Vähän toistan itseäni kuin papukaija, mutta on asioita, joista pitääkin puhua. Asioita, joita ei saa painaa villaisella. Ehkä joku saa tästä ”vertaistukea” tai ainakin herättää uusia ajatuksia.
Olen viime päivinä miettinyt paljon sitä, miksi eri mieltä oleminen tuntuu olevan nykyään niin vaikeaa. Erityisesti itänaapuriin liittyvissä keskusteluissa tuntuu olevan vain yksi hyväksytty mielipide. Jos ajattelee toisin, saa heti sontaa silmille, muuttokehotuksia tai leiman ”Moskovan äänitorvena”.
Minä en ole kenenkään, minkään instanssin tai minkään valtion äänitorvi. Ajattelen itse ja olen valmis muuttamaan mielipidettäni, jos saan siihen konkreettisia perusteita tai tilanne muuttuu ratkaisevasti. Eri mieltä oleminen ei tarkoita provosointia, vihaa tai sitä, että hyväksyisi tuhon ja hävityksen.
En ymmärrä tätä laumamentaliteettia, jossa pitäisi joko olla samaa mieltä tai pitää turpansa kiinni. Miksi suomalainen ei saisi nähdä naapurimaassa mitään hyvää? Miksi pitäisi vihata ja pelätä, ja miksi eri tavalla ajattelevalle pitää ensimmäisenä tarjota muuttokehotusta?
Suomi ja huoli nykyisestä suunnasta
Minulla ei ole mitään tarvetta muuttaa Suomesta. Päinvastoin haluan Suomelle parempaa, sekä ihmisille että taloudelle. Juuri siksi olen huolissani nykyisestä suunnasta.
Jos asioita ei uskalleta tarkastella muustakin kuin yhdestä näkökulmasta, tehdään helposti päätöksiä, joiden seurauksia ei haluta nähdä. Olen huolissani siitä, että Suomi tekee nykyisillä toimillaan itsestään maalitaulua. Se ei ole hyvä asia meille eikä lapsillemme.
Tähän liittyy myös vahvasti se, miten Suomi juhlisti näyttävästi vieraan, sotaa käyvän valtion itsenäisyyspäivää järjestämällä juhlia, valaisemalla siltoja sinikeltaisin värein ja liputtamalla.
Siinäkin olen vähän eri linjalla. Minusta siinä oli vähän palvonnan makua, sympatian kaapuun verhottuna. Herää kysymys: juhliiko kyseinen valtio Suomen itsenäisyyspäivää 6.12. vastaavilla juhlamenoilla?
Jään odottamaan, mitä tapahtuu.
Eri mieltä saa olla. Sen pitäisi olla ihan normaalia. Mutta ehkä suuri osa kansasta on vain niin tietämätöntä todellisuudesta, että kaikki eriävä kanta asioihin mielletään pelottavaksi, kun se kyseenalaistaa yleisen ajattelumallin. En tiedä, mutta siltä vaikuttaa.
Finlaysonin uusi mainoskampanja
Toinen asia, jota pohdin erään keskustelun pohjalta, on Finlaysonin uusi mainoskampanja.
Naisten välinen rakkaus ei itsessään häiritse minua, enkä vastusta kenenkään suuntausta. Rakkaus on parhaimmillaan hyvää ja aitoa. Silti kampanjan tapa tuoda asia esiin herättää minussa kysymyksiä siitä, millaista kuvaa nuorille naisille halutaan välittää.
Minusta miehen ja naisen välinen suhde on perheen ja uuden elämän kannalta merkityksellinen, eikä sitä pitäisi väheksyä. Se ei tarkoita, että muiden suhteita pitäisi vihata tai kieltää.
Mutta jos syntyvyys on jo valmiiksi historiallisen alhaalla, minusta on täysin aiheellista kysyä, millaisia arvoja ja ihanteita nuorille välitetään. Jos vain naisten välisiä suhteita korostetaan, ne eivät tietenkään itsessään johda lasten syntymiseen.
Ja kyllä, lasten syntyminen on edelleen koko yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta aika olennainen asia.
Kun tästä esitin kritiikkiä, vastaukseksi tuli, etten ymmärrä, olen vanhanaikainen, menneisyyteen jämähtänyt tai suvaitsematon. Ehkä en ymmärrä kaikkea – enkä väitä ymmärtäväni. Mutta en hyväksy sitä, että eriävä mielipide kuitataan heti suvaitsemattomuudeksi. Minusta juuri siitä pitäisi pystyä keskustelemaan.
Lapset ja drag-tapahtumat
Tähän liittyy myös lapsille, alkaen 4-vuotiaista, seurakunnan tiloissa järjestettävä drag-tapahtuma, jota kritisoin juurikin lasten vuoksi.
Minusta heille ei saisi tyrkyttää aikuisten asioita edes leikin tai satujen varjolla. Lapsi on pieni ja viaton vain vähän aikaa. Lapsen pitää saada olla lapsi ilman aikuisten ideologiaa. Aikuiseksi kasvettuaan voi toimia kuten haluaa.
Nyt tällaiset drag-tapahtumat vain sekoittavat pienen lapsen pään. Lisäksi vielä seurakunnan tiloissa.
Miksi kirkko toimii näin?
Olen eri mieltä asioista, koska rakastan lapsia ja haluan suojella heitä.
Yrityksen tehtävä on tietenkin myydä tuotteita ja herättää huomiota. Sitä varten mainoksia tehdään. Mutta minä saan silti sanoa, etten pidä tavasta, jolla tämä kampanja tekee sen, ja että olen huolissani siitä, millaista suuntaa yhteiskunnassa samalla normalisoidaan.
En kaipaa tähän silittelyä tai hyväksynnän hakemista. Haluan vain, että asioista saa olla myös eri mieltä ilman, että keskustelu päättyy siihen, että toinen leimataan tyhmäksi, vanhanaikaiseksi tai suvaitsemattomaksi.
Lopulta kyse on mielestäni aika yksinkertaisesta asiasta: Suomi tarvitsee uusia sukupolvia. Lapset eivät synny itsestään, ja väestön ikääntyessä seuraukset näkyvät sekä taloudessa että koko yhteiskunnan tulevaisuudessa.
Tästä pitäisi pystyä puhumaan suoraan, vaikka aihe ei olisikaan kaikille miellyttävä.
Ehkä olen vastarannan kiiski. Ehkä olen välillä hankala. Ehkä ajattelen joistakin asioista ihan väärin.
Mutta ajattelen itse ja siihen pitäisi jokaisella olla oikeus.
Tässä kaikki tällä kertaa.
Palataan, kun tulee lisää pohdittavaa tai jotain radikaalia tapahtuu meillä ja maailmalla.
Rauhaa rakkaat kanssakulkijat!
Marjaana Virtanen
