Hallituksien agendoissa puhutaan, tai ainakin on puhuttu työllisten määrän kasvusta ja kasvattamisesta, vaikka todellisuudessa pitäisi puhua siitä kuinka ihmiset ja yhteiskunta tulevat toimeen työllisten määrän vähentyessä tänään ja huomenna.
Nykykehityksen realiteetit ja hallituksen tavoitteet työllisyysasioissa eivät enää ole samalla kartalla, koska tekoälyn kehittyminen ja robotisaatio tulevat korvaamaan lukemattomien ihmisten työpanoksen nyt ja tulevaisuudessa.
Viimeistään nyt jokainen ymmärtää Orpon hallituksen tavoitteen 100 000 lisätyöllisen saavuttamisen hienoksi korulauseeksi.
Seuraava hallitus ei voi luvata enää samaa, sillä eihän sitä tule kukaan uskomaan, että työllisten määrä yhtäkkiä ottaisi huiman harppauksen tekoälysovellutusten ja autonomisten robottien vallatessa alaa joka puolella.
Todennäköisesti hyvin pian olla siinä tilanteessa, että robotit valmistavat robotit ja muut laitteet, niin kysymykseksi ilmaan jää leijumaan: Mikä on tavallisen ihmisen ja kansalaisen osa tulevaisuuden yhteiskunnassa?
Mielestäni nämä asiat poliitikot, ja etenkin nykyhallitus, ovat sivuuttaneet lähes täysin.
Tulevaisuus ei odottele bussipysäkillä vaan ajaa täysillä vastaan lainsäädännön ja päättäjien raahatessa perässään menneisyyden haamujen kivirekiä täystyöllisyydestä.
Kuinka tulevat hallitukset tulevat tähän varautumaan ja millainen on ihmisen työura massatyöttömyyden häämöttäessä edessämme? Tuleeko työttömistä robottien hoitajia tai ohjaajia, vai hoitaako senkin homman tulevaisuudessa tekoälyn ohjaama robotti?
Työ ja työllistyminen ovat ihmisen oikeuksia ja julkisen vallan tulisi turvata työnsaanti sekä edistää työllisyyttä; näin kerrotaan ihan perustuslaissa, mutta tulevaisuus ei näytä siltä, että (palkka-)työtä olisi jokaiselle tarjolla, vaikka työn ja siitä saatavan korvauksen saamisen turvaaminen on yksi julkisen vallan tehtävistä.
Silti työttömiä rangaistaan työttömyydestä, vaikka työttömyys ei olisikaan tarkoituksellinen valinta vaan pakon sanelema juttu.
Satojen tuhansien työttömien tempputyöllistäminen peukaloiden pyörittämiseen kuntien ja kaupunkien työpajoilla ei kuulosta toimivalta ratkaisulta, eikä kaikista ole yrittäjiksi ja itsensä elättäjiksi. Niin mikä onkaan yhteiskunnallisesti toimivin ratkaisu, jotta työttömillä on mielekäs elämä ja turvattu toimeentulo.
Onko olemassa muita vaihtoehtoja kuin universaali perustulo ja voisiko esimerkiksi robottivero olla yksi rahoitusratkaisuista?
Näihin kysymyksiin haluaisin kuulla tulevien päättäjien vastauksia.
Toisaaltahan tämä avaa mielenkiintoisia näkymiä ja mahdollisuuksia, jos ja kun ihmisen toimeentulo on turvattu, niin aikaa jää auttamatta muuhun tärkeään, kuten itsensä kehittämiseen, läheisistä sekä ympäristöstä huolehtimiseen.
Ja jos tämä tapahtuu siten, että toimeentulo on oikeasti turvattu, eikä tarvitse hakea 10 työpaikkaa kuukaudessa (työpaikkoihin joita ei ole) ja tempputyöllistäminen loppuu, niin meikäläiselle sellainen sopisi erinomaisesti; saisi rauhassa hoitaa kotona puutarhaa ja kasvattaa omaa ruokaa, kehittää omia ideoita ja mahdollisia bisneksiä ilman pelkoa että tuet loppuvat.
Tokihan Suomessa työllisyyden hallinnassa auttaa se, että ikäluokat pienenevät, mutta mitä luultavimmin työttömyys ei nykyiseltä tasolta tule ihan hetkeen laskemaan, vaikkakin jonkinlainen käänne varmasti tapahtuu, jos itäraja saadaan vielä joskus auki.
Teknologisoituvassa yhteiskunnassa on silti hyvä muistaa menneisyys, kaikkea osaamista ei tule jättää koneiden varaan, koska aina voi tulla se päivä, ettei ”Windows” enää käynnisty ja mihin se sormi sitten pannaan, kun kaikki on tietokoneiden, sähköverkon ja internet-sovellutusten takana.
Tuntematon katastrofi voi iskeä jo huomenna, esimerkiksi auringon takaa voi iskeä asteroidi lamauttaen kv-kaupan ja katkaisten internetkaapelit.
Mikä siis on tulevaisuuden ihmisen osa?
Sitähän taisi joku kirjailijakin taannoin kysellä tai ainakin kuvailla; vielä kun saisi poliitikotkin miettimään yhteiskuntaamme kohtaavia todellisia ongelmia rajusti muuttuvassa toimintaympäristössä.
Jo tällä hetkellä tekoäly on sillä tasolla ettet voi enää olla varma puhutko puhelimessa oikein ihmisen vai algoritmin ohjaaman digitaalisen puhegeneraattorin kanssa.
Tekoälyllä luotu kuvamateriaalikin hämärtää jo todellisuuttamme. Valokuva tai video ei ole enää ole aito todiste.
Ja tämä on vasta tekoäly-yhteiskunnan alkusoittoa – minne olemmekaan menossa, sen näyttää vain aika.
Toimittaja
Oskari Kekkonen