Elämme juuri nyt paljastumisten ja kiristyvän sensuurin aikaa. Korruptiota, petoksia ja median ylläpitämiä valheellisia narratiiveja paljastuu hengästyttävällä tahdilla yhä suuremmalle osalle väestöä ja samalla valtioiden ja instituutioiden halu sensuroida tiedonvälitystä kiristyy. Ristiriita kertoo ihmisten jakautumisesta valtavirran median tuottamaan tarinaan uskoviin sekä informaationsa sen ulkopuolelta hakeviin.

Koronapandemia – tai plandemia – kuten useimmat jo sitä perustellusti kutsuvat, avasi ilmeisen valheellisilla narratiiveillaan monet ihmiset etsimään vaihtoehtoisia tiedonlähteitä ja kerran kaninkoloon pudottuaan ei useimmilla ole ollut paluuta, kun median kertomuksen valheellisuuden kerran havaitsee, alkavat useimmat huomata sen puutteen muuallakin ja etsiä tietonsa ja ymmärryksensä maailman tapahtumista muualta.

Pandemian aika paljasti valtavirran median rakenteelliset ongelmat: alttiuden valita valheellinen ja puolueeton raportointi tapahtumista asioiden ja niiden taustojen syvemmän tutkimisen sijaan.

Eikä tutkiminen olisi edes vaikeaa. Tieto useimmista salaisina ja salaliittoina pidetyistä asioista ei itse asiassa edes ole salaista, mutta kun informaatiota ei mikään taho yhdistä tarinaksi, ja juuri se tarinallistaminen olisi journalismia, pysyy tieto marginaalissa ja poissa valtavirrasta.

Tavallinen median kuluttaja luottaa edelleen informaation kertojaan, ei informaation sisältöön, ja informaation tulkinnassa hän useimmiten luottaa asiantuntijaan. Juuri tämä asetelma on sensuurin ydintä, sillä sensuuri on pohjimmiltaan psykologista itsesensuuria. Enhän minä ole asiantuntija, miten voisin sanoa tästä jotain?

”Eihän näin voi olla, olisihan se ollut uutisissa…”

Tämä asetelma avaa mahdollisuuden hyvin pienelle joukolle ihmisiä sumuttaa käytännössä koko väestöä – ja juuri näin on tapahtunut.

Onneksi nyt, kun vuosi 2026 lähestyy, luottamus valtavirran mediaan ja asiantuntijainstituutioihin on romuttumassa täysin. Samalla kasvoi uudenlainen ekosysteemi tiedonvälityksessä – hierarkkisen sijaan verkostoitunut, uteliaiden ihmisten työstä luontaisesti kasvava uusi median ekosysteemi.

Esimerkkinä lab leak teoria

Aivan pandemian alkuvaiheessa Sars Cov2 viruksen laboratorioalkuperän käsittely oli valtavirran mediassa vielä sallittu puheenaihe.

Ensimmäiset paljastavat tiedot koronap(l)andemian valheellisista toimista nousivat itsenäisten asiantuntijoiden ja kansalaisjournalistien työstä, useimmiten anonyyminä toimintana.

Sars Cov2 viruksen alkuperän Wuhanin laboratorioon selvitti heti pandemian alussa nimettömien itsenäisten tutkijoiden Drastic järjestö.

Lableak teoria on hyvä esimerkki siitä, kuinka näinkin merkittävän totuuden on mahdollista pysyä salassa suurelta yleisöltä. Drasticin sivuilta voi edelleen lukea järjesteltynä kaiken aineiston, joka yhdessä todistaa Wuhanissa tapahtuneen laboratoriovuodon. Myös Robert F. Kennedy on kirjoittanut aiheesta kirjan The Wuhan Cover-up. Aihetta on käsitelty ja paljastettu jo vuosien ajan USA:n kongressin alakomitean kuulemisissa. Kaikki tämä data sekä keskustelut olisivat toimittajien saatavilla C-spanissa ja eri viranomaistahojen sivuilla. Silti tämäkin asia on edelleen tabu.

Miten tämä on mahdollista? Wuhanin laboratoriovuodon tapauksessa riitti yksi pieni toimenpide hierarkian huipulta.

Helmikuun 19 päivä 2020 Anthony Fauci ja 26 tiedemiestä, useat heistä henkilökohtaisesti mukana Wuhanin laboratoriossa tapahtuneessa Gain of Function tutkimuksessa, kirjoittivat kirjeen arvostettuun Lancet julkaisuun, vaatien työrauhaa ”salaliittoteorioilta”, jotka vihjailivat viruksen karanneen heidän laboratoriosta, siis käytännössä heidän oman työnsä tuloksena.

Tarinaan liittyi salattuja sähköposteja, tietopyyntöjä, syytöksiä ja peittelyä, jota kaikkea on käsitelty viime vuosina seikkaperäisesti ja asiantuntevasti monissa vaihtoehtoisissa medioissa. Lancet kirje oli merkittävä tekijä siinä, kuinka valtavirran media muutti suhtautumistaan asiaan – salaliittoteoriaan ei kajota sillä mainehaitta olisi liian suuri.

Valtavirran median, instiuutioiden ja politiikan epäpyhä kolminaisuus loi näin kahtiajakautuneen asetelman, jossa totuuden selvittäminen valtamediassa kävi lähes mahdottomaksi.

Tänä päivänä nopea haku vaikkapa YLE:n asiaa koskevista artikkeleista kertoo efektin voimasta – ennen kesää 2021 laboratorioalkuperästä näkyy useitakin spekuloivia juttuja, sen jälkeen ei mitään.

Toimittaja Jani Kaaron kolumni ”Entäpä jos koronavirus onkin laboratoriokarkulainen Wuhanin viruslaboratoriosta?”

oli viimeisiä huutoja tärkeän asian tutkimisen puolesta ja kirjoittajan kuuleman mukaan myös syy Jani Kaaron oivaltavien kolumnien lopettamiseen Yleisradiossa.

Niinpä lab leak teoriasta tuli tabu ja ihmisten mielissä juuri se salaliittoteoria. Esimerkiksi viime vuonna tekemäni komissaarit katugallupin perustella useimmat helsinkiläiset pitävät ajatusta laboratoriokarkulaisesta salaliittoteoriana.

Viime aikoina valtamedian jutut ovat käsitelleet laboratoriovuotoa kuin avointa kysymystä penkomatta sitä sen syvemmin, vaikka tietoa ja todisteita olisi tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. BBC:n jutussa vuodelta 2025 mainitaan, että ”koronaviruksen alkuperästä ei ole konsensusta”

Ei tietenkään ole – koska sellaisen muodostuminen estettiin pelolla ja sensuurilla.

Koronaviruksen laboratorioalkuperää voi tietojen perusteella pitää erittäin todennäköisenä. DRASTIC:n keräämää aineistoa on käsitelty vuosien ajan erilaisissa seminaareissa, kongressin kuulemisissa ja podcasteissa maailman parhaimpien asiantuntijoiden voimin ja jopa EU:ssa.

Ongelma tiedon kommunikoinnissa suurelle yleisölle on salaliittoteorian leima sekä informaation kompleksisuus. Tietojen ymmärtäminen ja etenkin yleisölle ymmärrettäväksi kommunikointi, vaatii kuin salapoliisin ja kirjailijan työtä, rohkeaa tutkivaa otetta sekä laajaa asiantuntemusta esimerkiksi virologiasta. Näistä syistä valtamedian toimittajan on hyvin vaikea tarttua aiheeseen.

Toinen syy on se, että tapahtuneen petoksen syvyys on tavalliselle ihmiselle vaikeasti käsitettävä – jopa pelottava. Ja useimmat toimittajatkin ovat tavallisia ihmisiä.

Ajatus siitä, että koko maailman lamauttanut virus olisi keinotekoinen ja laskettu liikkeelle massiivisen mRNA-rokotuskampanjan mahdollistamiseksi, on monelle mahdoton hyväksyä todeksi. Ja silti kokonaisuutta tarkasteltaessa se vaikuttaa hyvin todennäköiseltä.

Mainos

---

Sama ilmiö toistuu monissa muissakin aiheissa kuin pandemiassa: faktat ovat löydettävissä ja todennettavissa, mutta kun niitä ei ole käsitelty iltauutisissa vuosiin, väitteitä on vaikea uskoa – eikä moni edes halua tutustua niihin.

Valtamedia kertoo vain jäävuoren huipun

Useimmalle arkeaan elävälle ihmiselle on vaikea uskoa, että median uutiset näyttävät maailman tapahtumista vain jäävuoren huipun – ja mikä pahempaa, moni uskoo tämän huipun olevan koko vuori.

Tämä asetelma mahdollistaa kollektiivisen mielen manipuloinnin. Ihmiset eivät ymmärrä, että maailmassa tapahtuu todellisuudessa moninkertaisesti enemmän kuin mitä mediasta välittyy.

Vielä pahempaa on, että narratiivin välittäjät usein itse uskovat kertomaansa. Korruptiollakin voi olla osansa asiaan, mutta pidättäydytään tällä kertaa syvemmiltä syytöksiltä – sellainen kritiikkihän saatettaisiin nykyään tulkita vihapuheeksi.

Kutsun tätä lopulta aika pientä valtavirran median narratiivin tuottavaa ihmisjoukkoa narratiivipiiriksi. He ovat poliitikkoja, julkisuuden henkilöitä ja asiantuntijoita, jotka tuottavat mielipiteitä ja tutkimustietoa toimittajille. Yhdessä he luovat median sisällön, josta muodostuu tämä jäävuoren huippu, jonka suuri yleisö uskoo todellisuudeksi.

On mahdotonta sanoa, onko toimittajien valehtelu tai aiheiden valikointi tietoista. On kuitenkin helppo ymmärtää, ettei pinnan alle katsominen ole heille henkilökohtaisesti edullista. Esteenä ovat pilkka sekä uhka työn, uran ja maineen menettämisestä.

Näin valtamediasta on vuosien saatossa tullut sumuverho, joka peittää paitsi jäävuoren myös yhteiskunnan pinnanalaisen korruption ja pahuuden. Ikävintä on, että tästä kyvyttömyydestä nostaa asioita esiin on tullut myös vakava ihmiskunnan kehityksen jarru, sillä sensuurin alle jäävät nyt myös tieteen uudet ja tärkeät löydöt, jotka tulevat nyt esiin podcasteissa.

Podcastit ja X – uusi ekosysteemi

Lokakuun 26. päivänä 2022 Elon Musk kantoi Twitterin aulaan pesualtaan ja totesi kameralle: “Let that sink in.”

Hetkeä myöhemmin hän twiittasi: “The bird is freed.” Ostettuaan Twitterin 44 miljardilla dollarilla Musk aloitti yhtiön puhdistuksen ideologisesta sensuurista ja antoi alustalle uuden nimen: X.

Tämän jälkeen X:stä on tullut keskeinen alusta, jolla tieto esimerkiksi koronaan liittyvästä korruptiosta ja sensuurista on noussut esiin. Musk on todennut: “You are the media.”

X:n myötä totuus lab leakista ja monista muista aiheista on alkanut hiljalleen upota ihmiskunnan kollektiiviseen tajuntaan. Ja siksi elämme nyt todellista paljastumisten aikaa, joka muuttaa koko tiedonvälityksen rakenteen: hierarkia vaihtuu verkostoksi, auktoriteetti yksilön harkinnaksi.

Uuden median ekosysteemin perustana on rehellisyys, yksilöllinen ote sekä pyrkimys totuuteen. Harvalla yksittäisellä ihmisellä nimittäin on tarvetta valehdella julkisesti mutta suurelle median instituutiolle valehtelusta ja olennaisen kertomatta jättämisestä näyttää tulleen taloudellisista vaikuttimista johtuva elinehto.

X:stä on kehittynyt merkittävä tekijä myös siksi, että maailman tärkeimmät ideat pääsevät leviämään siellä vapaasti. X:ssä myös tavallisen kansalaisjournalistin on mahdollista saavuttaa näkyvyys, joka ohittaa valtamedian. Elon Musk itse käyttää myös 230 miljoonan seuraajan näkyvyyttään nostaakseen esiin tärkeitä aiheita.

Hyvä esimerkki tästä on Nick Shirleyn iPhonella tuotettu reportaasi Minnesotan somaliyhteisöjen ja viranomaisten järjestäytyneestä korruptiosta, jonka Elon Musk retwiittasi. Nick Sherleyn reportaasi keräsi reippaan vuorokauden aikana 70 miljoonaa näyttökertaa X:ssä. Katso reportaasi tästä.

Tiedonvälityksen kenttä on näin lopullisesti muuttunut. Nyt todelliset toimittajat tuottavat reportaasinsa suoraan Youtubeen sekä someen ja todelliset asiantuntijat puhuvat ajatuksensa ja löydöksensä podcasteissa, joista tieto leviää uusiin, pieniin ja ketteriin medioihin. Esimerkiksi jättimäiset rakenteet Gizan pyramidien alta löytäneen Khafre projektin vetäjä Filippo Biondi sai löydöksilleen julkisuutta Jesse Michelsin American Alchemy ohjelmassa Youtubessa.  

Podcastien maailman keskeinen tekijä on Joe Rogan. Vuonna 2009 alkanut Joe Rogan Experience podcast on kasvanut yhdeksi tärkeimmistä alustoista, jossa sensuroidut aiheet pääsevät julkiseen keskusteluun.

Rogan ei ole journalisti, hän itse kertoo aloittaneensa podcastinsa puhuakseen mukavia koomikkokavereidensa kanssa mutta vuosien kuluessa hänen studiostaan on tullut yksi planeetan merkittävimmistä paikoista, jossa uusi tieto tulee esiin valtavirtaan ja ohi sensuurin.

Ensimmäiseksi oikeaksi vieraakseen Joe Rogan mainitsee ihmiskunnan historiankäsitystä muovanneen Graham Hancockin. Vuonna 2021 Peter McCullough ja Robert Malone toivat hänen podcastissaan esiin koronarokotteisiin ja sensuuriin liittyviä näkemyksiä. Myös Donald Trump pääsi puhumaan Roganin studiossa ilman valtamedian leikkauspöytää.

Nyt stigmatisoidut aiheet jonottavat vuoroaan: uudet arkeologiset löydöt, tietoisuus, UFO-ilmiöt sekä tieteen mahdottomuutta kolkuttavat ja suurelle yleisölle ennen tuntemattomat rajapinnat. Vieraina on ollut muun muassa Nobel-fyysikko Roger Penrose kertomassa teoriastaan ihmisen tietoisuudesta sekä CIA:n project Stargaten luoja Hal Puthoff, jonka tietämys salaisesta UAP tutkimuksesta, antipainovoimasta ja nollapiste-energiasta on hyvinkin modernin tieteen tunnustamaa ja ymmärrettävää. Elon Musk, joka on nyt käytännössä yksi maailman vaikutusvaltaisimpia ihmisiä, on avannut Roganin miesluolassa seikkaperäisesti länsimaiden korruption käsittämättömän laajuuden sekä kuvaillut robotiikan ja tekoälyn avustamaa tulevaisuutta, jossa kestävä yltäkylläisyys olisi mahdollista. 

Joe Roganin studiossa ja monissa muissakin suurissa podcasteissa käsitellään juuri nyt ihmiskunnan merkittävimpiä aiheita sekä käydään parasta, älyllisintä ja filosofisinta keskustelua siitä, mihin ihmiskunta on menossa. Mielenkiintoisin kysymys onkin, miksi tämä kaikki ei kiinnosta valtavirran mediaa, jonka pohjimmainen tarkoitus olisi kertoa ihmisille kaikkein merkittävimmistä asioista?  

Tilanne on vaarallinen mutta myös koominen. Koska monet valtamedian toimittajat ovat paenneet X:stä, eivätkä tietenkään seuraa podcasteja, koska niissä käy puhumassa heidän itsensä disinformaation levittäjiksi leimaamia ihmisiä, eivät valtamedian toimittajat näistä aiheista edes tiedä. Seurauksena on se, etteivät edelleenkään valtamediaa seuraavat ihmiset tiedä niistä asioista, jotka tulevat muokkaamaan rajusti yhteistä lähitulevaisuuttamme – ja useimmat heistä ovat akateemikkoja, päättäjiä ja toimittajia. Ja tämä toimittajien itsesensuuri lienee pääasiallinen syy nyt vallitsevaan paljastumisten ja sensuurin kaaokseen.

Näin ei voi jatkua ja moni laajemmin maailmaa näkevä ennustaakin, minä mukaan lukien, että ensi vuonna vanha hierarkkinen media jää lopullisesti kansalaisjournalismin ja podcastien jalkoihin.

Ehkäpä tilanteen tragikoomisuutta kuvaa parhaiten se, että maailmamme nousevia ja paljastuvia totuuksia sanotaan nyt useimmiten ensimmäistä kertaa ääneen psykedeelisiä trippejä harrastavan koomikon podcast-studiosta.

Kirjoittanut: Sami Antinniemi

Tilaa PosiTV tästä