Vastaanottaja: Opetus- ja kulttuuriministeriö
Tiedoksi: Maa- ja metsätalousministeriö, Työ- ja elinkeinoministeriö, Huoltovarmuuskeskus
Julkaisumuoto: Avoin kirje
Suomalainen yhteiskunta on muuttunut teknologisesti edistyneeksi, mutta samalla äärimmäisen haavoittuvaksi. Riippuvuus sähköverkosta, digitaalisista järjestelmistä ja globaaleista toimitusketjuista on synnyttänyt tilanteen, jossa hyökkäyspinta-ala on kasvanut eksponentiaalisesti. Samalla monet perinteiset, elintärkeät selviytymistaidot ovat katoamassa niin kaupunkiväestöltä kuin nuoremmilta sukupolvilta.
Tämän vuoksi ehdotan, että Suomessa käynnistetään välittömästi puoluepolitiikasta riippumaton, valtakunnallinen ohjelma arjen peruskriisivalmiuden ja luonnonvaraomavaraisuuden palauttamiseksi osaksi perusopetusta, vapaata sivistystyötä (kansanopistot) ja kotouttamiskoulutusta.
1. Keskeiset opetussisällöt (Käytännön taidot)
Ehdotetun koulutuksen tulee keskittyä pelkän teoreettisen tiedon ohella myös käytännön tekemiseen:
Luonnonapteekki ja ravinto: Kotimaisten kasvien, marjojen ja sienien tunnistaminen, kerääminen ja hyödyntäminen niin ravintona kuin ensiapuna/lääkinnässä.
Sähkötön säilöntä ja varastointi: Ruuan pitkäaikainen säilöminen ilman sähkölaitteita (kuivaus, hapattaminen, suolaus, maakellaritekniikka).
Fyysisen tiedon suojaaminen: Paikallisten kirjastojen ja fyysisten tietokirjojen (kuten kasvioiden ja eräoppaiden) roolin vahvistaminen itsenäisinä, bittiriippumattomina tietopankkeina, jotka eivät häiriöiden sattuessa lakkaa olemasta. Itse tehdyt muistiinpanot kynällä ja paperilla auttavat mieleenpainumista.
Kouluissa biologia-, ympäristö- ja terveystieto- sekä kotitaloustuntien opetussuunnitelmissa nämä voitaisiin luontevasti huomioida ja rakentaa opetus tukemaan näitä tärkeitä kansalaistaitoja.
2. Moninaiset yhteiskunnalliset edut
Tämän ohjelman kautta saavutettavat hyödyt eivät rajoitu vain huoltovarmuuteen, vaan ne auttavat ratkaisemaan useita nykyisiä yhteiskunnallisia haasteita:
Aito resilienssi: Väestön riippuvuus keskitetystä hätäavusta vähenee, kun ihmisillä on osaamista ja henkistä valmiutta toimia itsenäisesti häiriötilanteissa.
Yhteisöllinen kotouttaminen ja osallisuus: Kursseilla maahanmuuttajat, kaupunkilaiset ja maaseudun osaajat kohtaavat samanarvoisina luonnon äärellä. Yhteinen tekeminen ja konkreettinen oppiminen murtavat ennakkoluuloja ja rakentavat ruohonjuuritason luottamusta tehokkaammin kuin mikään virastobyrokratia.
Sukupolvien ja alueiden välinen silta: Maaseudun ikääntyvällä väestöllä on hallussaan se hiljainen tieto, jota monilla nuoremmilla ei enää ole. Ohjelma tuo eri sukupolvet tekemään työtä yhdessä, mikä varmistaa tiedon siirtymisen ja vahvistaa yhteiskuntarauhaa.
3. Toteutustapa
Koska kyseessä on kansallinen elinehto, ehdotuksen rahoitus ja ohjaus on pidettävä erillään poliittisista suhdanteista tai yksittäisten eturyhmien agendoista. Toteutuksen tulee nojata jo olemassa olevaan, kattavaan kansanopistoverkostoon, koululaitokseen ja järjestökenttään (kuten Martat, partiotoiminta, riistanhoitoyhdistykset, kalastusseurat ja 4H-yhdistykset), hyödyntäen paikallisia osaajia.
Ideologia edellä -politikointi yrittää vääntää todellisuuden itseensä sopivaksi. Tämän ehdottamani ohjelman tavoitteena on antaa todellisuuden ja arjen tarpeiden ohjata oppimista ja tekemistä, jotta voimme rakentaa kestävää, omavaraista, aidosti yhteisöllistä hyvinvointia ja kansallista resilienssiä.
Yhteistyöterveisin
Riikka Söyring, Heinävesi
Artikkelikuva Pxhere
