Hallitus käynnistää poikkihallinnollisen valmistelun, jonka tavoitteena on suojella lapsia ja nuoria sosiaalisen median haitoilta. Valmistelussa tarkastellaan keinoja rajoittaa alaikäisten sosiaalisen median käyttöä, kerrotaan työtä johtavan sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteessa.
Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan tutkimusnäyttö sosiaalisen median haitoista lasten ja nuorten mielenterveydelle, keskittymiskyvylle, unelle ja oppimiselle on vahvistunut. Lisäksi sosiaalinen media voi altistaa nuoria vaaralliselle sisällölle, kiusaamiselle ja seksuaaliselle häirinnälle.
Esiselvitys varoittaa yksipuolisista ratkaisuista
Valtioneuvoston kanslian laatiman esiselvityksen mukaan sosiaalisen median käyttörajoitukset ovat yksi mahdollinen keino lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi digitaalisessa ympäristössä. Selvitys kuitenkin korostaa, että rajoituksiin liittyy riskejä, sillä ne voivat ohjata nuoria vähemmän tunnettuihin ja heikommin valvottuihin alustoihin.
Suomen mahdollisuuksia toteuttaa kansallisia rajoituksia rajoittaa EU-lainsäädäntö. Useissa EU-maissa, kuten Tanskassa, Ruotsissa ja Espanjassa, on silti käynnissä valmistelua sosiaalisen median haittojen hillitsemiseksi. Australia otti joulukuussa 2025 käyttöön laajat rajoitukset alle 16-vuotiaille.
Valmistelu jatkaa aiempaa digilinjaa
Valmistelua tehdään usean ministeriön yhteistyönä, ja sitä seurataan lasten, nuorten ja perheiden ministerityöryhmässä. Työ on jatkoa hallituksen aiemmille toimille, kuten koulujen kännykkäkiellolle.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Opetushallitus ovat julkaisseet digisuositukset alle 13-vuotiaille, joille ei suositella älypuhelimia tai sosiaalisen median käyttöä. 13–18-vuotiaita koskevat suositukset valmistuvat vuonna 2026.
Kommentti: rajoitukset porttina laajemmalle valvonnalle
Vastuu alaikäisten internetin ja sosiaalisen median käytöstä kuuluu ensisijaisesti vanhemmille ja huoltajille, ei valtiolle. Toteutuessaan käyttörajoitukset voisivat johtaa pakolliseen iän tarkistamiseen kaikille tunnettujen somealustojen käyttäjille. Käytännössä tämä merkitsisi arkaluontoisten henkilötietojen luovuttamista palveluntarjoajille.
Tällainen kehitys loisi edellytykset entistä yksityiskohtaisemmalle somekäyttäytymisen seurannalle – aina kiinnostuksen kohteista poliittiseen profilointiin asti.
Liiallisen sosiaalisen median käytön ja ruutuajan haittoja harva kiistää, mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa. Nykyisessä, monien nuorten kokemassa kapeassa mediaympäristössä palvelut kuten TikTok voivat olla harvoja alustoja, joiden kautta he altistuvat erilaisille näkökulmille aikamme tapahtumiin ja ilmiöihin. Onkin syytä kysyä, pyritäänkö rajoituksilla suojelemaan nuoria – vai rajaamaan sitä, millaista tietoa he voivat kohdata.
Toimittaja
Tapani Romanen
