Saksan Bundestag-liittopäivät hyväksyi 13. marraskuuta 2026 kylmän sodan jälkeisen ajan suurimman tiedustelu-uudistuksen. Uudistusten nimettynä tavoitteena on vastata ulkovaltojen – erityisesti Venäjän, Kiinan ja Iranin – vakoiluun, kyberhyökkäyksiin ja sabotaasiin sekä vähentää riippuvuutta liittolaisten tiedustelutiedosta, selostavat Qatarin valtion media Al Jazeera, Ukraine National News UNN, Deutsche Welle sekä turkkilainen uutistoimisto Anadolu Agency.
Liittovaltion poliisin valtuuksia laajennettiin jo kertaalleen kesällä 2026.
CDU/CSU (tunnetaan myös nimellä Unioni) on Saksan suurin keskusta-oikeistolainen ja kristillisdemokraattinen poliittinen ryhmä. 17. marraskuuta julkaistu YouGov-mielipidekysely ilmoittaa kannatuksen 19 prosenttiin. Saman kokoluokan tulokset näkyvät myös PolitPro:n ja INSAn mielipidemittauksissa.
SPD (Sozialdemokratische Partei Deutschlands) eli Saksan sosiaalidemokraattinen puolue on Saksan vanhin yhtäjaksoisesti toiminut poliittinen puolue ja toinen maan perinteisistä suurista kansanpuolueista. Se edustaa keskusta-vasemmistolaista sosiaalidemokratiaa. Ideologisesti SPD:ta leimaa sosiaalinen markkinatalous ja vahva EU-myönteisyys.
Nykyinen kannatus mielipidekyselyissä liikkuu 12 ja 14 prosentin välillä.
Yhteisen parlamenttiryhmän ja vaaliohjelman CDU/CSU ja SPD saattavat molemmat pudota seuraavissa vaaleissa alle 5 prosentin kynnyksen, jolloin niille ei heru yhtään paikkaa liittopäivillä.
Lähde: INSA. Puoluekannatus Saksassa marraskuussa 2026. Selvässä johdossa on oikeistopopulistiseksi kutsuttu Vaihtoehto Saksalle -puolue (AfD). Oliko hallituksella kiire saada lakilaajennukset läpi ennen seuraavia vaaleja?
Laki hyväksyttiin äänin 308 puolesta (hallituspuolueet CDU/CSU ja SPD) ja 190 vastaan (vasemmiston Die Linke ja laitaoikeiston AfD), kun taas 71 edustajaa (vihreät) äänesti tyhjää.
Vihreät kannattivat ulkomaantiedustelun (BND) valtuuksien vahvistamista mutta vastustivat kotimaantiedustelun (BfV) uusia operatiivisia oikeuksia. Puolue vaati laista äänestämistä osissa, ja kun hallitus ja AfD kaatoivat tämän esityksen, vihreät päätyi tyhjän äänestämiseen, tiedottaa Bundestag.
BND saa oikeuden tehdä vastahyökkäyksiä vihamielisiä palvelimia vastaan, häiritä disinformaatioverkostoja ja katkaista aseiden toimitusketjuja kansallisen turvallisuuden ollessa uhattuna.
Tiedustelupalvelut voivat uuden lain myötä tietyin ehdoin tunkeutua salaa epäiltyjen asuntoihin so. tehdä salaisia kotietsintöjä sekä asentaa vakoiluohjelmia laitteisiin salatun viestinnän lukemiseksi.
BfV saa ensi kertaa oikeuden puuttua suoraan omaisuuteen ja tietojärjestelmiin. Se voi esimerkiksi tehdä räjähteitä tai aseita toimintakyvyttömiksi, estää tai väärentää haitallista tietoliikennettä sekä syöttää väärää tietoa kohdehenkilöille.
Viranomaiset saavat käyttää tekoälyä suurten tietomassojen analysointiin ja vertailla biometrisiä tietoja. Lisäksi vastavakoilu voi poikkeustapauksissa värvätä 16–17-vuotiaita tietolähteitä.
Poliisin laajemmat valtuudet
Liittovaltion poliisin (Bundespolizei) ja keskusrikospoliisin (BKA) valtuudet kasvavat nekin. Heinäkuussa 2026 hyväksyttiin ensimmäinen laajennus liittovaltion poliisilakiin, marraskuussa täydennettiin kyberturvallisuusvaltuuksia.
Liittovaltion poliisi saa nyt käyttää tekoälypohjaista kasvojen- ja käytöksentunnistusta muun muassa lentoasemilla ja rautatieasemilla eli siirtyä reaaliaikaiseen biometriseen valvontaan.
Samalla poliisille annettiin laajemmat oikeudet lähdetietoliikenteen tarkkailuun (”poliisitroijalaiset”), matkapuhelinten tunnistamiseen sekä automaattiseen rikostietojen ristiinanalyysiin; kyse on viestinnän seurannasta ja data-analyysista.
Poliisi saa vast´edes myös käyttää omia drooneja, torjua uhkaavia drooneja signaalinhäirinnällä tai ampuma-aseilla sekä helpottaa maasta poistettavien henkilöiden säilöönottoa.
Uudistukset ovat herättäneet Saksassa voimakasta arvostelua sekä oikeusoppineiden että opposition, muun muassa vasemmistolaisen Die Linken, vihreiden ja AfD:n keskuudessa. Taustalla on natsi-Saksan Gestapon ja Itä-Saksan Stasin jättämät traumat.
Toisen maailmansodan jälkeen Saksan perustuslakiin kirjattiin tiukka erotteluperiaate (Trennungsgebot), joka estää tiedustelupalveluita käyttämästä poliisille kuuluvia pakkokeinoja. Kotimaantiedustelu BfV:n muuttaminen operatiiviseksi toimijaksi hämärtää tätä rajaa ja luo riskin uudenlaisesta salaisesta poliisista.
Ihmisoikeusjärjestöt ja Saksan asianajajaliitto ovat varoittaneet, että massadatan tekoälyanalyysi, biometrinen seuranta ja heikentynyt asianajajasalaisuuden suoja voivat johtaa sivullisten kansalaisten joukkovalvontaan.
Sisäministeri Alexander Dobrindtin (CSU) mukaan uudistukset ovat ”välttämättömiä hybridiuhkien torjumiseksi.” Tiedustelupalveluilla ei edelleenkään ole oikeutta tehdä pidätyksiä, julkisia kotietsintöjä tai fyysisiä eliminointeja, ja niiden toimintaa valvoo entisistä tuomareista koostuva riippumaton elin, saksalaisia rauhoitellaan.
Eräänä kohteena Afd?
Vaihtoehto Saksalle -puolue (AfD) on jo ennen marraskuun lakipakettia ollut kotimaantiedustelu BfV:n keskeinen kohde.
BfV luokitteli AfD:n koko puolueena demokratiaa uhkaavaksi äärijärjestöksi jo toukokuussa 2025, mikä antoi virastolle oikeuden laajaan salaiseen seurantaan, kuten puhelinkuunteluun ja soluttautujien käyttöön. AfD:ta on myös syytetty — todisteitta — mediassa Venäjän kätyriksi.
Uusi laki tuo BfV:lle nimenomaan kyberhäirinnän, tiedonsyötön ja laitehakkeroinnin kaltaisia keinoja, minkä vuoksi AfD on syyttänyt hallitusta poliittisen opposition tukahduttamisesta ja salaisen poliisin rakentamisesta.
Jokainen kriisi, myös itseaiheutetut, tuo viranomaisille uusia työkaluja, joista ei koskaan luovuta kriisin mentyä ohi, jolloin tekninen valvontakoneisto on valmiina, jos poliittinen ilmapiiri joskus kiristyy. Vaara luisua diktatuuriksi on aivan todellinen mahdollisuus.
Suomikin ”uudistaa”
Suomessa on syksyllä 2026 viety eteenpäin hyvin samankaltaisia lakihankkeita kuin Saksassa. Orpon hallitus antoi marraskuussa 2026 eduskunnalle esityksen siviilitiedustelulain muuttamisesta, joka poistaisi ehdottoman kiellon käyttää tiedustelumenetelmiä — kuten teknistä kuuntelua ja laitteiden tarkkailua — vakituisissa asunnoissa.
Uudistus kattaa DNA- ja sormenjälkitietojen lisäksi kasvokuvat sekä poliisirekisteritietoja, ja sitä sovelletaan rikostorjunnan ohella myös kadonneiden henkilöiden ja vainajien tunnistamiseen.
HE 277/2026 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle rikostiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi annetun hallituksen esityksen (HE 121/2026 vp) täydentämisestä. Esitys tuo uhkaperusteiseen rikostiedusteluun sellaiset keinot, joiden käyttö edellyttää perustuslain kotirauhan ja luottamuksellisen viestin suojan lakivarausten muuttamista.
HE 277/2026 vp. liittyy suoraan vireillä olevaan perustuslain 10 §:n muutoshankkeeseen (HE 50/2026 vp). Koska perustuslain nykyinen sanamuoto sallii perusoikeuksien rajoittamisen vain yksilöidyn rikosepäilyn tai kansallisen turvallisuuden perusteella, uhkaperusteinen rikostiedustelu kotirauhan ja viestintäsalaisuuden alueella vaatii ensin perustuslain muuttamisen eli kansalaisten yksityisyyden- ja oikeussuojan heikentämistä.
Perinteisessä rikoslaissa rangaistava teko on määriteltävä tarkasti etukäteen, kun taas nykyaikaisessa tiedustelulainsäädännössä valtuuksien käyttö sidotaan usein tulevaisuuteen suuntautuviin, vaikeasti rajattaviin uhkakuviin. Kaikki on yhtä hybridia — vaikka kukaan ei tunnu osaavan (haluavan) tarkkarajaisesti määritellä mitä hybridi pitää sisällään.
”Informaatiovaikuttaminen” tai ”demokraattisten instituutioiden horjuttaminen” ovat poliittis-strategisia termejä, eivät tarkkarajaisia oikeudellisia käsitteitä. Raja vieraan vallan ohjaaman disinformaation ja kotimaisen kärjekkään hallituskritiikin välillä voi helposti muuttua tulkinnanvaraiseksi, kun niin halutaan.
Lakeja ei säädetä vain nykyistä hallitusta varten. Jos lakiin jätetään väljiä, epämääräisiä määritelmiä, myöhempi autoritaarisempi hallitus voi käyttää samoja pykäliä täysin laillisesti poliittisen opposition, kansalaisjärjestöjen tai hallituksen toimintaa kritisoivien toimittajien tarkkailuun.
Sekä Suomessa että Saksassa perustellaan laajoja määritelmiä sillä, että nykyaikainen valtiollinen vaikuttaminen on monimuotoista ja piiloutuu usein laillisen toiminnan — kuten yritystoiminnan, kansalaisaktivismin tai somesisällön — taakse. Jos laki sidottaisiin liian tiukasti vain vanhoihin rikosnimikkeisiin, viranomaiset olisivat aina askeleen jäljessä, väittävät hallitukset.
Vaikka uudistuksissa pyritään rajaamaan sananvapauden piiriin kuuluva kritiikki ulkopuolelle vaatimalla, että toiminnalla on kytkös vieraaseen valtioon tai muuhun vastaavaan ulkoiseen toimijaan, ei tämäkään poista ongelmaa täysin, sillä juuri tuon kytköksen selvittäminen toimii usein perusteena seurannan aloittamiselle.
Rikostutkinnassa epäillylle on pääsääntöisesti kerrottava salaisista pakkokeinoista tutkinnan päätyttyä, tiedustelussa ilmoittamatta jättäminen ja pysyvä salassapito on laillista.
Jos kansalainen ei koskaan saa tietää joutuneensa tietojärjestelmätiedustelun tai asuntokuuntelun kohteeksi, hän ei voi valittaa päätöksestä, riitauttaa seurannan perusteita tai vaatia vahingonkorvausta laittomasta tarkkailusta.
Ja silloin hänen todellinen yksityisyydensuojansa ja oikeusturvansa ovat nollan arvoisia.
1980-luvun lopulla Stasilla oli yli 91 000 vakituista työntekijää. Lisäksi se käytti lähes 190 000–250 000 epävirallista ilmiantajaa (Inoffizielle Mitarbeiter, IM), jotka vakoilivat naapureitaan, työtovereitaan ja jopa perheenjäseniään. Stasi toimi kylmän sodan aikana aktiivisesti myös Suomessa.