Petteri Orpon hallitus on valmistellut lakimuutosta, jolla niin sanottu vahingollinen informaatiovaikuttaminen säädettäisiin rikokseksi. Hallituksen esityksestä paljastuu, että suojelupoliisi osallistui valmisteluun jo ennen julkista lausuntokierrosta. Hanke herättää kysymyksen siitä, kuka lopulta määrittelee, mikä tieto tai vaikuttaminen on vahingollista.
Eduskunnalle toimitetun hallituksen esityksen valmisteluosuudesta ilmenee, että oikeusministeriö on tehnyt yhteistyötä suojelupoliisin kanssa rikoslain muuttamista koskevassa hankkeessa.
Esityksessä kerrotaan, että suojelupoliisia konsultoitiin hallitusohjelmassa tarkoitetuista ilmiöistä ja että suojelupoliisi kommentoi ehdotettuja rikossäännöksiä jo ennen niiden lähettämistä julkiselle lausuntokierrokselle.
Valmistelun aikana laadittiin myös ehdotus vahingollisen informaatiovaikuttamisen kriminalisoimisesta.
Kyseinen rikossäännös jätettiin kuitenkin pois eduskunnalle annetusta esityksestä, ja sen valmistelua on tarkoitus jatkaa erikseen.
Kuka määrittelee, mikä informaatiovaikuttaminen on vahingollista?
Lakihankkeen keskeinen kysymys liittyy siihen, miten vahingollinen informaatiovaikuttaminen määriteltäisiin ja kuka saisi päättää, milloin yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen ylittää rikosoikeudellisen rajan.
Hallituksen tavoitteena on ollut kriminalisoida järjestelmällinen, vahingoittamistarkoituksessa vieraan valtion lukuun tapahtuva vaikuttaminen Suomen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon sekä Suomen päätöksentekoa tai yhteiskunnallisia oloja koskevan perättömän tiedon levittäminen.
Kesällä lausuntokierroksella olleen lakiluonnoksen mukaan rangaistavuus olisi edellyttänyt muun muassa vieraan valtion lukuun toimimista, Suomeen kohdistuvaa vahingoittamistarkoitusta sekä selvää vaaraa Suomen turvallisuudelle tai yhteiskunnallisesti tärkeille toiminnoille.
Kyse ei siis olisi ollut pelkästään väärän tiedon julkaisemisesta.
Silti keskeiseksi jää kysymys: kuka määrittelee, mikä tieto on perätöntä, mikä vaikuttaminen vahingollista ja milloin tiedon levittämisen tarkoituksena katsotaan olevan Suomen vahingoittaminen?
Esimerkiksi hallituksen turvallisuuspoliittisten ratkaisujen, ulkopolitiikan tai kansainvälisten suhteiden arvostelu voi vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Se on kuitenkin lähtökohtaisesti sananvapauden suojaamaa toimintaa.
Mikäli kriminalisointia valmistellaan uudelleen, lakiin olisi määriteltävä riittävän tarkasti, missä tilanteissa toiminta muuttuu rangaistavaksi.
Mahdollisen lain hyväksymisestä päättäisi eduskunta. Yksittäisissä tapauksissa poliisi tutkisi rikosepäilyjä, syyttäjä arvioisi syytteen nostamisen edellytykset ja tuomioistuin ratkaisisi lopulta, täyttyykö rikoksen tunnusmerkistö.
Suojelupoliisi ei siis yksin päättäisi, mikä on rikollista informaatiovaikuttamista. Sen osallistuminen lainvalmisteluun on kuitenkin huomionarvoista, koska viranomainen työskentelee kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien tunnistamiseksi ja torjumiseksi.
Helsingin käräjäoikeus varoitti tulkinnanvaraisuudesta
Lakiluonnoksen ongelmallisuuteen kiinnitettiin huomiota jo kesän lausuntokierroksella.
Helsingin käräjäoikeus totesi 17. elokuuta 2026 antamassaan lausunnossa, että ehdotettu vahingollisen informaatiovaikuttamisen kriminalisointi sijoittuu sananvapauden ydinalueelle.
Käräjäoikeus nosti esiin useita lakiluonnoksen väljiä käsitteitä. Niihin kuuluivat muun muassa informaatiovaikuttaminen, totuudenvastainen tieto, yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttaminen ja selvä vaarantaminen.
Lausunnossa huomautettiin myös, ettei tosiasiatiedon ja mielipiteen välinen raja ole yhteiskunnallisessa keskustelussa aina selvä. Tiedon oikeellisuuden, virheellisyyden tai vaarallisuuden arvioiminen voi olla tulkinnanvaraista. Käräjäoikeuden mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun kuuluu olennaisena osana pyrkimys vaikuttaa päätöksentekoon sekä arvostella sitä.
Nämä huomiot osuvat suoraan lakihankkeen keskeiseen ongelmaan: miten viranomaiset voisivat erottaa rikolliseksi tarkoitetun informaatiovaikuttamisen tavallisesta poliittisesta keskustelusta ja päätöksenteon arvostelusta?
Oikeuskanslerikin puuttui lakiluonnoksen ongelmiin
Myös valtioneuvoston oikeuskansleri arvosteli ehdotettua kriminalisointia. Oikeuskanslerin 14. elokuuta 2026 antamassa lausunnossa todettiin, että lakiesitys vaati jatkovalmistelussa harkintaa ja muokkausta.
LUE MYÖS: Hallitus puuhaa Vaientamislakia – Oikeuskansleri puuttui hankkeeseen
Oikeuskanslerin mukaan esityksestä oli vaikea saada käsitystä, millaisiin konkreettisiin tilanteisiin vahingollisen informaatiovaikuttamisen rikossäännöstä sovellettaisiin. Hän korosti lisäksi, ettei perustuslakivaliokunnan lausunnon pyytäminen korvaa puutteellista lainvalmistelua.
Myös Amnesty Internationalin Suomen osasto kiinnitti huomiota rikossäännösten tarkkarajaisuuteen. Amnesty kannatti kriminalisointien tavoitteita, mutta edellytti tunnusmerkistöjen täsmentämistä, jotta rangaistavuuden rajat olisivat ennakoitavia.
Lakihanke ei ole ohi
Eduskunnalle annetusta hallituksen esityksestä käy ilmi, että vahingollista informaatiovaikuttamista koskevaa kriminalisointia ei sisällytetty lopulliseen esitykseen. Sen sijaan asia jätettiin jatkovalmisteltavaksi.
Tämä ei tarkoita, että hallitus olisi luopunut tavoitteestaan. Kriminalisointi voidaan tuoda myöhemmin eduskunnan käsiteltäväksi uudelleen valmistellussa muodossa.
Jatkovalmistelussa ratkaistavaksi jää olennaisia oikeusvaltiollisia kysymyksiä.
Miten määritellään vahingollinen informaatiovaikuttaminen? Kuka arvioi tiedon totuudenvastaisuuden? Miten osoitetaan, että henkilö toimii vieraan valtion lukuun ja tarkoituksena on Suomen vahingoittaminen?
LUE MYÖS: Sananvapaus vaarassa rikoslakia muutettaessa – ”diktatuurin ajoa”
Erityisen tärkeää on varmistaa, ettei epätarkasti muotoiltu rikossäännös synnytä mahdollisuutta, että hallituksen, viranomaisten tai turvallisuuspoliittisten ratkaisujen arvostelu voisi johtaa rikostutkintaan.
