Pohdin jälleen ihmisen oikeutta olla neutraali maailmassa, joka tuntuu kiehuvalta noidankattilalta. Sotia on siellä ja täällä. Osa voi laajentua jopa maailmanlaajuisiksi. Mutta mikä on tavallisen ihmisen rooli? Voiko sanoa olevansa neutraali, vai onko hänen pakko valita puolensa – kannattaa jotakin valtiota, yhteisöä tai jopa sotaa?

Kun seuraan sosiaalista mediaa ja valtamediaa, tuntuu siltä, että jokaisessa asiassa pitäisi asettua jommankumman puolelle. Tällä hetkellä kuumin aihe on Lähi-idän tilanne ja kysymys siitä, kumpaa osapuolta pitäisi kannattaa. Molemmat ovat kuitenkin samassa sopassa, vain eri tavoin. Jos tukee toista, kääntääkö samalla selkänsä toiselle?

Miten tässä tilanteessa pitäisi toimia? Ollako hiljaa, jotta kukaan ei pahastu eikä tule leimaa otsaan? Vai pitäisikö omat ajatukset tuoda esiin? Entä jos sanoo, että molemmissa osapuolissa on syytä – koska sotaa ei synny ilman tekoja tai päätöksiä molemmin puolin? Sekin tuntuu herättävän vastustusta. Nykyilmapiirissä odotetaan, että on ehdottomasti samaa mieltä enemmistön kanssa, vaikka oma mielipide olisi epävarma tai keskeneräinen.

Totuus on, ettemme tiedä kaikkia taustoja emmekä faktoja. Emme tunne historiaa riittävän hyvin, emme ole paikan päällä todistamassa tapahtumia. Sosiaalisessa mediassa liikkuu paljon tietoa, joka ei pidä paikkaansa tai on ainakin yksipuolisesti esitettyä. Myös viimeaikaiset tragediat ovat osoittaneet, että alkuvaiheen tiedot eivät aina vastaa todellisuutta. Silti ihmiset spekuloivat – ja usein mennään pahastikin harhaan.

Viime vuosina on ollut korona, sitten Ukraina, nyt Lähi-itä ja siinä välissä Etelä-Amerikan tapahtumat. Emme voi varmasti tietää, mitä näissä todella tapahtui tai tapahtuu. Esimerkiksi Lähi-idässä osa ihmisistä juhlii johtajan kuolemaa, toiset surevat. Mutta tiedämmekö me mitä siellä oikeasti on tapahtunut? Onko kyse sisäisistä syistä vai ulkovaltojen vaikutuksesta? Onko taustalla kansan tahto vai vallanpitäjien intressit?

Periaatteessa nämä asiat eivät kuulu meille suomalaisille, mutta toisaalta ne vaikuttavat meihin. Alueet ovat herkkiä ja pienikin muutos voi lisätä kaaosta. Silloin seuraukset ovat raskaita. ihmishenkiä menetetään, koteja tuhoutuu, perheitä hajoaa.

Jos tässä tilanteessa sanoo, ettei halua olla puolesta eikä vastaan, koska ei tiedä riittävästi, sekin voidaan kokea vääräksi. Molemmilla puolilla on omat syynsä, ja taustalla on usein rahaa, valtaa tai valtapyrkimyksiä. Uskontoon vedotaan, puhutaan historiallisista oikeuksista ja ”valitun kansan” maista. Mutta historia ja geopoliittinen tilanne ovat muuttuneet. Emme voi suoraan soveltaa menneisyyden perusteita nykypäivään.

En ymmärrä, miksi valtiot eivät voisi elää rauhassa rajojensa sisällä. Aseisiin turvautuminen ilman todellista neuvottelua ei yleensä johda hyvään lopputulokseen.

Siksi kysyn: onko ihmisellä oikeus olla puolueeton? Onko oikeus olla keskitien kulkija? Itse ajattelen, että totuus löytyy usein ääripäiden välistä – ei oikealta eikä vasemmalta, ei vallan eikä rahan äärilaidoilta. Kaikkea ei tiedä edes viisain asiantuntija. Suunnitelmia voidaan tehdä, mutta ne eivät aina toteudu.

Olisiko siis syytä pysähtyä ja miettiä, onko meidän pakko asettua jommankumman puolelle? Ne, jotka ovat tapahtumien keskellä, tietävät ehkä enemmän kuin me. Miksi meidän pitäisi riidellä, kiistellä tai sulkea toisiamme ulkopuolelle eri mielipiteiden vuoksi?

Usein kuulee kysymyksen: ”Etkö ymmärrä inhimillistä kärsimystä?” Kyllä ymmärrän. Mutta kärsimystä on molemmin puolin rajoja – niin Lähi-idässä kuin Ukrainassakin. Kenen kärsimys on tärkeämpää? Onko jokin poliittinen tavoite tai ideologinen päämäärä kärsimyksen arvoinen? Tähän ei ole yksinkertaista vastausta.

Ihminen ei ole kaikkitietävä. Hän seuraa helposti enemmistön mielipidettä, varsinkin kun media käsittelee asioita usein yksipuolisesti. Silloin tavallinen ihminen valitsee puolensa sen mukaan, mitä ympärillä ajatellaan – ei välttämättä siksi, että hän todella tietäisi totuuden.

Mainos

---

Kun ajattelee nykypäivän sotaa, se ei enää ole sellaista kuin ennen. Aikoinaan kuninkaat ja sotapäälliköt katsastivat joukkojaan ja ratsastivat etunenässä vihollista kohti, taistelua käytiin mies miestä vastaan. Nykyajan sodankäynti on aivan erilaista. Enää ei ryömitä juoksuhaudoissa tai rämmitä metsässä lumihangessa samaan tapaan kuin ennen, vaan sotaa käydään pitkälti drooneilla, ohjuksilla ja muulla teknologialla.

Hyökkäys voi tulla milloin tahansa – yöllä, aamulla tai päivällä – ja usein pimeästä, yllättäen. Ihmiset eivät välttämättä tiedä, mistä uhka tulee, eivätkä ehdi ajoissa turvaan. Taivaalla näkyy vain valojuovia pimeydessä. Kun olen katsonut videoita Lähi-idästä, olen miettinyt, miksi tällaista ylipäätään täytyy olla. Miksi ihminen haluaa tuhota sen sijaan, että rakentaisi?

Ehkä olen sinisilmäinen, mutta ajattelen, että jos kaksi valtiota riitelee keskenään niin, että se johtaa sotaan, tilanteen ratkaiseminen voisi olla helpompaa ilman ulkopuolisia voimia. Kun mukaan tulee useita toimijoita eri puolilta maailmaa, kokonaisuus mutkistuu. Silloin kyse ei ole enää vain kahden osapuolen välisestä asiasta, vaan mukana on monia tekijöitä, joiden intressit ovat keskenään kovin erilaisia.

Raha ratkaisee paljon näissä kuvioissa. Taustalla on asioita, joista emme tiedä ja jotka liittyvät selkeästi rahaan ja valtaan. Se, jolla on rahaa, resursseja ja materiaaleja, pystyy pitkälti vaikuttamaan sodan kulkuun. Vaikka sota ei ole koskaan ollut hyvä asia, se oli ennen tietyllä tavalla yksinkertaisempaa kuin nyt.

Tämä kaikki painaa mieltäni, vaikka tapahtumat ovat kaukana siitä, missä asun. Sota ei näy omassa arjessani tai läheisteni elämässä suoraan, mutta sen vaikutukset näkyvät silti. Se aiheuttaa maailmanlaajuista kaaosta: hinnat nousevat, talous heilahtelee ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tässä on se varsinainen ydin, joka minua mietityttää.

Silti tuntuu, että jos tämän sanoo ääneen, on väärässä, jos ei ajattele kuten enemmistö. Mutta hiljaakaan ei saisi olla, koska asioita pitää nostaa esiin, vaikka se saattaa suututtaa joitain tahoja.

Rauha on ihmisen parasta aikaa – ei sota ja sen kauhut – joten siitä puhuminen ei ole koskaan turhaa. Sen voi tehdä myös asettumatta kenenkään puolelle tai vastaan.

Ehkä jokaisen olisi parempi kääntyä hetkeksi sisäänpäin ja hengittää syvään. Kaikkea ei tarvitse päästää ihon alle. Tietoa kannattaa myös hakea laajemmin, jotta pystyy muodostamaan kokonaiskuvan. Myös historiaan on hyvä tutustua, sillä se on lähtökohta monelle sodalle. Historia on pohja tulevaisuudelle, jonka me ihmiset kirjoitamme – ei vallanpitäjät vaan tavallinen kansa. Me olemme tulevaisuus.

Ole siis rohkeasti puolueeton. Se voi kantaa pidemmälle kuin arvaatkaan.

Marjaana Virtanen

Tilaa Posi TV TÄSTÄ