Saksan oikeistopopulistisen AfD-puolueen puheenjohtaja Alice Weidel on vaatinut Saksan liittohallitusta ottamaan esiin Kiovan lähellä sijaitsevan ”salaisen vankilan ja kidutuskammion” Ukrainan Volodymyr Zelenskin Berliinin-vierailun aikana, ukrainalaismedia The New Voice of Ukraine raportoi.
Zelenski on parhaillaan jälleen yhdellä kiertueella hankkiakseen rahoitusta Ukrainan sodan jatkamiseen.
Weidel tarttui sosiaalisessa mediassa ja julkisuudessa levitettyihin väitteisiin, joiden mukaan Kiovan alueella Petropavlivska Borštšahivkassa on pidetty kymmeniä miehiä ja poikia – mukaan lukien 14-vuotiasta alaikäistä – vangittuina.
Ukrainan kansalliskaartin ja yleisesikunnan mukaan väitteet kidutuskammiosta eivät pidä paikkaansa. Alunperin Ukrainan puoli kertoi kyseessä olleen välikohtaus, jossa 14-vuotias poika oli kiivennyt puuhun mielenosoituksen aikana, pudonnut sotilaskohteen alueelle ja sotilaat olivat vieneet hänet sisälle rakennukseen suojaan ulkoa heitetyiltä kiviltä. Poika päästettiin myöhemmin kotiin. Kyseinen sotilaskohde vaikuttaa sijaitsevan siviilialueella.
Paikan päällä olleen The Kyiv Independent -lehden toimittajan Francis Farrellin raportin mukaan tilanne eteni siten että vaaleatukkainen 14-vuotias poika oli kiivennyt sotilaskohteen vieressä olevaan puuhun, huutanut sieltä solvauksia sisällä oleville sotilaille ja alkanut heitellä väkijoukon hänelle ojentamia tiiliskiviä piha-alueelle. Sitten poika oli yrittänyt siirtyä puusta aidan päälle, menettänyt tasapainonsa ja pudonnut suoraan sotilasalueen sisäpihalle, josta Kansalliskaartin sotilaat ottivat hänet talteen. Väkijoukko tulkitsi tämän välittömästi ”lapsikaappaukseksi”, mikä toimi kimmokkeena aidan murtamiselle ja laukauksille ilmaan.
Mediaraportoinnin perusteella väitteille järjestelmällisestä kidutuskammiosta kyseisessä paikassa ei ole toistaiseksi esitetty virallisia tai riippumattomia todisteita.
Kriitikoiden ja riippumattomien tarkkailijoiden mukaan Weidelin ja AfD:n vaatimuksessa on kyse poliittisesta taktiikasta, jolla pyritään horjuttamaan Ukrainan tukea ja asettamaan Zelenski puolustuskannalle valtiovierailunsa aikana.
Saksalaismedia on laajasti leimannut tapahtuman aikana kuvatun videon Venäjän masinoimaksi valeuutiseksi. Weidel ei keskiviikkoiltapäivään mennessä ollut nähnyt tarpeelliseksi poistaa tai oikaista some-julkaisuaan.
Ukrainan valtion tutkintaviraston (SBI) ja viranomaisten mukaan rakennuksesta löytyneet miehet eivät olleet ulkopuolisia siviilipanttivankeja, vaan Kansalliskaartin omia sotilaita, jotka oli tuotu kyseiseen yksityistaloon väliaikaiseen sijoitukseen.
Rakennuksessa oli yhteensä 25 Kansalliskaartin sotilasta, uutisoi Ukraine National News (UNN). Virallisen selvityksen mukaan kyseessä oli väliaikainen sijoituspaikka sotilaille, jotka olivat palanneet yksiköihinsä oltuaan luvattomasti poissa (AWOL). Kansalliskaartin komentaja Oleksandr Pivnenko vahvisti paikan päällä, että miehet olivat palveluksessa olevia sotilaita.
Talosta evakuoiduista miehistä neljä tarvitsi lääkärinhoitoa ja heidät kuljetettiin sairaalaan. Kaikkien terveydentila ja olosuhteet tarkistetaan virallisessa tutkinnassa.
Kyrylo Budanov vahvisti jo tapahtumapäivänä, että Petropavlivska Borštšahivkan tapahtumista on käynnistetty virallinen ja objektiivinen tutkinta. Budanov, joka toimii nykyään Ukrainan presidentinkanslian päällikkönä, saapui itse paikan päälle selvittämään tilannetta marraskuun 2. päivän iltana syntyneiden levottomuuksien aikana.
Budanov ilmoitti, että Ukrainan pääsyyttäjänvirasto sekä valtion tutkintavirasto SBI ovat aloittaneet tutkinnan. Hän vakuutti, että kaikki syylliset ja tapahtumien yllyttäjät tullaan tunnistamaan ja heitä rangaistaan. Myös turvallisuusviranomaisten oma toiminta tutkitaan sisältäpäin.
Hallituksen tai armeijan oma virallinen selvitys ei ole sama asia kuin riippumaton totuus, varsinkin kun kyseessä on organisaatio, jonka omia jäseniä syytetään väärinkäytöksistä.
Valtion tutkintavirasto SBI on muodollisesti erillinen virasto, joka tutkii nimenomaan virkamiesten ja sotilaiden rikoksia, mutta senkin riippumattomuutta ja paineensietokykyä seurataan nyt tarkasti.
Budanovin mukaan viranomaisilla on jo näyttöä siitä, että Kiovan esikaupungin levottomuudet ja väitteet ”kidutuskammiosta” eivät syntyneet itsestään, vaan niissä oli mukana ulkopuolista vaikuttamista ja järjestelmällistä provokaatiota.
Liga.net raportoi, että tapaukseen liittyen on otettu kiinni nainen. Päivää myöhemmin julkisuuteen on kerrottu naisen nimeksi Valentyna Molodaja. Nainen oli liikkunut alueella ambulanssilla lääkärin univormussa. Budanovin mukaan nainen oli tehnyt kohteessa tiedustelua vähintään kolmen päivän ajan ennen välikohtausta, ja hänen taustojaan tutkitaan parhaillaan. Molodaja on määrätty vangittavaksi 60 päiväksi ilman takuumahdollisuutta.
Poliisin ja Budanovin mukaan kiinni otetun naisen taustalta paljastui viestinvaihtoa ja kuvamateriaalia anonyymien Telegram-kanavien kanssa, jotka ”aloittivat paniikin ja kidutuskammio-huhujen koordinoidun levittämisen.” Poliisin mukaan naisen motiivina on voinut olla myös pyrkimys auttaa omaa luvattomasti omasta yksiköstään poistunutta aviomiestään välttämään kiinniotto.
Viranomaisten virallisissa raporteissa ja syytteissä Molodajan tärkeimmäksi kumppaniksi ja tapahtumien masinoijaksi paikan päällä on nimetty paikallinen juristi ja provokaattoriksi syytetty henkilö, jonka tarkkaa nimeä ei ole vielä julkisissa viranomaisasiakirjoissa avattu. Häneen on viitattu julkisuudessa ”lakimiehenä” ja ”kameramiehenä” Molodajan ryhmässä.
Budanov itse on myöntänyt medialle, ettei kaikkea voi laittaa vain ulkopuolisten provokaattoreiden piikkiin: tapaus nosti pintaan yhteiskunnassa vallitsevat todelliset jännitteet ja ongelmat, jotka liittyvät pakkovärväykseen ja armeijan sisäiseen kurinpitoon, ja ne on ratkaistava avoimesti. Skandaalin seurauksena Kansalliskaarti ilmoitti luopuvansa kyseisen kiinteistön käytöstä kokonaan.
Budanov ja sotilasjohto, mukaan lukien natsipataljoonaksi kutsuttujen Azov-joukkojen komentaja Denys Prokopenko, ovat painottaneet, että liioitelluilla kidutusväitteillä pyritään ajamaan venäläistä informaatiovaikuttamista ja luomaan säröjä armeijan ja yhteiskunnan välille.
Virallisia todisteita ei vielä voi olla, koska kidutuskammio-tapauksen tutkinta on vasta aloitettu. Tai niin sitä kuvittelee.
Viranomaiset pystyivät kahdessa vuorokaudessa — jo keskiviikkoon mennessä — nostamaan syytteet ja vangitsemaan avainhenkilöitä vedoten ”Telegram-suunnitelmiin”. Tämä osoittaa joko erittäin poikkeuksellista tiedustelumenestystä tai tarvetta lukita virallinen narratiivi ennen kuin Ukrainan sisäinen väenotto-kritiikki pääsee hyödyntämään tapausta laajemmin.
Vaikka puhelimista olisi todella löytynyt viestiketjuja, kunnollinen digitaalinen forensiikka, kytkösten todentaminen ja syyllisyyden varmistaminen vievät viikkoja. Kahden päivän pikaoikeus luo väistämättä mielikuvan siitä, että syylliset ja valmis selitys oli päätetty etukäteen. Se ei vakuuta ketään, joka odottaa puolueetonta oikeusvaltioprosessia.
Viranomaisilla oli selvästi paniikki. Jos tapaus olisi jätetty pyörimään vapaasti sosiaaliseen mediaan ilman virallista leimaa ”Venäjän operaatiosta”, se olisi voinut toimia sytyttimenä laajemmille väenoton vastaisille mielenosoituksille muissa kaupungeissa. ”Tutkimuksen” nopeus viittaa poliittiseen palontorjuntaan.
Ukrainalaismedioiden toimittajista ja kansalaisjournalisteista riippuu nyt sen selvittäminen, mikä on totuus.
Saksalaisessa poliittisessa diskurssissa ja psykologisessa ilmapiirissä sanoilla ja mielikuvilla on poikkeuksellisen suuri painolasti. Kun Alice Weidel ja AfD käyttävät termejä kuten ”kidutuskammio” (Folterkammer) tai ”salainen vankila”, se aktivoi saksalaisessa yleisössä syvälle juurtuneita historiallisia viitekehyksiä muistuttamalla mieleen natsi-Saksan salaisen poliisin, Gestapon, kellarit ja keskitysleirien varhaiset vaiheet.
Gestapon kellarit viittaa saksalaisessa mielessä järjestelmälliseen, valtion johtamaan sadismiin ja täydelliseen oikeudettomuuteen, ei ”huonoon kohteluun.”
Erityisesti AfD:n vahvimmalla kannatusalueella Itä-Saksassa, siis entisessä DDR:ssä, mielikuva salaisista vankiloista kytkeytyy myös Itä-Saksan turvallisuuspalvelu Stasin toimintaan kuten kuuluisaan Hohenschönhausenin tutkintavankilaan Berliinissä.
Siten Weidelin vaatimus Kiovan kidutuskammion puheeksi ottamisesta Zelenskin kanssa on paitsi traumaattinen, myös poliittisesti tulenarka. Itä-Saksassa eläneillä on historiallinen valmius uskoa kokemuksesta, että virallinen hallinto ja sen turvallisuuskoneisto voivat pyörittää salaisia pidätyskeskuksia tavallisten asuinalueiden keskellä.
— Ja juuri siksi Weidelin vastustajat korostavat, että heidän mielestään Weidel ja AfD valitsevat sanansa tietoisesti herättääkseen maksimaalisen moraalisen närkästyksen.
Saksassa Ukrainan tukemista on perusteltu nimenomaan arvoilla so. demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien puolustamisella diktatuuria vastaan. Luomalla mielikuva Ukrainan natsityylisistä metodeista pyritään kriitikkojen mukaan murentamaan saksalaisten moraalinen perusta tukea Kiovaa aseilla ja rahalla.
Pelko valtion mielivallasta on vahva myös Ukrainassa.
Myös Ukrainassa tämä tapaus osuu yhteiskunnan kaikkein kipeimpiin historiallisiin ja nykyhetken traumoihin. Ukrainan historiassa salaiset vankilat ja kidutuskammiot kytkeytyvät sekä natsimiehityksen että Neuvostoliiton salaisen poliisin (NKVD/KGB) terroriin. Erityisesti NKVD:n tekemät poliittisten vankien joukkomestaukset Länsi-Ukrainan vankiloissa vuonna 1941 ovat jättäneet syvät arvet kollektiiviseen muistiin.
Kun julkisuuteen nousee väitteitä salaisista pidätyskeskuksista, ukrainalaisessa yhteiskunnassa herää välittömästi pelko siitä, että oma valtio alkaa käyttää samoja autoritaarisia ja salaisia metodeja, joista maassa on yritetty pyristellä eroon itsenäistymisen ja länsirahoitteisen Oranssi-vallankumouksen jälkeen.
Länsirahoitteinen sota on jatkunut Ukrainassa vuosia. Väestö on sotaväsymyksen vallassa, ja haluaa mielipidemittausten mukaan rauhaa. Stressinsietokyky on madaltunut. Internetissä leviävät videot värväysupseerien (TCC) pakkokeinoista kaduilla ovat jo valmiiksi nostaneet kansan ärsytyskynnystä. Tieto siitä, että omia rintamalta poistuneita tai palvelukseen kutsuttuja sotilaita saatetaan kohdella laittomasti omalla kotirintamalla, tuntuu suoralta petokselta ja herättää ymmärrettävästi syvää moraalista närkästystä.
Mitään ulkopuolista vaikuttamista ei siten välttämättä edes tarvita.
Tämä selittäisi myös sen, miksi Ukrainan johto reagoi tilanteeseen ripeästi ja käynnisti välittömästi tutkinnan – he ymmärsivät, että kyseessä on sisäinen ruutitynnyri, joka voi räjähtää käsiin paljon pahemmin kuin mikään ulkopuolelta tuleva kritiikki.
Ukrainan poliittisessa ja sotilaallisessa johdossa käydään jatkuvasti kovaa kilpailua vaikutusvallasta. Budanov on jo pitkään ollut yksi Ukrainan suosituimmista julkisista hahmoista. Saapumalla itse yöllä paikan päälle, johtamalla pojan ulos rakennuksesta ja puhumalla suoraan vihaiselle väkijoukolle Budanov rakensi itsestään kuvaa päättäväisenä, kansan puolella olevana ja epäkohtiin puuttuvana johtajana. Se erottaa hänet monista muista virkamiehistä, jotka usein reagoivat kriiseihin vain kirjallisilla tiedotteilla.
Muun sotilasjohdon – kuten armeijan ja Kansalliskaartin komentajan – ensisijainen pyrkimys on puolustaa organisaatiotaan ja selittää tapahtunutta luvattomasti rintamalta poistuneiden AWOL-sotilaiden kiinniotolla ja kurinpidolla. Organisaatioilla on taipumus suojella itseään, mikä estää niitä myöntämästä virheitä julkisesti ennen kuin on pakko; kun virheitä ei enää voi kieltää.
Laajempi poliittinen johto ja hallituspuolueen edustajat joutuvat tasapainoilemaan kahden tulen välissä. Jos he tuomitsevat sotilasviranomaisten toiminnan liian jyrkästi, he riskeeraavat armeijan moraalisen auktoriteetin ja liikekannallepanon tehokkuuden sota-aikana. Jos he taas vaikenevat, he menettävät kansalaisten luottamuksen.
Budanovin siirto sotilastiedustelun (HUR) johdosta presidentinkansliaan oli aikoinaan strateginen liike Zelenskilta. Budanovilla on poikkeuksellisen korkea kansansuosio ja ”suoran toiminnan miehen” maine. Tässä kidutuskammio-kriisissä kanslian voi sanoa käyttäneen Budanovia ukkosenjohtimena: hänet lähetettiin paikalle rauhoittamaan tilanne ennen kuin viha ehti kohdistua suoraan Zelenskiin. Budanovin käyttäminen ukkosenjohdattimena taas luo väistämättä jännitettä kanslian muiden avainhenkilöiden välille, joilla on omat ura-kunnianhimonsa.
Budanovin median edessä tekemä myöntö siitä, että ”ongelmia armeijan sisällä ei voi lakaista maton alle”, herätti suuttumusta puolustusministeriössä ja armeijan ylijohdossa. Armeijan mielestä Budanov ”heitti Kansalliskaartin bussin alle” suojellakseen presidentinhallinnon mainetta ja rakentaakseen omaa sädekehäänsä.
Salaiset gallupit, joita presidentinkanslia on teettänyt, osoittavat, että jos Ukrainassa järjestettäisiin vaalit, Zelenskin suurimmat haastajat ovat armeijan kenraalit: Valerii Zalužnyi ja Kyrylo Budanov. Budanovin luottamusprosentti kansan keskuudessa (noin 53–60 %) on samalla tasolla tai jopa korkeampi kuin Zelenskin. Zelenski tulee heittämään Budanovin bussin alle heti kun saa tilaisuuden.
Ukrainan Verkhovna Rada -parlamentissa tapaus on rikkonut pitkään vallinneen konsensuksen, jossa armeijan ja viranomaisten toiminnan julkista arvostelua on vältetty kansallisen yhtenäisyyden nimissä. Opposition edustajat kuten oligarkki Petro Porošenko, joka selvästi on pyrkimässä takaisin valtaan, Eurooppalainen solidaarisuus -puolueineen tarttui tapaukseen välittömästi. Heille tapaus ei ole vain yksittäinen väärinkäytös, vaan osoitus laajemmasta järjestelmävirheestä ja ”hallitsemattomasta vallankäytöstä”. Oppositio on käyttänyt tilaisuutta vaatiakseen parlamentaarisen tutkintakomission perustamista ja puolustusministeriön sekä Kansalliskaartin johdon tuomista parlamentin kuultavaksi.
Parlamentin kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen valiokunnassa tapaus kytkettiin suoraan liikekannallepanon menetelmiin. Useat kansanedustajat — myös zelenskiläiset hallitsevan Kansan palvelija -puolueen riveistä — ovat myöntäneet, että alueellisten värväyskeskusten (TCC) ja sotilasviranomaisten toimivaltuuksien rajat ovat hämärtyneet. Parlamentissa korostettiin, ettei armeija voi tutkia itse itseään. Tämän takia kidutuskammio-jutun tutkinta siirrettiin kokonaan Valtion tutkintavirastolle SBI:lle, sillä sotilasviranomaisten mukana olo ei vakuuttaisi ketään prosessin avoimuudesta ja rehellisyydestä.
Voi myös sanoa, että tässä nimenomaisessa kriisissä Porošenkon opposition ja Budanovin intressit kohtasivat osittain, vaikka he muutoin ovat vastakkaisilla puolilla. Molemmat halusivat nostaa armeijan sisäiset ongelmat — kuten Kansalliskaartin ja värväyskeskusten väärinkäytökset — esiin; Porošenko iskeäkseen Zelenskia vastaan, ja Budanov osoittaakseen, että hän on kanslian sisällä ainoa, joka kykenee siivoamaan armeijan sotkut ja puhumaan kansalle suoraan.
Sekä Budanoville että Porošenkolle sopii se, että Kansalliskaartin ja sotilasviranomaisten epäkohdat nostetaan valokeilaan. Porošenko saa tästä aseita nykyistä hallintoa vastaan, ja Budanov puolestaan saa perustelut sille, miksi hänen edustamansa presidentinkanslian täytyy ottaa tiukempi ote ja siivota nämä instituutiot. Parlamentissa esitetty vaatimus avoimesta ja riippumattomasta tutkinnasta luo Budanoville täydellisen poliittisen suojan toimia radikaalisti näyttämättä sisäiseltä juonittelijalta.
Vaikka Budanov on Zelenskin nimittämä kansliapäällikkö, heidän suhteensa on ollut pitkään jännitteinen. Budanoville ei välttämättä ole haittaa siitä, että armeijan sekoilu nakertaa Zelenskin henkilökohtaista suosiota koska se tekee Budanovista itsestään korvaamattoman kriisinratkaisijan ja vahvistaa hänen neuvotteluasemaansa tulevaisuutta ajatellen. Porošenkolle Zelenskin heikkeneminen taas on suoraa vaalipääomaa.
Kannattaa panna merkille että vaikka kidutuskammio-välikohtaus esikaupungissa on kärjistynyt yhdeksi näkyvimmistä sisäisistä levottomuuksista ja noussut Alice Weidelin kautta jopa Saksan-vierailun puheenaiheeksi, Zelenski ei ole kommentoinut tapausta julkisesti lainkaan. Zelenski vaikenee, koska tilanne on hänelle poliittisesti pelkkää miinusta. Julkinen puuttuminen Kiovan esikaupungin rähinään ulkomaanmatkan aikana olisi siirtänyt median huomion kansainvälisestä tuesta kotirintaman kriisiin, ja vaikuttanut EU:n väestön haluun antaa lisää rahaa ”Ukrainan demokratian” turvaamiseen.
Lisäksi analyytikot kuten Valeriy Pekar ovat huomauttaneet, että poliittinen johto on pitkään vältellyt suoraa viestintää pakkovärväyksen ongelmista. Zelenski ei halua astua tähän ansaan, sillä opposition edustajat, esimerkiksi Inna Sovsun, vaativat jo nyt, että korkeimman ylipäällikön pitäisi joko puhdistamalla puolustaa yksiköitään tai ottaa kantaa mobilisaation uudistamiseen.
Leikittelen ajatuksella, että Budanov olisi itse järjestänyt/päästänyt Valentyna Molodajan ambulansseineen ja kuvausryhmineen paikalle päästäkseen 1) myymään ”Se oli Venäjän Psyop” -tarinan sekä 2) esiintymään sankarina poliittisia kunnianhimojaan edistääkseen.
Budanovin tausta on HUR-sotilastiedustelussa. Kahden päivän tutkinta- ja vangitsemisvauhti on nolon hätäinen, jos kyseessä olisi aidosti yllätyksenä tullut monimutkainen solutusoperaatio.
Mutta jos Budanov tiesi operaatiosta etukäteen tai oli itse mukana petaamassa sitä, kahden päivän aikataulu selittyy. Viranomaisilla oli jo valmiina ”todisteet”, pidätysmääräykset ja valmis viestintästrategia. Kriisi saatiin pakettiin vuorokaudessa sen jälkeen, kun se saavutti julkisuuden, ja tarina myytiin heti Länteen oppikirjaesimerkkinä ”Venäjän hybridisodasta”. Länsimaissa tämä vahvistaa narratiivia siitä, että Ukrainan sisäinen väenotto-kritiikki on pääosin vihollisen provokaatiota, ja tarjoaa ”perustelun” sille, miksi kaikesta ilmitulleesta Ukrainan korruptiosta huolimatta länsimaiden pitää edelleen lappaa rahaa Ukrainalle.
Kansalliskaarti on perinteisesti ollut sisäasiainministeriön ja oman komentajaketjunsa alaisuudessa. Kidutuskammio-skandaalin varjolla Kansalliskaarti joutui nöyrtymään, luopumaan kiinteistöstään ja sietämään sen, että Valtion tutkintavirasto SBI alkoi tutkia sen omia upseereita ”valtuuksien ylittämisestä”.
Budanov käytti kriisiä vipuvartena siivota armeijan ja kaartin sisäistä johtoa ja keskittää valtaa yhä enemmän omalle pöydälleen presidentinkansliaan.
Menemällä itse yöllä vihaisen väkijoukon keskelle, taluttamalla 14-vuotiaan pojan ulos ja esiintymällä ”ainoana järjen äänenä” hän loi itsestään myyttiä johtajana, joka suojelee kansaa armeijan ylilyönneiltä mutta tunnistaa samalla vihollisen juonet.
Zelenskille operaatio osoitti, että Budanov on korvaamaton kriisinratkaisija, ja ukrainalaiselle yleisölle se näytti tulevaisuuden presidenttiaineksen, jolla on sekä kovat otteet että kyky kuunnella katua. Vaikka Valentyna Molodaja ja kumppanit olisivatkin olleet alun perin liikkeellä omista motiiveistaan — esimerkiksi auttaakseen rintamakarkuria — on hyvinkin mahdollista, että tiedustelupalvelu seurasi heitä alusta asti, antoi heidän virittää ansansa ja laukaisi omansa vasta, kun siitä saatava poliittinen hyöty oli Budanoville suurin.
Nykyinen asema presidentinkansliassa tarjoaa Budanoville parhaan mahdollisen näköalan Zelenskin henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen. Hän näkee salaiset muistiot Donald Trumpin hallinnon kanssa käytävistä neuvotteluista, armeijan todellisen tilanteen ja liittolaisten salaisimmat viestit.
Toisaalta Zelenski muistaa erittäin hyvin, miten suosittu entinen ylikomentaja Valerii Zalužnyi oli ja miten hänet jouduttiin lopulta siirtämään syrjään diplomaattisiin tehtäviin Lontooseen, kun hänestä tuli liian suuri poliittinen uhka Zelenskille.
Zelenski ja hänen lähin miehensä Andri Jermak osaavat päätellä, että Budanovin yöllinen esiintyminen ja ”sankariteko” Kiovan esikaupungissa ei ollut pelkkää virkatyötä, vaan tietoista oman profiilin rakentamista. Kun ympärillä olevat ihmiset alkavat olla liian kyvykkäitä ja suosittuja, ylin johto alkaa väistämättä tulkita jokaisen kriisinratkaisun valmistautumiseksi vallankaappaukseen tai vaalivoittoon. Valta ja valvominen tekevät vainoharhaiseksi.
Andri Jermak on poliittinen liaani, jolla ei ole omaa kansansuosiota. Jermak tarvitsee tukipuun, koska haluaa säilyä. Jermakin voima perustuu siihen, että hän hallitsee koneistoa — nimityksiä, virkamiehiä, yhteyksiä oligarkkeihin ja diplomaattisia kanavia. Kun hän huomaa Zelenskin poliittisen painoarvon murenevan, hänen on pakko tarjota koneisto ja sen hallinta uudelle nousevalle tähdelle säilyttääkseen oman nahkansa.
Valtaa vaihdettaessa ja jaettaessa sitä uudelleen uusi johtaja tarvitsee jonkun, joka osaa pyörittää valtionhallinnon monimutkaisia rattaita ilman, että koko maa ajautuu kaaokseen.
Jermak olisi siten aluksi hyödyllinen Budanoville. Myöhemmin Jermak on painolasti, joka muistuttaa kansaa vanhan hallinnon kaikkein epäsuosituimmista puolista. Heti kun Budanov on sementoinut valta-asemansa, Jermak siirretään syrjään historian roskakoriin tai toissijaisiin tehtäviin.
Artikkelikuva Pxhere. Kuvankäsittely RS.
Oikaistu sana ”puolen” sanaksi ”puoli” 4.11 2026 klo 23:16
aside.ptv-c{--ptv-o:#FF6800;--ptv-y:#FFFA00;--ptv-ink:#14110E; font-family:"Readex Pro",-apple-system,"Segoe UI",Roboto,sans-serif; background:#FFF6EE;border:1px solid #F2D9C3;border-radius:16px; padding:30px 32px;margin:44px 0;color:var(--ptv-ink);line-height:1.5;} .ptv-c .ptv-c__title{margin:0 0 14px;font-size:22px;font-weight:700; letter-spacing:-.015em;max-width:22ch;color:var(--ptv-ink);} .ptv-c .ptv-c__title em{font-style:normal;color:var(--ptv-o);} .ptv-c .ptv-c__lead{margin:0 0 6px;font-size:17px;font-weight:600;max-width:36ch; color:var(--ptv-ink);} .ptv-c .ptv-c__lead b{color:var(--ptv-o);font-weight:700;} .ptv-c .ptv-c__sub{margin:0 0 22px;font-size:14.5px;color:#6E635A;max-width:48ch;} .ptv-c .ptv-c__meter{height:12px;border-radius:999px;background:#F1E2D5;overflow:hidden;} .ptv-c .ptv-c__meter i{display:block;height:100%;border-radius:999px; background:linear-gradient(90deg,var(--ptv-y),var(--ptv-o));} .ptv-c .ptv-c__scale{display:flex;justify-content:space-between;gap:12px; margin:8px 0 24px;font-size:12.5px;font-weight:500;color:#6E635A;} .ptv-c .ptv-c__scale b{color:var(--ptv-ink);font-weight:600;} .ptv-c a.ptv-c__cta, .ptv-c a.ptv-c__cta:link, .ptv-c a.ptv-c__cta:visited{ display:inline-block;background:#FF6800!important;color:#FFFFFF!important; text-decoration:none!important;border:0!important;box-shadow:none!important; text-shadow:none!important;font-size:16.5px;font-weight:700;line-height:1.35; padding:15px 30px;border-radius:999px;transition:background .15s;} .ptv-c a.ptv-c__cta:hover, .ptv-c a.ptv-c__cta:focus, .ptv-c a.ptv-c__cta:active{ background:#14110E!important;color:#FFFFFF!important;text-decoration:none!important;} .ptv-c .ptv-c__fine{margin:12px 0 0;font-size:12.5px;color:#8A7F76;} .ptv-c .ptv-c__oath{margin:20px 0 0;padding-top:16px;border-top:1px solid #F2D9C3; font-size:14px;font-weight:600;color:#B84A00;} @media (max-width:560px){ aside.ptv-c{padding:24px 20px;} .ptv-c .ptv-c__title{font-size:19px;} .ptv-c .ptv-c__lead{font-size:16px;} .ptv-c a.ptv-c__cta{display:block;text-align:center;}}Tilaamalla tuet kotimaista riippumatonta journalismia ja saat rajattoman pääsyn sisältöihin.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Rajaton pääsy tilaajien sisältöihin. Tuet kotimaista riippumatonta journalismia.
Tilaa — alkaen 8,25 €/kk