Saksassa julkaistu uusi tutkimus nostaa esiin vakavia kysymyksiä koronarokotteiden mahdollisista kuolemaan johtaneista haittavaikutuksista. Tutkijat analysoivat satoja ruumiinavauksia ja tunnistivat tapauksia, joissa rokotteen haittavaikutuksella saattoi olla osuutta kuolemaan.
Marraskuun 7. päivänä 2026 kansainvälisessä Virchows Archiv -tiedelehdessä julkaistu saksalainen tutkimus perustuu Saksan kansallisen ruumiinavausrekisterin (NAREG) tietoihin.
Tutkimukseen osallistui 14 saksalaista yliopistollista patologian, neuropatologian ja oikeuslääketieteen keskusta. Aineistossa oli yhteensä 486 koronarokotetun henkilön ruumiinavaustiedot vuosilta 2021–2024.
Tutkijat keskittyivät erityisesti 176 tapaukseen, joissa henkilö oli kuollut viimeistään 28 vuorokauden kuluttua koronarokotuksesta.
Näistä tapauksista 15:sta asiantuntijat arvioivat, että kuolemansyyn ja koronarokotteen haittavaikutuksen välillä saattoi olla yhteys.
Tämä vastaa 8,5 prosenttia tarkastelluista 176 kuolemantapauksesta.
Sydänlihastulehduksia, verisuonitukoksia ja allerginen reaktio
Asiantuntijat arvioivat mahdolliseen koronarokotehaittaan liittyneiksi seuraavat kuolemantapaukset:
9 verisuonitukokseen liittynyttä kuolemaa, joissa henkilö oli saanut virusvektorirokotteen.
5 sydänlihastulehdukseen tai sydänlihas-sydänpussitulehdukseen liittynyttä kuolemaa, joissa henkilö oli saanut mRNA-rokotteen.
1 allergiseen reaktioon liittynyt kuolema, jossa henkilö oli saanut mRNA-rokotteen.
Verisuonitukoksiin liittyneistä tapauksista kolmessa oli raportoitu rokotteen aiheuttamaa immuunivälitteistä tromboottista trombosytopeniaa (VITT) tai verihiutaleniukkuutta. Kuudessa muussa tapauksessa ruumiinavauksessa todettiin keuhkoveritulppa.
Yhdeksän mahdolliseen rokotehaittaan liittyneen verisuonitukostapauksen henkilöt olivat saaneet virusvektorirokotteen 2–28 vuorokautta ennen kuolemaansa.
Sydänlihastulehdukseen liittyneissä viidessä tapauksessa vainajat olivat yli 45-vuotiaita. He olivat saaneet mRNA-rokotteen 0–20 vuorokautta ennen kuolemaa. Rokotuksesta kuolemaan kuluneen ajan mediaani oli vain kaksi vuorokautta.
Yhdessä tapauksessa iäkäs mies kuoli samana päivänä, jolloin hän oli saanut toisen mRNA-rokoteannoksensa. Tapaukseen liittyi allerginen reaktio, jonka mahdollista yhteyttä rokotukseen arvioitiin.
Pfizerin, Modernan ja AstraZenecan rokotteet mukana tutkimuksessa
Tutkimusaineistossa oli useiden koronarokotteiden saajia. Tarkasteltujen 176 vainajan rokotushistoriaan sisältyi muun muassa Pfizer-BioNTechin Comirnaty-, Modernan Spikevax-, AstraZenecan Vaxzevria- sekä Janssenin rokotteita.
Tutkimuksessa mahdollisiksi arvioidut sydänlihastulehdustapaukset liittyivät ajallisesti mRNA-rokotteisiin, kun taas mahdolliset verisuonitukoksiin liittyvät rokotehaitat koskivat virusvektorirokotteita.
Tutkimus ei kuitenkaan osoita yksittäisten rokotemerkkien aiheuttamien kuolemien yleisyyttä eikä niiden keskinäisiä kuolleisuusriskejä.
Voiko rokotteen osuus kuolemaan jäädä selvittämättä?
Tutkimus nostaa esiin myös rokotehaittojen tunnistamiseen liittyvän ongelman. Tutkijoiden mukaan ruumiinavaukset ovat keskeinen väline mahdollisten kuolemaan johtavien rokotehaittojen selvittämisessä, mutta käytettävissä oleva aineisto on edelleen rajallinen.
Lisäksi ruumiinavausten suorittamisessa, tapausten valinnassa ja löydösten tulkinnassa esiintyy eroja. Tutkijat esittävätkin kansainvälisten ohjeiden kehittämistä rokotuksen jälkeisten kuolemantapausten ruumiinavauksia ja haittavaikutusten arviointia varten.
Tutkimustuloksia tarkasteltaessa on huomioitava merkittävä rajoitus. Vaikka 15 kuolemantapauksessa todettiin mahdollinen rokotehaitan yhteys kuolemansyyhyn, yhdessäkään tapauksessa ei voitu lopullisesti vahvistaa, että koronarokotus olisi aiheuttanut kuoleman.
Lisäksi 8,5 prosentin osuus koskee ainoastaan tutkimukseen valikoituneita ruumiinavaustapauksia, joissa kuolema oli tapahtunut enintään 28 vuorokauden kuluttua rokotuksesta. Se ei tarkoita, että 8,5 prosenttia koronarokotetuista kuolisi rokotteen vuoksi, eikä lukua voida yleistää kaikkiin rokotuksen jälkeisiin kuolemiin.
Tutkijat korostavat, että tapausten valikoituminen ruumiinavauksiin saattaa vaikuttaa havaittujen haittaepäilyjen osuuteen.
Tutkimus osoittaa kuitenkin, että asiantuntijat tunnistivat useita kuolemantapauksia, joissa koronarokotteen haittavaikutuksen mahdollista osuutta kuolemaan pidettiin jatkoselvityksen arvoisena.
Tutkijoiden mukaan kansainvälisesti yhdenmukaiset ruumiinavauskäytännöt ja laajemmat rekisteriaineistot olisivat tarpeen harvinaisten ja mahdollisesti kuolemaan johtavien rokotehaittojen tunnistamiseksi.
