Seuraavat eduskuntavaalit ovat huhtikuussa 2027. On taas se aika vaalisyklistä, jolloin ehdokkaat ilmestyvät tihenevään tahtiin ruutuihin esittelemään osaamistaan. Hmm hmm…
Poliittisen retoriikan toistuva kaava on talousasiat.
Kristallipalloni kertoo siis että julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen tullaan taas esittelemään valtionvelan ”kuriin saamisen” ja leikkausten perusteluna.
Avainsana on suhde. Kyseessä on suhdeluku.
Julkisen sektorin koko tässä yhteydessä on hämäystä.
Laskutapaero
Suomen julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) ovat tuoreimpien tilastojen mukaan EU-maiden korkeimmat. Vuonna 2024 Suomen julkisyhteisöjen kokonaismenot asettuivat 57,7 % tasolle suhteessa BKT:hen, ja Euroopan komission ennusteissa luku pysyy 57,2–57,6 % tasolla.
Toisin kuin useimmissa muissa maailman maissa lakisääteiset työeläkkeet lasketaan Suomessa osaksi julkista sektoria, mikä kasvattaa suhdelukua teknisesti noin 10 prosenttiyksiköllä.
Suhdeluku on suhdeluku
Julkisen sektorin menojen muutos oli tapissaan 1993, laman huipulla, noin 64-65% suhteessa BKT:een, eikä sillä ollut mitään tekemistä julkisen sektorin pysyvän paisumisen kanssa. Suhdeluvun kasvu johtui siitä, että koska oli lama, BKT romahti ja työttömyysmenot kasvoivat.
Suhdeluku oli jo kääntynyt laskuun Suomen liittyessä Euroopan unioniin vuonna 1995, koska talous oli alkanut toipua. Toisin sanoen muutos ei liittynyt EU-jäsenyyteen.
2000-luvun alussa Nokia veti taloutta, jolloin julkiset menot laskivat peräti 47 prosenttiin (2007) koska BKT kasvoi.
Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen Suomen talouskasvu pysähtyi pitkäksi aikaa, ja koronakriisiyttämisen sekä sitä seuranneen inflaation ja korkotason nousun myötä suhdeluku nousi nykyiseen ~57,7 % tasoon.
Ongelma on talouskasvun puute
Joten jos vertailukohtana pidetään EU-jäsenyyden alun vuosia (1995), julkisten menojen suhde BKT:hen on lähes samalla tasolla kuin se oli silloin (~56 % vs. ~57,7 %). Ainoa mikä on muuttunut, on maksukohteet. Aiemmin menot olivat työttömyys- ja sosiaaliturvaa, nyt eläkemenoja ja sosiaaliturvaa.
Ongelma ei ole julkisen sektorin koko vaan heikko, itseasiassa olematon, talouskasvu jolloin BKT (eli jakaja) ei kasva samaa tahtia menojen kanssa. Sitä ei voi korjata leikkaamalla eläkkeitä, työttömyys- ja sosiaaliturvaa.
Alla oleva visualisointi näyttää julkisten menojen suhteen BKT:hen (vasen akseli %) sekä nettolainanoton määrän (oikea akseli, miljardeja euroja). Lisäksi kuvan avulla voi suhteuttaa EU- ja NATO-maksujen todelliset mittasuhteet suhteessa muuhun.
Suomen julkiset menot ovat vuodessa yli 159 miljardia euroa, josta suurin osa menee sosiaaliturvaan ja eläkkeisiin (~45%), soteen ja terveydenhuoltoon.
Valtio ottaa uutta velkaa vuodessa noin 10–14 miljardia euroa — esimerkiksi vuoden 2026 budjetoitu nettolainanotto on noin 11–12 miljardia. Korkomenoihin menee noin 3 miljardia, ja enemmänkin. Muutama vuosi sitten nollakorkojen aikaan velanhoito oli lähes ilmaista. Ei enää.
Korkotason nousun ja kertyneen velan vuoksi korkomenot ovat räjähtäneet ja syövät nyt budjetista saman verran rahaa kuin useampi pieni ministeriö yhteensä. Mutta säästetään leikkaamalla kansalaisten ostovoimaa, kuten Orpo-hallitus esittää?
NATOn ja EU:n suora velkaantumisvaikutus pieni
Suomen todellinen nettomaksu EU:lle eli maksetut jäsenmaksut miinus EU:lta takaisin saadut tuet, on viime vuosina pyörinyt vain noin 0,3–0,8 miljardissa eurossa (alle 5% uuden velan tarpeesta). NATOn suorat yhteiset budjetit so. siviili- ja sotilasbudjetti maksavat Suomelle noin muutaman kymmenen miljoonaa euroa vuodessa. Se, mikä maksaa, on Suomen oma puolustusbudjetti — kuten sellaisten F35-hävittäjien hankinnat, jotka menevät Suomeen tultuaan suoraan verstaalle korjattaviksi, siis jos niitä edes saadaan lennettyä Suomeen asti. Yhdysvallat ei enää edes anna tietoja F35-hävittäjien edistymisestä.
Suomen oma puolustusbudjetti, tällä haavaa noin 6-6,5 miljardia euroa, pidetään yli 2 % BKT-tasolla, mutta nämäkin rahat käytetään pääosin Suomen oman armeijan kalustoon, ei lähetetä NATOlle. Ukrainasta en sano mitään, sinne lähtee jo 35. puolustuspaketti, meidän piikkiin.
Sinua älytetään
Hallitukset — olipa asialla Niinistö ja Soini aiemmin tai nyt Orpo — käyttävät tätä synkkää suhdelukua poliittisen suostuttelun välineenä: velkaantumista verrataan kansantalouden kokoon, jolloin saadaan vaaditut miljardileikkaukset näyttämään ainoalta mahdolliselta tavalta ja matemaattiselta pakolta — vaikka kyse on aina siitä, halutaanko taloutta tasapainottaa leikkaamalla, veroja korottamalla vai investoimalla kasvuun.
Me, no okei, Suomen hallitukset, ovat investoineet muiden maiden ja pankkien pelastamiseen, yhteisvelkoihin, Suomessa toimivien isojen kansainvälisten yritysten energiakulujen subventoimiseen ynnä niiden käyttämän siirtohinnoittelun aiheuttaman verovajeen kattamiseen velalla — ylipäänsä kaikenlaiseen tuottamattomaan.
Rahan käyttö
Suomen valtion vuoden 2026 budjetti on noin 90,8 miljardia euroa. Tästä menee noin 26-27 miljardia hyvinvointialueiden ja soten rahoitukseen. Sosiaaliturvaan ja eläkkeisiin menee noin 15-16 miljardia; tässä on mukana valtionosuudet lapsilisistä, opintotuista ja kansaneläkkeistä. Kunnille ja opetukseen (kaikki koulutusasteet) menee sellaiset 8-9 miljardia euroa.
Tarkoittaa että noin 80% budjetista kuluu lakisääteisiin siirtoihin ja kuluihin. Suomalaisten saamiin palveluihin.
Budjetin alijäämää ”korjataan” ottamalla lisää nettolainaa, suunnitelmissa on 11-13,6 miljardia lisää syömävelkaa, siis lisää korkomenoja. Vaikka vuoden 2026 budjetissa korkomenoihin on varattu jo noin 4,3 miljardia euroa. Valtiovarainministeriön ennusteiden mukaan korkomenot voivat nousta 6,3 miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä, jos velkaantuminen jatkuu nykyisellä uralla.
Tarkoittaa että valtionvelan korkomenojen kehitys on yksi konkreettisimmista syistä sille, miksi julkinen talous on ajautunut kriisiin — talouskasvun puuttumisen ohella. Korkomenoihin käytetty raha on tuuleen viskeltyä rahaa, se ei luo uutta infrastruktuuria, hyvinvointia tai palveluita. Se vain kaventaa valtion liikkumavaraa.
Eli: Valtio rahoittaa itseään pitkillä — esim. 5–10 vuoden — joukkovelkakirjalainoilla. Kun nollakorkoaikana (2015–2021) otettuja vanhoja halpoja lainoja erääntyy, ne täytyy maksaa takaisin ottamalla uutta markkinahintaista lainaa tilalle. Tämä tarkoittaa, että nollakorkoinen laina muuttuu kerralla esimerkiksi yli 2,5–3 % korkoiseksi lainaksi ja korkokustannus jää rasittamaan valtion budjettia seuraavaksi vuosikymmeneksi.
Jos tätä yritetään korjata leikkaamalla kaikkein pienituloisimmilta tai peruspalveluista, raha poistuu suoraan kotimaisesta kulutuksesta. Tämä puolestaan hidastaa talouskasvua ja vähentää valtion verotuloja. Valtiovarainministeriö tosiasiassa arvioi kulutuksen supistuvan.
Yritykset ja maahantuojat nostavat hintojaan loppuvuodesta ennakoidessaan ensi vuoden nousseita kiinteitä kustannuksia — kuten vuokrasopimusten ja logistiikan indeksisidonnaisia korotuksia.
Arvonlisäveron (ALV) kaltaisten kulutusverojen korottaminen (14-25,5 prosenttiin) sisältää saman valuvirheen kuin peruspalveluista leikkaaminen: ALV:in nousu heikentää ostovoimaa jolloin ihmiset jättävät ostamatta kaiken, mikä ei ole välttämätöntä.
Arvonlisävero lasketaan tuotteen lopullisesta verottomasta hinnasta; jokainen indeksikorotus ja hintojen perusnousu suurentaa myös valtiolle menevän ALV:n senttimääräistä osuutta. Kuluttajalle tämä on kaksinkertainen rangaistus: tuote kallistuu itsessään, ja valtio ottaa siitä entistä suuremman verosiivun. Tämä imee ostovoiman loputkin rippeet.
Lopputulos on siis se, että leikkaukset, ALV:n korotukset että korkomenojen kasvu vetävät rahaa pois kotimaisesta kierrosta ja heikentävät ostovoimaa. Talous jäähtyy, hyytyy ja pakastuu.
Euron vaikutus
On tietenkin totta että nykyjärjestelmässä
Velka = raha = ostovoima = työpaikka.
Korko on rahan hinta.
Suomen sitominen kiinteään eurovaluuttaan kuitenkin vei maalta tullin ja oman valuuttakurssin joustovaran eli devalvaation, jolla aiempia kriisejä pehmennettiin. Takauspaketit ja yhteisvelat ovat järjestelyjä, joissa Suomi otti vastuuta muiden maiden veloista ilman suoraa hyötyä omaan kotimaan kysyntäänsä.
Euro otettiin Suomessa käyttöön tilivaluuttana vuonna 1999 ja käteisvaluuttana vuonna 2002. Tässä vaiheessa markan arvo lukittiin pysyvästi suhteella 1 euro = 5,94573 markkaa.
Ylläoleva kuva esittää sitä, kuinka 1990-luvun lamassa konkurssit räjähtivät yli 6 000:een vuodessa ja työttömyys lähelle 17 %. Silloin markka devalvoitiin ja päästettiin kellumaan, mikä lopulta pelasti Suomen viennin.
Kun markan arvo ”väännettiin” kiinteäksi (1999-2002) eli euro otettiin käyttöön ensin tilivaluuttana ja sitten käteisvaluuttana, Suomi ei enää voinut mukauttaa valuuttansa arvoa. Tämä näkyy mm. Vappu Ikosen Suomen Pankille kokoamista aikasarjoista. Kun Nokia-vetoinen kasvu päättyi vuoden 2008 finanssikriisiin, Suomen talous jämähti jokseenkin pysyvään nollakasvuun, koska vienti oli liian kallista euron vahvuuden vuoksi. Euromaidenkin kannatti ostaa euroalueen ulkopuolelta, ei toisiltaan.
Vuosi 2025 oli konkurssien osalta synkin sitten 90-luvun lamavuosien, vireille pantiin 3 906 konkurssia. Tilastokeskuksen mukaan työttömyysasteen trendi on noussut 10,1 prosenttiin.
Mitä voi tehdä?
Eikö vastaus ole ilmeinen? Markka takaisin, ja sassiin.
Markka-aikana Suomen Pankilla oli valuuttamonopoli. Kun valtiolla oli kriisiaikoina — kuten sota-aikana tai 1990-luvun laman alussa — huutava rahapula, valtio saattoi käytännössä lainata rahaa omalta keskuspankiltaan. Velkaannuimme itsellemme.
Suomen Pankki loi uusia markkoja ja otti taseeseensa valtion velkasitoumuksia eli valtionvelkaa. Korkomenot, joita valtio maksoi, palautuivat suurimmaksi osaksi takaisin valtiolle Suomen Pankin tuloksen ja voitonjaon kautta.
Velka oli ”sisäistä” eli olimme velkaa itsellemme omassa valuutassamme. Jos velkataakka kasvoi liian suureksi, markkaa devalvoitiin suhteessa ulkomaisiin valuuttoihin, mikä palautti viennin kilpailukyvyn ja sulatti velan reaaliarvoa kotimaassa.
Euro on ostovaluutta, jonka hinta on korko (ja tämän takia mainitsin tuolla ylempänä Vappu Ikosen aikasarjat), ja samalla se on ulkopuolisille maksettava vero. Suomen valtio joutuu ”ostamaan” eli lainaamaan jokaisen euron kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta so. ulkomaisilta pankeilta, sijoitusrahastoilta ja suursijoittajilta. Rahapoliittinen valta siirtyi euron mukana Frankfurtiin Euroopan keskuspankille (EKP).
Euron mukana raha valuu ulos Suomesta eikä palaudu Suomen Pankin kautta takaisin valtion kassaan.
Tämän takia Suomen hallitukset puhuvat pakosta, kriiseistä ja leikkauksista. Täytyy pitää ulkomaiset luottoluokittajat ja sijoittajat tyytyväisinä, jotta he suostuvat myymään meille euroja jatkossakin…
Valtiokonttorin tilastojen mukaan yli 80–94 % uusista valtionlainoista myydään suoraan ulkomaisille sijoittajille.
Tarkoittaa että Suomen maksamista korkomaksuista siirtyy tuon 80-94 prosentin verran ulkomaisille tileille eikä jää Suomen pyörittämään Suomen taloutta.
Ymmärrätkö nyt, miksi olemme kusessa?
Jos et vielä ymmärtänyt:
Suljetussa kierrossa raha pysyy alueella, kukaan ei välttämättä ole hirmu rikas, mutta raha kiertää, ja jokaisella menee kohtuullisen hyvin.
Avoimessa tilanteessa raha siirtyy pois alueelta, ja jää muualle vaurastuttamaan muita. Lopulta koko kylää ei enää ole.
Lähteitä:
Valtiovarainministeriö: Talousarvioesitys 2026
Valtiokonttori: Valtion velanhallinta — Faktoja valtionvelasta
Eduskunta: Eduskunta hyväksyi valtion budjetin vuodelle 2026
Eläketurvakeskus: Miksi Suomen julkiset menot näyttävät niin suurilta?
Suomen Pankki: Correcting the course of the public finances even more challenging than expected
Suomen Pankki: Rise in cost of living and higher interest rates have increased the pressure on many indebted households
Suomen Pankki: Alternative scenario: Higher interest rates are slowing inflation and economic growth in Finland
Suomen Pankki: Ennustetaulukot vuosille 2025–2028 (kesäkuu 2026)
Euroopan komissio: Country report – Finland
Statista: Ratio of government expenditure to GDP in the European Union in 2025, by selected country
Tilastokeskus: Julkisyhteisöjen menot tehtävittäin
Tilastokeskus: Työvoimatilastoja 60 vuotta
Veronmaksajat.fi: Julkiset menot
Valtioneuvosto: EU-jäsenyys maksoi viime vuonna Suomelle 150 euroa asukasta kohden
Valtioneuvosto: Economic growth will gather speed, but the general government deficit will remain high
Valtiovarainministeriö: Central Government Debt Management — Facts about Central Government Debts
Valtiovarainministeriö: Economic Survey Spring 2026
Artikkelikuva Wikimedia
