Suomen Yleisradio perustettiin Helsingissä 29. toukokuuta 1926. Perustajajoukko oli laaja: mukana oli sanomalehtiä, radioliikkeitä, uutistoimisto Suomen Tietotoimisto ja radioharrastajien Suomen Radioyhdistys, jolta yhtiö osti ensimmäiset lähetysvälineensä.[1][2] Yhtiö oli alusta asti kaksikielinen – Suomen Yleisradio ja Finlands Rundradio.
Perustajien joukossa oli myös kaksi valtion tahoa, Lennätinhallitus ja Puolustusvoimat.[2] Nimikin tuli armeijasta: Puolustusvoimissa yleisradio tarkoitti lähetystä, jonka kaikki voivat kuulla.[1] Valtio oli siis mukana alusta asti, mutta ei omistajana vaan yhtenä monista perustajista.
Perustajien tavoite oli selvä: valtakunnallinen radioverkko, jonka avulla tieto kulkisi maan joka kolkkaan.
Pian kävi selväksi, ettei yhtiö pystynyt omin varoin rakentamaan maan kattavaa lähetinverkkoa. Vuoden 1927 radiolaki antoi toimiluvan ja kuuntelijamaksujen määräämisoikeuden valtiolle, ja valtio rakennutti ensimmäisen suuren lähetinaseman Lahteen vuonna 1928.[2]
Viiden vuoden asiasta väännön jälkeen järjestely tehtiin laiksi. Laki 216/1934, annettu 18.5.1934, valtuutti valtioneuvoston luovuttamaan valtion yleisradioasemat ja muun radiotoimintaa varten hankitun omaisuuden uudelleen muodostettavalle yhtiölle. Valtioneuvosto vahvisti omaisuuden arvon, ja se sijoitettiin yhtiöön osakkeita vastaan, eli apporttina. Samalla laki määräsi, että vähintään 90 prosenttia osakkeista on pysyttävä valtion omistuksessa.[3][1]
Tämä on syy siihen, että valtio omistaa nykyään 99,98 prosenttia Yleisradion osakkeista.[1] Valtio sai omistuksensa lähetinasemia vastaan.
Yleisradio kasvoi nopeasti suomalaisten tärkeimmäksi tiedonvälittäjäksi, ja ohjelmaa tehtiin myös ruotsiksi. Säännölliset televisiolähetykset alkoivat vuonna 1958, ja vuonna 1964 Yle osti Tesvision, josta tuli TV2.[4]
Kun kaupallinen MTV aloitti, Yleisradion monopoli alkoi murtua. Yle sai kuitenkin tuloja vuokraamalla lähetysaikaa MTV:lle. Pelkästään taulukossa mainittuina vuosina 1958–1984 MTV maksoi Yleisradiolle yhteensä noin 760 miljoonaa markkaa. Vuoden 1998 rahassa summa on noin 2,1 miljardia markkaa eli noin 352 miljoonaa euroa.[5] Todellinen kokonaissumma on suurempi, koska lähteen taulukkoa on lyhennetty ja se sisältää vain vuodet 1958-1982.
Yleisradio tarjosi laajasti kotimaista ohjelmistoa. Se mahdollisti ammattitaidon syntymisen ja ylläpitämisen toimittajille, teknikoille, käsikirjoittajille, kuvaajille, äänittäjille, piirtäjille ja kirjoittajille.
Yleisradion vaikutusvalta on ollut niin suuri, että sen linjalla on ollut merkitystä hallitusten ja presidenttien valinnassa. Tämä artikkeli ei käsittele aihetta laajemmin, mutta lukijan on hyvä tietää, että Yleisradio oli mukana viemässä Suomea EU:hun ja euroon. Posi TV:n näkemyksen mukaan se on myös vähätellyt 1990-luvun laman taustatekijöitä ja ollut mukana viemässä Suomea Natoon ja DCA-sopimukseen, joka antaa Yhdysvaltain joukoille pääsyn suomalaisille alueille ja poistaa valtiolta toimivallan ja tuomiovallan näitä joukkoja kohtaan. Isänmaallinen ajattelu ei mahdu Ylen toimitukselliseen linjaan. Katsojan, kuuntelijan ja lukijan on helppo todeta tämä havainnoimalla kuinka vähän kriittisiä substanssin omaavia asiantuntijoita Yleisradio on päästänyt edellä mainittujen päätöksien käsittelyssä ääneen. Yleisradio ei myöskään tarjoaa koskaan aitoa mahdollisuutta isänmaallisille eduskunnan ulkopuolisille puolueille osallistua vaalitentteihin haastamaan puoluetukia nauttivia valtapuolueita. Yleisradio on vahva poliittinen vaikuttaja joka toiminnallaan ei edistä suomalaista demokratiaa vaan pitää yllä järjestelmäpuolueiden valtaa.
Poliittinen ohjaus ei ole vahingoittanut vain toimituksellista sisältöä, vaan myös yhtiötä itseään ja suomalaisia.
Lähetinverkon maksoivat lopulta kansalaiset tv-lupamaksuina. Lupamaksuilla katettiin myös Ylen toiminta, ja vasta kaupallisten kanavien myötä yhtiö sai tuloja muualtakin.
Ylen jakelutekniikan yhtiöittäminen valmisteltiin Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana. Liikenneministeri Tuula Linnainmaa (1995–1997) otti asiaan kantaa kirjeellään vuonna 1996.[6][7] Jakelutekniikka yhtiöitettiin Digita Oy:ksi vuonna 1999, ja varsinaiset myyntipäätökset teki Ylen hallintoneuvosto.[6]
Myynti ranskalaiselle TDF:lle tapahtui vaiheittain:
Yhteensä Yle sai kansalaisten maksamasta lähetinverkosta noin 300 miljoonaa euroa. Liikenneministerit myyntihetkillä olivat Olli-Pekka Heinonen 2000 ja Leena Luhtanen 2003.
Sen jälkeen Yleisradio on maksanut lähetysmaksuja ulkomaiselle omistajalle, jolla on hallussaan koko Suomen kattava lähetysverkko. Digitan omistajat ovat vaihtuneet: TDF myi sen australialaiselle First Statelle vuonna 2012, sitten se siirtyi Digital Colonylle eli nykyiselle DigitalBridgelle, ja vuonna 2026 yhtiö myytiin GI Partnersille [17].
Ylen omien lukujen mukaan sen jakelu- ja lähetyskulut olivat vuonna 2025 28,4 miljoonaa euroa. Summa kattaa tv- ja radiojakelun lisäksi myös laajakaista- ja satelliittijakelun.[12] Tällä tasolla Yle maksaa jakelusta kymmenessä vuodessa saman verran kuin se sai koko Digitan kaupasta. Myynnin jälkeen kulunut neljännesvuosisata on siis maksanut moninkertaisesti kauppahinnan verran. Puhumattakaan muiden kanavien lähetysmaksuista jotka ovat jääneet Yleisradiolta saamatta.
Yle maksaa jakelusta edelleen siis kymmeniä miljoonia euroja vuodessa: vuonna 2013 summa oli 40,5 miljoonaa euroa eli 46 prosenttia Digitan liikevaihdosta,[18] ja vuonna 2025 Ylen jakelu- ja lähetyskulut olivat 28,4 miljoonaa euroa.[12] Jo tällä tasolla Yle maksaa kymmenessä vuodessa saman verran kuin se sai koko kaupasta. Kaupassa menetettiin myös tulot, joita muut kanavat ja yhtiöt maksavat verkon käytöstä. Julkisista luvuista laskettuna Digita on laskuttanut kaupan jälkeen vähintään 1,6 miljardia euroa ja arviolta noin 2,2 miljardia euroa,[18][19][20] ja pelkästään vuosina 2000–2014 sen liikevoitto oli 357 miljoonaa euroa, enemmän kuin koko kauppahinta.[18] Osa laskutuksesta kuluu verkon ylläpitoon, jonka Yle olisi maksanut itsekin, mutta verkon tuotto siirtyi Yleisradiolta Lipposen hallituksen aikana alkaneessa kaupassa ulkomaisille omistajille.
Posi TV on yrittänyt selvittää, paljonko Yleisradio todellisuudessa käyttää kotimaisten ohjelmien ostoon verrattuna ulkomaisiin viihdeohjelmiin.
Kesällä 2025 Yle-lakiin lisättiin velvoite julkaista tietoja yhtiön toiminnasta ja taloudesta. Hallintoneuvosto sai tehtäväkseen valvoa velvoitteen noudattamista ja varojen tehokasta käyttöä. Muutokset tulivat voimaan 8.8.2025.[13]
Syyskuussa 2026 Yle julkaisi vuoden 2025 kustannuksiaan aiempaa tarkemmin.[12][14]
Luvut ovat kuitenkin karkeita. Ulkomaisiin hankintoihin on niputettu urheiluoikeudet, joten ulkomaisen viihteen osuutta ei voi erottaa. Ohjelmakohtaisia kustannuksia tai asiantuntijoille maksettuja palkkioita ei julkaista lainkaan.
Olen itse ollut kutsuttuna kahteen viimeisimpään Yleisradion yhtiökokoukseen, joissa olen valtakirjalla edustanut yhtä alkuperäistä Yleisradion osaketta. En ole koskaan nähnyt tuloslaskelmaa, jossa kaikki on miinuksella ja yksi tulorivi kuittaa kaiken: Yle-vero.
Yle-vero otettiin käyttöön vuonna 2013 tv-lupamaksun tilalle.[2] Ylen rahoitus tulee nykyään käytännössä kokonaan verosta, mutta Yleisradio Oy on edelleen osakeyhtiö. Kun Posi TV on tietopyynnöillä yrittänyt selvittää, mihin varat menevät, vastaus on aina ollut kieltävä.
Syyskuussa 2024 Posi TV pyysi Yleltä päätoimittajien ja toimitusjohtajan kirjeenvaihtoa viranomaisten kanssa. Ylen viestintäjohtaja Jere Nurminen vastasi, että ”julkisuuslaki ei koske Yleisradiota”.[15]
Ylen lakijohtaja Kai Erlund perusteli kantaa sillä, että Yle ei ole viranomainen eikä liikelaitos vaan osakeyhtiö. Julkisuuslakia sovelletaan hänen mukaansa yksityisoikeudellisiin yhteisöihin vain silloin, kun ne käyttävät julkista valtaa. Kun kysyimme, onko tuomioistuin koskaan arvioinut Ylen asemaa julkisuuslain kannalta, Erlund vastasi, ettei hänen tiedossaan ole oikeuskäytäntöä, ja viittasi oikeusministeriön kantaan.[15]
Ylen asemaa verovaroin toimivana yhtiönä ei siis tiettävästi ole koskaan arvioitu tuomioistuimessa. Posi TV harkitsee asian viemistä oikeuteen.
Iltalehti paljasti lokakuussa 2026, että Yle on ostanut lobbausyhtiöiltä palveluita noin 200 000 eurolla. Lehden mukaan tavoitteena on muun muassa estää se, että julkisuuslaki ulotettaisiin Yleen. Oikeusministeriö valmistelee parhaillaan tällaista uudistusta.[16]
Yle-veron maksajilla on oikeus tietää, miten heidän rahansa käytetään.
Suomen talous, terveydenhuolto, puolustus ja demokratian laatu ovat pohjamudissa. Ainoa tie ylös on oikea tiedonvälitys sekä kotimaisen kielen, kulttuurin ja tarinoiden kertominen.
Posi TV on vapaa media, joka on tehnyt tiedonvälitystä seitsemän vuotta. Emme saa valtion tukea, mutta raportoimme jokaisen menon verottajalle kahvipakettia myöten, ja tilinpäätöksemme ovat julkisia.
Tärkein asia, mitä jokaisen suomalaisen pitäisi tietää Yleisradiosta, on tämä. Yhtiö sanoo tekevänsä luotettavaa uutisointia, mutta ei kerro, paljonko se maksaa asiantuntijoille tai minkälaista ohjausta se saa ulkopuoleta, eikä sitä, paljonko verovaroja menee ulkomaiseen viihteeseen. Maksaja ei siis tiedä paljonko yksi pelkoa myyvä (ilmasto, flunssa, sota jne.) A-studio maksaa suomalaisille Yleisradio ei ole läpinäkyvä.
On syytä kysyä, ansaitseeko valtio enää 99,98 prosentin omistusosuuttaan. Se sai omistuksensa sijoittamalla yhtiöön lähetinasemat, jotka myöhemmin myytiin ulkomaiselle omistajalle.
Ylen oman tutkimuksen mukaan muita kuin suuria uutistoimijoita Suomen ykkösuutisvälineenä pitävien osuus on kasvanut 6 prosentista 9 prosenttiin vuodesta 2022 vuoteen 2024. [21] [22]
Nopeasti kasvavalla osaa suomalaisista on nyt siis sama tarve kuin vuonna 1926, tarvitsemme rehellistä uutisointia, laadukasta kotimaista ohjelmaa, sivistystä ja laajaa keskustelua maamme tulevaisuudesta. Tätä valtavan suurta tehtävää koitamme parhaamme mukaan hoitaa vapaana mediana. Kiitos jokaiselle tilaajallamme jotka mahdollistavat vapaan median toiminnan Suomessa.
toimittaja
Ilkka Tiainen
Tilaamalla tuet kotimaista riippumatonta journalismia ja saat rajattoman pääsyn sisältöihin.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Rajaton pääsy tilaajien sisältöihin. Tuet kotimaista riippumatonta journalismia.
Tilaa — alkaen 8,25 €/kk