Takautuvasti yrittäjäksi – ilman Y-tunnusta ja tuloja, seuraukset kohtuuttomat

Kempeleläinen Arto Hämäläinen on joutunut tilanteeseen, jonka pitäisi olla mahdoton Suomessa. Säntillisesti työnhakijan velvollisuuksiaan hoitanut Arto on viranomaisten mukaan yrittäjä ja on ollut sitä jo kohta kaksi vuotta – vaikka hänellä ei ole Y-tunnusta eikä yritystuloa.

Myös hänen velkajärjestelynsä on vaarassa raueta, eikä hänellä oikeutta edes toimeentulotukeen, saati työttömyyspäivärahaan. Artoa uhkaa lähes 200 000 euron talousahdinko – yhden viranomaispäätöksen takia.

Puolison toiminimiyrittäjyys kivenä kengässä

Arto oli kolmannen polven kuljetusalan yrittäjä, kunnes hänen yrityksensä kaatui vuonna 2022 konkurssiin kahden suuren luottotappion, dieselin hinnan rajun nousun ja vihreän siirtymän vaatimusten takia.

Hän pääsi vuoden paperisodan jälkeen velkajärjestelyyn, jonka on tarkoitus päättyä joulukuussa 2027. Konkurssin jälkeen hän on ollut kahdessa yrityksessä palkkatöissä ja nyt kaksi vuotta työttömänä hakien aktiivisesti ja ajallaan töitä.

Syyskuussa 2025 hän sai selvityspyynnön työllisyyspalveluista.

Hän oli sitä ennen kertonut virkailijalle rehellisesti ja aidosti, että hänen haaveenaan on jossain vaiheessa työllistyä puolisonsa yritystoimintaan.

Puolison yritys valmistaa öljyhampusta elintarvikkeita ja luonnonkosmetiikkaa. Lisäksi tilalla on alpakoita eläinavusteista toimintaa ja villan tuotantoa varten. Uudeksi palveluksi on rakennettu pieni saunatupa yöpyjille. Arto oli suunnitellut alkavansa pyörittää vuokraustoimintaa omalla Y-tunnuksella. Kunta olisi todennäköisesti myöntänyt starttirahaa toiminnan aloittamiseen.

Tämän seurauksena työllisyyspalveluiden omavalmentaja vähensi hänen työnhakuvelvoitteensa neljästä työpaikasta kahteen ja kertoi, että Arto voi työnhakuvelvoitteensa puitteissa hakea myös toimimista yrittäjänä.

Virkailija totesi kuitenkin, että hän lähettäisi varalta selvityspyynnön siitä, onko hän jo yrittäjä. Tämä hieman ihmetytti Artoa, mutta hän ei epäillyt asiassa olevan mitään kummempaa.

Selvityspyyntö osoittautui ansaksi, mikä Artolle selvisi myöhemmin.

Viranomaisen päätöksellä takautuvasti yrittäjäksi

Työllisyyspalvelut antoi ensiksi Artolle mahdollisuuden aloittaa yritystoiminnan, mutta seuraavaksi se kuitenkin päätti, että yritystoiminta oli alkanut jo puolitoista vuotta sitten.

Seuraavaksi tuli vastaus tehtyyn selvityspyyntöön: hänen tulkittiin toimivan yrittäjänä puolison yrityksessä. Puolisolla on omaa toimintaansa varten toiminimi, jonka hän omistaa kokonaan itse.

Omavalmentaja soitti Artolle tiedustellakseen, milloin hänen yrittäjyytensä on alkanut. Arto ei voinut antaa päivämäärää, koska hän ei ollut vielä aloittanut yritystoimintaansa puolison tilalla.

Virkailija oli ymmällään ja sai kollegoiltaan ohjeen kirjata yrityksen aloituspäiväksi 1.6.2024 eli päivän, jona Arto oli muuttanut silloisen avo- ja nykyisen aviopuolisonsa tilalle.

Arto päätettiin siis tulkita takautuvasti yrittäjäksi, vaikka hän vasta harkitsi sitä. Hänellä ei ollut Y-tunnusta, eikä minkäänlaista rahaliikennettä väitetystä yritystoiminnasta.

Vierastupa oli juuri valmistumassa, ja Arton ajatuksena oli ollut aloittaa toiminta ja hakea Y-tunnusta muutaman viikon päästä, kun toiminnan voisi aloittaa.

Etuudet takaisinperintään, myös velkajärjestely vaarassa

Tämän päätöksen seurauksena YTK-työttömyyskassa teki päätöksen Arton saaman työttömyysetuuden takaisinperinnästä 1.6.2024 alkaen. Se tarkoittaa 23 000 euron perintälaskua, joka päätyy Arton tilanteessa ulosottoon.

Hänen konkurssin jälkeinen velkajärjestelynsä on loppusuoralla, ja nyt myös se on vaarassa raueta uuden velan takia.

Pahimmassa tapauksessa Artoa odottaa lähes parinsadantuhannen euron velat tämän tosiasioihin perustumattoman tulkinnan takia.

Sosiaaliturvaa saisi valehtelemalla

Arto on pohtinut tilannettaan monelta kannalta. Omatunto ei kuitenkaan salli keplottelua yhteiskunnan kustannuksella.

Virheellisestä yrittäjästatuksesta hän pääsisi muuttamalla asumuseroon puolisostaan ja hankkimalla oman asunnon.

Erossa eläminen omasta puolisosta viranomaisten tekemän väärän tulkinnan takia aina hamaan tulevaisuuteen asti ei ole rakastuneelle parille vaihtoehto. Puoliso on itsensätyöllistäjä, joka omalla toiminnallaan työllistää itsensä. Yritystoiminnan tulot eivät kuitenkaan riitä kahdelle.

Tämänkin Arto on selvittänyt työllisyyspalveluille. Hän on jopa joutunut heidän pyynnöstään laskemaan minuutin tarkkuudella, paljonko hän on auttanut omaa puolisoaan tämän työssä.

Viime vuonna hänen ajallinen panostuksensa oli 7 tuntia, mikä koostui lähinnä taukojen tuuraamisesta markkinatapahtumissa aviomiehen roolissa yksityishenkilönä. Onko Suomesta tullut niin kylmä maa, ettei omaa vaimoaan saisi auttaa ollenkaan, Arto ihmettelee.

Viimeinen oljenkorsi Artolle oli huoli-ilmoituksen tekeminen. Koska Kelasta ei saanut apua, Arto pyysi ystävällistä Kelan virkailijaa tekemään hänestä huoli-ilmoituksen. Se ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Sataneljätoista liitettä ei vain ollut Kelalle tarpeeksi – yksi puuttui, koska se liittyi puolison omaan yritystoimintaan.

Ainoa keino kantelu viranhaltijoista

Arto on tehnyt kahdeksan selvityspyyntöä työllisyyspalveluille asiansa avaamiseksi ja toimittanut kymmeniä liitteitä. Kaikki tieto oikean päätöksen pohjaksi on annettu, mutta työllisyyspalvelut tulkitsevat hänet silti takautuvasti yrittäjäksi.

Mainos
Mainos

Viranomaisella on Suomessa valta tehdä tulkintoja, mutta silloin kun kaikki mahdollinen tieto asiasta on annettu, päätös pitää tehdä tosiasioiden perusteella.

Arto ei voi ymmärtää, että virkamies voi tehdä ihmisestä yrittäjän ilman, että hänellä on edes rekisteröityä yritystä. Hän on joutunut tekemään kolmesta viranhaltijasta kantelun. Viranhaltijoilla on henkilökohtainen rikos- ja vahingonkorvausvastuu päätöksistään.

Millaisen tuomion voi saada yrittäjästatuksen järjestämisestä?
– En osaa sanoa, ehkä sakkoa, Arto arvelee.

Kolmen Keha-keskuksen viranhaltijan päätöksestä on koitunut kohtuuttomat seuraukset rehelliselle kempeleläiselle miehelle.

Toimeentulo evätty kokonaan

Tällä hetkellä Artolla ei ole minkäänlaista toimeentuloa, ja näin voi jatkua jopa kaksi vuotta. Työttömyyskorvausta hän ei saa, koska hänet on katsottu yrittäjäksi, vaikka yritystä ja minkäänlaista rahaliikennettä ei ole.

Kela on evännyt toimeentulotuen, koska hän ei ole toimittanut puolisonsa yrityksen tiliotteita.

Hän ei kuitenkaan voi toimittaa tiliotteita puolisonsa yrityksestä, koska se ei ole hänen. Pariskunnalla on avioehtosopimus, joka sulkee pois kokonaan toisen puolison omistuksen.

Arto on toimittanut Kelalle toimeentulotukihakemuksen mukana 114 liitettä. Silti hän sai hylkäävän päätöksen. Kelan mukaan yksi liite puuttui: puolison yrityksen kolmen kuukauden tiliotteet.

Tiliotteita Arto ei kuitenkaan voi toimittaa, koska puolison yrittäjyys ei kuulu hänen talouteensa myöskään avioehtosopimuksen nojalla. Tiliotteissa on myös asiakkaiden nimiä ja tietoja, joita ei voi tietosuojaa rikkomatta luovuttaa kuin poliisille.

Lain mukaan Kela voi tehdä myös toisenlaisen päätöksen käyttäen omaa harkintaansa.

Ei diagnooseja vaan oikeutta

Arto on lähettänyt oikeusaputoimiston lakimiehen avustuksella kirjelmän sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakuntaan, jossa asioiden käsittelyaika on vähintään 10 kuukautta.

Oikeuskansleri ei ottanut hänen asiaansa käsittelyyn todeten asian olevan käsittelyssä alemmassa asteessa.

– Suomessa asuu maailman onnellisin kansa, joka voi tipahtaa täysin järjestelmän ulkopuolelle. Olen aina ollut tekevä mies, mutta minunkin pitää saada yhteiskunnalta silloin apua, kun sitä tarvitsen. Tämä ei ole enää se Suomi, jossa olen elänyt aikaisemmin, Arto kritisoi.

Heikompi ihminen olisi jo murtunut vastaavassa tilanteessa. Arto kuitenkin toteaa, ettei hän tarvitse täysin terveenä miehenä lääkärin diagnooseja vaan oikeutta.

– Suomessa viranomainen ei ole tietääkseni kertaakaan pyörtänyt päätöstään. Aion olla ennakkotapaus, en luovuta tätä väsytystaistelua missään vaiheessa – mennään sitten vaikka hallinto-oikeuteen.

Arton tilanne on vaikuttanut myös hänen perheeseensä ja lähipiiriinsä, joka kantaa huolta miehen hyvinvoinnista ja toimeentulosta.

Yrittäjästatus ansa

Arto ihmettelee, onko työvoimapalveluiden tarkoituskaan työllistää ihmisiä, vaiko vain siivota tilastoja tekemällä työttömistä yrittäjiä vaikka väkisin.

Puoli vuotta palkkatöissä poistaa yrittäjästatuksen. Arto hakee edelleen aktiivisesti töitä, vaikka hänellä ei ole enää hakuvelvoitetta. Hyvällä onnella hän on pääsemässä taas palkkatöihin. Se ei kuitenkaan muuta väärän viranomaispäätöksen aikaansaamaa ketjureaktiota, joka on ajamassa hänet kohtuuttomaan velka-ahdinkoon.

Lakimies totesi Arton tipahtaneen ansaan, niin käsittämätön tilanne on.

Onko Suomi maa, jossa ihminen nostetaan jaloilleen uuteen alkuun vai tuhotaanko tavan suomalaisen elämä, jotta virkakoneiston ei tarvitse myöntää tehneensä virheellistä päätöstä?

 

Videolla Arto kertoo tilanteestaan vapaan toimittajan Jouni Koistisen haastattelussa.

 

Toimittaja

Leena Kylmänen

https://positv.fi/tilaa-posi-tv/

2 kommenttia:

  1. Naali 24 helmikuun, 2026 klo 20:03

    Jäin pari vuotta sitten työttömäksi. Oli myös selkävaivoja ja selkäleikkaus. Sitten ilmoittauduin työttömäksi ja hain peruspäivärahaa. Se evättiin, koska olin kuulemma kokoaikainen yrittäjä. Olin liki 20 vuotta hoitanut korvauksetta yleishyödyllisen yhdistyksen palkka-asiat (noin viisi työntekijää) ja kirjanpidon. Sittemmin minullekin alettiin maksaa palkkaa vaivoistani, sata euroa kuukaudessa (minkä olin tietysti ilmoittanut hakemuksessa). Nämä tekivät minusta työvoimaviranomaisten mukaan kokoaikaisen yrittäjän, mistä en ollut kylläkään itse tiennyt mitään. Onneksi pääsin samoihin aikoihin työkyvyttömyyseläkkeelle.

    • Karl Beckenstrom 24 helmikuun, 2026 klo 20:21

      TE keskus voisi päivittää käsityksiä mitä on yrittäjä ja sellainen yrittäjä joka tulee toimeen omalla palkallaan yrityksestään. Se että tekee jotain yrityksellistä työtä ei ole useinkaan tae edes yhden henkilön toimeentulolle yrittäjäkuluineen ja veroineen. Nämä täysin ilman mitään tuloa ja tukea jäämisen tapaukset- joita on monia- myöskin estää ihmisiä työllistymästä omaa kauttaan. Pienikin yrityksellinen tulo voisi taloudellisesti auttaa ja olisi aktivoivaa ja loisi merkitystä ja itsetuntoa ja itsepärjäämisen kokemusta. Mutta jos riskinä on jäädä ilman mitään jopa vuosiksi, moni jättää sitten tekemättä. Monella on kykyjä tehdä ja tuottaa palveluja ja tavaroita, ei kuitenkaan kokopäiväisenä. Tämä pienikin työaktiivisuus tulee olla palkittavaa, ei rankaistavaa. Yksittäinen virkailija ei voi päättää arvioiden kuka on yrittäjä tai ei. Arton tapaus on siitä vakava esimerkki miten henkilön talous tuhoutuu tälläisen virkailijan päätöksen perustella.

KOMMENTOI: