Uusi muinais-DNA-tutkimus osoittaa, että Ruotsista Suomeen suuntautunut laajempi muuttoliike voimistui vasta keskiajalla. Samalla tutkimus vahvistaa kuvaa siitä, että nykyisen Suomen alue oli jo viikinkiajalla tiiviisti mukana Itämeren kansainvälisissä verkostoissa.
Turun yliopiston johtama tutkimus tuo uutta tietoa Suomen väestöhistoriasta rautakauden lopulla ja keskiajalla. Tutkijat analysoivat Lounais-Suomessa ja Hämeessä 1000–1200-luvuilla eläneiden ihmisten perimää ja vertasivat sitä myöhempiin väestöihin.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Tutkimuksen mukaan Lounais-Suomen rannikon ja sisämaan ihmiset olivat varhaiskeskiajalla, noin vuosina 1050–1250, geneettisesti hyvin samanlaisia. Myöhemmin rannikon ja sisämaan väestökehitys kuitenkin eriytyi.
Sisämaassa geneettinen jatkuvuus säilyi pitkälle nykyaikaan, kun taas rannikolla väestön geneettinen koostumus muuttui keskiajan jälkeen.
Nykyisillä länsirannikon suomalaisilla on tutkimuksen mukaan enemmän skandinaavista perimää kuin samalla alueella varhaiskeskiajalla eläneillä ihmisillä.
Muuttoliike Ruotsista voimistui vasta keskiajalla
Tutkijatohtori Ronan James O’Sullivanin mukaan tulokset tukevat käsitystä siitä, että Ruotsista Suomeen suuntautuneen muuttoliikkeen voimakkain vaikutus tapahtui verrattain myöhään.
”Havainto tukee käsitystä siitä, että ruotsalaisperäisen muuttoliikkeen voimakkain vaikutus Suomen väestöön tapahtui melko myöhään, vasta keskiajalla. Yksittäisiä ihmisiä liikkui Itämeren yli jo ennen tätä, mutta laajemmassa mittakaavassa Ruotsista Suomeen suuntautunut muuttoliike näyttää tapahtuneen vasta varhaiskeskiajan jälkeen”, O’Sullivan kertoo.
Tutkimustulos antaa geneettistä tukea käsitykselle siitä, että Suomen rannikkoalueiden väestörakenne muuttui keskiajalla Ruotsista tapahtuneen muuton seurauksena.
Yhteyksiä Ruotsiin, Gotlantiin ja Karjalaan
Tutkimuksessa selvitettiin myös varhaiskeskiajan suomalaisten yhteyksiä muualle Itämeren alueelle.
Muinais-DNA-aineistosta etsittiin etäisiä sukulaispareja, joiden avulla voidaan jäljittää ihmisten liikkumista alueiden välillä.
Varhaiskeskiajan suomalaisilla havaittiin geneettisiä yhteyksiä muun muassa viikinkiajan Ruotsiin, Gotlantiin, Latviaan ja Laatokan Karjalaan.
Erityisen vahvoja yhteydet olivat Gotlantiin. Tutkijoiden mukaan havainto sopii yhteen sen kanssa, että Gotlanti oli viikinkiajalla merkittävä Itämeren kaupankäynnin keskus.
”Suomi ei ollut missään vaiheessa eristyksissä muusta Itämeren piiristä. Tuloksemme osoittavat, että täällä eläneet ihmiset olivat tiiviisti osa Itämeren vilkkaita ja kansainvälisiä vuorovaikutusverkostoja”, O’Sullivan sanoo.
Yhteys myös 1600-luvulla uponneen sotalaivan miehistöön
Tutkimuksessa tehtiin kiinnostava havainto myös huomattavasti myöhemmältä ajalta.
Kaksi ruotsalaisen Kronan-sotalaivan mukana 1600-luvulla menehtynyttä henkilöä jakoi yhteisiä DNA-jaksoja varhaiskeskiajan suomalaisten kanssa.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Historiallisten lähteiden perusteella Kronanin miehistöön rekrytoitiin ihmisiä myös Suomesta. Tutkijoiden mukaan geneettiset tulokset tukevat käsitystä siitä, että ainakin osalla laivalla palvelleista oli sukujuuria Suomessa.
