Tuore HUSin ja Helsingin yliopiston tutkimus osoittaa, että väkivallan seurauksena syntyvät kasvomurtumat kohdistuvat selvästi useammin sosioekonomisesti heikommassa asemassa oleviin ihmisiin. Yli puolet pahoinpitelyn uhreista kuului alimpaan tuloluokkaan.
Tutkimuksessa tarkasteltiin HUSin päivystyksessä vuosina 2013–2020 hoidettuja kasvomurtumapotilaita ja verrattiin heitä väestörekisteristä poimittuun verrokkiryhmään. Tulokset paljastavat selviä eroja: kasvomurtumapotilaat olivat keskimäärin pienituloisempia, matalammin koulutettuja ja useammin työttömiä kuin muu väestö. Valtaosa vammoista todettiin miehillä.
Tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja, suu- ja leukakirurgi Aleksi Haapanen, korostaa väkivallan ja yhteiskunnallisten tekijöiden yhteyttä.
Kasvomurtumat ovat usein seurausta vakavasta väkivallasta. Tuloksemme osoittavat, että ne liittyvät laajempiin yhteiskunnallisiin tekijöihin. Heikommassa asemassa olevat ovat yliedustettuina näissä tapauksissa, Haapanen sanoo.
Yhteiskunnalliset erot näkyvät terveyshaitoissa
Tutkimuksen mukaan kasvomurtumat heijastavat laajempia yhteiskunnallisia eroja ja väkivallan taustalla olevia riskitekijöitä. Haapasen mukaan väkivallan ehkäisyssä tulisi kiinnittää enemmän huomiota myös sosiaalisiin ja taloudellisiin olosuhteisiin.
Aihe on ajankohtainen, sillä sosioekonomiset erot ovat kasvussa ja terveyserojen pelätään syvenevän entisestään. Samalla väkivallan lisääntyminen näkyy suoraan terveydenhuollossa: noin neljännes HUSissa hoidettavista kasvomurtumista johtuu pahoinpitelystä.
Yhteiskunnan tulisi pystyä puuttumaan väkivallan juurisyihin ja varmistaa, että uhrit saavat lääketieteellisen hoidon lisäksi myös muuta tarvittavaa tukea, Haapanen painottaa.
Tutkimus osa hoidon kehittämistä
Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä Head & Face Medicine -tiedelehdessä. Se on osa yliopistollisen sairaalan tutkimustyötä, jossa uudet löydökset pyritään nopeasti viemään käytäntöön hoidon parantamiseksi.
HUS tekee tiivistä yhteistyötä korkeakoulujen kanssa ja julkaisee vuosittain noin 3000 vertaisarvioitua tutkimusta. Tutkimustyön tavoitteena on kehittää entistä tehokkaampia hoitokäytäntöjä ja kohdentaa apu sitä eniten tarvitseville.
