Vuonna 2014 perustettu Myrotvorets (”Rauhantekijä”, myös muodossa Mirotvorets) esiintyy virallisesti itsenäisenä kansalaisjärjestönä, mutta sen kytkökset Ukrainan turvallisuuskoneistoon ovat laajasti dokumentoituja.
Vuonna 2014 perustettu Myrotvorets (”Rauhantekijä”, myös muodossa Mirotvorets) esiintyy virallisesti itsenäisenä kansalaisjärjestönä, mutta sen kytkökset Ukrainan turvallisuuskoneistoon ovat laajasti dokumentoituja.
Ukrainalaismedia Lviv Herald aloittaa sivustosta kertovan artikkelinsa: ”Ukrainassa on erikoinen verkkosivusto, joka väittää tunnistavansa Ukrainan valtion viholliset, julkaisee heidän henkilötietonsa ja joskus ilmoittaa heidän kuolemastaan. Sen nimi on Myrotvorets, joka kirjoitetaan englanniksi yleensä muodossa Mirotvorets ja se tarkoittaa ”rauhantekijää”. Nimi on ironinen, olipa se tarkoituksellista tai ei, sillä sivustosta on tullut yksi kiistanalaisimmista toimijoista Ukrainan informaatiosodassa Venäjää vastaan. Se toimii epämääräisellä harmaalla alueella tutkivan journalismin, tiedustelutiedon keräämisen, poliittisen aktivismin sekä epälojaaliudesta epäiltyjen henkilöiden julkisen ilmiantamisen välillä. Kukaan sen sisäpiirin ulkopuolinen ei osaa sanoa varmuudella, kuka käyttää siinä ylintä päätäntävaltaa, kuka rahoittaa sen toimintaa tai millainen suhde sillä tarkalleen ottaen on Ukrainan tiedustelu- ja lainvalvontaviranomaisiin.”
Lviv Heraldin mukaan sivusto siis esittää itsensä kansalaisjärjestönä, joka identifioi Ukrainan ”valtion vihollisia” keräämällä ja julkistamalla tietoja rikoksista Ukrainan kansallista turvallisuutta, kansainvälistä rauhaa ja ihmisyyttä vastaan.
”Sen päätietokanta, hieman pahaenteisesti nimeltään Chystylyshche [Tšystylyštše] eli ”Kiirastuli”, sisältää tietoja venäläisistä sotilashenkilöistä, epäillyistä yhteistoimintahenkilöistä, separatisteista, poliitikoista, toimittajista ja lukuisista muista henkilöistä, joiden sen ylläpitäjät katsovat toimineen Ukrainan etujen vastaisesti. Jotkin merkinnät sisältävät valokuvia, syntymäaikoja, osoitteita, puhelinnumeroita, passitietoja ja syytöksiä rikollisesta toiminnasta. Verkkosivusto pyytää yleisöä lähettämään sille tietoja ja ottaa nimenomaisesti huomioon, että lainvalvonta- ja tiedusteluviranomaiset käyttävät sen tietoja,” Lviv Herald kuvailee.
Alun perin sivusto keskittyi Venäjän tukemiin separatisteihin, palkkasotureihin ja sotarikoksista epäiltyihin. Ukrainan viranomaiset ja rajavartijat ovat hyödyntäneet listaa tarkastuspisteillä sekä todistusaineistona oikeudenkäynneissä.
Nykyään listalle päätyy myös ulkomaisia poliitikkoja, toimittajia ja julkisuuden henkilöitä, joiden katsotaan levittävän venäläismielistä propagandaa tai toimivan Ukrainan etujen vastaisesti. Marraskuussa 2026 uutisoitiin laajasti suomalaisen europarlamentaarikko Eero Heinäluoman lisäämisestä sivustolle. Muita tunnettuja nimiä listalla ovat muun muassa Gerhard Schröder, Viktor Orbán, muusikko Roger Waters, sotakirjeenvaihtaja ja toimittaja Janus Putkonen, Kyproksen MEP Fidias ja joukko muita europarlamentaarikkoja. Listalla on myös ukrainalainen tutkiva journalisti Denys Bifus, joka on tehnyt paljastuksia Ukrainan hallituksen ja hallinnon korruptiosta.
Kriitikot ja Venäjän viranomaiset ovat kutsuneet sivustoa ”tappolistaksi”. Syytökset ovat saaneet pontta siitä, että monet listalle joutuneet henkilöt – kuten ukrainalainen toimittaja Oles Buzyna ja poliitikko Oleh Kalašnikov vuonna 2015– on murhattu vain muutamaa päivää heidän tietojensa julkaisemisen jälkeen. Sivusto merkitsee tapettujen ihmisten sivustolla olevan kuvan yli punaisella merkinnän ”likvidoitu”.
Qatarin valtio-omisteinen media Al Jazeera kertoi jo vuonna 2019 sivustolla olevan yli 130 000 nimeä — mikä vuosiluku taas kertoo, että sivuston verenhimoisuus ei liity mitenkään vuonna 2022 alkaneeseen Venäjän erikoisoperaatioon Ukrainassa.
Al Jazeera kertoo esimerkkitapauksen siitä, miten sivustolle saattaa joutua Ukrainan valtion vihollisena. Lokakuussa 2019 Moskovan lentokentältä lähti matkustajakone, joka joutui lintuparveen törmättyään tekemään hätälaskun. Kaikki selvisivät hengissä. Tuntien sisällä lentohenkilöstö oli lisätty tappolistalle syystä että kone oli ollut matkalla Krimille.
Sivuston taustalla ovat Ukrainan sisäministeriön entinen neuvonantaja Anton Heraštšenko sekä myöhemmin varaministerinä toiminut tietoliikenneinsinööri ja yrittäjä, aktivisti Heorhi Tuka.
Sodan alettua 2014 Länsi-Ukrainan ATO-hyökkäyksellä Itä-Ukrainaan, Tuka perusti armeijaa tukevan vapaaehtoisjärjestön nimeltä Narodnyi Tyl (”Kansan selusta”) ja seuraavaksi Myrotvorets-tietokannan. Myöhemmin hän toimi Luhanskin alueen kuvernöörinä (2015–2016) ja väliaikaisesti miehitettyjen alueiden varaministerinä (2016–2019). Nykyisin hän työskentelee poliittisena kommentaattorina ja tubettajana.
Heraštšenko on viestintävaikuttaja, taloustieteilijä ja poliitikko Harkovasta, joka nousi valtakunnanpolitiikkaan vuoden 2014 Maidanin tapahtumien jälkeen. Hän toimi pitkään sisäministeri Arsen Avakovin keskeisenä neuvonantajana, kansanedustajana Kansanrintama-puolueessa sekä apulaissisäministerinä.
Kummallakaan ei ole suoraa jäsenyyttä varsinaisissa uusnatsipuolueissa, he edustavat ukrainalaista kansallismielistä keskusta-oikeistoa ja turvallisuuspoliittista kovaa linjaa. Heraštšenkolla oli kuitenkin vuosina 2014–2015 tiiviit viralliset ja operatiiviset yhteydet sisäministeriön alaisuuteen liitettyihin vapaaehtoispataljooniin – mukaan lukien äärioikeistolaisesta taustastaan tunnettuun Azov-natsipataljoonaan – joiden organisoimisessa ja julkisuuskuvan hallinnassa hän oli keskeisessä roolissa.
”Vuonna 2016, kun Radio Free Europe/Radio Liberty kysyi, oliko Myrotvorets hänen [Heraštšenkon] luomuksensa, hän kieltäytyi myöntämästä omistajuutta, kun taas presidentti Volodymyr Zelenski kertoi myöhemmin, että Heraštšenko oli sanonut hänelle työskennelleensä aiemmin projektin parissa, mutta jättäneensä sen. Vieläkin arvoituksellisempi henkilö on mies, joka käyttää nimeä Roman Zaitsev ja joka on julkisesti nimetty Myrotvorets-keskuksen johtajaksi. Zaitsev on väittänyt omaavansa yhteyksiä Ukrainan turvallisuusinstituutioihin ja on kuvaillut, että projektin henkilöstöön kuuluu sisäministeriön ja Ukrainan turvallisuuspalvelun, SBU:n, palveluksessa olevia henkilöitä,” Lviv Herald raportoi.
Radio Free Europe (RFE) perustettiin vuonna 1949 CIA:n National Committee for a Free Europe -peitejärjestön kautta lähettämään uutisia Itä-Euroopan sosialistimaihin. Neuvostoliittoon suunnattu Radio Liberty (RL) aloitti lähetyksensä vuonna 1953 vastaavanlaisen järjestön alaisuudessa. CIA rahoitti kanavia salaa ja osallistui niiden yleisten toimintalinjojen määrittelyyn lähes kahden vuosikymmenen ajan.
CIA-kytkökset tulivat julkisuuteen 1970-luvulla. RFE ja RL yhdistyivät yhdeksi organisaatioksi (RFE/RL) vuonna 1976. Nykyään se toimii itsenäisenä voittoa tavoittelemattomana yhtiönä, jota valvoo Yhdysvaltain liittovaltion virasto U.S. Agency for Global Media ja rahoittaa Yhdysvaltain kongressi.
Sillä on lakisääteinen toimituksellinen riippumattomuus, mutta sen perustamistehtävä on edistää demokratiaa ja vapaata tiedonvälitystä Yhdysvaltain ulkopoliittisten intressien suuntaisesti.
RFE/RL oli ensimmäinen, joka alkoi nostaa tarinaa Pietarin trollitehtaasta muiden medioiden kaiutettavaksi. Yhdysvaltain oikeusministeriö pudotti myöhemmin trollitehdas-syytteet.
Tutkivan journalismin selvitykset — kuten Radio Free Europe/Radio Liberty vuonna 2016 ja ukrainalainen verkkojulkaisu Mezha kesäkuussa 2026 — ovat yhdistäneet Ihor Savtšukin, Jaroslav Bondarenkon ja Myroslav Oleškon Myrotvorets-sivuston taustavoimiin, viestintään ja hallintaan. Heidän roolinsa ulottuvat sivuston teknisestä ja PR-tuesta aina sen julkiseen edustamiseen. Ryhmän kesken on ollut sisäisiä ristiriitoja.
Vuonna 2016 Radio Svoboda (RFE/RL) löysi julkisen asiakirjan. Kyseessä oli avoin Google Sheets -taulukko. Verkkotaulukko ei ole enää julkisesti saatavilla suoralla linkillä, sillä sen käyttöoikeudet on myöhemmin rajoitettu.
Verkkotaulukon mukaan Myrotvorets sai tukea kiovalaiselta Internet Business Promotion -nimiseltä PR-yritykseltä, jota Ihor Savtšuk johti.
Ukrainalaisen Mezha-verkkojulkaisun kesäkuussa 2026 julkaiseman tutkivan artikkelin mukaan Savtšuk on ollut keskeinen henkilö sivuston taustavaikuttajana ja viestinnän ohjaajana. Hän on esiintynyt sosiaalisessa mediassa aktiivisesti Myrotvoretsin tukijana ja jakanut sen sisältöjä.
Myroslav Oleško on ukrainalainen bloggaaja ja poliittinen kommentaattori, joka toimi vuosien ajan Myrotvorets-projektin julkisena tiedottajana ja puolestapuhujana. Hän ajautui myöhemmin välirikkoon sivuston muiden taustavaikuttajien kanssa.
Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU asetti Oleškon epäillyksi marraskuussa 2023. Epäily liittyy siihen, että Oleško on julkaissut ulkomailta videoita ja viestejä, joissa hän kehottaa asevelvollisia miehiä piileskelemään viranomaisilta ja välttämään liikekannallepanoa. Tästä rikoksesta voidaan tuomita Ukrainassa 5–8 vuoden vankeusrangaistukseen.
Toinen epäily koski väärennetyn asiakirjan käyttämistä. Viranomaisten mukaan Oleško ylitti Ukrainan rajan laittomasti elokuussa 2023 käyttämällä väärennettyä sotilaslääkärin lautakunnan (VLK) todistusta, jonka mukaan hän olisi kelvoton asepalvelukseen.
Aiheeseen liittyy: Vau! Ukrainassa korruptio on todella innovatiivista ja kaikkialle ulottuvaa.
Jaroslav Bondarenko on ukrainalainen aktivisti. Bondarenko kuului vapaaehtoisten ja viestintätoimijoiden verkostoon, joka osallistui Myrotvots-tietokannan ylläpitoon ja tietojen käsittelyyn yhdessä Savtšukin kanssa, Mezha raportoi.
Turvallisuuspalvelu SBU on kiistänyt virallisesti osallisuutensa sivuston toimintaan mutta sekä Ukrainan rajavartiosto, poliisi ja SBU ovat käyttäneet Myrotvorets-tietokantaa rutiininomaisesti henkilöiden tarkastamiseen ja pidätyksiin.
Lviv Herald raportoi: ”Huhtikuussa 2024 Lawfaren julkaisemassa tutkimuksessa kuvattiin vuorovaikutusta Myrotvoretsin ja ukrainalaisten vapaaehtoisten kybertiedusteluoperaatioiden välillä, jotka hankkivat tietoja venäläisistä sotilashenkilöistä ja muista yksityishenkilöistä. Tutkimuksessa dokumentoitiin tapauksia, joissa kyberoperaatioiden kautta hankittuja tietoja liitettiin myöhemmin Myrotvoretsin rekistereihin, mukaan lukien erään tutkitun henkilön lähipiiriin kuuluvien lasten henkilötiedot.”
Kun sivusto toukokuussa 2016 suljettiin vähäksi aikaa, ”poliitikot ja Ukrainan viranomaiset reagoivat vihaisesti” kuvaili ukrainalaismedia Kyiv Post.
— Kun viranomainen ei voi tai halua viedä ”valtion vihollisia” normaalin oikeusprosessin läpi, henkilön päätyminen julkiselle vihollislistalle ja likvidoitavaksi on kätevää, ja siirtää vastuun epämääräisille ”vapaaehtoisille”.
Oikeusoppineet ja kansainväliset järjestöt — kuten YK ja EU-maat — ovat arvostelleet sivustoa ankarasti niin sanotusta doxingista eli henkilötietojen kuten osoitteiden, puhelinnumeroiden ja passitietojen vuotamisesta julkisuuteen ilman tuomioistuimen päätöstä.
EU on jatkanut sivuston perustamisen jälkeen kymmenien miljardien eurojen rahoitusta Ukrainalle huolimatta YK:n, G7-maiden ja EU:n oman suurlähettilään esittämästä kritiikistä; EU:n Kiovan-suurlähettiläs ja G7-maiden suurlähettiläät tuomitsivat sivuston julkisesti jo vuonna 2016, kun se vuoti yli 4 000 toimittajan henkilötiedot.
— Kaikesta tästä huolimatta sivuston sulkemista ei koskaan ole asetettu EU-rahoituksen ehdoksi. Tosiasiassa tuki Ukrainalle kasvoi.
Heti vuonna 2014 EU julkisti 11,2 miljardin euron tukipaketin Ukrainalle vuosille 2014–2020. Kokonaisuudessaan EU ja sen rahoituslaitokset EIB ja EBRD myönsivät Ukrainalle vuosina 2014–2021 yli 17 miljardia euroa avustuksina ja lainoina. Venäjän erikoisoperaation alkamisen jälkeen EU:n rahoitus on noussut yli 100 miljardiin euroon, mukaan lukien 50 miljardin euron Ukraine Facility -tukiväline vuosille 2024–2027, vaikka Tappolista-sivusto on jatkanut toimintaansa ja lisännyt listoille myös länsimaisia poliitikkoja, toimittajia ja tavallisia kansalaisia.
Syksyllä 2017 DFRLab julkaisi laajan analyysin ”UN Calls for Investigation of Ukrainian Digital Blacklist”, jossa se vahvisti YK:n huolet, osoitti sivuston julkaisevan hallitusta kritisoivien toimittajien ja poliitikkojen arkaluontoisia tietoja ja totesi sivuston vaarantavan ihmisten turvallisuuden.
Digital Forensic Research Lab (DFRLab) on vuonna 2016 perustettu tutkimusyksikkö, joka toimii yhdysvaltalaisen Atlantic Council -ajatushautomon alaisuudessa. Atlantic Council ei ole virallisesti osa NATOa, mutta se on NATOn läheinen yhteistyökumppani ja transatlanttista turvallisuuspolitiikkaa edistävä ajatushautomo, joka saa rahoitusta muun muassa Yhdysvaltain hallinnolta, EU:lta, NATO-maiden puolustusministeriöiltä ja teknologiayhtiöiltä.
Raportista huolimatta sivusto jatkaa toimintaansa edelleen.
Lviv Herald kertoo: ”Myrotvoretsin erikoinen piirre on, että sen verkkosivustolla näkyy maantieteellisiä viittauksia Virginian Langleyyn, jossa sijaitsee Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun päämaja, sekä Puolan Varsovaan. Nämä viittaukset ovat ruokkineet spekulaatioita siitä, että sivustoa ylläpitävät tai rahoittavat Yhdysvaltain tai muiden länsimaiden tiedustelupalvelut.”
Tällaisten väitteiden tueksi ei kuitenkaan vielä ole olemassa luotettavaa julkista näyttöä.
”Myrotvorets väittää julkisesti omaavansa sellaisen järjestön valtuudet, joka avustaa valtiota kansallisen turvallisuuden puolustamisessa, mutta kiistää samalla olevansa itse valtiollinen instituutio. Erottelu on tärkeä, koska valtion elimiä sitovat lakisääteiset velvoitteet, jotka koskevat todistusaineistoa, rikosprosessia, henkilötietojen suojaa ja institutionaalista tilivelvollisuutta. Yksityinen järjestö voi väittää tekevänsä valtion työtä hyväksymättä välttämättä niitä rajoituksia, jotka tavallisesti liittyvät julkisen vallan käyttöön,” Lviv Herald huomauttaa.
Lviv Herald muistuttaa että ”[…] kyse laajemmasta oikeustieteellisestä ongelmasta. Ukrainan oikeusjärjestys tunnustaa oikeuden yksityisyyteen, sananvapauden ja syyttömyysolettaman, ja näitä oikeuksia suojaavat myös kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Sota-ajan olosuhteet voivat oikeuttaa yksilön oikeuksien rajoittamisen silloin, kun rajoitukset ovat lainmukaisia, välttämättömiä ja oikeasuhteisia, mutta ne eivät poista eroa epäillyn väärinkäytöksen ja toteen näytetyn syyllisyyden väliltä. Suvereniteettiaan puolustavan valtion on jatkuvasti määriteltävä, kuinka kansallisen turvallisuuden toimet voivat toimia rinnakkain niiden oikeuksien kanssa, joita se on sitoutunut kunnioittamaan.”
Mitä Ukrainan hallitus aikoo tehdä tälle asialle? Vai aikooko mitään?
Kirjoitin tänään loppuun jo muutama päivä sitten aloittamani artikkelin Saksan tiedustelun ja poliisin saamista laajemmista valtuuksista. Poliisi ja tiedustelu saavat tulevaisuudessa vakoilla saksalaisia jokseenkin lainsäädännön suuresti suitsimatta.
Valtuudet tulevat parlamentin päätöksellä. Ongelmakenttä on silti samantapainen.
Jos kansalainen leimataan ”turvallisuusuhaksi” tai ”informaatiovaikuttajaksi” hallinnollisessa tai puolivirallisessa järjestelmässä — tai epävirallisessa kuten kansalaisjärjestönä esiintyvä Myrotvorets — ilman rikossyytettä, hänellä ei ole keinoa puhdistaa mainettaan tai puolustautua oikeudessa.
Epäily ei ole todiste. Väite ei ole todiste. Se, että joku lyö leiman, ei osoita syyllisyyttä.
Jos massamedia nimeää yksityishenkilön vieraan vallan kätyriksi, propagandistiksi tai turvallisuusuhaksi, seuraukset voivat helposti muuttua epäviralliseksi rangaistukseksi; työn, perheen, ystävien ja maineen menetys. Tulevaisuuden menetys.
Pahempaakin.
Joka puolella maailmaa elää öyhöjä, jotka jotenkin oudosti päättelevät, että väite ja leima ovat todisteita, ja lähtevät ratkomaan ”ongelmaa” omin nokkineen.
Muistetaan kaikki se sananvastuu. Kerran internetissä sanottu on aina internetissä.
Kun viranomaisilla on laajat oikeudet kasvojentunnistukseen, tekoälyanalyysiin ja tietolähteiden käyttöön ilman tiukkaa tuomioistuinkontrollia, kynnys siirtää — tai vuotaa — tietoja virallisista rekistereistä epäviralliseen painostukseen tai tiedusteluoperaatioihin madaltuu.
Myrotvoretsin kanssa näin on mahdollisesti käynyt.
Lue myös:
Heinäluoma samalle Ukrainan tappolistalle Bäckmanin ja Putkosen kanssa
Zelenskyitä ja Putinia pilkannut venäläinen taiteilija ammuttu Puolassa
Artikkelikuva Wikimedia, Wikipedia & Wikipedia. Kuvankäsittely RS.
aside.ptv-c{--ptv-o:#FF6800;--ptv-y:#FFFA00;--ptv-ink:#14110E; font-family:"Readex Pro",-apple-system,"Segoe UI",Roboto,sans-serif; background:#FFF6EE;border:1px solid #F2D9C3;border-radius:16px; padding:30px 32px;margin:44px 0;color:var(--ptv-ink);line-height:1.5;} .ptv-c .ptv-c__title{margin:0 0 14px;font-size:22px;font-weight:700; letter-spacing:-.015em;max-width:22ch;color:var(--ptv-ink);} .ptv-c .ptv-c__title em{font-style:normal;color:var(--ptv-o);} .ptv-c .ptv-c__lead{margin:0 0 6px;font-size:17px;font-weight:600;max-width:36ch; color:var(--ptv-ink);} .ptv-c .ptv-c__lead b{color:var(--ptv-o);font-weight:700;} .ptv-c .ptv-c__sub{margin:0 0 22px;font-size:14.5px;color:#6E635A;max-width:48ch;} .ptv-c .ptv-c__meter{height:12px;border-radius:999px;background:#F1E2D5;overflow:hidden;} .ptv-c .ptv-c__meter i{display:block;height:100%;border-radius:999px; background:linear-gradient(90deg,var(--ptv-y),var(--ptv-o));} .ptv-c .ptv-c__scale{display:flex;justify-content:space-between;gap:12px; margin:8px 0 24px;font-size:12.5px;font-weight:500;color:#6E635A;} .ptv-c .ptv-c__scale b{color:var(--ptv-ink);font-weight:600;} .ptv-c a.ptv-c__cta, .ptv-c a.ptv-c__cta:link, .ptv-c a.ptv-c__cta:visited{ display:inline-block;background:#FF6800!important;color:#FFFFFF!important; text-decoration:none!important;border:0!important;box-shadow:none!important; text-shadow:none!important;font-size:16.5px;font-weight:700;line-height:1.35; padding:15px 30px;border-radius:999px;transition:background .15s;} .ptv-c a.ptv-c__cta:hover, .ptv-c a.ptv-c__cta:focus, .ptv-c a.ptv-c__cta:active{ background:#14110E!important;color:#FFFFFF!important;text-decoration:none!important;} .ptv-c .ptv-c__fine{margin:12px 0 0;font-size:12.5px;color:#8A7F76;} .ptv-c .ptv-c__oath{margin:20px 0 0;padding-top:16px;border-top:1px solid #F2D9C3; font-size:14px;font-weight:600;color:#B84A00;} @media (max-width:560px){ aside.ptv-c{padding:24px 20px;} .ptv-c .ptv-c__title{font-size:19px;} .ptv-c .ptv-c__lead{font-size:16px;} .ptv-c a.ptv-c__cta{display:block;text-align:center;}}Tilaamalla tuet kotimaista riippumatonta journalismia ja saat rajattoman pääsyn sisältöihin.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Rajaton pääsy tilaajien sisältöihin. Tuet kotimaista riippumatonta journalismia.
Tilaa — alkaen 8,25 €/kk