”Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä” sanoi jo viisas vanha kansa.
Tämä vanha sanonta tuntuu nykyään unohtuvan, kun jokainen sana, ammattinimike ja paikannimi tarkistetaan sen varalta, että joku saattaisi loukkaantua. Elämmekö nykyään mielensäpahoittajien ehdoilla?
Inspiraationi kirjoittamiseen sain, kun luin sosiaalisesta mediasta, että Lahden klassikko Intiaanikukkula on saamassa/saanut uuden nimen. Alkuperäinen nimi oli harmiton ja historiallinen, eikä kukaan paikallisesti ollut loukkaantunut, mutta silti se vaihdettiin ennakoivasti. Tämä on tyypillinen esimerkki siitä, miten symbolinen politiikka usein korvaa arkisen järjen. Nimen muuttaminen ei ratkaise todellisia ongelmia, mutta paperilla kaikki näyttää hyvältä.
Sama ilmiö näkyy ammattinimikkeissä. Palomies muuttuu palokuntatyöntekijäksi, virkamies viranomaiseksi, esimies esihenkilöksi, asemamies junansuorittajaksi ja postimies postinjakajaksi. (Vanha asemamies oli rautatien ratapihalla työtään tekevä henkilö, joka huolehti asemalla kulusta, lastauksesta ja junien aikatauluista – tehtävä, jota ei enää ole samalla tavalla, mutta nimike kuvasi selkeästi työn sisältöä) Entinen sanomalehtimies on nykyään toimittaja. Järjestysmies järjestyksen valvoja ja paljon muita joita halutaan muuttaa tai on muutettu. Nimismieskään ei enää ole käytössä vaan sekin on jäänyt historian hämärään.
Alkuperäiset nimet olivat selkeitä ja ymmärrettäviä, täysin neutraaleja, mutta nykyään niidenkin on oltava muodollisen hienostuneita.
Hyvät aikeet, kuten sukupuolineutraalisuus ja yhdenvertaisuus, ovat toki olemassa, mutta miksi jokaisen sanan ja nimen pitää olla pakollisesti neutraali? Vanha termi on toiminut hyvin vuosikymmeniä, eikä sen muokkaaminen tuo todellista lisäarvoa.
Paikannimien muutokset ovat usein saman tyyppisiä. Nimiä vaihdetaan ennakoivasti, ei todellisen loukkaantumisen vuoksi. Viimeisin eli Lahden Intiaanikukkula on selkeä esimerkki siitä, kuinka symboliikka korvaa järjen: nimi oli harmiton, historiallinen ja tunnistettava, mutta silti halutaan vaihtaa ja vielä nykypäivän tyyliin ”ennakoivasti” Tämä luo vaikutelman, että kaikki on paremmin, vaikka arjessa mikään ei muutu.
Nykykulttuuri luo ilmapiirin, jossa ihmiset pelkäävät sanoa asioita ääneen, koska jokainen sana voidaan tulkita väärin. Tämä ei tee maailmasta ystävällisempää, vaan muodollisemman ja hiukan koomisen. Esimerkiksi suklaiden nimien muuttaminen, kuten ”neekerinpusuista” Brunbergin Suukkoihin ja ammattinimikkeiden turha hienosäätö lisäävät paperityötä ja muodollisuutta enemmän kuin todellista hyötyä. Todellisia ongelmia ei ratkaista nimeä vaihtamalla.
Ehkä meidän pitäisi keskittyä tekoihin, ei pelkkään kielen “korjaamiseen” Palomiehet, virkamiehet, postimiehet, esimiehet ja paikannimet ovat toimineet vuosikymmeniä sellaisinaan. Niiden ei tarvitse muuttua, jotta maailma olisi oikeudenmukainen.
Minä vain ihmettelen, miksi nykyään kaikki pitää neutralisoida varmuuden vuoksi, ja miksi niin moni tuntuu loukkaantuvan lähes kaikesta. Tämä nykypäivän kulttuuri on mennyt liian pitkälle. Se on teennäistä ja hiukan koomistakin, jos osaa nauraa sille. Ehkä joskus ihmiset ymmärtävät, että sanat ovat vain sanoja, ja oikea muutos syntyy teoista, ei pelkistä termeistä. Olisiko uskottavaa sanoa ”rouva eduskunnan puhehenkilö” jos virkaa hoitaa nainen?
Marjaana Virtanen
Tilaa PosiTV TÄSTÄ
