Sanavapaus vaarassa rikoslakia muutettaessa -”diktatuurin ajoa”

Lakiesityksen tavoitteeksi kerrotaan vahvistettavan Suomen kykyä torjua vieraan valtion hybridivaikuttamista ja muuta kansallista turvallisuutta vaarantavaa toimintaa. Informaatiovaikuttamisen kriminalisoinnilla pyritään vahvistamaan päätöksenteon legitiimiyttä, eli pyrkimystä suojata demokraattisen järjestelmän luottamusta ja estää vieraan vallan ohjaamaa vaikuttamista, joka vääristäisi päätöksenteon uskottavuutta.

Lakiesitys on Lausuntopalvelussa lausuntokierroksella, jossa toistaiseksi vain kymmenen suomalaista- muun muassa lakimiehiä ja toimittajia- on lausunut kantansa. Vähäinen kansalaisosallistuminen johtunee siitä, että valtamediat eivät ole uutisoineet lausuntokierroksesta. Lausuntoja voi antaa kesälomakauden ajan elokuun 18. päivään asti.

Sananvapaus turvattu perustuslaissa – riittääkö se?

Esitys nostaa esiin oikeusvaltion kannalta vakavan kysymyksen: kuinka pitkälle rikosoikeutta voidaan käyttää informaatiovaikuttamisen torjuntaan vaarantamatta perustuslaissa suojattuja kansalaisen perusoikeuksia sananvapauteen ja mielipiteen vapauteen?

Suomen perustuslain 12 § turvaa jokaiselle sananvapauden; jokaisella on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä. Suomessa itsenäinen poliittinen toisinajattelu, kuten kriittinen suhtautuminen Natoon, EU:hun tai hallituksen päätöksiin, kuuluu myös sananvapauteen. Perustuslain 12 § suojaa myös näkemyksiä, jotka ovat virallisen linjan vastaisia, poikkeavat valtavirrasta tai joita pidetään virheellisinä tai epätoivottuina.

Demokraattisen yhteiskunnan perusedellytyksenä on kansalaisten oikeus arvostella vallankäyttäjiä, päätöksiä, lakiehdotuksia ja kyseenalaistaa virallisia näkemyksiä ja osallistua julkiseen keskusteluun ilman aiheetonta rikosoikeudellista pelkoa.

Tulkinnallisuus ongelmana

Oikeudellinen riski liittyy siihen, miten laajasti “vaikuttaminen” ja “disinformaatio” tulkitaan. Jos tulkinta laajenee tilanteisiin, joissa yksilön itsenäinen ajattelu voidaan jälkikäteen tulkita ulkopuolisesti ohjatuksi, syntyy vaara, että itsenäinen ajattelu ja omistajuus omaan ajatteluun kadotetaan. Tällöin eriävät poliittiset näkemykset voidaan tulkita epäilyttäviksi tai ulkoisesti vaikutetuiksi, vaikka ne olisivat täysin itsenäisesti muodostettuja.

Demokratiassa ei voida lähteä siitä oletuksesta, että mielipiteen samankaltaisuus osoittaisi toimimista vieraan vallan lukuun. Muutoin rikosoikeudellisen arvioinnin kohteeksi voisi joutua henkilö pelkästään siksi, että hänen näkemyksensä esimerkiksi ulko-, turvallisuus- tai energiapolitiikasta vastaavat jonkin vieraan valtion julkisesti esittämiä kantoja, kommentoi lakiesitystä toimittaja Kimmo Kautto.

Oikeusvaltion kannalta huolena on se, säilyykö yksilöllä tosiasiallinen suoja ja vapaus omaan poliittiseen toisinajatteluunsa, vai alkaako lain tulkintakäytäntö siirtää painotusta kohti oletuksia ajattelun taustasta ja vaikuttumisesta, pois itsenäisesti muodostetusta mielipiteestä.

Lakiesityksen perusteluissa korostetaan EIT:n (Euroopan ihmistuomioistuin) linjaa, että poliittisessa keskustelussa on vahva sananvapaussuoja. Silti ehdotettu rikos sijoittuisi poliittisen keskustelun alueelle, mikä voi johtaa tilanteisiin, joissa tuomioistuimen täytyisi ratkaista, onko jokin väite: poliittinen mielipide, asiantuntija-arvio vai rikosoikeudellisesti rangaistava totuudenvastainen tieto, sanoo lausunnossaan Martti Kantola.

”Totuudenvastainen ilmaisu”?

Lausuntopalvelussa tuodaan esille huoli ”totuudenvastaisen ilmaisun” käsitteestä, joka on yksi tulkinnanvarainen käsite ehdotuksessa. Kenen ja miltä kannalta totuudenvastaisuus arvioidaan tai yleensä voidaan arvioida, kun paljon tiedosta on puolueellista ja vaikuttamista eri tavoitteisiin.

Esimerkiksi jos kansalainen kirjoittaa blogitekstin siitä, että Suomen energiapolitiikka vaarantaa huoltovarmuuden, olisi arvioitava onko se totuudenvastainen väite vai tosiasiaväite, asiantuntija-arvio, vai poliittinen mielipide. Entä jos myöhemmin osoittautuukin, että kyseinen arvio olikin oikea ja totuudenmukainen?

Tahallinen ja tahaton

Entä jos kansalainen jakaa tietämättään videon tai tietoa, joka ei olekaan vahvistettua tietoa tai on oletetun ”vihollisen” disinformaatiota? Joutuuko siitä rikosvastuuseen?.

Lakiehdotuksessa on niin monta avointa ja tulkinnanvaraista kohtaa ja käsitettä, kuten ”totuudenvastainen tieto”, ja ”tahallisuus”,  että sen soveltaminen käytäntöön vaikuttaa mahdottomalta. Oman mielipiteen korostaminen tietolähteellä kohtaisi helposti ”tahallisuuden” tulkinnanvaraisen syytöksen.

Tavallisilta kansalaisilta tuskin valtio voi edellyttää ammattimaista tiedon alkuperän jäljitystä ja tiedon oikeellisuuden tarkastamisen kykyä monimutkaisessa informaatioympäristössä, eikä edes informaatiovaikuttamisen tunnistamista.

Rikosten tarkkarajaisuus ja täsmällisyys lakiesityksen oikeudellinen ongelma

Sananvapauden rajoitusten tulee täyttää perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset: niiden on perustuttava lakiin, oltava täsmällisiä ja tarkkarajaisia, hyväksyttäviä ja oikeasuhtaisia tavoitteeseen nähden.

Lakioppinut Tran Anh arvioi rikosten tunnusmerkistöjen täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta. Hänen mukaansa vahingollista informaatiovaikuttamista koskeva sääntely sisältää avoimia käsitteitä, jotka voivat vaikeuttaa laillisen poliittisen vaikuttamisen ja rangaistavan toiminnan erottelua.

Riskinä on myös sananvapauden ”jäähdytysvaikutus” eli että kansalaiset, tutkijat, toimittajat ja viranomaisia arvostelevat keskustelijat voivat alkaa pidättäytyä laillisesta yhteiskunnallisesta kritiikistä pelätessään rikosoikeudellisia seuraamuksia tai turvallisuusviranomaisten toimia. Tämä vaikutus voi johtaa totalitäärisille yhteiskunnille ominaiseen itsesensuuriin, mikä on Suomen vapaalle demokratialle täysin vierasta.

Mainos

---

Rikosoikeudessa on noudatettava laillisuusperiaatetta, joka on kirjattu perustuslain 8 §:ään ja rikoslain 3 luvun 1 §:ään. Sen mukaan rikoksen tunnusmerkistön tulee olla niin täsmällinen, että yksilö voi tietää ja ennakoida, mikä toiminta on rangaistavaa. Jos käsitteet kuten *vahingollinen informaatiovaikuttaminen* tai rikossäännöksessä käytetyt ilmaisut jäävät liian avoimiksi tai epäselviksi kansalaisille, ne voivat jättää viranomaisille tulkintavallan ja rikosoikeudellisen vallan.

Vaikeasti tunnistettava alue

Restingcase Reviews Suomi (kansalaiskontribuutiotoimija, 18.6.2026) arvioi, että ehdotettu vahingollisen informaatiovaikuttamisen kriminalisointi siirtyy alueelle, jossa oikeuskäytäntö on vasta muodostumassa ja jossa ilmiöiden tunnistaminen jää viranomaisten ja organisaatioiden tulkinnan varaan. Riskinä on, että laillisen vaikuttamisen ja rangaistavan toiminnan raja jää epäselväksi.

”Diktatuurin ajoa”

Oikeustieteen ja rikosoikeuden asiantuntija Sami Hyytiäinen arvostelee rajusti lakiehdotusta demokratian vastaisena ja sanoo sen sisältävän poliittisesti puolueellisia viittauksia EU. sta, Natosta ja läntisestä yhteisöstä.

-”Valtio johdon kritiikki kuuluu demokratiaan. Se että kritiikkiä yritetään estää on täysin epädemokraattista. Tässä (lakiehdotuksessa) ilmaistaan selvästi mm EU:n ja NATO:n vaikutuksen vähättely eli toisin sanoen kirjoittajat haluavat Suomen suvereniteettia heikentäviä ulkopoliittisia voimia Suomeen.”

-”Tämä on diktatuurin ajoa, jota kenenkään ei tule hyväksyä.”, sanoo Hyytiäinen

Vakoilijavahti vai kriitikkojahti?

Poikkeava yhteiskunnallinen näkemys ei olisi rikos

Lakiluonnoksen mukaan rangaistavuus ei kuitenkaan perustuisi pelkkään mielipiteeseen eikä hallituksen arvosteluun, luvataan. Vahingollista informaatiovaikuttamisen rikos kohdistuisi tilanteisiin, joissa henkilö toimii vieraan vallan toimeksiannosta tai ”sen hyväksi” tarkoituksenaan vaikuttaa Suomen turvallisuuteen tai yhteiskunnan kriittisiin toimintoihin. Rikosoikeudellinen vastuu edellyttää tunnusmerkistön täyttymistä ja syyllisyyden näyttämistä rikosprosessissa. Pelkkä poliittinen erimielisyys tai poikkeava yhteiskunnallinen näkemys ei lakiluonnoksen perusteella täyttäisi rikoksen tunnusmerkistöä.

Jotta teko muuttuisi pelkästä sananvapauden käytöstä rikokseksi, oikeusvaltioperiaate vaatii aukottoman näytön toimeksiannosta, koordinaatiosta tai rahoituksesta, jossa toiminnan takana on todistettavasti vieras valta.  Ilman suoraa ja todistettavaa kytköstä vieraaseen valtaan, kriittinen ja valtavirrasta poikkeava ajattelu on perustuslain suojaamaa sananvapautta.

Vieraan valtion toimeksianto vaikea näyttää toteen

Rikoksen toteennäyttö ja vieraan valtion toimeksianto voi olla erittäin vaikea näyttää toteen. Lakiteksti edellyttää rikostunnusmerkeiksi toimeksiantoa vieraalta valtiolta tai sen edustajalta. Käytännössä vieraan valtion tai ulkopuolisen tahon vaikuttamisoperaatiot tapahtuvat usein peiteyritysten, kansalaisjärjestöjen, vaikuttajaverkostojen, trollitilien ja maksullisten markkinointiyritysten kautta.

Oikeus omiin johtopäätöksiin ilman pelkoa

Itsenäisellä ajattelijalla, akateemikoilla, tutkijoilla, toimittajilla ja Suomen kansalaisilla on oltava jatkossakin oikeus muodostaa omat johtopäätöksensä ja esittää kritiikkiä ilman pelkoa siitä, että viranomaiset määrittävät hänet valtionviholliseksi tai että kanssakansalaiset syyttävät ja pilkkaavat ”trolliksi”. Demokraattisen yhteiskunnan älyllinen itsekunnioitus vaatii tämän vapauden puolustamista. Kriittinen yhteiskunnallinen keskustelu sekä vapaa media on myös olennainen säätelijä politiiseen päätöksentekoon.

Venäjän agenttilaki Suomeenkin?

Historian ja nykypäivän autoritaariset valtiot osoittavat, mitä tapahtuu, jos viranomaisille annetaan oikeus määritellä poikkeavat mielipiteet vieraan vallan vaikuttamiseksi. Esimerkiksi Venäjällä vieraan vallan agenttilakia on käytetty järjestelmällisesti opposition, itsenäisten toimittajien ja kenen tahansa kriittisen ajattelijan hiljentämiseen ja kriminalisointiin.

Jos nyt Suomessakin valtio alkaa seurata ja tutkia kansalaisten poikkeavien mielipiteiden alkuperää ja tulkita vaikutteita ja vieraan vallan etuja, vaarana on valtion hiljainen muuttuminen ideologisesti autoritääriseksi ja kriittisen keskustelun vaientuminen.

Ensimmäinen ajatusrikos tuli voimaan tammikuussa

Viime vuosina lainsäädäntöön on lisätty säännöksiä, jotka liittyvät vihapuheeseen ja tiettyjen näkemysten kieltämiseen. Petteri Orpon hallituksen esityksellä Suomessa tuli tammikuussa 2026 voimaan laki, joka kriminalisoi holokaustin julkisen kieltämisen sekä eräiden muiden vakavien kansainvälisten rikosten kieltämisen, vähättelyn, puolustelun ja hyväksymisen.

Mielipiteiden kriminalisointi eri tavoin on demokraattisessa yhteiskunnassa huolestuttava suuntaus.

Vapauden liitto tuomitsee EU:n pakotteet toisinajattelijoita kohtaan