Suomalaispoliitikkojen raju Venäjä-retoriikka ja “tappamisfantasiat”

Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 muutti Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan nopeasti. Muutos näkyi Nato-jäsenyytenä, miljardiluokan Ukraina-tukena, Venäjään kohdistuneina pakotevaatimuksina sekä siinä, miten rajusti suomalaiset päättäjät alkoivat puhua Venäjästä.

Suomen Ukraina-linja ei ole ollut yhden hallituksen tai yhden puolueen projekti. Sen takana on ollut poikkeuksellisen laaja poliittinen yhteisymmärrys, joka on ulottunut hallituksesta oppositioon ja kansallisesta päätöksenteosta EU-tasolle. Samalla yksimielisyys on kaventanut julkista keskustelua siitä, kuinka pitkälle tukea jatketaan, millä hinnalla ja millaisin poliittisin tavoittein.

Tilaa Posi TV lahjaksi – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.

Ukraina-tuki on kasvanut yli neljän miljardin kokonaisuudeksi

Ulkoministeriön mukaan Suomen Ukrainalle antaman puolustusmateriaalituen arvo on noin 3,4 miljardia euroa. Lisäksi Suomi on osoittanut Ukrainaan kehitysyhteistyötukea ja humanitaarista apua yhteensä noin 1,2 miljardia euroa. Luku sisältää myös noin 900 miljoonaa euroa tilapäistä suojelua saaneiden ukrainalaisten vastaanottokuluja.

Ulkoministeriön mukaan Ukraina on Suomen suurin kehitysyhteistyön kumppani ja suurin humanitaarisen avun vastaanottajamaa. Kyse ei siis ole enää yksittäisistä poikkeustoimista, vaan Suomen ulko-, turvallisuus- ja kehityspolitiikan suuresta pitkäaikaisesta painopisteestä.

Puolustusministeriön mukaan Suomi on lahjoittanut Ukrainalle yhteensä 33 puolustustarvikeapupakettia. Kaikkien Suomen Ukrainalle toimittamien puolustustarvikeapupakettien arvo on ministeriön mukaan yhteensä noin 3,4 miljardia euroa.

Toukokuussa 2026 Suomi ilmoitti 33. puolustustarvikeapupaketista Ukrainalle. Valtioneuvoston mukaan paketin arvo oli noin 128 miljoonaa euroa, ja tasavallan presidentti päätti asiasta valtioneuvoston esityksestä.

Tuen mittakaavaa kasvattaa myös helmikuussa 2025 julkistettu 660 miljoonan euron Ukraina-tukiohjelma, jossa tilauksia kohdistetaan Suomen puolustusteollisuudelle. Valtioneuvoston mukaan ohjelmassa lähtökohtana ovat Ukrainan kriittiset tarpeet, tuotteiden soveltuvuus luovutettavaksi sekä yritysten tuotanto- ja toimituskyky.

Tässä kohtaa on tärkeä erottaa poliittinen tuki ja muodollinen päätöksenteko. Suomen omat puolustustarvikepaketit eivät yleensä ole eduskunnan henkilöäänestyksiä, joissa jokainen kansanedustaja painaisi “jaa” tai “ei” yksittäisestä asepaketista. Päätökset on tehty presidentin ja valtioneuvoston päätösmenettelyssä, ja eduskunnan tuki on näkynyt laajemmin talousarvioissa, selonteoissa, valiokuntatyössä ja poliittisissa kannanotoissa.

Siksi väitteet “nämä kansanedustajat äänestivät tämän asepaketin puolesta” ei ole Suomen kansallisten puolustustarvikepakettien kohdalla sellaisenaan täsmällinen. Oikeampi muotoilu on, että asepaketit ovat olleet presidentin ja valtioneuvoston päätöksiä, joita on toteutettu laajan Ukraina-linjan puitteissa.

Mitä positiivista – jakso 12

Suomalaisten Venäjä-puhe muuttui yhdessä yössä

Helmikuun 24. päivänä 2022 presidentti Sauli Niinistö tiivisti Suomen järkytyksen sanoihin, jotka jäivät poliittiseen historiaan. Niinistö totesi Venäjän laajentaneen sotatoimiaan Ukrainassa ja sanoi, että “naamiot on riisuttu” ja näkyvissä ovat “vain sodan kylmät kasvot”. (Presidentin kanslia)

Myöhemmin keväällä 2022 Niinistö vastasi Venäjän mahdolliseen reaktioon Suomen Nato-jäsenyyteen poikkeuksellisen suoraan. Ylen uutisoi Niinistön viesti Venäjälle olevan selvä: “Te aiheutitte tämän – katsokaa peiliin.” Toisin sanoen Venäjän tuli katsoa peiliin, jos se pohti Suomen Nato-ratkaisun syitä.

Pääministeri Sanna Marin puolestaan asetti Ukrainan voiton Suomen ja lännen tavoitteeksi. Suurlähettiläspäivien puheessa Marin sanoi elokuussa 2022, ettei maailmaa, jossa Venäjä olisi voittanut sotansa, tule mahdollistaa tai hyväksyä.

Nämä lausunnot olivat merkittäviä, koska ne eivät olleet enää perinteistä varovaista kriisidiplomatiaa. Ne olivat avoimia poliittisia linjauksia siitä, että Venäjän sotilaallisen tavoitteen ei tule onnistua.

Nato-jäsenyys muutti Suomen aseman

Suomen Nato-jäsenyys 4. huhtikuuta 2023 muutti koko asetelman. Suomesta tuli liittokunnan 31. jäsen, kun liittymiskirja talletettiin Brysselissä. (Nato)

Tämän jälkeen Suomen Venäjä-puhe ei ollut enää vain kahden naapurimaan välisten suhteiden varovaista hoitamista. Suomi oli nyt Naton jäsen, ja sen turvallisuus perustui aiempaa selvemmin siihen, että länsimaat seisovat yhdessä, puolustavat toisiaan ja pyrkivät tekemään Venäjälle selväksi, ettei sotilaallinen painostus kannata.

Ulkoministeri Elina Valtonen sanoi elokuussa 2023 suurlähettiläskokouksessa, että Venäjä oli toimillaan romuttanut aikaisemman kahdenvälisen suhteensa Suomeen, eikä sitä poliittisella tasolla enää ollut. Samalla hän korosti, että yhteys diplomatiassa ja operatiivisella tasolla, kuten rajaturvallisuudessa, on tärkeää säilyttää.

Vuotta myöhemmin Valtonen rajasi linjaansa. Vuoden 2024 suurlähettiläskokouksessa hän sanoi, ettei Suomi uhkaa Venäjää eikä Venäjä ole Suomelle vihollinen. Valtosen mukaan Suomen vastustajia ovat Venäjän sotatoimet Ukrainassa, Venäjän laittomat laajentumispyrkimykset sekä sen halu käyttää valtaa alueilla, joilla valta kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluu muille.

Tämä rajaus kuvaa Suomen virallista linjaa hyvin. Suomi ei ole suoraan julistanut olevansa sodassa Venäjän valtiota tai venäläisiä vastaan, mutta se on asettunut selvästi Venäjän Ukrainassa ajamaa politiikkaa vastaan.

Lakimatka raha ja valuutta

Häkkänen: Venäjä on uhka demokraattiselle maailmalle

Puolustusministeri Antti Häkkänen on vienyt Suomen pidäkelinjaa eteenpäin erityisesti puolustuksen ja sotilaallisen varautumisen näkökulmasta. Maaliskuussa 2024 pitämässään maanpuolustuskurssin avajaispuheessa Häkkänen kuvasi Venäjää konfliktihakuiseksi ja totesi suoraan, että Venäjä on uhka demokraattiselle maailmalle.

Häkkänen sanoi Venäjän käyttäneen sotilasvoimaa naapureitaan vastaan ja tehneen vihamielisiä hybridioperaatioita. Hänen mukaansa Venäjän toiminta ei rajoitu Ukrainaan, vaan kyse on laajemmasta turvallisuuspoliittisesta ongelmasta, johon länsimaiden on vastattava.

Samassa puheessa Häkkänen kuitenkin korosti myös sitä, että Suomi vahvistaa puolustustaan “provosoimatta, uhoamatta ja maltillisesti”. Tämä on olennainen kohta: Suomen virallinen linja on huomattavasti koventunut, mutta se on edelleen ajoittain pyritty kehystämään pidäkkeen, puolustuksen ja kansainvälisen oikeuden kautta, ei suorana sotilaallisena uhkailuna.

Tilaa Posi TV lahjaksi – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.

Tynkkynen ehdotti viisumirahoja Ukrainaan “hyökkääjien tappamiseksi”

Yksi poikkeuksellisen raju eduskuntapuheenvuoro kuultiin syyskuussa 2022, kun perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen käytti vastauspuheenvuoron suullisella kyselytunnilla venäläisille myönnettävistä turistiviisumeista.

Tynkkynen ehdotti, että venäläisten turistiviisumien hinta nostettaisiin “aivan pilviin”, jotta suurella osalla venäläisistä ei olisi mahdollisuutta maksaa viisumia. Varakkaiden venäläisten osalta hän esitti, että heille kerrottaisiin viisumimaksujen menevän Ukrainaan “hyökkääjien tappamiseksi”.

Sanna Marin piti turistiviisumien hinnan nostamista venäläisiltä harkinnan arvoisena. Marin sanoi hallituksen keskustelleen viisumien hinnan nostosta, mutta viittasi EU:n ja Venäjän väliseen viisumihelpotussopimukseen sekä oikeudellisiin reunaehtoihin. (Suomenmaa)

Tynkkysen puheenvuoro on artikkelin kokonaisuuden kannalta merkittävä, koska siinä venäläisiin turisteihin kohdistettu taloudellinen rajoitustoimi yhdistettiin suoraan Ukrainan sotilaalliseen taisteluun Venäjää vastaan. Se oli kovempaa retoriikkaa kuin pelkkä hyökkäyksen tuomitseminen, pakotteiden vaatiminen tai aseavun puolustaminen.

Samalla tapaus osoittaa, miten nopeasti poliittisen keskustelun rajat muuttuivat vuoden 2022 aikana. Vielä muutamaa vuotta aiemmin ajatus siitä, että eduskunnassa ehdotettaisiin venäläisiltä perittävien maksujen ohjaamista Ukrainaan “hyökkääjien tappamiseksi”, olisi ollut suomalaisessa ulkopoliittisessa keskustelussa hyvin poikkeuksellinen. Syksyllä 2022 se esitettiin eduskunnan kyselytunnilla keskellä keskustelua venäläisten turistiviisumien rajoittamisesta.

Tietoisuus – Totuus Mielemme Takana

Mainos

---

Halla-aho puhui venäläisten sotilaiden tappamisesta poikkeuksellisen suoraan

Myös eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho on käyttänyt Venäjästä ja venäläisistä erittäin kovaa kieltä. Hänen lausuntonsa ovat olleet jopa poikkeuksellisia suomalaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun mittakaavassa.

Selkein esimerkki on tammikuulta 2023. Yle uutisoi, että Halla-aho oli ostanut ukrainalaisesta SignMyRocket-palvelusta tekstin tykistöammuksen kylkeen. Kyseisessä palvelussa ostaja saa viestin ammuksen kylkeen, ja palvelun mukaan ammus ammutaan ukrainalaisten joukkojen toimesta venäläisiä kohti. Ylen mukaan Halla-aho kertoi ostoksestaan Facebook-sivullaan.

Samassa yhteydessä Halla-aho kirjoitti, että jos venäläisten sotilaiden tappaminen on tilanteessa oikein ja välttämätöntä, myös sitä edistävät teot ovat oikein ja välttämättömiä. Lausunto oli huomattavan suorasukainen, koska siinä aseavun ja Ukrainan tukemisen moraalinen perustelu vietiin konkreettisesti venäläisten sotilaiden tappamiseen.

Yle teki myöhemmin laajemman jutun Suomen Venäjä-puheen muutoksesta. Jutun otsikossa Halla-ahon linja tiivistettiin vielä suorempaan muotoon:

“Venäläisten sotilaiden tappaminen on hyvä asia, ja ukrainalaisia tulee auttaa tappamaan heitä.”

Ylen mukaan Suomen poliittisen johdon Venäjä-puhe muuttui sodan alettua suoremmaksi kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen.

Halla-aho on puhunut Venäjästä jyrkästi myös strategisella tasolla. Turun Sanomien haastattelussa tammikuussa 2025 Halla-aho sanoi pelkäävänsä, että kolmas maailmansota voi olla jo käynnissä, mutta sitä ei haluta nähdä, koska sen välttämiseen pyritään niin voimakkaasti. Haastattelua siteeranneen Verkkouutisten mukaan Halla-aholle Venäjän tappio on ensisijaista ja Ukrainan voittoakin tärkeämpää.

Ylen toisessa jutussa tutkija Heino Nyyssönen piti Halla-ahon kolmatta maailmansotaa koskevaa vertailua ongelmallisena ja varoitti, että historialliset analogiat voivat johtaa virhepäätelmiin. Tämä kertoo, ettei Halla-ahon Venäjä-puhe ole jäänyt yksittäisiksi koviksi sitaateiksi. Se on herättänyt myös laajempaa keskustelua siitä, miten poliitikkojen sanat vaikuttavat ihmisten käsitykseen sodasta, Venäjästä ja Suomen turvallisuudesta.

Ukrainan uudet jumalat: Ukraina rakentaa temppelin natsijärjestöjen johtajille

Jo syksyllä 2022 Halla-aho kuvasi Venäjää erittäin kovin sanoin. Halla-aho sanoi Venäjän osoittautuneen sotilaallisessa mielessä “läpeensä korruptoituneeksi paperitiikeriksi”. Samassa  hän perusteli Ukrainalle annettavaa aseapua sillä, että Ukrainassa tuhotaan samaa venäläistä kalustoa, jota muuten olisi Suomen rajojen tuntumassa. (Ylen Ykkösaamu)

Halla-ahon puheenvuorot ovat kokonaisuuden kannalta olennaisia, koska ne vievät suomalaisen Venäjä-retoriikan kaikkein kovimpaan päähän. Niissä Venäjää ei käsitellä vain turvallisuusuhkana tai kansainvälisen oikeuden rikkojana, vaan vihollisena, jonka sotilaallista tappiota pidetään lännen turvallisuuden kannalta välttämättömänä.

Pekka Toveri: Suomi on “jo sodassa” Venäjän kanssa

Tynkkysen ja Halla-ahon puheenvuorot edustivat sodan alkuvaiheen moraalista ja sotilaallista kovuutta. Kokoomuksen Pekka Toverin kesän 2024 lausunto vei keskustelua toiseen suuntaan: siinä ei puhuttu enää vain Ukrainan auttamisesta, vaan Suomen omasta asemasta Venäjän hybridivaikuttamisen kohteena.

MTV Uutisten mukaan Toveri arvioi kesällä 2024, että Suomi on “jo sodassa” Venäjän kanssa. Toveri oli tuolloin kokoomuksen kansanedustaja, Puolustusvoimien entinen tiedustelupäällikkö ja europarlamenttiin valittu poliitikko.

Toveri ei tarkoittanut perinteistä sotaa, jossa Suomen ja Venäjän asevoimat taistelisivat toisiaan vastaan. Hän perusteli väitettään sillä, että Venäjä käyttää länsimaita ja Suomea vastaan laajaa keinovalikoimaa: kyberhyökkäyksiä, alueloukkauksia, merikaapeleihin kohdistuvia tekoja, GPS-häirintää, sabotaasiepäilyjä ja vaikuttamisoperaatioita. MTV:n haastattelussa Toveri kuvasi tätä hybridisodankäynniksi ja arvioi, että toiminta kiihtyy

Tilaa Posi TV lahjaksi – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.

Toverin lausunto oli merkittävä, koska se siirsi keskustelua askelen pidemmälle. Siinä Suomea ei kuvattu vain Ukrainan tukijana, Venäjän arvostelijana tai Naton rajavaltiona, vaan osapuolena laajemmassa vastakkainasettelussa, jossa Venäjä käyttää sotilaallisen voiman lisäksi epäsuoria ja kiistettäviä keinoja.

Lausunto herätti myös vastareaktion. MTV:n mukaan presidentti Alexander Stubb vastasi heinäkuussa 2024, ettei Suomi ole yksiselitteisesti sodassa Venäjän kanssa. Samalla Stubb kuitenkin totesi, että sodan ja rauhan välinen viiva on nykyisin hämärtynyt ja että juuri siihen Venäjä pyrkii.

Juuri tämä rajanveto on Suomen Venäjä-keskustelun ytimessä. Puhutaanko vihamielisestä vaikuttamisesta, hybridivaikuttamisesta, konfliktista vai sodasta? Termivalinnat ovat merkittäviä, koska ne vaikuttavat siihen, millaisia toimivaltuuksia, vastatoimia ja kansalaisille annettavaa tilannekuvaa pidetään perusteltuina.

Stubb rakentaa kuvaa Venäjän strategisesta epäonnistumisesta

Presidentti Alexander Stubbin kaudella Suomen Venäjä-puhe on painottunut strategiseen kehykseen. Kiovan-vierailullaan helmikuussa 2026 Stubb sanoi, ettei Putin ole voittamassa sotaa, mutta ei myöskään kykene rakentamaan rauhaa. Hän kuvasi Putinin ja Venäjän epäonnistuneen strategisesti ja totesi, ettei Ukraina ole ainakaan häviämässä sotaa.

Tämä on tärkeä muutos retoriikassa. Venäjää ei kuvata vain moraalisena väärintekijänä, vaan strategisena epäonnistujana. Suomen johdon viesti on, että Venäjän toimet ovat johtaneet juuri siihen, mitä Moskova halusi estää: Suomen Nato-jäsenyyteen, Euroopan puolustuksen vahvistumiseen ja Ukrainan aseman kansainvälistymiseen.

Tällainen puhe palvelee kahta tarkoitusta. Ulospäin se vahvistaa Ukrainan tukijoiden yhtenäisyyttä. Sisäänpäin se perustelee suomalaisille, miksi Ukraina-tukea jatketaan, vaikka sodan loppua ei ole näköpiirissä.

Valtava media-aineisto Gazan kansanmurhasta – tätä arkistoa ei suositella herkille

Orpon linja: tukea niin kauan kuin tarvitaan

Pääministeri Petteri Orpo on korostanut, että Suomen tuki Ukrainalle jatkuu niin kauan kuin on tarpeen. Orpo sanoi heinäkuussa 2023, että Venäjän on lopetettava sotansa, Venäjän johto on saatettava vastuuseen Ukrainassa tehdyistä kansainvälisistä rikoksista ja Venäjän on korvattava aiheuttamansa vahingot. (Valtioneuvosto)

Tämä “niin kauan kuin tarvitaan” -linja on muodostunut länsimaiden yleiseksi viestiksi Ukrainalle. Sen vahvuus on selvä: se kertoo Venäjälle, ettei Ukrainan tukeminen ole lyhytaikainen kampanja. Sen ongelma on kuitenkin poliittinen epämääräisyys. Se kertoo sitoutumisesta, mutta ei välttämättä määrittele, mikä on tuen lopullinen tavoite, millaisiin kustannuksiin ollaan valmiita tai millaisessa tilanteessa tuen muoto muuttuisi.

Suomen kohdalla kysymys korostuu, koska Ukraina-tuki on jo miljardiluokkaa ja koska puolustuksen, kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun sekä pakolaiskulujen rajat kietoutuvat yhteen.

Poliittinen yksimielisyys on Suomen ongelma

Suomen Ukraina-linjan vahvuus on ollut poikkeuksellinen yksimielisyys. Hallitus- ja oppositiopuolueet ovat jakaneet saman perusajatuksen: Ukrainaa tuetaan, Venäjän toiminta tuomitaan ja Suomen puolustusta vahvistetaan.

Tämä yhtenäisyys voi olla turvallisuuspoliittisesti myös tärkeää. Se viestii Venäjälle, ettei Suomen linja horju helposti hallitusten vaihtuessa. Se vaikeuttaa myös ulkoista vaikuttamista, jonka tarkoituksena olisi repiä puolueita irti toisistaan.

Mutta yksimielisyydellä on myös vahva varjopuoli. Kun lähes kaikki merkittävät puolueet jakavat saman peruslinjan, julkinen keskustelu voi kaventua. Silloin kysymykset kustannuksista, valvonnasta, eskalaatioriskeistä, tuen kestosta ja lopullisesta poliittisesta tavoitteesta jäävät taka-alalle ja käsittelemättä.

Ukrainan tukeminen voi olla joillain näkökulmilla perusteltua, mutta juuri siksi sen mittakaavaa ja vaikutuksia pitäisi käsitellä mahdollisimman avoimesti. Miljardiluokan sitoumukset eivät ole enää poikkeustoimia, vaan osa Suomen pitkäaikaista ulko-, turvallisuus- ja talouspolitiikkaa.

Tilaa Posi TV lahjaksi – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.

Suomi on vaihtanut aikakautta

Vuosien 2022–2026 kehitys osoittaa, että Suomi on siirtynyt uuteen aikakauteen suhteessaan Venäjään. Vanha varovaisen naapuruuden linja on korvautunut Nato-jäsenyydellä, kovalla retoriikalla, avoimella Ukraina-tuella ja Venäjän toimien suoralla tuomitsemisella.

Suomalaisten päättäjien lausunnoissa on nähty poikkeuksellisen kovia muotoiluja: Niinistön “naamiot on riisuttu”, Marinin vaatimus siitä, ettei Venäjän voittoa tule hyväksyä, Valtosen toteamus kahdenvälisen suhteen romuttumisesta, Häkkäsen arvio Venäjästä uhkana demokraattiselle maailmalle, Tynkkysen ehdotus viisumirahojen ohjaamisesta Ukrainaan “hyökkääjien tappamiseksi”, Halla-ahon puhe venäläisten sotilaiden tappamisesta, Toverin väite siitä, että Suomi on jo sodassa Venäjän kanssa, sekä Stubbin puhe Venäjän strategisesta epäonnistumisesta.

Ratkaiseva kysymys on on joka tapauksessa seuraava: kuinka pitkälle Suomi on valmis menemään, millä hinnalla, millä vastuuketjulla ja millaista lopputulosta tavoitellen?