Helsingin hovioikeus on antanut 13.4.2026 ratkaisun (S 16/2024/733), jossa se hylkäsi Vapaudenliiton puheenjohtaja Ossi Tiihosen vaatimukset vahingonkorvauksesta Lohjan kaupungilta korona-ajan karanteenista. Tapauksen arvioitiin sitä, oliko Tiihosen liikkumisvapautta rajoitettu lainvastaisesti jo ennen virallista karanteenipäätöstä.
Tapaus juontaa marraskuuhun 2021, jolloin Tiihoselle ilmoitettiin altistumisepäilystä koronavirukselle perheenjäsenensä kautta. Sairaanhoitaja antoi ohjeistuksen pysyä kotona, ja seuraavana päivänä tartunnanjäljityksestä vahvistettiin puhelimitse, että hänen tuli pysyä karanteenissa. Tiihonen kertoi, että asia tehtiin hyvin selväksi, ja että kotiin oli heti jäätävä ja että tartuntatautilääkäri kirjoittaa karanteenimääräyksen jälkikäteen. Koronatestiä ei tehty, eikä Tiihonen siihen olisi kertomansa mukaan myöskään suostunut. PCR-testi on syvälle nenäonteloon työnnettävä testitikku, ja on todettu antavan paljon virheellisiä positiivisia tuloksia.
Varsinainen kirjallinen karanteenipäätös tehtiin kuitenkin vasta myöhemmin Lohjan kaupungin tartuntatautilääkärin toimesta 22.11.2021- takautuen ajanjaksolle 19.–27.11.2021.
Aiemmin Helsingin hallinto-oikeus oli katsonut, ettei karanteenipäätöstä voitu soveltaa takautuvasti ajalle 19.–21.11.2021. Hallinto-oikeus totesi, että kyseessä oli kolmen ensimmäisen päivän osalta laiton vapaudenriisto, koska tartuntatautilääkärin karanteenimääräys on kirjoitettu jälkikäteen. Tiihonen katsoi tämän perusteella joutuneensa laittoman vapaudenriiston kohteeksi ja vaati Lohjan kaupungilta 1 200 euron korvausta sekä oikeudenkäyntikulujen hyvittämistä.
Käräjäoikeus käsitteli asiaa yhden tuomarin kokoonpanossa. Käräjätuomari Anne Kangas aloitti tapauksen alusta ja tuomiossaan väitti, ettei Tiihosen oikeuksia ole loukattu, vaikka asiasta oli jo toimivaltaisen hallinto-oikeuden lainvoimainen päätös, jossa vapaudenriisto on todettu. Korvausvaatimus käsiteltiin käräjäoikeudessa, joka hylkäsi vaatimukset.
Tiihonen valitti ratkaisusta hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi ratkaisussaan, että ennen 22.11.2021 annettu tieto karanteenista ei ollut oikeudellisesti sitova viranomaismääräys. Tuomioistuimen mukaan sitovaa päätöstä ei voida antaa perheenjäsenen välityksellä, eikä tartunnanjäljityksellä ollut toimivaltaa määrätä karanteenia. Näin ollen ennen kirjallista päätöstä kyse olikin ohjeistuksesta, eikä oikeudellisesta pakkokeinosta.
Koska sitovaa viranomaispäätöstä ei ollut olemassa ennen 22.11.2021, hovioikeus katsoi, ettei asiassa syntynyt oikeudellista vapaudenriistoa Euroopan ihmisoikeussopimuksen tarkoittamalla tavalla. Näin ollen myöskään vahingonkorvausvastuuta ei syntynyt, vaikka tilanne oli voinut käytännössä rajoittaa liikkumista. Tiihonen kertoi, ettei päässyt ruokakauppaan eikä tilaisuuksiin.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua. Tiihosen valitus hylättiin kokonaisuudessaan, ja hänet velvoitettiin korvaamaan Lohjan kaupungin oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa.
Ratkaisun keskeinen oikeudellinen johtopäätös on, että vapaudenriisto edellyttää toimivaltaisen viranomaisen tekemää sitovaa päätöstä. Pelkkä ohjeistus tai suositus – vaikka se koettaisiin pakottavana – ei täyttänyt tätä kriteeriä eikä synnyttänyt oikeutta vahingonkorvaukseen.
MAINOS:
