Suomen turvallisuuspolitiikka on muutamassa vuodessa
muuttunut enemmän kuin vuosikymmeniin.
Maailmanpolitiikassa roolit voivat muuttua nopeasti. Suurena rauhantekijänä esiintyvä Donald Trump heittää bensaa Teheranin itsesytyttämiin liekkeihin. Lähi-idän jännitteet ovat kiristyneet tavalla, joka voi pahimmassa tapauksessa levitä hallitsemattomasti aina kolmanneksi maailmansodaksi asti.
Juuri tällaisina hetkinä pienten – ja miksei isompienkin – valtioiden tulisi pysähtyä tarkastelemaan omaa asemaansa maailmassa.
Suomessa poliittisen johdon olisi syytä arvioida uudelleen ne sotilaalliset sitoumukset, joihin olemme viime vuosina sitoutuneet poikkeuksellisen nopeasti.
On täysin aiheellista kysyä: olemmeko todella oikealla puolella historiaa, jos pääliittolaisemme käyttää sotilaallista voimaa Irania vastaan yhdessä Israelin kanssa – tavalla, jonka monet näkevät kansainvälisen oikeuden vastaisena ja joka uhkaa sytyttää koko Lähi-idän entistä laajempaan konfliktiin?
Yhdysvaltojen ja Suomen DCA-sopimus oli virhe
Suomen ja Yhdysvaltojen välinen DCA-sopimus oli vakava strateginen virhe. Se sitoo Suomen entistä tiiviimmin Yhdysvaltojen sotilaalliseen toimintaympäristöön ja tekee maastamme osan suurvaltojen välistä jännitekenttää.
Samalla on perusteltua arvioida myös Suomen NATO-jäsenyyden mielekkyyttä uudelleen. Sotilasliiton jäsenyys merkitsee väistämättä poliittista ja strategista sitoutumista pääliittolaisen toimintaan. Jos pääliittolainen toimii tavalla, jonka monet näkevät kansainvälisen oikeuden vastaisena, on täysin oikeutettua kysyä, palveleeko tällainen sitoutuminen Suomen pitkän aikavälin etua.
***
Lisäksi viimeisimmät uutiset antavat keskustelulle aivan uuden sävyn:
Ylen mukaan Suomen hallituksessa on kiinnostusta purkaa ydinaseiden kauttakulkukielto. Jos tällainen muutos toteutuisi, se merkitsisi jälleen uutta askelta kohti syvempää sotilaallista sitoutumista Yhdysvaltojen strategiaan.
Jo nykyisellään Yhdysvaltojen toiminta Suomen tukikohdissa tapahtuu pitkälti Suomen viranomaisten ulottumattomissa. Suomi ei käytännössä tarkasta, millaista sotilaallista kalustoa tukikohtiin tuodaan ja mitä tukikohtien kautta kuljetetaan. Jos ydinaseiden kauttakulku Suomen alueen kautta sallittaisiin virallisesti, kynnys niiden myöhemmälle sijoittamiselle Suomen maaperälle madaltuisi väistämättä.
Haluaako Suomi olla Venäjän ydiniskukohde numero 1 ?
Ydinaseet eivät ole tavallinen asejärjestelmä. Niiden läsnäolo muuttaa aina myös valtion asemaa kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa.
Haluammeko me suomalaiset todella varmistaa sen brutaalin asetelman, että Suomi olisi Venäjän näkökulmasta ensimmäisten kohteiden joukossa mahdollisen ydinasehelvetin päästessä valloilleen? Ydinaseita kuljettavien ohjusten nopeudet ovat sitä luokkaa, että reagointi muuttuu minuuttipelistä sekuntipeliksi. Kun havainto- ja reagoimisajat lyhenevät, myös virhetulkinnan riski kasvaa väistämättä – ydinsota voi syttyä jopa vahingossa.
Siksi on syytä kysyä: mitä todellista hyötyä ihmiskunnalle on siitä, että Suomi sallisi ydinaseiden kauttakulun virallisesti alueensa kautta?
***
Suomen ulkopolitiikan perinteeseen kuului pitkään ajatus siitä, että pienen valtion vahvuus ei ole ainoastaan sotilaallisessa puolustuskyvyssä, vaan myös kyvyssä rakentaa siltoja. Suomen neutraali asema ei tarkoittanut passiivisuutta – päinvastoin. Se mahdollisti sen, että Suomea kuunneltiin myös silloin, kun suurvallat eivät kyenneet puhumaan keskenään.
Kun maailma jälleen ajautuu kohti uusia vastakkainasetteluja ja sotia, tällaiselle roolille on enemmän kuin tilausta. Rauhantekijöistä on usein pula juuri silloin, kun niitä eniten tarvitaan.
Neutraalina ja sotilaallisesti liittoutumattomana valtiona Suomea ei voitaisi vetää mukaan muiden osapuolten konflikteihin samalla tavalla kuin nyt. Samalla Suomella olisi mahdollisuus palauttaa maineensa rauhan, diplomatian ja kansainvälisen vuoropuhelun ja -oikeuden puolustajana.
Maailma ei tällä hetkellä tarvitse lisää sotilaallisia blokkeja tai uusia rintamalinjoja. Se tarvitsee valtioita ja valtiomiehiä, jotka uskaltavat kulkea toista tietä – Suomi ja suomalaiset voisivat olla yksi niistä, jotka näyttävät oikean suunnan rauhan rakentamiseen, mutta se ei onnistu olemalla ulkovallan talutusnuorassa.
***
Siksi Suomen on syytä pikimmiten arvioida uudelleen suunta, johon olemme turvallisuuspolitiikkamme kanssa kulkemassa.
On siis aika irtisanoa DCA-sopimus.
Ennen kuin on liian myöhäistä.
Toimittaja: Oskari Kekkonen
Artikkelin kansikuva: ChatGPT allekirjoittaneen editoimana
