Sosiaali- ja terveysministeriö esittää tartuntatautilakiin muutoksia. Esitys on herättänyt laajaa kritiikkiä, sillä monet kokivat koronapandemian aikana rajoitusten olleen kohtuuttomia. Uudelta lailta odotetaan oikeasuhtaisia, tarkkarajaisia ja tutkitusti vaikuttavia toimia terveyskriiseissä.
Yrittäjille uusi laki merkitsee, että elinkeinotoimintaa voidaan rajoittaa tai se voidaan kieltää kokonaan, jos muiden toimien ei katsota auttavan ”yleisvaarallisen tai sellaiseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin” pysäyttämisessä.
Lakiluonnoksessa toiminnan rajoittamisen esitetään olevan viimesijainen keino. Sääntely olisi porrastettu sen mukaan miten ankarat velvoitteet ja rajoitukset olisivat missäkin tautitilanteessa välttämättömiä asiallisesti, ajallisesti ja alueellisesti.
Porrasmalliin kuuluisi ensin ohjaus, sitten rajoitus ja lopuksi sulku. Yritys voisi esimerkiksi itse päättää keinoista vähentää lähikontaktien aiheuttamia riskejä, jos ne olisivat riittävän vaikuttavia.
Tilojen sulkemisesta ja toiminnan rajoittamisesta ei maksettaisi täyttä korvausta, koska kyse ei ole pakkolunastamisesta vaan käyttöoikeuteen puuttumisesta. Tarkoitus ei olisi korvata menetettyä kassavirtaa tai liikevoittoa, vaan lieventää rajoitusten vuoksi koituvia menetyksiä. Tarkemmista korvauksista säädettäisiin tautitilanteessa asetuksella.
Korona-ajan rajoitukset kohtuuttomia ja epäjohdonmukaisia
Yrittäjäjärjestö Suomen Yrittäjät on kritisoinut yrityksiin korona-aikana kohdistuneita rajoituksia ja kyseenalaistanut niiden tosiasiallisen vaikuttavuuden ja hyödyllisyyden. Monille yrittäjille pitkään jatkunut elinkeinovapauden rajoittaminen aiheutti tulonmenetyksiä ja jopa konkurssin.
Rajoitukset johtivat tilanteisiin, joissa samankaltainen tai sama toiminta oli yhtäällä kiellettyä ja toisaalla sallittua. Hallituksen rajoituspolitiikasta tuli yleinen vitsin aihe.
Virus alkoi levitä ravintoloissa ja kahviloissa kello kuusi, jolloin rokotteen ottamatta jättäneet joutuivat poistumaan, ministereiden ohjeistuksesta. Välillä ravintolassa oli turvallista olla seitsemään tai kahdeksaan asti, jonka jälkeen kaikkien tuli poistua.
Virus levisi myös anniskeluaikoja noudattaen, minkä vuoksi valomerkkiä aikaistettiin. Anniskeluaika saattoi päättyä puoliltaöin tai jo kuudelta illalla. Seuraavalla viikolla aikarajoitukset saattoivat jälleen muuttua. Myös ravintoloiden asiakasmäärää rajoitettiin sallimalla täyttää asiakaspaikat vain 50 tai 75 %:sti.
Koronarajoitusten piiriin kuuluivat myös tanssi, laulu ja teatteritaide, jotka olivat kiellettyjä. Se vei lipputuloja ravintoloiden ja tapahtumajärjestäjien lisäksi teattereilta, esiintyviltä taiteilijoilta, näyttelijöiltä ja tanssijoilta.
Teatterit olivat joko kokonaan kiinni tai katsomoihin sallittiin vain 10–50 katsojaa katsomolohkoihin jaettuina. Teatteritoiminta oli joko tiukasti rajoitettu tai suljettu, samaan aikaan toisella puolella katua saattoi olla auki karaokebaari, jossa humaltuneet laulajat levittivät lähikontaktissa virusta.
Kirkkoihin ei päässyt laulamaan joululauluja ilman, että olisi ottanut koronataudin pelossa nopeasti kehitetyn rokotteen, jonka tarjoama suoja ja turvallisuus olivat vielä epäselviä vakuutteluista huolimatta.
Koronapassi laadittiin työkaluksi suitsimaan koronavirusta – päätettiin, ettei hampurilaisbaariin tai lapsen jalkapallo-otteluun pääse ilman koronapassia. Verikokeella hankittu todistus sairastetusta taudista ei kelvannut osoittamaan immuniteettia, ainoastaan PCR-testitulos hyväksyttiin. PCR-testin on todettu antavan vääriä positiivisia tuloksia ja olevan epäluotettava testausmenetelmä infektion diagnosointiin.
Myöhemmin THL:n Hanna Nohynek on myöntänyt, että koronarokotteet eivät estäneet tartuttamista, mikä osoitti koronapassin olleen turha taudin leviämisen estämisessä. Koronapassivaatimus rajoitti kansalaisoikeuksia ja vähensi yritysten asiakkaita, mikä vaikutti heikentävästi yritysten kassavirtaan. Painostuksesta huolimatta kaikki kansalaiset eivät olleet valmiita ottamaan hätäkäyttöluvan perusteella annettua mRna-injektiota turvallisuussyistä.
Rajoitukset mahdollisia väliaikaisilla pykälillä
Yritysten sulkeminen perustui korona-aikana tartuntatautilakiin. Se ei kuitenkaan sellaisenaan tarjonnut riittävää oikeusperustaa, vaan siihen lisättiin väliaikaisia pykäliä.
Väliaikaiset muutokset mahdollistivat ravintoloiden ja kuntosalien sulkemisen sekä tapahtumien järjestämiskiellon. Päätöksiä tekivät niin aluehallintovirastot kuin kunnat ja kuntayhtymät.
Toisinaan kyseessä oli pelkkä suositus, mutta käytännössä suosituksesta tuli usein sitova sääntö. Joissakin tilanteissa suositusten ja velvoitteiden raja oli epäselvä.
Maaliskuussa 2020 otettiin käyttöön valmiuslaki, jonka perusteella rajoitettiin liikuntamahdollisuuksia ja suljettiin kouluja ja julkisia tiloja, kuten kirjastoja, nuorisotiloja ja uimahalleja. Kokoontumiset rajoitettiin ensimmäistä kertaa kymmeneen henkilöön.
Poikkeuksellisin toimi oli Uudenmaan lähes kolme viikkoa kestänyt sulku, jolloin liikkuminen alueelle ja sieltä pois sallittiin vain erityisestä syystä. Ihmiset eivät päässeet edes mökeilleen, joissa lähikontaktien määrä olisi rajoittunut omaan perheeseen. Poikkeusolot päätettiin kesäkuussa, jonka jälkeen alettiin toimia erityisesti tartuntatautilain ja sen muutosten pohjalta.
Monille yrityksille rajoituksilla oli karut seuraukset: asiakasvirrat romahtivat, tapahtumien järjestäminen lopetettiin, monet palvelut käytännössä pysähtyivät, yrityksiä kaatui. Taloudellinen haitta oli huomattava.
Viimesijainen keino poikkeuksellisessa tilanteessa
Perustuslakivaliokunta on todennut terveysvaaran estämisen, terveyden edistämisen (PL 19.3 §) ja terveellisen ympäristön turvaamisen (PL 20.2 §) olevan painavia ja hyväksyttäviä syitä omaisuuden suojaan puuttuvalle sääntelylle, kuten toimintatilojen käytön rajoittamiselle ja kieltämiselle.
Oikeasuhtaisuusvaatimus kuitenkin edellyttää, että tällainen toimi on viimesijainen keino välittömän terveysvaaran torjumiseksi.
Lakiluonnoksen mukaan nyt esitetty porrastettu sääntely täyttää tämän vaatimuksen. Rajoitukset asetettaisiin tosiasiallisen, alueellisen ja ajallisen välttämättömyyden mukaisesti.
Esityksessä todetaan, että toiminnan merkittävä rajoittaminen ja tilojen käytön kieltäminen tapahtuisi vain erittäin poikkeuksellisessa tilanteessa. Erittäin poikkeuksellinen tilanne on kuitenkin väljä ja tulkinnanvarainen määritelmä.
Rajoitusten aiheuttama työttömyys ja lomautukset
Perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden hankkia toimeentulo valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla, lisäksi julkisella vallalla on velvollisuus edistää työllisyyttä. Elinkeinotoimintaan kohdistetut rajoitukset loukkaavat näitä oikeuksia, sillä niistä voi seurata lomautuksia, irtisanomisia, konkurssi ja työttömyys.
Esityksessä katsotaan tälle olevan hyväksyttävä peruste, jos toimet ovat oikeassa suhteessa tavoitteen saavuttamiseen ja rajoitukset ovat voimassa vain lyhyen ajan kerrallaan.
Elinkeinovapauteen, omaisuudensuojaan ja elinkeinotoimintaan voidaan esityksen mukaan säätää rajoituksia, koska niiden tavoite on väestön elämän ja terveyden suojeleminen sekä sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn säilyttäminen terveydenhuollon häiriötilanteessa.
Näin ollen ne täyttäisivät perusoikeuksiin kohdistuvat yleiset ja erityiset rajoittamisedellytykset. Sääntely ei sellaisenaan rajoita perusoikeuksia, vaan niitä rajoittaa vasta viranomaisen päätös terveyskriisin aikana.
Koronapandemian aikana terveystahojen ja viranomaisten välillä oli kommunikaatiokatkoksia, mistä seurasi, että ministerit tekivät päätöksiä, jotka eivät aina pohjautuneet esimerkiksi THL:n antamiin tietoihin tai suosituksiin.
Velvollisuus huolehtia hygieniasta
Lakiluonnoksessa asetetaan elinkeinonharjoittajalle hygieniavelvoitteita, joilla tarkoitetaan tehostettua käsihygieniaa, pintojen puhdistamista ja asiakkaiden fyysisen läheisyyden välttämistä. Lisäksi yrittäjän tulee huolehtia asiakkaiden ohjeistamisesta. Hygienian tehostamista koskeva päätös olisi voimassa enintään kuusi kuukautta kerrallaan (§ 70).
Näitä toimia ei pidetä kovin rajoittavina vaan vähäisinä keinoina, joilla voi olla merkittävä vaikutus tartuntataudin leviämisen ehkäisemisessä ja rajoittavampien toimien välttämisessä.
Hygienian tehostaminen voi vaatia yrittäjältä muutoksia tavanomaiseen toimintaan, mutta tällaiset toimet olisivat aina välttämättömiä ja oikeasuhtaisia tartuntataudin leviämisen ja epidemian kiihtymisen ehkäisemisessä myös riittävän ennakollisesti. Henkilöliikenteen liikennevälineitä koskisivat samankaltaiset määräykset (§ 71, § 73)
Hyvinvointialue tai Lupa- ja valvontavirasto voisivat velvoittaa elinkeinonharjoittajaa ryhtymään lisätoimenpiteisiin, jos hygieniatoimet eivät olisi riittävän tehokkaita ja se olisi välttämätöntä taudin leviämisen ehkäisemiseksi.
Elinkeinonharjoittajalle voitaisiin päätöksellä asettaa velvoite järjestää toiminta niin, että asiakkaat ja seurueet voisivat välttää lähikontaktin toisiinsa. Tämä päätös olisi voimassa enintään kolme kuukautta kerrallaan ja tulisi kumota heti, kun se ei olisi enää välttämätön (§ 72).
Oikeus työhön ja elinkeinon harjoittamiseen
Toiminnan järjestäminen lähikontakteja välttäen edellyttää erilaisia toimenpiteitä eri alojen yrityksiltä. Se voi tarkoittaa myös asiakasmäärän rajoittamista.
Edellä mainittu hygieniatoimien tehostamispäätös jättäisi toiminnanharjoittajan päätösvaltaan sen, millä keinoin hän toteuttaisi velvoitteen ehkäistä lähikontaktien syntymisen toiminnassaan tai tiloissaan.
Elinkeinotoimintaa ei kiellettäisi, eikä tiloja määrättäisi suljettaviksi asiakkailta tämän säännöksen nojalla, vaan yrittäjä voisi suunnitella itse omaan toimintaansa sopivat toimenpiteet ja toiminta voisi jatkua, kunhan toimet olisivat riittävän vaikuttavia pykälän tarkoituksen toteuttamiseksi.
Esityksessä myönnetään, että tällaiset toimet voivat tosiasiallisesti haitata yrittäjän toimintaa.
Tilojen sulkeminen viimesijainen keino
Lakiesityksen mukaan sulkemispäätökset tehtäisiin hyvin tiukoin kriteerein.
Päätöksen voisi tehdä vain tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi alueellisen tautitilanteen pohjalta, kun toiminnan sulkeminen olisi välttämätöntä ihmisten terveyden, hengen tai välttämättömien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen riittävyyden turvaamiseksi.
Tällainen päätös voitaisiin tehdä vain, jos asiantuntija-arvion mukaan tartuntojen määrän hyvinvointialueella arvioitaisiin johtavan alueen väestön terveyden tai hengen vakavaan vaarantumiseen tai sairaala- ja tehohoidon tarpeen merkittävään lisääntymiseen, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön riittävyyden tai asiakkaiden hoivan tai potilaiden hoidon olennaiseen vaarantumiseen taikka muuhun vastaavaan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän vakavaan ylikuormittumiseen.
Tällaisessa tilanteessa voitaisiin tietyt asiakas- ja osallistujatilat sulkea väliaikaisesti asiakkailta ja toimintaan osallistuvilta kokonaan sekä kieltää väliaikaisesti yleiset kokoukset sekä yleisö- ja yksityistilaisuudet (§ 76).
Hyvinvointialue voisi päättää sulkemisen sijaan asettaa myös määräyksiä, jotka koskevat erityisiä hygieniatoimia, tilajärjestelyitä, ilmanvaihtoa, aukioloaikaa, asiakas- ja osallistujamäärää, henkilösuojainten käyttövelvoitetta tai muita vastaavia välttämättömiä toimia, joilla kyseisen tartuntataudin leviämistä voitaisiin ehkäistä tehokkaasti (§ 75).
Tällaisen päätöksen saisi tehdä enintään kuukaudeksi kerrallaan, ja se olisi välittömästi kumottava, kun edellytykset eivät enää täyttyisi.
Perusoikeuksien rajoituksille painavat syyt
Sulkupäätöksen voimassaoloaikana yrittäjä ei voisi harjoittaa toimintaa ollenkaan, mikä on voimakas rajoitus elinkeinovapauteen.
Esityksessä todetaan, että tällaisen rajoitustoimen tulee olla painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima ja välttämätön hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Lisäksi tavoite ei voi olla saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin.
Lakiluonnoksessa esitetään, että monet tartuntataudit leviävät pääsääntöisesti ihmisten välisissä kontakteissa, minkä vuoksi niiden leviämistä voidaan ehkäistä tehokkaasti rajoittamalla ihmisten välisiä kontakteja. Siksi tällaiset rajoitukset ovat esityksen mukaan hyväksyttäviä.
Sulkupäätös olisi mahdollista antaa tiedoksi yleistiedoksiantona hallintolakia lyhyemmällä tiedoksiantoajalla. Se tarkoittaisi, että tällainen asiakirja pidettäisiin määrätyn ajan nähtävillä viranomaisessa, mistä olisi ilmoitettava verkkosivuilla sekä tarvittaessa sanomalehdessä tai virallisessa lehdessä. Hallintolain mukaan tiedoksisaanti on tapahtunut seitsemäntenä päivänä julkaisemisajankohdasta.
Muutos tarkoittaisi, että tilojen sulkemisesta tai toiminnan väliaikaisesta rajoittamisesta ei tarvitsisi ilmoittaa yrittäjälle henkilökohtaisesti ja tällaisen päätöksen tiedoksisaantiaika lyhenisi. Muutos perustellaan tautitilanteessa tapahtuvilla nopeilla muutoksilla.
Sulkupäätökset rajattava ajallisesti
Tilojen sulkemista tai toiminnan kieltämistä koskeva päätös olisi ajallisesti ja alueellisesti rajattu tarkasti vain välttämättömään. Päätös olisi voimassa enintään kaksi viikkoa kerrallaan ja mahdollinen vain niillä alueilla, joilla edellä mainitut tiukat kriteerit täyttyisivät.
Päätös olisi välittömästi kumottava, jos edellytykset sen voimassaoloon eivät enää täyttyisi.
Toimenpiteiden hyötyjen tulisi olla suurempia kuin niistä elinkeinotoiminnalle aiheutuvien taloudellisten haittojen.
Toimien tulisi estää yleisvaarallisen tai sellaiseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviäminen olosuhteissa, joissa vaarana on tartuntojen hallitsematon leviäminen väestön keskuudessa, mikä voisi johtaa ihmishenkien menetyksiin ja sairaalakapasiteetin vähenemiseen.
Kyseessä olisi viimesijainen keino taudin leviämisen ehkäisemiseksi.
Esityksessä todetaan, että näillä ehdoin täyttyisivät perusoikeuksien rajoitusten oikeasuhtaisuuden, välttämättömyyden sekä täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset.
Vastaavassa tilanteessa myös uskonnon harjoittamiseen käytettävien tilojen käyttö voitaisiin väliaikaisesti kieltää. Tilaisuuksia olisi sallittua järjestää, mutta niihin voisi osallistua vain television, radion tai verkon välityksellä.
Rikoslakiin tartuntatauteja koskeva säännös
Tartuntatautilain uudistamisen yhteydessä rikoslakiin lisättäisiin säännös tartuntatautivaaran aiheuttamisesta elinkeinotoiminnassa. Rangaistus sen rikkomisesta olisi joko sakkoja tai enintään vuosi vankeutta.
Uusi pykälä korvaisi nykyisen 44 luvun pykälän terveyttä ja turvallisuutta vaarantavista rikoksista, joihin kuuluu tällä hetkellä terveydensuojelurikkomus. Rangaistukseksi tästä rikkomuksesta voi saada sakkoja tai enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistuksen.
Rikoslakiin lisättävä säännös velvoittaisi yritystä järjestämään toimintansa niin, että tartuntataudin leviämisen riski on mahdollisimman pieni. Yrityksen tulisi noudattaa voimassa olevia ohjeita ja määräyksiä esimerkiksi asiakasmääristä, hygieniasta ja asiakkaiden ohjauksesta. Rangaistavuus koskisi uuden tartuntatautilain pykälien 70–76 ja 78–79 rikkomista tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta.
Elinkeinotoiminta samaan lakiin
Uusi tartuntatautilaki mahdollistaa elinkeinotoiminnan laajat sulku- ja rajoitustoimet yhtä lakia hyödyntäen. Ennen koronaa tartuntatautilakia oli ajateltu käytettävän lähinnä yksittäisten julkisten tilojen kuten oppilaitosten ja terveydenhuollon yksiköiden sulkemiseen tapauskohtaisesti (§ 58) ja yleisvaaralliselle tartuntataudille altistuneen (§ 60) tai siihen sairastuneen (§ 63) eristämiseen. Kovinkaan monelle ei tullut mieleen, että kokonaiset toimialat voitaisiin jonain päivänä laajasti sulkea tai että sulkuja voitaisiin määrätä koko maahan tai tietylle alueelle.
Korona-aikana tartuntatautilakiin lisättiin pykälät 58a–58g, jotka mahdollistivat toimitilojen sulkemisen, kuten kuntosalien, sisäleikkipuistojen ja kauppakeskusten yleisten oleskelutilojen. Pykälien avulla voitiin säätää tilakohtaiset rajoitukset, maksimihenkilömäärä ja etäisyysvaatimukset.
Yrityksille luotiin velvoite ehkäistä tartuntoja hygieniasta ja järjestelyistä huolehtimalla. Lakiin kirjattiin rajoituksena, että tällaisia rajoituksia saa käyttää vain vakavassa tautitilanteessa, kun toimet ovat välttämättömiä eivätkä lievemmät keinot riitä.
Ravintoloille luotiin erillissääntely, koska alaa säätelee laki majoitus- ja ravitsemistoiminnasta. Se mahdollisti sen, että ravintolat voitiin sulkea kokonaan ja niiden aukioloaikoja, anniskelua ja asiakaspaikkoja voitiin korona-aikana rajoittaa.
Toteutuvatko perusoikeudet sääntelyä yhteensovitettaessa
Tartuntatautilain uudistuksessa ei ole kyse pelkästään kansallisesta terveyspolitiikasta, vaan muutoksilla pyritään sovittamaan Suomen lainsäädäntö yhteen Euroopan unionin sekä kansainvälisten toimijoiden, kuten WHO:n linjausten ja sääntelyodotusten kanssa.
Se herättää perustellun kysymyksen siitä, kaventuuko eduskunnan ja kansallisen päätöksenteon liikkumavara tilanteissa, joissa päätöksillä puututaan suoraan perusoikeuksiin, kuten elinkeinovapauteen ja liikkumiseen.
Kun sääntelyn kehys määritellään yhä enemmän Suomen rajojen ulkopuolella, kasvaa riski siitä, että kansalliset erityispiirteet, alueelliset erot ja yritysten käytännön kokemukset jäävät toissijaisiksi.
Käy antamassa oma lausuntosi 3.5.2026 mennessä lausuntopalvelussa.
Toimittaja
Leena Kylmänen
Tilaa Posi TV TÄSTÄ
