Viikonloppuna tapahtui se, mitä oli jo osannut odottaa: Israelin ja Yhdysvaltojen sotilaallinen hyökkäys Iraniin. Ainoa yllätys oli, että isku toteutettiin vasta lauantaiaamuna eikä perjantai-illan pörssien sulkeuduttua. Maanantaiaamuun mennessä Israelin ja Yhdysvaltojen liittouma on eri tietojen mukaan surmannut jo laajan joukon Iranin valtiojohtoa, maan hengellistä johtajaa Ali Khameneita myöten. Iranin kostoiskut ovat saavuttaneet Israelin lisäksi useita Persianlahden alueen maita, joissa sijaitsee Yhdysvaltojen tukikohtia. Ainakin Libanonista käsin operoiva Hizbollah ja tiettävästi myös Jemenissä toimivat huthit ovat liittyneet sotaan Iranin puolelle. Tärkeä öljykuljetusten meriväylä Hormuzinsalmessa on suurelta osin suljettu, ja ainekset hallitsemattomalle eskalaatiolle ovat olemassa.
Moni kysyy: miksi? Millaisen uhan Iran aiheuttaa Israelille, puhumattakaan Yhdysvalloista? Ei minkäänlaista. Kaikki syyt ovat tekaistuja, kuten ennenkin näiden kahden hirmuhallinnon terroripommituksissa Lähi-idässä. Iranin ydinaseen kehittämisestä on yhtä vähän todisteita kuin Irakin joukkotuhoaseista yli 20 vuotta sitten. Ihmisoikeudet ja naisten oikeudet kiinnostavat vain silloin, kun energiakauppaa käydään “väärien” toimijoiden kanssa, “väärässä” maksujärjestelmässä ja “väärällä” valuutalla. Qatarissa ihmisoikeuksia saa rikkoa vapaasti, koska yhdysvaltalaiset energiajätit ovat syvästi mukana maan kaasuliiketoiminnassa. Saudi-Arabiassa taas siksi, että maa vaatii öljymaksut dollareissa.
Myös Donald Trumpin ja Benjamin Netanjahun lausunnot Iranin pahuudesta ovat poukkoilevia. He tietänevät, ettei suurin osa maailmasta enää usko heitä, joten sepityksiin ei edes jakseta panostaa. Iranin hallinnon vaihtaminen on päätetty, ja sitä toteutetaan avoimemmin kuin kenties koskaan aiemmin. Tammikuussa epäonnistuneen kansannousun masinoinnin jälkeen jäljellä on enää viimeinen keino.
Israel ja Netanjahu toimivat osin pyhän kirjan mukaan, tarkemmin sanottuna heidän etujaan oikeuttavan tulkinnan mukaisesti. ”Jumalan valitulla kansalla” on heidän näkemyksensä mukaan etuoikeus koko Lähi-idän alueeseen – mutta kuka heidän Jumalansa on? Gazan teurastus, suvereenin maan valtiojohdon murhaaminen ja tyttökoulujen pommittaminen ovat demonista toimintaa. Yhtä demonista kuin Epsteinin pedofiliasaarella tapahtuneet brutaaliudet.
Rauhanpresidentiksi itseään tituleeraava Trump on lyhyen toisen kautensa aikana iskenyt jo ainakin seitsemään eri maahan, eikä sovi unohtaa yhä roihuavaa Ukrainan sotaa. Hänen todellinen halukkuutensa Yhdysvaltojen asevoimia kuormittavaan suursotaan on silti epäselvä. Hänen kätensä ovat osin sidotut, sillä Israelin vaikutusvalta liittovaltion kongressissa on huomattava. Tahot, jotka auttoivat Trumpin valtaan, voivat yhtä hyvin päättää hänen poliittisen uransa, mikäli käskyjä ei totella. Lähihistoriasta on kuitenkin vaikea löytää esimerkkiä tilanteesta, jossa äänestäjiä olisi petetty yhtä pahasti kuin Trump on tehnyt. Perussuomalaisten petos on Suomen poliittisessa historiassa merkittävä, mutta tähän verrattuna pieni.
Trump ei kuitenkaan ole poikkeus vaan osa pitkää jatkumoa. Erityisesti Neuvostoliiton ja kaksinapaisen maailmanjärjestyksen romahdettua Yhdysvallat on ylläpitänyt hegemoniaansa jatkuvilla värivallankumouksilla, hallintojen vaihdoksilla ja suvereniteettiaan puolustavien maiden pommituksilla. Se pyrkii hallitsemaan maailman energiakauppaa, maksujärjestelmiä ja kauppareittejä ylivaltansa säilyttämiseksi. BRICS-maiden kasvanut rooli on tarjonnut etenkin globaalin etelän maille mahdollisuuden irtautua dollarijärjestelmästä ja siihen liittyvien pakotteiden ikeestä – kehityksestä, jota USA–Israel-akseli ei hyväksy. Israelin tavoitteena tässä akselissa on käyttää Yhdysvaltojen sotavoimaa omana moukarinaan.
Kaikki tämä on jyrkästi kansainvälisen oikeuden vastaista, mutta käytännössä sellaista ei ole olemassa – eikä ehkä koskaan ollutkaan. Yksi taho sanelee oikeudet muille ja vapauttaa tarvittaessa itsensä niiden velvoitteista. Iran on yksi niistä maista, joka on tiukimmin vastustanut tätä kansainvälistä sortojärjestelmää, ja nyt se taistelee olemassaolonsa puolesta. Se on Lähi-idässä puuttuva palanen sionistien palapelissä, mutta todellinen loppuvastus on Kiina. Siksi tilanne on maailmanrauhan kannalta äärimmäisen vakava. Pahimmillaan se voi eskaloitua kolmanneksi maailmansodaksi, kun kyse on merkittävän BRICS-jäsenen kohtalosta ja globaalista energiasaatavuudesta.
On kuitenkin vielä liian aikaista pelotella maailmansodalla, eikä sellaista tulisi manata esiin. Tulevat päivät ja viikot näyttävät, miten tilanne kehittyy. Toivottavasti Trumpin hallinto löytää pakokeinon konfliktista, vaikka sitten propagandavoiton avulla, sillä Israel ei yksin pysty sotaa jatkamaan. Oli lopputulos mikä tahansa, muun maailman on syytä pohtia, miten Saatana pysäytetään ajamatta ihmiskuntaa kaaokseen.
Toimittaja
Tapani Romanen
Tilaa PosiTV TÄSTÄ
Terminologian kannalta tässä ”ehkä” kyseessä vain jatkoa ”terrorismin vastaiselle sodalle” – jatkumo vuonna 2003 alkaneelle Irakin -sodalle – sodalle, joka ”luvitettiin” senaikaisen Yhdysvaltain puolustusmisnisterin Colin Powell’in YK:n turvallisuuskokouksessa kädessään pitelemänsä näyteampullin ravistelulla. Senaikaisen tarinan mukaanhan Irakista peräisin oleva ko. näyte piti sisällään todisteen Irakin joukkotuhoaseista joita savun hälvettyä / Irakin sodan loputtua ei kait vieläkään tähän päivään mennessä kaikesta huolimatta ole Irakista löydetty.
Launtain hyökkäyksen kait selittää ns. ”kiire” – kiirus ehtiä vaihtamaan Iranin johto ennenkuin maailmalla huomataan, että Venezuelasta peräisin oleva öljy laimennettava Persian maaperältä hankitulla myyntikelpoiseen notkeuteen jotta saatavissa. Hyökkäyksen perusteluissa verukkeena esim. ihmisoikeuksien (”demoktatian”) turvaaminen mitä parhain ja ”kiireellisyyden” perusteluun riittävä esim. ”uhka ydinpommin kehittelystä” mitä uskottavin.
Iran on ilmoittanut niin kauan kuin muistan päätavoitteekseen hävittää Israel maailmankartalta. Israel on erittäin tärkeä USAlle. Eli se kokee uhkan sitä kautta. Tämä jos ei ole uhka, niin mikä sitten on. Kirjoitus on sitä samaa propagandaa, mitä valtamedia rummuttaa. Miksi tämä on julkaistu tässä mediassa?
Itse uutisen teksti käsittelee oletettua Israelin ja Yhdysvaltojen sotilaallista hyökkäystä Iraniin ja esittää sen osana laajempaa geopoliittista valtakamppailua. Kirjoittajan mukaan hyökkäys oli odotettavissa, ja sen seurauksena Iranin johto on kärsinyt merkittäviä tappioita. Konflikti on laajentunut alueellisesti: Iranin liittolaiset, kuten Hizbollah ja Jemenin huthit, ovat osallistuneet sotatoimiin, ja strategisesti keskeinen Hormuzinsalmi on osittain suljettu, mikä uhkaa globaalia energialiikennettä ja lisää eskalaation riskiä.
Kirjoittaja kyseenalaistaa hyökkäyksen perusteet ja väittää, ettei Iran muodosta todellista sotilaallista uhkaa Israelille tai Yhdysvalloille. Iranin väitettyä ydinaseohjelmaa verrataan Irakin joukkotuhoaseväitteisiin 2000-luvun alussa. Tekstissä esitetään, että todelliset motiivit liittyvät energiakaupan, maksujärjestelmien ja dollaripohjaisen talousjärjestelmän hallintaan. Erityistä kritiikkiä kohdistetaan Yhdysvaltojen ja Israelin johtajiin, kuten Donald Trump ja Benjamin Netanjahu, joiden katsotaan ajavan hallinnonvaihtoa Iranissa.
Laajemmassa analyysissa konflikti liitetään Yhdysvaltojen hegemoniseen strategiaan kylmän sodan jälkeisessä yksinapaisessa maailmanjärjestyksessä. Kirjoittajan mukaan Yhdysvallat on käyttänyt värivallankumouksia, sotilaallisia interventioita ja taloudellista painostusta säilyttääkseen globaalin johtoasemansa. Erityisesti BRICS-maiden nousu nähdään haasteena dollarijärjestelmälle ja länsijohtoiselle talousarkkitehtuurille. Iran esitetään yhtenä keskeisenä vastustajana tässä järjestelmässä, ja sen kohtalo nähdään osana laajempaa kamppailua, jossa taustalla vaikuttaa myös Kiinan asema.
Teksti päätyy arvioon, että tilanne on maailmanrauhan kannalta vakava ja voi pahimmillaan johtaa laajamittaiseen sotaan. Samalla kuitenkin todetaan, että maailmansodan ennustaminen on ennenaikaista, ja tulevat viikot ratkaisevat konfliktin suunnan.
Kriitikon kirjoitus puolestaan… Teksti esittää, että nykyinen hyökkäys Iraniin on jatkumoa niin kutsutulle terrorismin vastaiselle sodalle, joka kirjoittajan mukaan käynnistyi vuoden 2003 Irakin sodasta. Irak-sodan perusteluja pidetään valheellisina ja viitataan tapaukseen, jossa Colin Powell esitti YK:n turvallisuusneuvostossa väitteitä Irakin joukkotuhoaseista. Kirjoittajan mukaan näitä aseita ei sodan jälkeen löydetty, mikä esitetään todisteena sodan perusteettomuudesta.
Tekstissä vihjataan, että myös Iranin vastaisen hyökkäyksen perustelut – kuten väitteet ydinaseohjelmasta tai ihmisoikeuksien puolustamisesta – ovat verukkeita. Todelliseksi syyksi esitetään geopoliittiset ja energiapoliittiset intressit, erityisesti öljyn saatavuuteen ja jalostukseen liittyvät tekijät. Kirjoittajan mukaan hyökkäyksellä olisi kiire, jotta Iranin johto saataisiin vaihdettua ennen kuin taloudelliset motiivit tulisivat laajemmin ilmi.
Kokonaisuudessaan teksti rakentaa analogian Irakin sodan ja Iranin vastaisen hyökkäyksen välille ja tulkitsee molemmat ensisijaisesti strategis-taloudellisiksi operaatioiksi, jotka on julkisesti perusteltu turvallisuus- ja demokratiaretoriikalla.
Kumpi julkaisuista ylittää Marketta mielestäsi julkaisukynnyksen ?
Käsittääkseni kansalaiset haluavat vapautta Iranissa ja ovat pyytäneet USAta apuun, kun he eivät itse pysty sitä tekemään. Trump lupasi ja hän yleensä pitää lupaukset.