Käynnissä oleva sota Irania vastaan voi muuttaa kansainvälisiä valtasuhteita nopeammin kuin yksikään kriisi vuosikymmeniin. Näin arvioi geopoliittisia kehityskulkuja historiallisten mallien ja peliteorian avulla tutkiva professori Jiang Xueqin. Politiikan tutkija Glenn Diesenin podcastissa vieraillun Jiangin mukaan konfliktin merkitys ei rajoitu pelkästään Lähi-itään, vaan se voi kiihdyttää maailman siirtymistä pois Yhdysvaltojen johtamasta järjestelmästä.
Jiang näkee sodan suurimman ongelman olleen alusta lähtien strateginen epäselvyys. Hänen arvionsa mukaan Yhdysvaltojen johto ei ole pystynyt määrittelemään selkeää päämäärää sotatoimille Irania vastaan.
Aluksi sotaa perusteltiin Iranin ydinohjelmalla ja uraanin rikastamisella. Professorin mukaan tämä selitys kuitenkin mureni nopeasti, kun Omanin ulkoministeri kertoi juuri ennen iskuja Teheraniin, että Iran oli valmis hyväksymään nollatason uraanin rikastuksen – jopa siviilikäyttöä varten.
Tämän jälkeen perustelut ovat hänen mukaansa vaihtuneet useita kertoja: puhe on siirtynyt ballistisiin ohjuksiin, alueelliseen vaikutusvaltaan ja jopa Iranin sisäisiin protesteihin.
– Yhdysvallat kamppailee selittääkseen omalle kansalleen, miksi tämä sota käydään ja mikä sen lopullinen tavoite on, Jiang sanoo.
Eskalaatio ilman selkeää poistumisstrategiaa
Jiangin mukaan konfliktissa on nähty nopeaa eskalaatiota. Iran on vastannut iskuihin muun muassa hyökkäämällä Yhdysvaltojen sotilastukikohtiin Persianlahden alueella ja sulkemalla Hormuzinsalmen, joka on yksi maailman tärkeimmistä energiakuljetusreiteistä.
Salmen kautta kulkee merkittävä osa Lähi-idän öljystä erityisesti Aasian talouksille, kuten Japanille, Kiinalle ja Intialle. Jiangin mukaan öljyn hinnan nopea nousu osoittaa, kuinka nopeasti alueellinen kriisi voi muuttua globaaliksi talousongelmaksi.
Hänen mukaansa konfliktissa on puhuttu myös huomattavasti laajemmista sotilaallisista vaihtoehdoista, kuten maahyökkäyksestä Iranin alueelle tai suurten joukkojen mobilisoinnista.
– Sodan suurin ongelma on, ettei kukaan näytä tietävän, miltä sen onnistuminen näyttäisi, Jiang arvioi.
Kulttuurierot sodankäynnissä
Jiang korostaa myös kulttuuristen tekijöiden merkitystä sodan kululle. Hänen mukaansa Iranin poliittinen kulttuuri ja erityisesti šiialainen marttyyriuden perinne voivat tehdä konfliktista paljon sitkeämmän kuin Yhdysvallat ennakoi.
Hän viittaa Iranin johtajien ja väestön valmiuteen kestää suuria tappioita, mikä hänen mukaansa tekee nopeasta poliittisesta romahduksesta epätodennäköisen.
– Ajatus siitä, että Iranin johto voitaisiin kaataa nopeasti tai että maa hyväksyisi ulkopuolelta asetetun hallinnon, on hänen mukaansa epärealistinen.
Imperiumien logiikka
Professorin mukaan konfliktin taustalla vaikuttaa myös suurvaltapolitiikan logiikka. Hänen näkemyksensä mukaan Yhdysvallat ei todennäköisesti voi vetäytyä Lähi-idästä helposti, koska alue liittyy suoraan sen taloudelliseen ja sotilaalliseen vaikutusvaltaan.
– Imperiumit eivät yksinkertaisesti luovu asemastaan vapaaehtoisesti. Olisi naiivia odottaa Yhdysvaltojen vain jättävän tukikohdat ja luopuvan petrodollarista, hän toteaa.
Jiangin mukaan sodan eskaloituminen voi vetää mukaan yhä uusia toimijoita. Alueella toimivat Yhdysvaltojen liittolaiset, Iranin liittolaiset sekä muut suurvallat voivat kaikki joutua mukaan konfliktiin joko suoraan tai epäsuorasti.
Pax Americanan mureneminen
Jiangin analyysin keskeisin väite koskee kansainvälisen järjestyksen muutosta. Hänen mukaansa Yhdysvaltojen johtama maailmanjärjestys – usein kutsuttu nimellä “Pax Americana” – on jo käytännössä päättymässä.
– Maailmanlaajuinen järjestys sellaisena kuin sen olemme tunteneet on kuolemassa, hän sanoo.
Hänen mukaansa tämä tarkoittaa, että valtioiden on alettava varautua huomattavasti epävakaampaan kansainväliseen ympäristöön.
Kolme suurta muutosta
Professorin mukaan sodan seurauksena maailmassa voi tapahtua kolme suurta rakennemuutosta.
Ensimmäinen on taloudellinen muutos. Halvan energian saatavuuden heikkeneminen voi pakottaa monia maita vähentämään teollista tuotantoa ja rakentamaan omavaraisempia talousmalleja.
Toinen muutos on kauppapolitiikan siirtyminen kohti alueellisia blokkeja. Globalisaation sijaan valtiot pyrkivät rakentamaan omia vaikutuspiirejään ja toimitusketjujaan.
Kolmas ja hänen mukaansa huolestuttavin muutos on uudelleenaseistautuminen. Kun kansainvälinen järjestelmä ei enää tarjoa turvallisuustakeita, valtiot pyrkivät vahvistamaan omaa sotilaallista voimaansa.
Uusi geopoliittinen kartta
Jiangin mukaan muutokset voivat muuttaa valtasuhteita erityisesti Aasiassa. Hän arvioi esimerkiksi Japanin voivan nousta alueellisesti entistä vahvemmaksi toimijaksi, jos se onnistuu sopeutumaan uuteen turvallisuustilanteeseen.
Samaan aikaan hän suhtautuu varauksella oman kotimaansa Kiinan asemaan. Hänen mukaansa Kiina on monin tavoin edelleen sidoksissa vanhaan globalisaation järjestelmään, joka perustui vakaaseen maailmankauppaan ja Yhdysvaltojen takaamiin merikuljetusreitteihin.
Tästä syystä Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen suhde voi hänen mukaansa kokea yllättävänkin lähentymisen lyhyellä aikavälillä, koska molemmilla on tarve vakauttaa taloudellisia suhteitaan maailman epävarmuuden kasvaessa.
Lähi-idässä Jiang arvioi sodan olevan lyhyellä aikavälillä erittäin tuhoisa myös Israelille. Samalla hän kuitenkin uskoo maan pitkän aikavälin aseman voivan jopa vahvistua. Professorin mukaan Israel on historiallisesti osoittautunut poikkeuksellisen resilientiksi yhteiskunnaksi, ja jos alueen muut valtiot heikkenevät konfliktin seurauksena, Israel voi hänen mukaansa nousta entistä selvemmin Lähi-idän hallitsevaksi voimaksi.
Euroopassa ja Venäjällä seurataan tilannetta tarkasti. Jiang näkee Venäjän voivan hyötyä geopoliittisesti tilanteesta, jossa Yhdysvaltojen huomio ja resurssit sitoutuvat Lähi-itään. Samalla Eurooppa voi hänen mukaansa joutua yhä vaikeampaan asemaan, jos energiamarkkinat horjuvat ja turvallisuustilanne kiristyy usealla suunnalla samanaikaisesti.
Sodan pitkä varjo
Jiangin mukaan Iranin sota voi lopulta muistuttaa historiallisia käännekohtia, joissa yksittäinen konflikti paljasti laajemman järjestelmän heikkenemisen.
– Sodat eivät aina muuta maailmaa yksinään, mutta ne voivat paljastaa, että vanha järjestelmä ei enää toimi, hän sanoo.
Hänen arvionsa mukaan juuri tällainen hetki voi olla nyt käsillä.
Toimittaja
Tapani Romanen
Kuva: Predictive History / Wikimedia Commons (CC BY 4.0)
Tilaa Posi TV TÄSTÄ
