Viime vuonna Vickrum Dingha -niminen sikh puukotti 18-vuotiasta opiskelijaa, Henry Nowakia, viisi kertaa Southamptonissa, Isossa-Britanniassa. Sen jälkeen paikalla ollut Dinghan veli keksi soittaa poliisille ja syyttää Nowakia rasismista peittääkseen rikoksen.
Poliisi saapui paikalle, ja pidätti verisen Nowakin. Poliisien kehokamerafilmi osoittaa Nowakin ilmoittaneen tulleensa puukotetuksi ja tekevänsä kuolemaa. Poliisin kameralla kuultava vastaus: ”Enpä usko, että sinua on puukotettu, kaveri.” Poliisi laittoi Nowakin käsirautoihin. Nowak kuoli poliisin hallussa ollessaan.
Myöhemmin poliisi vetosi siihen, että ruumiinavauksen tehneen lääkärin mukaan Nowak ”olisi kuollut joka tapauksessa”, iskut olivat vahingoittaneet sydäntä.
Dingha tuomittiin tänä vuonna elinkautiseen vankeuteen — kumma kyllä. Sanon kumma kyllä, koska maahantulleiden tuomiot Isossa-Britanniassa ovat rikoksista olleet epätasa-arvoisen pieniä, suorastaan olemattomia.
Kolme maahantulijaa, iältään 10-13 vuotta, joukkoraiskasi kaksi tyttoä, iältään 14 ja 15 vuotta, kymmenisen kertaa ja filmasi tapahtumat. Onko tuomio, 26 punnan sakot, oikeudenmukainen ja suhteessa tehdyn rikoksen vakavuuteen? Tuomari vetosi poikien kognitiivisiin puutteisiin, ja ilmoitti haluavansa ”olla kriminalisoimatta heitä tarpeettomasti.”
Olla kriminalisoimatta rikoksen tehneitä, jotta he ymmärtäisivät tehneensä rikoksen ja lopettaisivat?
Tällä viikolla Irlannin Belfastissa sudanilainen maahantulija yritti — ilmeisesti rituaalisista syistä — leikata pään irti satunnaiselta ohikulkijalta. Yritys epäonnistui, koska ohikulkijat puuttuivat asiaan ja hutkivat miestä mm. hurling-mailoilla. Uhri on sairaalassa kriittisessä tilassa. Media kutsuu tapausta puukotukseksi. Belfastin poliisi pyytää raivostuneita, busseja polttavia protestoivia ihmisiä rauhoittumaan; mielialat ovat olleet jo pitkään räjähdysalttiit useiden raiskaustapausten vuoksi.
Päänleikkaaja tuli Sudanista Pariisin kautta Dubliniin ja sieltä Belfastiin — siis turvallisen maan läpi — jossa hän syyskuussa 2023 sai heti anomansa turvapaikan.
Näitä tällaisia, rikoksia ja oikeusmurhia, tapahtuu päivittäin Euroopassa, Pohjoismaissa, Australiassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa.
Poliisin toimintaa arvostelevien on hyvä muistaa, että viimeisten kymmenen vuoden aikana kaikissa länsimaissa poliisi on rasismi-kurssitettu, useaan otteeseen. Rasismista on poliittisilla päätöksillä rakennettu niin vakava rikos, että se tuntuu ohittavan kaiken muun tyyliset rikokset tärkeydessä. Jos maahanmuuttaja sanoo joutuneensa rasismin kohteeksi, väite ohittaa poliisin havaintokyvyn, kuten Nowakin tapaus osoittaa.
Vika on niissä poliitikoissa, jotka me itse olemme äänestäneet (oletetaan vaalitulokset rehellisiksi) päättämään asioistamme. He rakentavat päätöksillään sitä yhteiskuntaa, jossa me muut joudumme elämään. Yhteiskuntaa, jossa väkivalta lisääntyy, eivätkä uhrit saa oikeutta.
Vika on meissä itsessämme. Ennen vaaleja on ennen vaaleja, vaalien jälkeen on vaalien jälkeen.
Mietin, auttaisiko yksilönvastuun palauttaminen. Entä jos oikeuteen tuotaisiin pelkkä tapausselostus riisuttuna rotu-yksityiskohdista ja nimistä, pelkän diaarinumeron alla? Niin etteivät tuomarit tietäisi nimiä ja rotua, että he joutuisivat päättämään teon perusteella. Auttaisiko se saamaan oikeutta rikosten uhreille?
Rasismin ympärillä pyöriminen tuottaa haittaa myös niille maahantulijoille, jotka aidosti haluavat sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan, elää ”maassa maan tavalla.” Tehdä työtä, perustaa perheen, elää tavallista elämää turvallisesti. He haluavat mieluummin tulla kohdatuksi yksilöinä kuin rodun tai jonkin ryhmän edustajina. Mutta heidän keskuudestaan tulevat rikolliset pakottavat heidät ”ryhmän/rodun edustajiksi” muiden ajatuksissa.
Mietin sitäkin tosiasiaa, että testosteronin määrä länsimaisissa miehissä on nykyisin noin 17-23% alempi kuin isissään saman ikäisinä; testosteronin määrä miehissä on laskenut 1980-luvun jälkeen, länsimaissa noin prosentin vuodessa.
Testosteroni säätelee mielialaa, fyysistä kehitystä, laajasti elintoimintoja. Miehisyyttä.
Testosteronitason laskusta tehdyt tutkimukset viittaavat ympäristötekijöihin syypäänä. Ruokamme ei enää ole oikeaa ruokaa, elinympäristömme on täynnä kemiallisia hormonihäiritsijöitä ja niin edelleen.
Seuraukset ovat yhteiskunnallisia. Miehet naisistuvat, ja vastaavasti naiset tuntuvat ”miehistyvän”, lähinnä sillä ikävällä tavalla: uhoa, aggressiivisuutta, päällekäyvää ja hyökkäävää käytöstä. Ja sen jälkeen kitinää siitä, että ei löydy sopivaa kumppania.
Samaan aikaan nuorille miehille viestitään, että nuoret miehet ovat tarpeettomia, ongelma, kaiken pahan alku ja juuri suorastaan.
Yksilöillä — jos he eivät ole henkisesti vahvoja, itsenäisiä tapauksia — ja harva on sitä nuorena — on taipumus alkaa vastata yhteisön odotuksiin. Niin hyvässä kuin pahassa.
Jos aiomme selvitä yhteiskuntana, meidän on pakko alkaa hakeutua kohti tasapainoisempaa tilaa, pois ääripäistä.
Positiivinenkin syrjintä on syrjintää.
Ilman yhteisesti jaettua käsitystä oikeasta ja väärästä, onko meillä mahdollisuuksia?
Artikkelikuvana kuvakaappaus sosiaalisessa mediassa kiertävästä materiaalista. Belfastin päänleikkaaja löytyy monista uutislähetyksistä, Facebook-sivuilta ja Instagramista.
