printataan, kootaan ja lähdetään testaamaan sitä.

— Vau! Morris huokaa.

— Kaikki on nyt hajautettua, tavallaan. Ja jos se [modifioitu drooni]  toimii, sitten malli siirretään tehtaan valmistettavaksi, Stas selventää.

— Uskomatonta, Morris sanoo mietteliään oloisena. ”Kirjaimellisesti. 3D-printattuja drooneja näissä droonipataljoonissa, modifioituina tehtävään. Uskomatonta!” Morris toistaa, ja hieraisee silmiään.

 

Tuleeko sota Eurooppaan?

Tekniikka on nousukiidossa, uskomatonta vauhtia, Stas sanoo. Morris vastaa: ”Ainahan sitä sanotaan, että sota on suuri katalyytti tällaisissa asioissa.”

”Olet ollut hyvin antelias aikasi kanssa. Kuinka luulet tämän kaiken päättyvän? Nyt kun meillä on tämä Euroopan sotateatterin esiinnousu ja mitä Eurooppa suunnittelee Venäjää vastaan, ajatteletko että Ukrainan sota päättyy vai kääräistäänkö tämä kokoon Eurooppa vastaan Venäjä -sodaksi,” Morris kysyy?

Stas näyttää huolestuneelle vastatessaan: ”Clayton, tämä on se pelottava osa. Aika on loppumassa. On kaksi vaihtoehtoa, joko konventionaalinen sota tai ydinsota. […] Se, mitä Eurooppa on tehnyt, on että he ovat päättäneet — he eivät pysty rakentamaan tankkeja, koska heillä ei ole kapasiteettia, heillä ei ole terästuotantoa, heillä ei ole kaasua, jota he tarvitsevat mutta he kykenevät rakentamaan drooneja. He rakentavat strategisen tason drooneja, jotka kykenevät tunkeutumaan syvälle. Ne ovat suunnilleen pienen Cessnan kokoa. Tällä hetkellä Venäjän ilmatorjunta hoitaa asiaa. Avoimen lähteen mukaan, en siis paljasta mitään valtionsalaisuutta, on olemassa suunnitelma valmistaa tutkatornirivi. On olemassa halpoja tutkia, joiden ulottuvuus on 10 km. Näitä halpoja tutkia sisältäviä torneja voisi rakentaa ympäriinsä saadakseen varoituksen kun jotain on tulossa.”

— Venäjä on valtava [maapinta-alaltaan maailman suurin valtio], joten aina löytyisi jokin nurkka, jota ei ole katettu [puolustuslaittein]. Mutta [Euroopassa] on päätetty valmistaa massatuotantona strategisen tason drooneja Venäjän kaatamiseksi. Ja me olemme nähneet, mitä tapahtuu […] ensimmäiseksi aletaan iskeä öljyjalostamoihin — paitsi että he eivät osu jalostamoihin, he iskevät öljyvarastojen tankkeihin. Ne on helppo korvata. Palavat öljyvarastot muodostavat dramaattisen kuvan, paljon liekkejä ja savua, mutta kun ne ovat palaneet loppuun, ne voi korvata suunnilleen viikon sisällä ja olet taas mukana kaupankäynnissä. Satojen kilometrien mittaiset putket ovat tietokonevalvottuja, joten jos jossain paine laskee, tietokone vain sulkee hanan ja siinä se. Sitten joku menee ja korjaa vaurion.

Stas sanoo, että varhaisen ilmavalvonnan tutkajärjestelmiin on kohdistettu hyökkäyksiä, samoin strategisia ydinkärkiä kuljettaviin pommituskoneisiin. Epäilemättä ydinsukellusveneisiin ja satamiin kohdistetaan iskuja, jos tilaisuus tulee. […] Jos otetaan huomioon jokainen ydinasevaltio lukuunottamatta Yhdysvaltoja ja Israelia, niillä kaikilla on toisen iskun politiikka.

— Yhdysvalloilla on ensi-iskun politiikka, Israelilla ei virallisesti  ydinaseita, mutta heillä on silti ensi-iskun politiikka, Stas sanoo.

— Ongelma on siinä, että ydinasevallat eivät häviä sotia. Ne vain tuhoavat jokaisen. Se on realiteetti. […] Jos Venäjä sokaistaisiin [tuhoamalla tutkat] eikä se tietäisi, onko siihen kohdistettu ydinaseisku Yhdysvalloista, ydinaselogiikka sanelee ”Käytä sitä tai menetä se”. Joko odotat ja otat osumaa ja jos selviydyt, saatat saada tilaisuuden tehdä vastaisku. Tai sitten paine kasvaa, eikä osumaa odoteta; meillä on vielä ydinase; käytetään kaikkea mitä meillä on. Sieltä ei siinä tapauksessa tule yhtä tai kahta ydinkärkiohjusta vaan koko lasti, ja sen jälkeen koko pohjoinen pallonpuolisko on kuollut. Mitään ei ole jäljellä. Ydinasetodellisuus on toista kuin Hollywood-elokuvissa, Stas hahmottelee.

— Joten tämä kaikki jättää Venäjälle kaksi vaihtoehtoa. Joko iskeä konventionaalisesti Euroopassa sijaitsevia [droonien] valmistuslaitoksia ja siten ottaa riski konventionaalisen sodan mahdollisuudesta Euroopan kanssa. Tai sitten puuhastella Euroopan kanssa pari kuukautta ja päätyä ydinsotaan.

— Konventionaalinen sota on parempi vaihtoehto kuin ydinsota mutta tämä on se piste, johon on tultu, ja eurooppalaiset vaikuttavat olevan täysin tietämättömiä siitä, mihin he ovat kulkemassa, Stas sanoo olkiaan kohauttaen. ”Tai kenties se onkin sitä, mitä he haluavat. Eurooppa on ns. kusessa. Heillä on polttoainekriisi. Kohta heillä on ruokakriisi. Heidän taloutensa ovat romahtamaisillaan. Tiedäthän sanonnan ´Kun kaikki muu epäonnistuu, aloita sota´. Ainoa tapa, jolla nämä eurooppalaiset — kutsun heitä loisiksi, Euroopan sisäsiittoisiksi eliitti-loisiksi — selviävät omista väestöistään, on aloittaa sota, Stas sanoo, eikä vaikuta iloiselle.

— Yritäpä selittää väestöllesi, miksi olet tuhonnut heidän kulttuurinsa, miksi olet tuhonnut heidän taloutensa, miksi olet tuhonnut heidän elämäntapansa. Olet hukuttanut heidän kotimaansa maahanmuuttajiin, joilla ei ole mitään yhteistä kantaväestön kanssa ja jotka eivät kotiudu. Olet tuhonnut kaiken, ja rikastunut sitä tehdessäsi. Ihmisillä on taipumus ärtyä, kun he ovat nälkäisiä. Kun heidän lapsensa alkavat nälkiintyä, he raivostuvat. Näin minä näen asiat nyt, suunnan johon matkaamme. Olemme vaarallisessa pisteessä, kaikki tiet tuntuvat johtavan sotaan. On kyse vain siitä, millaiseen sotaan.

 

Toimittajan kommentti:

Olen jo vuosien ajan lukenut eri armeijoiden ja ajatushautomoiden raportteja. Huvina alkanut lukeminen on opettanut. Eräs oppimani asia on, että amerikkalaisessa keskustelussa ”Europe as a war theater” -käsite, Eurooppa sotanäyttämönä, tarkoittaa Euroopan roolia puskurivyöhykkeenä ja ydinsodan näyttämönä, joka suojaa Yhdysvaltain omaa mannerta. Uudemmissakin analyyseissa Eurooppaa kuvataan strategisena laukaisualustana globaaleille operaatioille. Washingtonilla on kiire kapseloida Kiinaa, joten se  odottaa eurooppalaisten kantavan päävastuun tavanomaisesta puolustuksestaan itse. Sota Euroopassa ei välttämättä laukaise Yhdysvalloissa NATOn viidettä artiklaa, jos Yhdysvalloilla on kiinnostavampaa tekemistä muualla.

Krapivnikin puheet voi halutessaan ottaa Putinistin juttuina. Tai sitten ne voi ottaa Venäjällä asuvan, Euroopassakin opiskelleen Yhdysvaltain armeijan kapteenin arvioina nykyisestä geopoliittisesta tilanteesta. Uskon, että on myös ihmisiä, joilla on mielipide Krapivnikista, vaikka he eivät lukisi tätä haastattelua ja kuulisivat koko miehestä ensimmäistä kertaa. Kukin makunsa ja kykynsä mukaan, eikö?

 

Artikkelikuvana kuvakaappaus Redacted-jaksosta, jossa Clayton Morris haastattelee Yhdysvaltain armeijan entistä kapteenia Stanislav Krapivnikia.

Krapivnikin löytää LinkedIn:sta. Hänellä on myös Rise of the Imperial Eagle -niminen Substack, ja hän on ollut norjalaisen politiikan professorin, Glenn Diesenin haastateltavana.

MAINOS:

Tue vapaata tiedonvälitystä. Hanki itselle tai lahjaksi Posikaupan kannatustuotteita Posikaupasta.