Elämme erikoisia aikoja. Presidentti Alexander Stubb on onnistunut suututtamaan naapurivaltio Venäjän siinä määrin, että kun hän ilmoittautui Ukrainan ja Venäjän sodan mahdolliseksi yhteyshenkilöksi, Venäjältä kiirehdittiin ilmoittamaan, ettei Stubb kelpaa keskustelukumppaniksi.
Suomalainen valtamedia reagoi asiaan odotetulla tavalla. Toimituksissa esitettiin hämmästynyttä ja pöyristynyttä. Todellisuudessa tapahtunut ei kuitenkaan ole kovinkaan yllättävää. Miksi Venäjä haluaisi neuvotella henkilön kanssa, joka on vuosien ajan korostanut, ettei Venäjän kanssa pidä käydä normaalia poliittista vuoropuhelua?
Ei ole kulunut edes vuotta siitä, kun Euroopassa paheksuttiin voimakkaasti Unkarin pääministeri Viktor Orbánin ja Slovakian pääministeri Robert Ficon yhteydenpitoa Venäjän johtoon. Tuolloin yhteydenpito nähtiin lähes rikollisena toimintana. Nyt asetelma on muuttunut täydellisesti. Yhtäkkiä kilpaillaankin siitä, kuka pääsee ensimmäisenä avaamaan keskusteluyhteyden Moskovaan.
Tässä näkyy yksi suomalaisen mediakentän suurimmista ongelmista. Suomessa journalismi ei ole viime vuosina ollut erityisen kiinnostunut aidosta keskustelusta tai vaihtoehtoisten näkökulmien esittämisestä. Sen sijaan suuri osa mediasta on rakentanut hyvin yksipuolista kuvaa maailmasta, jossa kaikki tapahtumat ja ilmiöt pyritään sovittamaan samaan ennalta määrättyyn kehykseen.
Monet henkilöt, jotka ovat yrittäneet puhua diplomatiasta, neuvotteluista tai konfliktien ratkaisemisesta keskustelun kautta, on leimattu epäilyttäviksi tai jopa vaarallisiksi. Samaan aikaan sotilaallista vastakkainasettelua ja viholliskuvien rakentamista on pidetty lähes itsestään selvänä lähtökohtana.
Tämän vuoksi on kiinnostavaa tarkastella myös niitä tapahtumia, joista suomalainen media kertoo hyvin valikoivasti. Venäjällä järjestettyyn talousfoorumiin osallistui edustajia noin 150 maasta. Erityisen mielenkiintoista oli se, että monien maiden delegaatioissa oli mukana henkilöitä, joita oman maansa valtamedia tai poliittinen johto ei pidä erityisen arvostettuina toimijoina.
Juuri tällaisissa ympäristöissä rakennetaan kuitenkin usein tulevaisuuden suhteita. Kun poliittiset olosuhteet muuttuvat, keskustelupöydissä eivät välttämättä istu ne henkilöt, jotka ovat olleet näkyvimmin esillä kriisiaikana. Usein neuvottelijoiksi nousevat henkilöt, jotka ovat säilyttäneet keskusteluyhteydet myös vaikeina aikoina.
Myös Suomesta osallistui ihmisiä näihin tilaisuuksiin. Saamieni tietojen mukaan keskusteluissa pohdittiin jo sitä, keiden kanssa suhteita tullaan rakentamaan siinä vaiheessa, kun Euroopan ja Venäjän välinen vuoropuhelu aikanaan palautuu. On täysin mahdollista, että tulevaisuuden neuvottelijat eivät ole samoja henkilöitä, jotka tänään hallitsevat julkista keskustelua.
Ylen kiinnostus näihin aiheisiin on ollut ajoittain lähes huvittavaa seurattavaa. Vaikuttaa siltä, että toimituksissakin on vähitellen alettu ymmärtää, ettei nykyinen asetelma välttämättä ole pysyvä. Tulevaisuus voi nostaa merkittäviin asemiin henkilöitä, joita tänään pidetään marginaalisina tai jopa epätoivottuina.
Sodan päättyessä tai jäätyessä eteen tulee myös joukko vaikeita kysymyksiä. Miten ratkaistaan Venäjän jäädytettyihin varoihin liittyvät kiistat? Miten puretaan vuosien aikana rakennettu vastakkainasettelu? Miten palautetaan taloudelliset ja poliittiset suhteet tilanteessa, jossa luottamus on romahtanut?
Näihin kysymyksiin ei tällä hetkellä ole selkeitä vastauksia.
Yksi asia vaikuttaa kuitenkin varmalta: ne henkilöt, jotka lopulta rakentavat käytännön suhteet Venäjään, eivät välttämättä ole samoja henkilöitä, jotka ovat hallinneet julkista keskustelua kriisin aikana. Historia tuntee lukemattomia esimerkkejä siitä, kuinka sodan ajan johtajat ja rauhan ajan neuvottelijat ovat täysin eri henkilöitä.
Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee myös se, ettei nykyinen poliittinen johto välttämättä hyväksy sitä, että vaikutusvalta siirtyy heidän ulkopuolelleen. Mitä tapahtuu, jos todelliset keskustelut käydään muualla kuin virallisissa pöydissä? Miten se vaikuttaa Suomen ja koko Euroopan poliittisiin voimasuhteisiin?
Tähän ei kukaan osaa vielä vastata.
On kuitenkin selvää, että maailma muuttuu nopeammin kuin suomalainen media näyttää ymmärtävän. Ne henkilöt, jotka tänään esitetään epäilyttävinä tai merkityksettöminä, voivat huomenna olla niitä, joiden kanssa rakennetaan uusia suhteita ja uusia ratkaisuja.
Presidentti Stubb on omilla valinnoillaan ajautunut tilanteeseen, jossa hänen mahdollisuutensa toimia Venäjän suuntaan ovat kaventuneet merkittävästi. Samaan aikaan suomalaisia keskustelijoita toimii jo nyt sellaisissa pöydissä, joihin virallisen johdon pääsy on käytännössä estetty.
Se, mihin tämä kehitys lopulta johtaa, jää nähtäväksi.
Tue vapaan median toimintaa ja tilaa Posi tv TÄSTÄ
Hyvää kesää kaikille.
Juha Korhonen
Päätoimittaja
MAINOS:
Posi Tv:n kannatustuotteet löydä Posikaupasta.
