Laajassa ruotsalaisessa rekisteritutkimuksessa havaittiin koronapistosten jälkeen kohonnut suhteellinen riski äkilliseen kuulonalenemaan, lihasreumaan ja vyöruusuun. Kolmannen Pfizer- tai Moderna-annoksen jälkeen kuulonaleneman riski oli tutkimuksessa yli kaksinkertainen rokottamattomiin verrattuna.
Ruotsalainen yli kaksi miljoonaa ikääntynyttä käsittänyt tutkimus on löytänyt koronapistosten jälkeen useita mahdollisia haittasignaaleja.
Vaccine-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin 2 073 090:tä vähintään 65-vuotiasta ruotsalaista. Tutkimusjakso alkoi joulukuussa 2020 ja jatkui heinäkuun 2024 loppuun. Osallistujista noin 95 prosenttia oli saanut vähintään yhden koronarokoteannoksen.
Tutkijat vertasivat rokotusten jälkeisiä sairaustapauksia rokottamattomaan henkilöaikaan. Tulokset vakioitiin muun muassa iän, sukupuolen, tulojen, koulutuksen, aikaisempien sairauksien ja todetun koronatartunnan perusteella.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Äkillisen kuulonaleneman riski koholla jokaisen annoksen jälkeen
Selkein ja johdonmukaisin havainto koski äkillistä sisäkorvaperäistä kuulonalenemaa eli sudden sensorineural hearing loss -tilaa.
Kun kaikkia käytettyjä rokotteita tarkasteltiin yhdessä, kuulonaleneman suhteellinen riski oli 180 päivän aikana: ensimmäisen annoksen jälkeen 1,60-kertainen, toisen annoksen jälkeen 1,43-kertainen ja kolmannen annoksen jälkeen 1,61-kertainen.
Tuotekohtaisessa tarkastelussa tulos oli joidenkin annosten kohdalla vielä huomattavasti korkeampi. Kolmannen Pfizer-annoksen jälkeen äkillisen kuulonaleneman suhteellinen riski oli 2,33-kertainen. Täsmälleen sama riskisuhde, 2,33, havaittiin kolmannen Moderna-annoksen jälkeen.
Myös ensimmäisen Moderna-annoksen jälkeen riski oli tutkimuksessa 2,25-kertainen. Tutkijat huomauttavat kuitenkin, että osa tuotekohtaisista tapausmääristä oli pieniä ja luottamusvälit leveitä.
Lihasreumaa etenkin myöhemmissä seurantajaksoissa
Tutkimuksessa havaittiin lisäksi kohonnut riski lihasreumaan.
Pääanalyysissä riski oli toisen annoksen jälkeen 14 prosenttia ja kolmannen annoksen jälkeen 16 prosenttia korkeampi kuin rokottamattomassa vertailuajassa.
Riski ei näyttänyt keskittyvän pelkästään rokotusta välittömästi seuranneisiin päiviin. Toisen annoksen jälkeen riskisuhde nousi 61–180 päivän seurantaikkunassa 1,26:een.
Kun mukaan otettiin myös perusterveydenhuollossa tehdyt diagnoosit, lihasreuman riski oli koholla kaikkien kolmen annoksen jälkeen. Tässä analyysissä riskisuhteet olivat ensimmäisen annoksen jälkeen 1,14, toisen jälkeen 1,23 ja kolmannen jälkeen 1,25.
Vyöruusuriski kasvoi annosten mukana
Vyöruusun kohdalla pääanalyysi ei paljastanut selvää yhteyttä. Tilanne muuttui kuitenkin, kun tutkijat sisällyttivät analyysiin Tukholman ja Länsi-Götanmaan perusterveydenhuollon tiedot.
Tutkijoiden mukaan juuri tämä tarkastelu saattoi kuvata vyöruusutapauksia pääanalyysiä tarkemmin, sillä tauti diagnosoidaan tavallisesti terveyskeskuksissa eikä erikoissairaanhoidossa.
Perusterveydenhuollon aineistossa vyöruusun suhteellinen riski oli: ensimmäisen annoksen jälkeen 1,19-kertainen, toisen annoksen jälkeen 1,31-kertainen ja kolmannen annoksen jälkeen 1,42-kertainen.
Kolmannen annoksen jälkeisellä 61–180 päivän jaksolla riskisuhde kohosi 1,66:een.
THL haluaa taas vanhukset piikille – rokotteiden teho romahtaa viikoissa, haitoista vaietaan
Muiden tutkittujen sairauksien kohdalla ei selvää yhteyttä
Tutkimuksessa selvitettiin myös muun muassa aivo- ja selkäydintulehduksia, MS-tautia, myasthenia gravista, aivohermohalvauksia sekä infektion jälkeistä niveltulehdusta.
Näiden kohdalla tutkijat eivät löytäneet johdonmukaista näyttöä kohonneesta riskistä. MS-taudin tulokset vaihtelivat sen mukaan, kuinka pitkä aikaisemmat diagnoosit poissulkeva ajanjakso analyysissä valittiin.
Kyseessä oli havainnoiva rekisteritutkimus, joten tulokset osoittavat tilastollisia yhteyksiä eivätkä yksin todista rokotusten aiheuttaneen sairauksia. Tutkijoiden mukaan tuloksiin ovat voineet vaikuttaa myös rekisteritietojen puutteet, mittaamattomat taustatekijät ja lukuisten rinnakkaisten analyysien aiheuttamat sattumalöydökset.
Tilaa Posi TV – tuellasi riippumaton suomalainen uutisointi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Tutkijoilla sidonnaisuuksia lääkeyhtiöihin
Tutkimusta rahoittivat muun muassa Ruotsin tutkimusneuvosto sekä Knut ja Alice Wallenbergin säätiö.
Sidonnaisuusilmoituksen mukaan yksi tutkijoista omisti AstraZenecan osakkeita. Toinen tutkija ilmoitti toimineensa neuvonantajana tai konsulttina useille lääkeyhtiöille, joiden joukossa olivat Pfizer, AstraZeneca, GlaxoSmithKline, Sanofi, Janssen-Cilag ja MSD.
Tutkijat päätyivät omassa johtopäätöksessään kuvaamaan havaitsemiaan riskejä maltillisiksi, mutta nostivat esiin tarpeen haittavaikutusten jatkuvalle seurannalle ja viranomaisten tekemälle kertyvän aineiston arvioinnille.
