Eduskunnan lakivaliokunta puoltaa lakia, jolla omaisuus voidaan tuomita valtiolle, vaikka ketään ei tuomita mistään rikoksesta. ”Varsin todennäköisesti” tarkoittaa lakivaliokunnan mietinnössä yli 50 prosentin todennäköisyyttä, ja menettelyn käynnistämiseen riittää esitutkinnan aloittaminen. Perustuslakivaliokunta vaati korkeampaa soveltamiskynnystä, mutta itse näyttökynnystä ei nostettu.
Lakivaliokunnan mietintö LaVM 21/2026 on päivätty 4. marraskuuta, ja se on pöydällä eduskunnan täysistunnossa perjantaina 6. marraskuuta. Uusien lakien on määrä tulla pääosin voimaan viimeistään 23. marraskuuta, jolloin EU:n konfiskaatiodirektiivin täytäntöönpanoaika päättyy. Mietintöön ei ole jätetty vastalausetta.
Varsin todennäköisesti riittää
Rikoslain uuden 10 luvun 3 a §:n mukaan omaisuus voidaan tuomita valtiolle, jos kolme ehtoa täyttyy: esitutkinta on aloitettu tietystä rikoksesta, omaisuutta ei voida ottaa muilla säännöksillä, ja omaisuus on ”varsin todennäköisesti” peräisin rikollisesta toiminnasta, joka voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä.
Hallituksen esityksessä HE 137/2026 muutos on kirjoitettu suoraan näin: selvittämisen ja menettämisseurasamuksen
”aiheeksi riittäisi pelkkä epäily tietystä vakavasta rikoksesta”.
Sanat antavat uuden tulkintauniversumin viranomaisille
Sana ”varsin” saattaa antaa maallikolle kuvan vahvasta varmuudesta. Lakivaliokunta selventää sen toisin: kyse on todennäköisyysnäytöstä, joka tarkoittaa
”matemaattisesti ilmaistuna yli 50 prosentin todennäköisyyttä”.
Perustuslakivaliokunnan mukaan ehdotettu näyttökynnys ”ei ole erityisen korkea”.
Voit menettää omaisuutesi, vaikka syyte kaatuisi
Omaisuus voidaan menettää myös silloin, kun syyte kaatuu. Hallituksen esityksen mukaan näin voi käydä tilanteessa,
”jossa syyte hylätään kokonaisuudessaan, mutta omaisuuden katsotaan silti olevan alkuperältään rikollista”.
Vaatimus voidaan esittää myös itsenäisenä kanteena, jos syytekynnys ei ylity.
Esimerkiksi ”huomattava hyöty” ei edellytä, että kukaan olisi hyötynyt. Lakivaliokunnan mukaan edellytys ei tarkoita, että rikollinen toiminta olisi todellisuudessa tuottanut huomattavaa hyötyä,
”vaan että se olisi saattanut tuottaa tällaista hyötyä”.
Väljä harkinta valtiolla, selitysvelvollisuus vastaajalla
Mitään yksittäistä rikosta ei tarvitse näyttää toteen, mutta omaisuuden haltijan odotetaan selittävän omaisuutensa. Jos syyttäjä täyttää näyttötaakkansa,
”selitysvelvollisuus omaisuuden alkuperästä” voi siirtyä vastaajalle.
Vaaditun näytön arvioinnissa voidaan perustelujen mukaan ottaa huomioon muun muassa:
- omaisuuden ”tavallisuudesta poikkeava” laatu ja säilytystapa, esimerkkeinä kätkeminen asuntoon, käteinen sekä ”arvokkaat korut, kellot ja design-vaatteet”
- vastaajan ”elämäntapa” ja elintason epäsuhta laillisiin tuloihin
- yhteydenpito ”tunnettuihin tai epäiltyihin rikollisiin”
- rikoshistoria ja myös ”toimenpiteistä luopumiset, kuten syyttämättäjättämispäätökset”
- laillista saantoa osoittavien tavanomaisten asiakirjojen puuttuminen, joka on oikeuskirjallisuuteen viitaten ”omiaan herättämään epäilyksiä”
Harkintaa ohjaavat seikat on kirjoitettu avoimiksi. Tuomioistuimen on otettava ne huomioon ”muiden seikkojen ohella”. Lakivaliokunnan mukaan kriteerit eivät ole ”yksinomaisia tai kumulatiivisia”, ja niiden tarkoitus on varmistaa, ”että kynnys menettämisseuraamuksen tuomitsemiselle ei muodostu liian korkeaksi”.
Valiokunnan lisäämä suunnitelmallisuus ei kuitenkaan ole uuden menettämisseuraamuksen välttämätön edellytys.
Euromääräistä alarajaa ei ole laissa mainittu. Perusteluissa todetaan vain, ettei alle nelinumeroista summaa ole ”syytä lähteä kyseenalaistamaan”.
Hallitus ei voi vedota vain Brysseliin
Esitys on rakennettu EU-direktiivin 16 artiklan päälle, mutta hallitus meni esityksessään direktiivin vähimmäistasoa pidemmälle.
Direktiivi edellyttää menettelyä neljän vuoden enimmäisrangaistuksen rikoksissa ja rikollisjärjestön puitteissa tapahtuvassa toiminnassa. Suomessa riittävät jo kaikki laajennetun hyödyn menettämisen rikokset, myös esimerkiksi kätkemisrikos, rahanpesu ja huumausainerikos.
Rikollisjärjestöä koskevan rajauksen hallitus jätti pois, koska sen osoittaminen ”voisi olla näytöllisesti niin hankalaa”, että se rajaisi käyttöä merkittävästi. Lakivaliokunta oli samaa mieltä. Se myös toteaa, ettei näyttökynnyksen nostamiselle ole direktiivistä johtuvaa estettä.
Ruotsissa 50 prosenttia ei riitä
Vertailu naapuriin asettaa pohjoismaiset väitetyt oikeusvaltiot huomattavasti eri asemaan: Ruotsissa vastaavassa itsenäisessä menettämisessä vaaditaan, että rikollinen alkuperä on selvästi todennäköisempi (”klart mera sannolikt”) kuin Suomessa nyt esitetty yli 50 prosentin kynnys. Ruotsissa menettäminen voi toisaalta koskea myös omaisuuden arvoa, Suomessa vain konkreettista tunnistettua omaisuutta.
Perustuslakivaliokunta vaati, lakivaliokunta valitsi lievemmän tien
Perustuslakivaliokunta katsoi 7. lokakuuta antamassaan lausunnossa PeVL 64/2026, että soveltamiskynnystä on ”välttämätöntä korottaa”.
Tämä oli ehto lain säätämiselle tavallisessa järjestyksessä. Valiokunta tarjosi kahta tietä: näyttökynnyksen nostamisen tai soveltamisalaa rajaavat lisäedellytykset, kuten omaisuuden laadun.
Lakivaliokunta hylkäsi kummankin sellaisenaan.
Näyttökynnystä lakivaliokunta ei nostanut, koska väliin jäävä kynnys olisi uusi ja aiheuttaisi soveltamisongelmia. Omaisuuden laatua koskevaa rajausta valiokunta piti direktiivin vastaisena. Sen sijaan lakivaliokunta lisäsi ehdon, että rikollinen toiminta voi tuottaa ”huomattavaa” hyötyä, sekä suunnitelmallisuuden harkintaa ohjaavaksi seikaksi.
Perustuslakivaliokunta muistutti myös pitävänsä tärkeänä, ”ettei säännöksen soveltaminen johda tilanteisiin, joissa laillisesti hankittuun omaisuuteen on mahdollista kohdistaa tällaisia seuraamuksia”.
Jos syyttäjä täyttää näyttötaakkansa, selitysvelvollisuus laillisesti hankitun omaisuuden alkuperästä voi siirtyä vastaajalle.
Esitys tunnistaa riskit ja väittää silti vahvistavansa luottamusta oikeusvaltioon
Hallituksen esityksen mukaan muutokset ovat ”omiaan vahvistamaan myös luottamusta oikeusvaltiota ja viranomaistoimintaa kohtaan”.
Samalla esityksen sivulla myönnetään kuitenkin, että näyttökynnyksen alentaminen ”kasvattaa riskiä siitä, että menetetyksi tuomitaan myös muuta kuin luonteeltaan rikollisesta toiminnasta peräisin olevaa omaisuutta”.
Lakivaliokunta myöntää myös riskin ja toteaa, että siihen on kiinnitettävä korostunutta huomiota säännöksiä sovellettaessa. Se, mitä tämä tarkoittaa, jää täysin auki esityksessä.
Esityksen perusteluissa ei myöskään arvioida riskiä lain poliittisesta väärinkäytöstä tai esimerkiksi korruptoituneiden viranomaisten mahdollisesta lain väärinkäytöstä.
Hyödystä vain summittainen arvio
Hallituksen arvion mukaan selittämättömän omaisuuden menettämistä vaadittaisiin vuosittain ”joitakin kymmeniä kertoja”. Se pitää todennäköisenä, että kansallisten muutosten hyödyt ylittävät kustannukset, mutta samalla myöntää arvion olevan ”summittainen”. Uuden seuraamuksen tuottoa ei esitetä euroina. Mitään konkreettisia hyötyjä ei uuden seuraamuksen osalta ole laskettu euroina.
Esityksen omat luvut eivät näytä voittoa. Valuuttamääräisiä menettämisseuraamuksia tuomittiin vuonna 2024 noin 55,2 miljoonalla eurolla, mutta perityksi saatiin saman vuoden aikana noin 2,7 miljoonaa euroa. Luvut eivät koske samoja tapauksia. Vuoden 2016 käännetty todistustaakka ei esityksen mukaan kasvattanut tuomittujen ja täytäntöönpantujen esinekonfiskaatioiden lukumääriä: tuomittuja oli 2 540 vuonna 2015 ja 1 589 vuonna 2024. Lukuja ei voi jakaa konfiskaatiolajeittain, ja taustalla on muitakin tekijöitä.
Lisävaroja ei esityksessä tule. Keskusrikospoliisin varallisuuden takaisinhankintatoimisto, jossa nyt on kaksi päätoimista työntekijää, tarvitsee esityksen mukaan vähintään kolme henkilötyövuotta lisää.
Ulosottolaitos saaa myös uuden roolin varallisuudenhoitotoimistoina.
Tehtävät on hoidettava ”nykyisten määrärahojen puitteissa”.
Puolustajien perustelut
Hallitus ja lakivaliokunta perustelevat lakia järjestäytyneen rikollisuuden torjunnalla: rikos ei saa kannattaa. Hallituksen mukaan vastaajan asema on nykyistä laajennettua menettämistä parempi, koska todistustaakka omaisuuden alkuperästä on muodollisesti syyttäjällä, ja ratkaisun tekee tuomioistuin. Jos syyttäjän näyttö riittää, selitysvelvollisuus omaisuuden alkuperästä voi kuitenkin siirtyä vastaajalle.
Lausuntokierroksella selvä enemmistö tuki silloista, vielä matalampaa syytä olettaa -kynnystä.
Perusoikeusriskejä toivat esiin muun muassa oikeuskansleri, Poliisihallitus, sisäministeriö ja Suomen Asianajajat.
Toimittajan kommentti: Vapaus ei saa riippua 50,1 prosentista
Oikeusvaltion vanha lupaus oli yksinkertainen: valtio ei ota sinulta mitään rikoksen perusteella, ellei se ensin näytä rikosta toteen.
Tämä laki purkaa lupauksen ja oikeusvaltion lopullisesti, jos sellaista on koskaan ollutkaan.
Nyt riittää poliisin epäily listatusta rikoksesta ja syyttäjän väite, että omaisuutesi on todennäköisemmin rikollista kuin ei.
Kokoomus, perussuomalaiset, RKP ja KD sanovat tämän vahvistavan luottamusta oikeusvaltioon. Miten luottamus kasvaa laista, jonka laatija itse myöntää lisäävän riskiä laillisen omaisuuden menettämisestä?
Onko laki kirjoitettu katujengien kultakelloja varten vai kenties epämieluisia toimijoita varten? Vai Maailman Talousfoorumin ”olet onnellinen ja et omista mitään” agendalle? Lakia sovelletaan sanamuodon mukaan. Sanat on kirjoitettu niin, että mielipuolinen tulkinta on mahdollista. Tarvittaessa poliittisesti esimerkiksi itsenäisyyttä ajavilta ihmisiltä voidaan viedä omaisuutta yli 50 prosentin todennäköisyydellä. Rahanpesu- tai kätkemisepäily ei ole varattu jengipomoille. Käteistä säilyttävä, epäiltyjen kanssa tekemisissä oleva tai rahoituksensa ulkomaisista lahjoituksista tai kryptovaroista saava ihminen tai yhteisö voi päätyä samaan koneistoon taloudelliseen giljotiiniin. Lain sanamuoto ei rajaa sitä, ketä epäilyn perusteella tutkitaan.
Hallituksen esityksessä kysymystä poliittisesta väärinkäytöstä ei edes käsitellä. Tämäkin kertoo jo tarpeeksi.
Olen todistanut toimittajaurallani kuinka Suomen viranomaiset käyttävät lakeja härskisti väärin. EU-lakia sovelletaan kun se sopii ja se jätetään soveltamatta kun se ei sovi. Olen todistanut kuinka poliisi tutkii perättömillä tutkinnoilla oppositiopoliitikkoja ja onpa minut toimittajana otettu kiinni ilman syytä kahdeksi tunniksi kesken työtehtävien alkuperäisenä vaalipäivänä 18.4.2021, ennen vaalien siirtoa. Kiinniotosta on tehty dokumenttielokuva. En tarkoita, että kaikki viranomaiset toimisivat väärin, mutta siniset silmäni ovat auenneet näkemään suomalaiset viranomaisrikokset.
Lakiehdotusta pitää arvioida entisten, nykyisten ja tulevien viranomaisten sekä vallanpitäjien mahdollisuuksien laajenemisen perusteella. Jokainen tällainen kynnyksen lasku on askel tyranniaan päin, koska se siirtää vallan näytöstä epäilyyn.
Toteutuessaan tämä on jo kolmas kerta, kun näyttökynnystä rikoshyödyn poisottamisessa lasketaan. Hallituksen omien lukujen perusteella edellinen lasku ei näyttänyt lisäävän esinekonfiskaatioita. Nyt ei edes kerrota, paljonko uusi lasku tuottaisi.
Hyödyt ovat epäselviä ainakin kansalaisille, riski on kirjattu esitykseen.
Eduskunnan pitäisi kysyä, miksi Suomi meni pidemmälle kuin EU vaati. Mitä Orpon ja Purran hallitus oikeasti haluaa saavuttaa? Mitä tarkoittaa oikeusvaltio?
toimittaja
Ilkka Tiainen
- Lähteet: LaVM 21/2026 vp, PeVL 64/2026 vp, HE 137/2026 vp (eduskunta.fi).
Ps: Posi TV:n toimitus tekee viikoittain useita kommenttipyyntöjä. Niihin vastataan niin Washingtonista, EU:sta kuin Kremlistäkin. Ainoastaan eduskunta vaikenee kommenttipyynnöistämme. Tämän vuoksi en pyytänyt tähän uutiseen kommenttia oikeusministeri Leena Mereltä.
