Näkökulma | Koronapassi jakoi suomalaiset kahteen leiriin – 105 kansanedustajaa olisi nyt selityksen velkaa

Lokakuun 15. päivänä 2021 eduskunnassa tehtiin päätös, joka vaikutti suoraan suomalaisten arkielämään. Koronapassin mahdollistanut tartuntatautilain muutos hyväksyttiin äänin 105–33. Yksi kansanedustaja äänesti tyhjää ja jopa 60 oli poissa.

Passia voitiin tämän jälkeen käyttää muun muassa ravintoloissa, yökerhoissa, yleisötilaisuuksissa, kuntosaleilla, uimahalleissa ja kulttuuritiloissa vaihtoehtona tietyille koronarajoituksille. Passin sai rokotussarjan lisäksi myös sairastetun taudin tai tuoreen negatiivisen koronatestin perusteella. Koronapassi tuli käyttöön 16. lokakuuta 2021.

Ratkaisua perusteltiin ennen kaikkea terveysturvallisuudella. Sosiaali- ja terveysministeriö kertoi jo elokuussa 2021, että koronapassin tavoitteena oli vähentää tartuntoja ihmisten kokoontumisissa ja että passilla henkilö voisi osoittaa alentunutta riskiä koronainfektion tartuttavuuteen.

Nyt, lähes viisi vuotta myöhemmin, päätöstä on aiheellista tarkastella uudelleen.

Tilaa Posi TV lahjaksi – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.

Tutkimusnäyttöä passin tehosta ei vielä ollut

Erityisen kiinnostava tieto löytyy vain reilun kuukauden päästä koronapassin hyväksymisestä. THL:n ja STM:n tiedotustilaisuudessa 25. marraskuuta 2021 todettiin, ettei koronapassista ollut vielä tutkimustietoa siitä, vähensikö se tartuntoja tai lisäsikö se rokotushalukkuutta.

Silti passin mahdollisesta vaikutuksesta ihmisten käyttäytymiseen puhuttiin avoimesti. Samassa yhteydessä arvioitiin, että jos ilman passia ei pääsisi esimerkiksi elokuviin, tapahtumiin, ravintoloihin tai yökerhoihin, rokotteen ottaminen voisi alkaa tuntua helpommalta vaihtoehdolta.

Joulukuun alussa THL:n terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen sanoi asian vielä selvemmin. Ylen lähetyksessä Salminen kuvasi koronapassia rokotusten kannalta ”porkkanaksi” ja arvioi passin laajemman käytön voivan lisätä rokotusmotivaatiota.

Kyse ei siis ollut enää ainoastaan tartuntojen torjumiseen tarkoitetusta teknisestä välineestä. Koronapassilla pyrittiin samalla vaikuttamaan ihmisten rokotuspäätöksiin.

Pääsy yhteiskunnan palveluihin muuttui kannustimeksi

Sana porkkana kuulostaa harmittomalta, mutta käytännössä sen toisella puolella oli myös keppi. Kun ravintola, tapahtuma tai muu toimija otti koronapassin käyttöön, ilman vaadittua todistusta asiakas voitiin jättää ulkopuolelle.

Rokotuksen ottaminen pysyi juridisesti vapaaehtoisena, eikä koronapassi ollut pelkkä rokotuspassi. Silti järjestelmä loi tilanteen, jossa rokotteen ottaminen oli monelle helpoin tapa varmistaa pääsy ravintoloihin, tapahtumiin ja muihin passia käyttäviin tiloihin.

Vapaaehtoisuuden luonne muuttuu väistämättä ainakin yhteiskunnallisena kysymyksenä, jos lääketieteellisestä päätöksestä seuraa käytännössä eroja siinä, mihin ihminen pääsee osallistumaan. Juuri tästä syystä koronapassista tuli yksi pandemia-ajan kiistanalaisimmista poliittisista ratkaisuista.

Tilaa Posi TV lahjaksi – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.

Sitten virallinen arvio muuttui

Joulukuun lopussa 2021 hallitus päätti, ettei koronapassia voinut enää käyttää yleisötilaisuuksissa ja asiakastiloissa vaihtoehtona rajoituksille. (Valtioneuvosto)

Vielä huomattavasti kovempi arvio löytyy sosiaali- ja terveysministeriön myöhemmin julkaisemasta selvitysryhmän raportista. Raportissa todetaan, että ”tartuntatautilain 48 a §, koronapassi ja koululaisten kotitestaus näyttäytyvät nykyisessä tartuntatautitilanteessa väärin ajoitettuina tai jopa turhina”. (Valtioneuvosto)

Sanavalinta on poikkeuksellisen voimakas. Kyse ei ole rokotekriitikon blogikirjoituksesta tai mielenosoituksen banderollista, vaan sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemasta virallisesta selvityksestä.

Koronapassi, jonka puolesta eduskunta oli vain kuukausia aikaisemmin äänestänyt, olikin virallisen selvityksen mukaan ”jopa turha”.

Asiantuntijat kokivat poliittista painostamista

Toinen valtioneuvoston raportti nostaa esiin vielä vakavamman kysymyksen. Koronajohtamista koskevassa arvioinnissa käsitellään hallituksen ja kansallisen rokotusasiantuntijaryhmän välistä suhdetta.

Raportin mukaan loppuvuonna 2021 hallituksen piiristä kritisoitiin kansallista rokotusasiantuntijaryhmää voimakkaasti julkisuudessa. Arvioinnissa todetaan suoraan, että ”tämä koettiin vahvana poliittisena painostamisena”. (Valtioneuvosto)

Tämä on olennainen havainto, koska rokotuskattavuuden nostaminen oli samaan aikaan hallituksen keskeinen tavoite. Koronapassia käytettiin avoimesti rokotuksiin kannustavana ”porkkanana”, ja samanaikaisesti rokotusasiantuntijoiden keskuudessa koettiin poliittista painetta.

Kun tähän yhdistetään tieto siitä, ettei koronapassin vaikutuksesta tartuntojen vähentämiseen ollut vielä marraskuussa 2021 tutkimusnäyttöä, muodostuu päätöksenteosta huomattavasti ristiriitaisempi kuva kuin koronapassin käyttöönoton aikaan annettiin ymmärtää.

105 nimeä jäi pöytäkirjaan

Eduskunnan äänestyksestä ei ole kulunut niin kauan, etteikö päätöksen tehneiltä voisi enää kysyä vastuuta. 105 kansanedustajaa äänesti koronapassin mahdollistaneen lakiesityksen puolesta.

Kaikki paikalla olleet hallituspuolueiden kansanedustajat äänestivät esityksen puolesta. Myös kaikki paikalla olleet kokoomuksen edustajat sekä Liike Nytin Harry Harkimo kannattivat esitystä.

On kuitenkin tärkeää huomata, että samassa lakiesityksessä käsiteltiin koronapassin lisäksi myös maahantulosäännösten voimassaolon jatkamista. Siksi tarkin ilmaisu on, että nämä 105 kansanedustajaa äänestivät koronapassin mahdollistaneen lakiesityksen puolesta.

Se ei kuitenkaan poista poliittista vastuuta. Koronapassi oli esityksen keskeinen ja julkisuudessa ylivoimaisesti näkyvin osa.

Nyt olisi selitysten aika

Tämä ei tarkoita, että vuonna 2021 päättäjillä olisi ollut käytettävissään kaikki se tieto, joka meillä on nyt. Päätöksiä tehtiin keskellä erikoista tilannetta.

Juuri siksi kysymys ei olekaan siitä, olisiko kansanedustajien pitänyt osata ennustaa tulevaisuutta. Kysymys on siitä, kuinka vahvalle näytölle näin pitkälle ihmisten arkielämään ulottuva järjestelmä perustui, kuinka avoimesti siihen liittyneestä epävarmuudesta kerrottiin ja mikä rooli tiedolla ylipäätään oli poliittisessa päätöksenteossa.

Jälkikäteen tiedämme ainakin tämän: koronapassia perusteltiin alentuneella tartuttavuusriskillä, mutta sen vaikutuksesta tartuntojen vähentämiseen ei vielä pian käyttöönoton jälkeen ollut tutkimusnäyttöä. Passia kuvattiin avoimesti keinoksi lisätä rokotusmotivaatiota. Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä koki hallituksen suunnalta poliittista painostamista. Muutamaa kuukautta myöhemmin STM:n oma selvitys arvioi koronapassin näyttäytyvän muuttuneessa tilanteessa väärin ajoitettuna tai jopa turhana.

Samaan aikaan Yhdysvalloissa nyt julkaistavat Anthony Faucin puhelinviestit, sähköpostit ja muut koronahallintoon liittyvät asiakirjat ovat nostaneet uudelleen esiin kysymyksen siitä, mitä päätöksenteon kulisseissa todella tiedettiin, mistä oltiin epävarmoja ja kuinka paljon julkisuudessa esitetty varmuus vastasi viranomaisten sisäisiä keskusteluja. Uudet asiakirjat eivät itsessään todista suomalaisia päättäjiä vastaan mitään, mutta ne antavat hyvän syyn tarkastella myös Suomen koronapolitiikkaa uudelleen kriittisin silmin.

Tilaa Posi TV lahjaksi – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.

Jos Yhdysvalloissa vuosien takaisia päätöksiä, sisäisiä viestejä ja viranomaisten toimintaa voidaan nyt avata julkiseen tarkasteluun, samaa pitäisi voida vaatia myös Suomessa. Pandemia-ajan poliittisten päättäjien olisi aiheellista kertoa, mihin tietoon heidän päätöksensä perustuivat, mitä epävarmuuksia heille tuolloin kerrottiin, mitä vaihtoehtoisia arvioita he saivat ja miksi he katsoivat koronapassin kaltaisen järjestelmän olevan oikeasuhtainen ratkaisu.

Kyse ei ole vain yhdestä viiden vuoden takaisesta äänestyksestä. Kyse on paljon perustavammasta asiasta. Kuinka paljon tutkittu tieto todella ohjaa poliittista päätöksentekoa silloin, kun paine toimia on valtava? Entä mitä tapahtuu, jos tutkimusnäyttö on vielä heikkoa tai ristiriitaista – myöntävätkö päättäjät epävarmuuden vai muuttuvatko oletukset poliittisiksi totuuksiksi?

Siksi ainakin 105 kansanedustajaa olisi nyt vähintään selityksen velkaa suomalaisille.