Maan vaiva -tietokirja tekee sen, mitä suomalaiselta valtamedialta jäi yli vuosikymmenen ajan tekemättä: se lähtee selvittämään, mistä MV-Lehden rahat todella tulivat. Poliisin esitutkinta-aineistot, pankkitilit, bitcoin-siirrot ja toiminnassa mukana olleiden henkilöiden kertomukset piirtävät kuvan, joka on rajussa ristiriidassa vuosia eläneen Venäjä-rahoitusnarratiivin kanssa. Kirjan selvityksissä Venäjän rahaa ei löydy – sen sijaan jäljet johtavat suomalaisiin lukijoihin, yksityisiin rahoittajiin ja kryptomiljonääriin.
Mikael Vehkaojan ja Karin Cretzin kirjoittama Maan vaiva – Miten MV-lehti repi Suomen kahtia julkaistiin Helsingissä 6. lokakuuta 2026.
Kyseessä on yksityiskohtainen kuvaus yhdestä Suomen 2010-luvun suurimmista ja kiistellyimmistä mediailmiöistä. Kirja paneutuu MV-Lehdessä toimineisiin ihmisiin, lehden nousuun ja tuhoon sekä ennen kaikkea niihin kertomuksiin, joita MV-Lehden ympärille vuosien aikana rakennettiin.
Yksi niistä on väite Venäjän rahoituksesta.
Maan vaiva ei tyydy toistamaan vanhaa kertomusta. Se tekee jotain paljon vaarallisempaa vakiintuneelle narratiiville: se alkaa seurata rahaa.
Ja juuri siinä vaiheessa vuosia elänyt tarina Venäjän rahoituksesta alkaa murentua.
Poliisi seurasi rahaa – missä ovat venäläiset?
MV-Lehden rahoitus ei ollut mikään tutkimaton musta aukko. Poliisi pääsi rahavirtoihin käsiksi epäillessään toimintaan liittynyttä rahankeräysrikosta.
Kirjassa kerrotaan:
”Poliisi pääsi rahaliikenteen jäljille epäillessään rahankeräysrikosta. Suomessa rahankeräys on luvanvaraista toimintaa. MV-lehti keräsi lukijoiltaan tukirahoitusta, mutta sillä ei ollut keräykseen tarvittavaa lupaa.
Helsingin poliisin esitutkinta-aineistossa tutkittiin MV vastaanottamia rahalahjoituksia espanjalaisen Dynamo Marketingin pankkitilille sekä bitcoin-osoitteeseen. Poliisin aineiston mukaan verkkolehden julkaisijaksi oli merkitty espanjalainen K1 Solutions SL, jota hallinnoi Ilja Janitskin.
Vuonna 2016 K1 Solutionsin toiminta oli jo hiipunut, joten poliisi tutki tarkoin Janitskinin viimeisen yhtiön, Dynamo Marketingin tilit. Esitutkinta-aineistosta käy ilmi, että yhtiön tilille maksettiin tilikauden 2016 aikana yhteensä 188 000 euroa.
Noin 15 000 euroa oli peräisin Janitskinilta tai K1 Solutionsilta. Vastaavasti 44 000 euroa Dynamo Marketingin vastaanottamista rahoista oli peräisin yksityishenkilöiltä. Suorat tilisiirrot olivat maksuja lukuajasta. MV-lehdessä ei ollut maksumuuria, mutta sen lukijat tiesivät, että lehti pyöri yksityisten lukijoiden maksujen varassa. Siksi verkkosivulla oli pitkään näkyvillä nappi ja tilitiedot lahjoituksia varten.”
Tässä vaiheessa pitäisi olla helppo esittää yksinkertainen kysymys. Missä ovat ne Venäjältä tulleet rahat, joista julkisuudessa puhuttiin? Poliisi tutki tilejä. Rahavirtoja jäljitettiin. Yhtiöitä tutkittiin. Bitcoin-osoitteita selvitettiin. Maan vaivan esittelemästä aineistosta ei kuitenkaan löydy Venäjän valtion MV-Lehdelle syöttämää rahavirtaa. Jos Venäjä-rahoituksesta puhutaan tosiasiana, jossain pitäisi olla myös raha.
Kirjan perusteella sitä ei ole löytynyt.
Vuonna 2018 MV-Lehden päätoimittajaksi siirtynyt Juha Korhonen kertoo käyneensä itse läpi toiminnan taloudellisia taustoja.
Kirjassa asia kuvataan näin:
”Korhonen käänsi kaikki kivet myös varmistuakseen, ettei toiminnassa ollut ’pimeitä kulmia tai salaista rahoitusta’. Samalla hän halusi eliminoida Venäjä-rahoituksen mahdollisuuden. Siksi hän kirjoittaa avanneensa MV-lehden taustayhtiöiden pankkitilit ja rahoituksen yhdessä Janitskinin kanssa.
Selvityksen lopputulos oli, että MV-lehden rahoittajien joukossa oli lukijoita ja joitain varakkaita suomalaisia yksityishenkilöitä. Mainostuloista ei voinut juuri puhua, sillä vuonna 2018 ne olivat kutistuneet pieniksi puroiksi. Harva taho halusi enää mainostaa MV-lehdessä.
Venäjältä tullutta rahaa ei löytynyt.
Korhonen toteaa katkerasti: ’MV-lehden rahoitus on yksi suurimmista suomalaisen median luomista valheista.”
Kirjassa sanotaan ”Korhonen on luonnollisesti itse MV-Lehdessä toiminut henkilö, joten hänen lausuntoaan on arvioitava tästä lähtökohdasta.”
Mutta lausuntoa olennaisempaa on se, mitä sen ympäriltä löytyy. Poliisi tutki rahaliikennettä. Kirjan tekijät käyvät läpi rahoitusta. Korhonen kertoo avanneensa taustayhtiöiden pankkitilit yhdessä Janitskinin kanssa.
Ja Venäjän rahaa ei löydy.
Kuinka monta kertaa sama asia pitää selvittää ennen kuin kysymys käännetään toisinpäin?
Missä ovat todisteet Venäjä-rahoituksesta?
Rahoittaja löytyikin Suomesta – ja kryptopiireistä
Maan vaiva ei kuitenkaan päädy siihen, ettei MV-Lehdellä olisi ollut merkittäviä yksityisiä tukijoita.
Päinvastoin.
Kun rahaa ryhdytään seuraamaan kunnolla, esiin nousee nimi, joka muuttaa rahoituskeskustelun asetelmaa merkittävästi: kryptomiljonääri Risto Pietilä.
Kirjassa kerrotaan:
Vuonna 2015 Pietilä kertoi Linja-aholle löytäneensä lehden, jonka nimi on Mitä Vittua??!!.
’Hänestä se oli hyvä juttu. Risto halusi tukea julkaisua, joka potkii nykyjärjestelmää vastaan’, Linja-aho sanoo.
Kryptomiljonääriä kiinnosti ajatus lehdestä, jossa kerrottiin salaliittoteorioista ja asioista, joista perinteinen media ei kerro. Linja-aho muistaa Pietilän sanoneen, että hän uskoo ’kaikkiin salaliittoteorioihin paitsi litteään Maahan’.
Pietilä oli kiinnostunut Janitskinin vallankumouksellisista ajatuksista. Janitskin taas sai Pietilältä bitcoineja, joita hän käytti myöhemmin esimerkiksi käytetyn BMW X5 -pakoauton ostamiseen lähtiessään Barcelonasta Andorraan joulukuussa 2016. Autokauppa oli kuitenkin pieni summa siihen verrattuna, mitä meni MV-lehden tukemiseen. Linja-aho ei osaa sanoa, paljonko rahaa Pietilä hankkeeseen pisti. Hän uskoo, että Pietilä maksoi rahat bitcoineilla yksityishenkilönä.
Tämä on kirjan rahoitusselvityksen kannalta merkittävä kohta.
Vuosia julkisuudessa pyöri kysymys Venäjästä, mutta kirjan jäljittämä merkittävä rahoittaja löytyykin suomalaisista kryptopiireistä.
Pietilää ei kirjan kuvauksen perusteella tarvinnut kaivaa esiin Kremlin kellareista. Hän oli suomalainen kryptomiljonääri, joka halusi tukea järjestelmää vastaan potkivaa verkkojulkaisua ja jonka kerrotaan antaneen Janitskinille bitcoineja.
Silloin väistämätön kysymys kuuluu: miksi tästä rahoittajasta ei tullut jo vuosia sitten Venäjä-rahoituskeskustelun keskeistä henkilöä?
Miksi valtamedia ei löytänyt Ristoa?
Vai löydettiinkö hänet, mutta hänen merkityksensä ei sopinut siihen kertomukseen, joka MV-Lehden ympärille oli jo rakennettu?
Kirja ei todista jälkimmäistä vaihtoehtoa. Mutta yli vuosikymmenen kestäneen Venäjä-rahoituskeskustelun jälkeen kysymys on vähintäänkin kiusallinen Julkisen sanan neuvoston medioille ja itseään journalisteiksi kutsuneille toimittajille.
Miten ”luotettavan median” kertomus saattoi elää näin pitkään?
Tässä Maan vaiva osuu suomalaisen mediakentän kannalta todella arkaan kohtaan.
Suomalaista journalismia on totuttu markkinoimaan kansainvälisestikin poikkeuksellisen luotettavana. Samanaikaisesti MV-Lehden ympärillä on elänyt vuosikausia kertomuksia Venäjän rahoituksesta ja vaikuttamisesta.
Jos rahoituksesta puhutaan, asian pitäisi lopulta olla hyvin yksinkertainen.
Seuraa rahaa.
Maan vaiva seurasi ja eikä se ollut edes kovin vaikeaa.
Ja kun sitä seurataan, esiin tulevat lukijat, suomalaiset yksityishenkilöt, Janitskinin omat yhtiöt ja kryptomiljonääri Pietilä.
Kirjan esittelemästä aineistosta ei sen sijaan nouse esiin se suuri venäläinen rahahana, jota vuosia elänyt kertomus antaisi odottaa.
Suomalaisen median olisi syytä kysyä itseltään erittäin epämiellyttävä kysymys: missä vaiheessa epäily muuttui kertomukseksi ja kertomus käytännössä tosiasiaksi?
Ja kuka tarkisti alkuperäisen väitteen?
Oliko MV-Lehti uhka – vai oliko uhkakuvaa rakennettu väärillä perusteilla?
MV-Lehti nähtiin pahimmillaan vakavana uhkana suomalaiselle medialle, demokratialle ja yhteiskunnalliselle turvallisuudelle.
Lehteä saa ja pitää arvostella sen julkaisemista jutuista, kirjassa tämä todetaan useaan kertaan. Sen journalistisista toimintatavoista, rikostuomioihin johtaneista julkaisuista ja sen vaikutuksesta suomalaiseen keskustelukulttuuriin voidaan käydä kovaa keskustelua.
Mutta mikään tästä ei oikeuta keksimään rahoituslähteitä ja luomaan valheellista narratiivia Venäjä rahoituksesta.
Jos Venäjä-rahoituksesta ei ole näyttöä, sitä ei voi jälkikäteen perustella sillä, että MV-Lehti oli muuten ongelmallinen julkaisu.
Tosiasia ei muutu todeksi sillä perusteella, että väitteen kohteesta ei pidetä.
Juuri siksi Maan vaivan rahoitusselvitys on niin kiinnostava. Kirja pakottaa erottamaan toisistaan MV-Lehden todelliset teot ja sen ympärille rakennetut väitteet.
Suojelupoliisin salaiset paperit jättävät valtavan kysymysmerkin
Kirjassa käsitellään myös yhtä erityisen kiinnostavaa tahoa: Suojelupoliisia.
Kirjan tekijät pyysivät Suojelupoliisilta asiakirjoja, jotka koskevat MV-Lehden vetäjien Ilja Janitskinin ja Juha Korhosen toimintaa.
Vastaus oli käytännössä ystävällinen mutta tyly, ongelman kannalta: asiakirjat ovat salaisia. Jos Suojelupoliisilla oli tieto, että Venäjä rahoitusta ei ollut, miksi Suojelupoliisi ei oikaissut valheellista narratiivia, minkä väitettiin vaarantavan jopa kansanllinen turvallisuus?
Maan vaiva on kiinnostava kokonaisuus MV-Lehdestä ja sen tuomasta ilmiöstä. Posi tv käy kirjan kohdat artikkelikohtaisesti läpi, kirjassa on paljon kiinnostavia asioita, eikä vähäisempänä Jessikka Aron Putinin trollit kirjan faktantarkistukset.
