Olen viime aikoina huomannut ihmisten käytöksessä yhden huolestuttavan piirteen. Täysin tuntemattomien ihmisten profilointi ja leimaaminen pelkän eriävän mielipiteen vuoksi on saanut huolestuttavia mittasuhteita. Jos olet hiljaa, kaikki on hyvin. Mutta jos sanot jotain, joka poikkeaa valtavirrasta, saat heti osaksesi arvostelua, ivaa, jopa mielenterveysdiagnooseja – pelkkänä reaktiona eriävästä mielipiteestä.
Tämä koskee erityisesti kuumia aiheita, kuten Lähi-itää tai Ukrainaa. Muutaman lauseen perusteella ihmisestä tehdään profiili. ”Hän on kouluttamaton, idiootti, salaliittoteoreetikko tai jopa mielenterveydeltään horjuva”
Samaa oli myös koronan aikaan, kun kyseenalaisti toimia. Rokottamaton oli suuri rikollinen ja ”vaaraksi muille” vaikka asia ei näin ollut. Nyt on jo todisteita, että kaikki toiminta ei ollut aivan tarpeellista.
Se herättää kysymyksen: kenellä on oikeus kutsua toista tyhmäksi vain siksi, että tämä ajattelee eri tavalla? Onko toisen leimaaminen pelkkä valtavirran varjolla toteutettu vallankäyttö?
Tarkoitus hiljentää soraäänet.
Sama piirre näkyy yleistämisessä. Yleinen mielipide ei tee kenestäkään oikeassa olevaa, eikä poikkeavat näkemykset tee ihmisestä tyhmää. Esimerkiksi turistit, jotka ovat jääneet jumiin Lähi-itään, saavat osakseen syytöksiä ja halveksuntaa: “Eivät olisi menneet sinne” He vain etsivät elämyksiä ja rentoutumista, varasivat matkansa ennen konfliktin puhkeamista ja silti osa ihmisistä kuvittelee voivansa tuomita heidät. ”Jääköön sinne, kun kerran niin tyhmiä olivat” on aika yleinen kommentti.
Työmatkat ja koulutukset ulkomailla kärsivät samasta leimautumisesta. Yrityksen päätös lähettää henkilöstö ulkomaille määrättyihin valtioihin ei tee heistä huonoja ihmisiä – mutta joidenkin mielestä se tekee heistä pinnallisia ja typeriä. Jopa yrityksen toiminta kyseenalaistetaan.
Sama kaava toistuu joka kerta eri mieltä olevien kohdalla: heidät nimetään salaliittoteoreetikoiksi, tyhmiksi tai mielenterveydeltään arveluttaviksi.
Mutta kukaan ei ole täysin oikeassa. Jokainen tekee valintansa omien arvojensa, pelkojensa ja kokemustensa pohjalta. Se, minne matkustaa tai sanoo mitä mieltä on, ei tee kenestäkään huonoa ihmistä. Silti osa kuvittelee tietävänsä, mikä on oikein ja yrittää määrätä sen kaikille muillekin.
Nyt Lähi-idässä ja muilla kriisialueilla ihmiset saavat osakseen jotain vielä julmempaa: vahingonilo viattomien kärsimyksestä. Kun ohjukset lentävät tai laivoja räjähtää, kuolema, tuho ja epäonni muuttuvat some-kommenteissa naurun ja sydänten kohteiksi. Miksi? Usein syynä on pelko, joka muuttuu vihaksi. Kun viha ottaa vallan, katoaa sivistyksen pintakiilto ja näkyviin tulee kateus, vahingonilo ja sydämetön arviointi.
Ihmisen tulisi pystyä pysymään neutraalina, mutta se näyttää olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Konfliktien keskellä olevien pilkkaaminen ja nimittely mielletään vitsinä, vaikka kyse on oikeiden ihmisten kärsimyksestä riippumatta siitä mistä valtiosta on kyse. Tämä on minun mielestäni moraalisesti kestämätöntä. Tosin se saattaa olla myös merkki omaa sisintä kalvavista kysymyksistä: epävarman ihmisen selviytymiskeino. Alitajunnasta nousee ”mitä jos olen kuitenkin väärässä”.
Lopuksi – sivistys ei tarkoita vain tietoa tai etikettiä. Se tarkoittaa kykyä nähdä toinen ihminen ihmisenä, kunnioittaa hänen valintojaan ja hillitä omaa vihaa. Kun viha saa vallan niin se mikä erottaa meidät eläimistä – empatia, sydämen sivistys – katoaa. Kun vähän pintaa raaputtaa, niin se oikea karva paljastuu nopeasti. Olkaamme siis armollisia muille ja itsellemme.
Tuntemattoman ajattelijan jo
v. 1692 Saint Paul’n katedraalin seinälle kirjoittamat elämän ohjeet. Viimeinen kohta kertoo paljon.
”maailmassa on paljon petosta, riistoa ja särkyneitä unelmia, mutta se on sittenkin kaunis maailma”
Marjaana Virtanen
Tilaa Posi TV TÄSTÄ
